Vartiotorni & Avioliitto

Vartiotorni & avioliitto

Mikä on Jehovan todistajien kanta avioliitosta ja miten he perustelevat kantansa Raamatulla? Minkälaisia ongelmia nuorelle Jehovan todistajalle voi tulla kun hän etsii itselleen sopivaa kumppania? Minkälaisia ylimääräisiä rajoitteita Vartiotorniseura on asettanut aviopuolison etsintään? Esimerkiksi näitä kysymyksiä käsitellään tässä kirjoituksessa. Kaikki Raamatunlainaukset ovat vuoden 1938 kirkkoraamatusta, ellei toisin mainita. Jehovan todistajien julkaisuissa lainaukset ovat Uuden Maailman Käännöksestä joten niiden paikkansapitävyys on syytä tarkistaa ellen niin ole jo tehnyt.

Jehovan todistajien kanta avioliitosta on hyvin samanlainen kuin muillakin vanhoillisilla kristillisillä suuntauksilla, mutta pienillä lisämausteilla. Lyhyt tiivistelmä asiasta:

• Avioliitto on pyhä
• Avoliitto on kielletty
• Avioerot ovat kielletty
• Avioon "vain Herrassa"

Käsitelläänpä jokaista kohtaa lyhyesti.

Heidän mielestään avioliitto on pyhä ja avioliiton solmimista edeltää "puhdas seurustelu". Mitä tämä "puhdas seurustelu" sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että seurustelun aikana pari ei saa olla liian läheisissä suhteissa keskenään. Esiaviollinen seksi on kielletty. Jopa vain kahdestaan oloa paheksutaan. Esimerkkejä seurusteluohjeista joita Jehovan todistajat antavat pareille:

Perheonnen salaisuus -kirja

s. 21-26

"On erityisen tärkeää, että teillä molemmilla on samanlaiset uskonkäsitykset ja periaatteet."

"täytyy olla samoja kiinnostuksen kohteita."

Väliotsikko: "Ota selvää etukäteen"

Millainen maine tällä miehellä on? Millaisia ystäviä hänellä on? Onko hänellä itsehillintää? Miten hän kohtelee iäkkäitä ihmisiä? - - Millaisia tehtäviä hänellä on seurakunnassa, ja miten hän hoitaa ne?"

Tehtävät seurakunnassa ovat todella tärkeitä "naisten houkuttimia" miehille. Omassa seurakunnassani kuulin joidenkin sisarien sanovan: "Eihän täällä ole juuri ketään veljiä, vain nuo kaksi tienraivaaja". Vaikka seurakunnassani oli n. 10 kappaletta nuoria veljiä. Ainoat, joilla oli muita selvästi korkeampi hengellinen asema olivat nuo kaksi tienraivaajaa, joista toinen oli lisäksi avustava palvelija. Yksi tärkeimmistä seikoista on siis mitä ilmeisemmin tehtävät seurakunnassa.

Miehille annetaan mm. seuraavia ohjeita:

"Ilmaiseeko tämä nainen rakkautta ja kunnioitusta Jumalaa kohtaan? Pystyykö hän huolehtimaan kodista? - - Alistuuko hän halukkaasti johtoon, vai onko hän itsepäinen kenties jopa kapinallinen?"

Johtoon alistuminen mainittiin listan loppupäässä. Se onkin tärkeä ominaisuus koska Jehovan todistaja-nainen on miehensä "alamainen". Mies johtaa perhettä ja naisen täytyy totella. Toki hyvä mies johtaa perhettään siten että vaimollakin on sananvaltaa, mutta useissa perheissä tämä ei valitettavasti juurikaan toteudu.

Seurustelun pitämisestä puhtaana annetaan seuraavanlaisia ohjeita:

"Katsotaanko asuinseudullanne sopivaksi, että naimattomat ihmiset pitävät toisiaan kädestä, suutelevat tai syleilevät toisiaan. Vaikkei sellaisia kiintymyksen ilmauksia paheksuttaisikaan, ne tulisi sallia vasta suhteen edistyttyä siihen vaiheeseen, että todella suunnitellaan avioliittoa."

