"Karttaminen sai minut palaamaan"

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 13.10.2009 14:59

Astrologi kirjoitti:Nyt kun vuosia on kulunut eroamisestani, huomaan, että aika kultaa muistot ja suurin osa muistoistani Jehovan todistajissa on ihan positiivisa. Aika myös multaa muistot ja monet asiat ovat unohtuneet, esimerkiksi oppikysymykset.
Ihmismieleen sisäänrakennettu puolustusmekanismi, joka katoaa dementoitumisen myötä suoraan verrannollisesti.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja Astrologi » 12.10.2009 18:58

Minä olin tullut seurakuntaan nuorena aikuisena, eikä sukulaisiani ollut mukana. Niinpä jäin kaipaamaan seurakunnasta vain muutamaa ystävää.

Pian eroamiseni jälkeen tulin siihen tulokseen, että Jehovan todistajat ovat minulle huonoa seuraa, enkä ole enää halunnut olla heidän kanssaan tekemisissä. Tämän sanoin sille todistajakaksikolle, joka kerran erehtyi ovelleni. Kielsin käymästä, eikä ole näkynyt.

Nyt kun vuosia on kulunut eroamisestani, huomaan, että aika kultaa muistot ja suurin osa muistoistani Jehovan todistajissa on ihan positiivisa. Aika myös multaa muistot ja monet asiat ovat unohtuneet, esimerkiksi oppikysymykset. Takaisin en missään tapauksessa haluaisi, ei ole käynyt mielessäkään.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja avartunut » 12.10.2009 17:18

Minä ainakaan en halua kuulua järjestöön joka läheisten ihmissuhteitten menettämisellä uhalla saa ihmisiä palaamaan ryömien takaisin. Tähän sanoisin jehovan todistajille: minun moraalini ei sitä sallisi.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja Leviathan » 12.10.2009 15:55

Vanhempani minuun ei suhteita katkaisseet lähtöni jälkeen*. Olen itse henkilökohtaisesti erittäinkin tyytyväinen siinä, että minua "kartettiin" koska itse en olisi halunnut olla kyseisten hyypiöiden kanssa enää missään tekemisissä. Ihan tarpeeksi oli se, kun jossain vaiheessa kaksi vanhinta halusi keskustella. Sen yhden ainoan keskustelun jälkeen olen jälleen ollut tyytyväinen siitä karttamisesta.

En ole menettänyt mitään, päinvastoin, saanut rauhan. :mrgreen:

*Koska asuin samassa "huonekunnassa" kuin vanhempani täysi-ikäisenäkin tuolloin, niin isäni menetti avustavan palvelijan tittelin. Sen hän uhrasi minun takiani ja no... nykyään kukaan nelihenkisestä perheestäni ei ole tuolla mukana :wink:

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja Vieras » 26.09.2009 15:29

sirpa-leena kirjoitti:PS. Jäi minulta sinne ihmisiä, joita aidosti kaipaan. Tällä "järjellä" nykymaailmaa, jossa ihmisuhteet saattavat olla hyvinkin heppoista kertakäyttö-kamaa, peilaten pohdiskelen, että on se viimeinen kumma, että ON joukko ihmisiä,joiden kanssa ei sinänsä olisi mitään riitaa tai rähäkkää, niin jotkut miehet, jotka asuvat Brooklynissä ja joita me ei olla ikinä edes tavattu, ovat määräänneet, ettei me voida olla tekemisissä... Tietysti seurakunnasta erottuani on jo paljon vettä virrannut Vantaassa ja muissakin joissa, että mistäpä sitä tietää olisiko enää jutun juurta.
Jep nuo miehet Brooklynissä ovat kyllä vastuussa paljosta.. ilman heidän tätäkin hullua sääntöä Jt-uskonto olisi paljon siedettävämpi.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja sirpa-leena » 26.09.2009 14:53

