Jehovan todistajien piilotellut toimitatavat: Merkitseminen

Merkitseminen tarkoittaa jonkin seurakuntalaisen "merkitsemistä" väärintekijäksi. Se ei ole julkinen julistus, vaan se tapahtuu vanhimpien "propaganda-juorukoneiston" välityksellä uhrin selän takana.

Merkitsemisestä on annettu vanhimmille seuraavanlainen ohjeistus:

"Jos jotkut yksilöt itsepintaisesti’vaeltavat häiritsevästi’ rikkoen vakavalla tavalla selvästi esitettyjä Raamatun periaatteita, mutta toiminta ei vielä anna aihetta oikeudellisiin toimiin, seurakunnan jäsenet voivat ’merkitä’ heidät. (2. Tess. 3:6, 14, 15; w85 15/4 s. 30, 31; om s. 151, 152)

Näin tehtäisiin kuitenkin vasta sen jälkeen, kun toistuvat yritykset antaa arvovaltaisia raamatullisia neuvoja ja kehotuksia on jätetty huomioon ottamatta, ja monissa tapauksissa sen jälkeen, kun seurakunnalle on pidetty varoittava puhe. (w85 15/4 s. 30, 31; w81 1/11 s. 19-21)

Jos joku merkitty jatkaa väärällä tiellään uhmaten häpeämättömästi kristillisiä normeja ja itsepintaisesti hylkää rakkaudelliset raamatulliset neuvot ja jos tilanne kehittyy pahennusta herättäviin mittoihin, voidaan ryhtyä oikeudellisiin toimiin." (Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan)

Merkitseminen siis otetaan käyttöön siinä vaiheessa kun joku tai jotkut henkilöt toimivat tavalla, jota vanhimmat eivät pidä hyväksyttynä, mutta joka ei suoraan riko mitään raamatun selviä periaatteita. Merkitseminen tulee käytäntöön kun seurakunnalle pidetään puhe ja tämän jälkeen juorukoneisto hoitaa lopun tiedottamisen. Uhri huomaa tulevansa kohdelluksi samoin kuten erotettua, vaikkei hän välttämättä itse koe toimivansa väärin. Katsotaanpa Raamatunpaikkoja, joilla merkitsemistä perustellaan. (Lainaukset KR38)

2. Tess. 3:6, 14,15

6. Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.

14. Mutta jos kuka ei tottele sitä, mitä me tässä kirjeessä olemme sanoneet, niin merkitkää hänet älkääkä seurustelko hänen kanssaan, että hän häpeäisi.

15. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa niinkuin veljeä.

Mitkä kohdat he sitten jättävät huomiotta? Mm. seuraavat samasta 2. Tess. luvusta 3 löytyvät kohdat:

5. Ja Herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen.

11. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu.

12. Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.

Tässähän Paavali käskee tekemään työtä hiljaisuudessa. Jos jokin toimi ärsyttää muita seurakuntalaisia niin sitä ei kannata silloin mainostaa. Jehovan todistajien "Uuden Maailman Käännös" kääntää jakeen 6 seuraavasti:

"6 Mutta me käskemme teitä, veljet, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa häiritsevästi eikä sen perinteen mukaan , jonka saitte meiltä."

Mielestäni tässä on haettu käännösmuotoa, joka tukee sitä, ettei kukaan voi palvoa Jumalaa kuin Vartiotorniseuran määrittämällä tavalla. Jos palvoo hieman eri tavalla, ns. "oman mielen mukaan", ei palvele perinteen mukaan ja se johtaa merkitsemiseen.

Katsotaanpa vielä jaetta 15. Vuoden 38 kirkkoraamattuhan sanoi:

15. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa niinkuin veljeä.

Uuden Maailman Käännös sanoo seuraavasti:

"15 Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä."

Lähes merkityksetön ero, mutta Uuden Maailman Käännös selvästi korostaa tilanteen vakavuutta, vaikka KR38 ei sitä tee. Jehovan todistajat suhtautuvat "eri tavalla palvoviin" todella vakavasti, ja tämän takia merkitsemiskäytäntö elää yhä.

Esimerkkejä seikoista, jotka voivat johtaa "merkitsemiseen":

• Naimisiin meneminen Jehovan todistajien ulkopuolisen kanssa
• "Itsenäiseen ajatteluun" syyllistyminen
• Liian vapaa palvontatapa (Esimerkiksi pukeutuminen, joidenkin palvonnanpiirteiden erilainen korostaminen)
• Liiallinen kiinnostus aineellisiin asioihin, esimerkiksi innokas verkostomarkkinointiin osallistuminen tai jokin muu helppoon rikastumiseen viittaava hanke.
• Aiemmin mainitsemassani suorassa lainauksessa vanhimmistokirjassa mainittiin perusteina merkitsemiskäytäntöön Vartiotorni 15.4.1985 s. 30,31. Poimitaanpa joitakin ajatuksia sieltä.