Halaaminen ja kädestä kiinni pitäminen siis ovat kielletty vaikka asuinseudulla se olisikin yleinen tapa.

" - - on viisasta välttää olemasta kahden kesken jossain talossa, asunnossa, pysäköidyssä autossa tai missä tahansa muualla missä voisi tulla tilaisuus väärään käytökseen. (Jeremia 17:9)" (Perheonnen salaisuuskirja)

Tälle ohjeelle on käytetty perusteena Jeremian 17:9 joka sanoo seuraavaa:

"9. Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?"

Minkäänlaista raamatullista perustetta esim. sille, ettei seurusteleva pari saisi pitää toisiaan kädestä ei ole esitetty. Tässä on yksi keinotekoinen sääntö jota Jehovan todistajien täytyy noudattaa. Kun kahdestaan oleminen seurusteluvaiheessa on kiellettyä, heillä täytyy olla mukanaan esiliina. Jos keskusteluja kuuntelee kolmas osapuoli, se ymmärrettävästi vähentää syvällisiä keskusteluja ja saattaa johtaa siihen, ettei seurusteleva pari juurikaan saa keskustella kahdestaan avioliittoon liittyvistä tärkeistä asioista, vaikka julkaisut niin kehottavatkin tekemään.

Jehovan todistajat eivät saa yleisesti ottaa avioeroja. On olemassa ainoastaan yksi syy, jonka takia avioeron saa ottaa. Perheonnen salaisuus -kirja sanoo sivulla 27 seuraavasti:

"- - syyllistyminen törkeään sukupuoliseen moraalittomuuteen on ainoa raamatullinen peruste sellaiseen avioeroon, jonka jälkeen voi avioitua uudelleen."

Eli pettäminen on ainoa tapa saada kunniakas avioero. Jos joku Jehovan todistaja ottaa avioeron jostain muusta syystä ja menee uudelleen naimisiin, hänet erotetaan seurakunnasta.

Avioon "vain Herrassa"

Tämä on tuttu käsite. Miten Vartiotorni soveltaa tätä? Seuraavaksi esitän lainauksia useasta Vartiotorniseuran lehdestä artikkeleista, jotka ovat käsitelleet avioliittoa ja sitä, saako "ei uskovan" kanssa mennä naimisiin.

Vartiotorni 15.8.2001 s. 30

"Miksi on tärkeää mennä naimisiin "vain Herrassa, kuten 1. Korinttilaiskirjeen 7:39:ssä neuvotaan?"

"Avioliitto ei-uskovan kanssa on usein osoittautunut onnettomaksi. Lisäksi tämän jumalallisen neuvon noudattamisessa on kyse uskollisuudesta Jehova Jumalalle. Kun tottelemme Jumalan sanaa, sydämemme ei tuomitse meitä"

Vartiotorni 1989 s. 18-22

"Älkää iestykö epäuskoisten kanssa" kertoo seuraavan kokemuksen:

"MUUAN Yhdysvaltain keskilännessä asuva Jehovan todistaja menetti aviomiehensä auto-onnettomuudessa joitakin vuosia sitten. Olin aluksi surun murtama, hän muistelee, "mutta olin päättänyt, ettei tämä saisi häiritä Jehovan palvelustani. - - Kukaan ei näyttänyt huomaavan, että heikkenin jatkuvasti hengellisesti. Kun sitten muuan maailmallinen mies, jonka tunsin työpaikalta, pyysi minua ulos syömään, lähdin. Ennen kuin tajusinkaan, rakastuin häneen. Lopulta olin niin heikko ja yksinäisyyteni murtama, että suostuin menemään naimisiin hänen kanssaan."

"Jotkut kristityt ovat kuitenkin halunneet mennä naimisiin epäuskoisten kanssa, kuten alussa kerrottu kokemus valaisee. Miksi joistakuista on vaikeaa avioitua "vain Herrassa"?"