PS. Jäi minulta sinne ihmisiä, joita aidosti kaipaan. Tällä "järjellä" nykymaailmaa, jossa ihmisuhteet saattavat olla hyvinkin heppoista kertakäyttö-kamaa, peilaten pohdiskelen, että on se viimeinen kumma, että ON joukko ihmisiä,joiden kanssa ei sinänsä olisi mitään riitaa tai rähäkkää, niin jotkut miehet, jotka asuvat Brooklynissä ja joita me ei olla ikinä edes tavattu, ovat määräänneet, ettei me voida olla tekemisissä... Tietysti seurakunnasta erottuani on jo paljon vettä virrannut Vantaassa ja muissakin joissa, että mistäpä sitä tietää olisiko enää jutun juurta.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja sirpa-leena » 26.09.2009 14:43

"Kerro kokemuksesi. Oliko sinulla jossakin vaiheessa mielessä paluu seurakuntaan? Menitkö takaisin? Mikä oli motiivisi? Miten sinuun suhtauduttiin? Mitkä ovat ajatuksesi nyt?"

Minä en ole tosissani kertaakaan harkinnut paluuta. Tietysti on haikeaa, JT oli oleellinen osa elämääni kolmella vuosikymmenellä. Joskus tulee leikiteltyä ajatuksella entäpä jos... Välillä näen unta, että olen konventissa/kokouksessa. Unet eivät ole mitenkään nostalgisia mutta eivät myöskään painajaisia. Aina ne loppuu toteamukseen, että hei, en kuulu tännne; tämä on varmaan unta ja siihen herään.

Koska olen aikuisena mukaan tullut, eikä ole sukua, on karttaminen minulle pikemminkin SUURI helpotus kuin mikään muu. Ennen kastetta oli n. 10 vuoden iki-kiinnostujana olemisen kausi. Ainakin kerran yritin tosissani koko uskonnosta eroon, mutta silloin olivat, voisi sanoa, kuin herhilaiset kimpussani...jälkiviisaus on sitä parasta, mutta nyt ajatellen, yksi konsti kiinnostuneen päästä eroon, olisi ilmoittaa seurakuntaan, että luonani ei saa käydä ja tämä tulee kirjata aluekorttiin...

Olen kiitollinen, että sain olla JT:ssä mukana ja onnellinen, että älysin lähteä pois. Tavallaan ymmärräsin "logiikan", minkä vuoksi kartetaan, mutta itsensä irvikuvahan siitä on tullut, kun ihmiset roikkuvat/palaavat karttamisen vuoksi. Tunnen surua ja sympatiaa heitä kohtaan, joita harman pelko ohjaa palaamaan. Mutta silti haluan uskoa, että palaajissa on heitä, joiden "juttu" se kuitenkin on ja paluu tapahtuu siksi. On käyty maailman puolella ja todettu, että JT-yhteisö oli parempi. Menisin takaisin viivana JOS asiantila olisi edellä mainittu.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja Aaac » 26.09.2009 11:43

Oma juttunsa ovat ne, jotka seilaavat seurakunnasta pois ja takaisin sisään. JWN-keskustelupalstalla kerrottiin tapauksista, joissa henkilö on erotettu jopa kymmenkunta kertaa, mutta aina palannut takaisin seurakuntaan. Sellainen ihminen käy ihan oikeasti sääliksi.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja SonOfJesus » 24.09.2009 18:23

Vieras kirjoitti:"Siinä Vartiotorni-seura monesti onnistuu"
Tuntuu ylimitoitetulta. Ehkä joskus tai harvoin kuvaisi asiaa paremmin.
Monesti = monta kertaa eli lukumäärä. Usein/harvoin = suhteellisesti kuten prosenttiluku. Voi siis olla monesti, mutta harvoin. Lukumäärä on suurempi kuin esim. 20 joten voi sanoa monesti, mutta lukumäärä suhteessa erotettuihin esim. 2000:een on silti vain 1 % eli harvoin.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja Massetar » 24.09.2009 14:24

Seurakunnassa ollessani, pois lähteneitä tuttuja taisi kertyä kymmenkunta. 2 heistä palasi takaisin. Nämä kaksi olivat hyviä ystäviäni ja olin todella onnellinen saadessani heidät takaisin. Toinen heistä palasi lähes täysin sosiaalisista syistä, toisella oli uskonnollinen vakaumus.