"Lukijoiden kysymyksiä

- Jos jostakusta kristitystä tuntuu, että joku seurakuntaan kuuluva ei ole käytöksensä tai asenteensa vuoksi parasta mahdollista seuraa, tulisiko hänen 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:14, 15:n mukaisesti henkilökohtaisesti 'merkitä' sellainen henkilö?"

" Vaikka kaikilla veljillä on puutteita, joiden suhteen meidän täytyy olla ymmärtäväisiä ja anteeksiantavia, me tiedämme, että uskontoverimme ovat suurimmaksi osaksi hyvää seuraa." (Lihavointi meidän)

"Toisinaan jollakulla saattaa kuitenkin olla sellainen asenne tai elämäntapa, jota emme itse hyväksy."

"Kristityt vanhemmat voivat esimerkiksi havaita, että heidän lapsensa saavat huonoja vaikutteita käyttäessään aikaa joidenkin sellaisten nuorten kanssa, jotka eivät ehkä vielä suhtaudu totuuteen vakavasti tai ovat maailmallismielisiä."

"Mutta niin kauan kuin edistymistä ei ilmene, vanhemmat saattaisivat rajoittaa lastensa leikkimistä sellaisten nuorten kanssa tai heidän luonaan käymistä. Tämä ei olisi sellaista ’merkitsemistä’, josta 2. Tessalonikalaiskirjeen 3. luvussa puhutaan. Vanhemmat soveltavat vain Paavalin neuvoa karttaa ”huonoa seuraa”."

Eli siis tilanteet, joissa vanhemmat ajattelevat, ettei jokin seurakunnan nuori ole sopivaa seuraa omille lapsilleen, eivät ole merkitsemistä. Ainoastaan "huonon seuran" karttamista. Katsotaanpa minkälaiset tilanteet sitten vaativat merkitsemisen:

"Toisinaan joku seurakuntaan kuuluva toimii epäraamatullisella ja hyvin häiritsevällä tavalla, mutta ei kuitenkaan vielä siten, että hänet voitaisiin erottaa."

"Kaikki kristityt, jotka tiesivät, keitä häiritsevästi käyttäytyneet olivat, kohtelisivat heitä sitten ’merkittyinä’."

"Paavali kehotti ’lakkaamaan seurustelemasta’ merkityn kanssa ”jotta hän häpeäisi”. Veljet eivät erottautuisi hänestä täysin, sillä Paavali kehotti ’neuvomaan yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä’. Silti se, että he rajoittaisivat vapaa-ajan seurusteluaan hänen kanssaan, voisi saada hänet häpeämään ja mahdollisesti näkemään tarpeen noudattaa Raamatun periaatteita. Samalla veljet ja sisaret olisivat suojassa hänen epäterveeltä vaikutukseltaan."

Merkitseminen on siis keino yrittää painostaa uhri Vartiotorniseuran muottiin ja saada hänet häpeämään oman mielensä mukaista käytöstä. Se on siis pahimmanlaatuista syyllistämistä. Lopussa kerrotaan vielä millä tavalla tätä sovelletaan nykyään:

"Kristillinen seurakunta soveltaa tätä neuvoa myös nykyään. Vartiotorni 1. 3. 1982 s. 31 tähdensi sitä, että merkitsemistä ei tehdä pelkästään henkilökohtaisten mielipiteiden perusteella tai siten, että kristitty päättää henkilökohtaisesti välttää läheistä seurustelua jonkun kanssa."

"Ensin vanhimmat yrittävät toistuvasti auttaa rikkojaa neuvomalla häntä vakavasti. Jos ongelma jatkuu, he saattavat henkilön nimeä mainitsematta pitää seurakunnalle kyseistä häiritsevää käytöstä koskevan varoittavan puheen samoin kuin Paavali varoitti tessalonikalaisia. Sen jälkeen yksityiset kristityt pitäisivät rikkonutta henkilöä ”merkittynä”."

Yhteenveto

Merkitsemiskäytäntö kuuluu niihin tapoihin, joista järjestö mielellään vaikenee. Merkitseminen on kuin erottaminen, vaikka uhri pysyykin järjestön sisällä. Yleensä merkitseminen on vain välivaihe siihen, kun uhri joutuu ns. oikeuskomiteaan (Esimerkkinä Alueveljen oikeuskomitea on saatavilla tällä sivustolla). Yleensä oikeuskomitea johtaa erottamiseen tai julkiseen ojennukseen. Merkitseminen on kuitenkin mielestäni vahvasti ristiriidassa Jeesuksen rakkaudellisen toimintatavan kanssa. Raamatun mukaan palvonnan pitäisi olla mukavaa ja henkilökohtaista, ei pieneen muottiin ajettua. Jehovan todistajat haluavat karttaa kaikkea, mikä poikkeaa Vartiotorniseuran linjasta ja merkitseminen on tehokas tapa kurittaa väärintekijöitä.

Lähteitä:

Pay Attention to Yourselves And To All Your Flock (1991)

Kiinnittäkää Huomiota Itseenne ja Koko Laumaan