"Miksi jotkut tähyilevät muualle

5 Ei ole kyse siitä, että he välttämättä ryhtyisivät jättämään huomiotta Jumalan neuvot. - - Mies saattaa vaikuttaa ystävälliseltä ja huomaavaiselta. Hän ei ehkä tupakoi eikä käytä huonoa kieltä. Sitten seuraavat järkeilyt: "Onhan hän mukavampi kuin monet tuntemani veljet!" "Hän on kiinnostunut tutkimisesta." "Tiedän tapauksia, joissa sisar avioitui epäuskoisen kanssa, ja lopulta myös miehestä tuli uskova." "Eiväthän kaikki kristitytkään avioliitot onnistu! "

"13 Millainen tilanne vallitsee nykyään? Maailmallisten ihmisten moraalimittapuut ovat kaukana Raamatun moraalinormeista. Näyttävätpä jotkut maailmalliset ihmiset kuinka miellyttäviltä tahansa, heillä ei ole Raamatun valmentamaa, kristillistä omaatuntoa. He eivät ole käyttäneet vuosia Jumalan sanan tutkimiseen, "mielensä uudistamiseen" ja "vanhan persoonallisuuden pois riisumiseen". (Roomalaisille 12:2; Kolossalaisille 3:9) Sen vuoksi kristitty, joka iestyy epäuskoisen kanssa, altistaa itsensä usein monille sydänsuruille ja murheille. Jotkut kohtaavat jatkuvasti painostusta osallistua kieroutuneisiin sukupuolisiin tapoihin tai viettää maailmallisia pyhäpäiviä."

Jotkut lukijat jo ehkä tajuavatkin että Vartiotornin kielessä termi "ei-uskova" tarkoittaa maailmallista. Ei varsinaisesti ns. "pakanoita". Avioliittoja lahkon ulkopuolisten kanssa ei katsota hyvällä.

Herätkää! 8.8.1999 s. 18-20

"Raamatun näkökanta

Miksi uskonnollinen yksimielisyys avioliitossa on tärkeä

Kun kristityt pariskunnat keskittävät elämänsä Jumalan palveluksen ympärille, he ovat liittyneet yhteen paitsi fyysisesti myös hengellisesti. Kun he rukoilevat yhdessä, tutkivat Jumalan sanaa yhdessä, kokoontuvat yhteen toisten kristittyjen kanssa ja kertovat uskostaan toisille, he luovat hengellisen siteen, joka lisää merkittävästi läheisyyttä heidän avioliitossaan."

Tämä siis merkitsee sitä, että koko elämän täytyy kietoutua seuran toiminnan ympärille. Ei uskova puoliso olisi "ei toivottava" linkki ulkomaailmaan. Lehti jatkaa:

"Henkilökohtaisista mieltymyksistä riippumatta puolisot, jotka ovat yksimielisiä uskossa, pitävät Jumalan sanaa yhteisenä auktoriteettinaan kaikkien erimielisyyksien selvittämisessä

Mietipä joitakin vaikeita kysymyksiä, joita voi myöhemmin herätä eri uskontoon kuuluvien avioliitoissa: Missä palvontapaikassa perhe käy? Millaisen uskonnollisen kasvatuksen lapset saavat? Mitä uskontokuntaa perhe tukee rahallisesti? Pitääkö toinen puoliso ehdottomasti kiinni tietyistä uskonnollisista tavoista ja juhlapäivistä, jotka toisen mielestä ovat pakanallisia?"

Jehovan todistajien usko on todella dominoiva. Avioliitto uskonnollisen "maailmallisen" ihmisen kanssa on lähes mahdoton jo senkin takia, että lapsien täytyy noudattaa kaikkia seuran oppeja ja käydä kokouksissa. Jos käy "väärän uskonnon palvontapaikoissa" (tarkoittaa kaikkia muita uskontoja, myös kristillisiä) joutuu todennäköisesti vaikeuksiin, jopa erotetuksi. Lehti jatkaa:

"Joissakin uskonnollisesti jakautuneissa avioliitoissa pariskunnat harjoittavat uskontoaan itsenäisesti, jotta avioliiton rauha säilyisi. Surullista kyllä tällainen itsenäinen palvonta luo avioliittoon hengellisen tyhjiön."

Vartiotorni 15.5.2001 s.20-21

17 Joissakin harvoissa tapauksissa ei-uskovasta on lopulta tullut kristitty. Avioliitto ei-uskovan kanssa on kuitenkin usein osoittautunut tuhoisaksi. Niillä, jotka ovat iestyneet epäsuhtaisesti yhteen, ei ole samoja uskonkäsityksiä, normeja eikä tavoitteita (2. Korinttilaisille 6:14).