Karttamiskäytäntö on väkivaltaa myös sisällä olevia kohtaan. Suru oli todellista, toinen oli hengellisesti kuollut. Katselin valokuvia ja itkin. Tein surutyötä aivan kuin ystäväni olisi oikeasti kuollut. Aivan järkyttävää näin jälkikäteen ajateltuna.

Oma poislähtemiseni viivästyi tämän karttamiskäytännön vuoksi. Olen taipuvainen uskomaan, että näin on käynyt meistä suurimmalle osalle. Totaalinen hylätyksi tuleminen on niin vaikea ja pelottava kokemus, ettei sitä kukaan haluaisi kokea. Sosiaalinen eristäminen on erittäin voimakasta henkistä väkivaltaa. Nyt 6 vuoden jälkeen en enää onneksi mieti takaisin menemistä. Vielä pari vuotta sitten pohdin asiaa välillä. Onneksi vaakakupissa painoi useampi asia täällä ulkopuolella.

Hylkäämiskokemuksia käsittelemme seuraavassa naisten tapaamisessa. Äijämiitissä on myös aina tilaisuus puhua samoista asioista.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja äänilaiteveli » 24.09.2009 14:08

Jos tässä mainitsisin oman näkemykseni... Se, että ystävät (lukuunottamatta paria tapausta) hylkäsivät jo muutaman kokouksista poisjäämisen jälkeen sai minut ainakin tosi vihaiseksi ja katkeraksi. Ja muutenkin aktiivi aikanani saamani kohtelu tietyiltä tahoilta pisti vihaksi. Ja olen saanut paljon hyviä asioita tilalle. Joten sinänsä en kaipaa seurakuntaan enää takaisin. Vaikkakaan en kiellä ettei joskus olisi ollut ihan mukavaa parhaimpien kavereiden kanssa viettää aikaa... Jota tuskin kukaan kieltää.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja Tony » 24.09.2009 12:47

Vieras kirjoitti:Ymmärrän kyllä villakoiran ytimen. Onnistuuko se siinä usein vai harvoin on jo toinen asia. Minusta harvoin jos määrällisesti katsotaan.
No nykyään varmaan tosiaan paljon harvemmin kuin ennen. Toisaalta voidaan ajatella että tällainen ihmisten kiristäminen ja laskelmoitu kärsimyksen tuottaminen on huutava vääryys, jolloin yksikin on liikaa.
Kärsimystä ja tiettyä haikailua se saa kyllä aikaiseksi.
Juurikin näin.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja Vieras » 24.09.2009 12:30

Ymmärrän kyllä villakoiran ytimen. Onnistuuko se siinä usein vai harvoin on jo toinen asia. Minusta harvoin jos määrällisesti katsotaan. Kärsimystä ja tiettyä haikailua se saa kyllä aikaiseksi.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja Tony » 24.09.2009 12:08

Vieras kirjoitti:Käykö dokumentiksi se, että vaikka Suomessa vuosittain kastetaan vuosittain satoja uusia jäsenmäärä silti vähenee jatkuvasti.
Villakoiran ydin on tässä mielestäni se, että lahkon yksi karttamissäännön ja sosiaalisen eristämisen tarkoituksista on kiristää ihminen takaisin seurakuntaan -> tehdä ihmisen elämästä mahdollisimman veemäistä ihan vain siksi että tämä on entinen jehovantodistaja. Ja tuossahan lahko kyllä onnistuu usein.

Re: "Karttaminen sai minut palaamaan"

Kirjoittaja Vieras » 24.09.2009 11:46

Käykö dokumentiksi se, että vaikka Suomessa vuosittain kastetaan vuosittain satoja uusia jäsenmäärä silti vähenee jatkuvasti.

Ylös