Sana "kristitty" tarkoittaa Jehovan todistajaa, se ei riitä että kuuluu johonkin kristilliseen kirkkoon.

18 Kun harkitsemme avioliittoa, meidän pitäisi olla ensisijaisesti kiinnostuneita mahdollisen puolison hyveellisyydestä ja hengellisyydestä. Kristillisellä persoonallisuudella sekä rakkaudella ja kokosieluisella antaumuksella Jumalaa kohtaan on paljon enemmän arvoa kuin fyysisellä vetovoimalla.

"Hyveellisyys ja hengellisyys" miesten kohdalla mitataan kenttäpalvelustuntien sekä seurakunnan tehtävien määrällä. He eivät esimerkiksi suvaitse seurustelua edes kastamattomien Jehovan todistajien kanssa, kuten seuraavasta lainauksesta käy hyvin ilmi:

Vartiotorni 1.7. 2004 "Lukijoiden kysymyksiä" -palsta

"Olisiko vihkiytyneen kristityn viisasta harkita seurustelua ja avioliittoa sellaisen kanssa, joka on hyväksytty kastamattomaksi julistajaksi , kun kerran 2. Korinttilaiskirjeen 6:14:ssä oleva Paavalin neuvo ei tarkkaan katsoen sovellu tällaiseen tapaukseen? Ei olisi. Miksi ei? Sen selväsanaisen neuvon vuoksi, jonka Paavali antoi puhuessaan kristityistä leskistä Hän kirjoitti: Hän [leski] on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, vain Herrassa. (1. Korinttilaisille 7:39.) Tämän neuvon mukaisesti vihkiytyneitä kristittyjä kehotetaan etsimään aviopuolisoa vain niiden joukosta, jotka ovat Herrassa."

Vaikka neuvo ei suoraan sovellu, se ei estä silti tekemästä omaa "sovellusta" tai "käytäntöä" kuten tässä asiassa on tehty.

"On kiitettävää, että ihminen tutkii Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja edistyy hengellisesti. Tällainen ihminen ei ole kuitenkaan vielä vihkiytynyt Jehovalle eikä sitoutunut palvelusta sisältävään, uhrautuvaan elämään."

Entä jos kyseessä on täysi-ikäinen kastamaton julistaja, joka on kasvanut kristityssä perheessä ja toiminut seurakunnan yhteydessä vuosia? Silloin herää kysymys, mikä häntä on pidättänyt vihkimästä elämäänsä Jehovalle. Miksi hän epäröi? Onko hänellä epäilyksiä? Vaikkei hän olekaan ei-uskova, hänen ei voida sanoa olevan Herrassa.

Edes pitkäaikaiset kastamattomat eivät kelpaa avioehdokkaaksi, saati sitten Jehovan todistajien ulkopuoliset kristityt. Tutkitaanpa vähän tarkemmin Raamatullisia perusteita joita he ovat käyttäneet kaikissa edellämainituissa lainauksissa.

2. Kor 6:14

14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?

Katsotaanpa miten tämä kohta kerrotaan Jehovan todistajien omassa "Uuden Maailman Käännöksessä"

"14 Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen ei-uskovien kanssa. Sillä mitä yhteyttä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?"

1. Kor 7:39

39. Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.

Uuden Maailman Käännöksessä:

"39 Vaimo on sidoksissa koko sen ajan ,jonka hänen miehensä on elossa. Mutta jos hänen miehensä sattuisi nukahtamaan pois, niin hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, vain Herrassa."

Tämä ohjehan annettiin leskille, mutta Vartiotorni soveltaa sitä laajennetusti myös ensimmäistä kertaa naimisiin meneviin. Myöskin Raamatussa sanalla "uskova" tarkoitettiin toista kristittyä. Tarkemmin kun ajattelee, Jehovan todistajat eivät edes ole varsinaisesti kristillinen uskonto koska he eivät hyväksy perinteisen kristinuskon perusopetuksia. Myöskään Raamatussa ei käsketä erottelemaan kristittyjä eri luokkiin kuten he tekevät. Heille ainoastaan toiset Jehovan todistajat ovat "kristittyjä". Jehovan todistajat eivät siis saa mennä naimisiin kenenkään muun, kuin toisen Jehovan todistajan kanssa. Tämä on jälleen yksi sääntö joka on lisätty Jehovan todistajien loputtomaan sääntöjen "ikeeseen" joka ei ole keveä kuten Jeesuksen ies.

Mikä sitten on perimmäinen tarkoitus? Miksi avioliitot lahkon ulkopuolisten kanssa on kielletty?

Todennäköisesti asiaan on muutama hyvä peruste. Ensinnäkin Jehovan todistajat pyrkivät karttamaan "maailmallisia ystäviä". Heidän ystäväpiirinsäkin koostuu vain Jehovan todistajista. "Maailmallinen" aviopuoliso olisi ei-toivottu linkki normaaliin maailmaan. Aviopuoliso voisi saada Jehovan todistaja-puolisonsa ymmärtämään ettei Jumala vaadi minkään järjestön jäsenkirjaa tai loppumattomia sääntöviidakoita.

Toiseksi puoliso joka ei ole Jehovan todistaja saattaisi vaarantaa lasten käännyttämisen. Tämä taas vaarantaa vartiotorniseuran jäsenten kasvun, joka tarkoittaa vähemmän lehtiä levittäviä jäseniä ja vähemmän euroja.

Millä tavalla henkilöä, joka menee naimisiin lahkon ulkopuolisen kanssa, kohdellaan seurakunnassa?

Vanhinten salaisessa kirjassa "Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan" sanotaan seuraavasti:

" Jos vihkiytynyt, kastettu kristitty menee naimisiin ei-uskovan kanssa, se johtaisi kaikkien senhetkisten erikoisetujen, peruuttamiseen. (1. Tim. 3:2, 4, 5, 12, 13; w82 15/6 s. 31)

Jos asianomaisen isä tai äiti on vanhin, avustava palvelija tai tienraivaaja ja tämä suosii avioliittoa, sallii sen tai antaa sille hiljaisen hyväksyntänsä, se asettaa tällaisen isän tai äidin pätevyyden kyseenalaiseksi.
 

Valtakunnansalin käytön täytyy olla sopusoinnussa Jumalan normien kanssa.

 

Sitä ei käytettäisi ei-uskovien vihkiäisiin eikä hääpäivien viettoihin. (w84 15/7 s. 10-15; kmE 12/81 s. 4)

Joskus vanhimmisto voi kuitenkin päättää antaa vihkiä valtakunnansalissa kaksi kastamatonta julistajaa, jotka toimivat säännöllisesti seurakunnan yhteydessä ja odottavat konventtia päästäkseen kasteelle.

Vanhimmisto ratkaisee kussakin tapauksessa, milloin valtakunnansalia voidaan käyttää vihkiäisiin.
 

Niitä vihkilupauksia,jotka julkaistiin Vartiotornissa 15. heinäkuuta 1984 sivulla 14 ja jotka ovat vihkipuheen jäsennyksessä S-41, tulisi käyttää.

"

Naimisiin meneminen johtaa siis kaikkien palvelustehtävien jne menettämiseen. Jos vanhemmat suosivat avioliittoa tai hyväksyvät sen, he voivat menettää palvelustehtävänsä.

Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että juuri näin toimitaan. Kun menin naimisiin ulkopuolisen kanssa, yhteydenpito suvun puolelta katkesi lähes täysin ja suhteet vanhempiin heikkenivät merkittävästi. Eli ohjeita noudatetaan hyvin.

Mitä tämä kertoo vartiotorniseurasta? Eikö tällainen käytäntö, jossa pieni joukko lisääntyy keskenään ole hieman sisäsiittoista? Jehovan todistajia ei suomessa ole kuin vajaa 20 000. Pariutumisikäisiä vain pieni osa. Suurin osa Jehovan todistajista kasvaa siihen lapsesta asti. Tämä tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa todistajista tulee vain pieni sisäsiittoinen joukkio, ellei niin ole jo käynyt.