Kirjoittaja Pro et contra » 01.06.2015 12:43
Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Occamin partaveitsi kirjoitti:...koska ilmainen kirjojen jakelu loppuu, kun lahjoitukset ei kata todellisia painatuskuluja?
Oikeastaan on alkanut jo. Läppärit, tabletit ja älypuhelimet tulevat korvaamaan nämä maailmanlaajuisesti sitä mukaa kuin näitä vempaimia saadaa köyhimpienkin käyttöön. Verkkoyhteyksien peittoalueen kasvaessa jw.org tulee yhä käytännöllisemmäksi ja edullisemmaksi myös julistustyössä kodista-kotiin. Mutta rahaa, sitä tarvitaan aina. Tämä tarve ei tule katoamaan.
Paino-organisaatio on erittäin kustannustehokas, tästä tehokkuudesta tunnettuna lahjoitukset ovat saattaneet jäädä toisinaan tasolle jossa ne eivät kata todellisia painokustannuksia maailmanlaajuisesti koska on ajateltu että "nämähän nyt on niin edullisia kuitenkin", en tiedä onko näin kuitenkaan laajemmin käynyt sillä järjestö on ollut hyvä ennakoimaan ja tehostamaan toimintaa kuten nyt vasta tapahtui haaratoimistojen painotoiminnan keskittämisen yhteydessä.
Kokemusta kustantamisesta, painamisesta ja kirjallisuuden jakamisesta on karttunut melkoinen määrä vuosia:
Alussa traktaatit ja Siionin Vartiotorni painettiin melkein yksinomaan kaupallisissa kirjapainoissa. Mutta jos kirjallisuuden levittämisen piti laajeta ja jos raamatuntutkijat (joina Jehovan todistajat siihen aikaan tunnettiin) aikoivat ottaa vastaan lahjoituksia työn suorittamista varten, tarvittiin jonkinlainen järjestö.
Niinpä Siionin Vartiotornin Traktaattiseura perustettiin alkuvuodesta 1881 rekisteröimättömänä yhdistyksenä, jonka toimitusjohtajana oli C. T. Russell. Hän ja eräät muut lahjoittivat avokätisesti noin 35 000 dollaria (140 000 mk) saadakseen tämän kirjapainojärjestelyn toimintaan. Vuonna 1884 tämä aikaisemmin rekisteröimätön Seura rekisteröitiin nimellä Siionin Vartiotornin Traktaatiseura, jonka presidenttinä Russell palveli. Nykyään tämä uskonnollinen järjestö tunnetaan Pennsylvanian Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseurana.
Tämä nelikerroksinen tiilirakennus, joka valmistui vuonna 1889 ja tuli maksamaan 34 000 dollaria (n. 136 000 mk), sijaitsi Alleghenyssä Arch Street 56–60:ssä (uudelleennumeroinnin jälkeen 610–614), ja se tunnettiin "Raamattutalona". Alkujaan sen laillinen omistaja oli Tower Publishing Company (Kustannusyhtiö Tower), yksityinen C. T. Russellin johtama liikeyritys, joka julkaisi useita vuosia kirjoja Vartiotorni-seuralle sopimushinnasta. Huhtikuussa 1898 tämän kirjapainon ja kiinteistön omistus siirtyi lahjoituksena Vartiotorni-seuralle, jonka johtokunta arvioi rakennuksen ja siinä olleen kaluston arvoksi 164 033 dollaria 65 senttiä (n. 656 000 markkaa)
Noin kolmen korttelin päässä Beetelistä sijaitsi Brooklynin tabernaakkeli, omalaatuinen vanha punatiilinen rakennus, jossa oli kaksi kerrosta ja pohjakerros. Siinä sijaitsivat Seuran tavalliset toimistot, latomo, missä Vartiotorni ladottiin, varastohuone sekä myös lähettämö. Toisessa kerroksessa oli 800 hengen kokoussali. Siellä veli Russell puhui säännöllisesti.
Jonkin aikaa Seuran päätoimiston henkilökunta asui suurimmaksi osaksi Columbia Heights 124:ssä. Myöhemmin ostettiin viereinen rakennus Columbia Heights 122:sta, mikä laajensi Beetel-kotia. Vuonna 1911 valmistui talon takaosaan lisärakennus, joka 9-kerroksisena laskeutui jyrkännettä Furman Streetille. Se varasi paljon lisätilaa asuntoihin ja muihin tarpeisiin, mm. uuteen ruokasaliin. Säilyttääkseen omistusoikeuden näihin kiinteistöihin Jehovan palvelijat muodostivat vuonna 1909 yhdistyksen nimeltä People’s Pulpit Association (Kansan saarnastuoliseura), joka nyt tunnetaan New Yorkissa rekisteröitynä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseurana (Watchtower Bible and Tract Society of New York). Se ja muut Jumalan kansan muodostamat yhdistykset eri maissa ovat kaikki yhteistoiminnassa keskenään ja Jehovan todistajien hallitsevan elimen kanssa. Lähd. Vt-kirj.
Sähköisen tiedonsiirron ja mobiililaitteiden painoarvo kasvaa koko ajan, näistä ei mikään muu laillinen taho, oikeuden omistajaa lukuunottamatta voi esittää vaatimuksia saadakseen vaikkapa käyttöön perustuvaa korvausta. Sähköinen tiedonsiirto ja verkon käyttö ei silti ole ilmaista, rahaa siis tarvitaan edelleen.
[quote="Jaakko Ahvenainen"][quote="Occamin partaveitsi"]...koska ilmainen kirjojen jakelu loppuu, kun lahjoitukset ei kata todellisia painatuskuluja?[/quote]
Oikeastaan on alkanut jo. Läppärit, tabletit ja älypuhelimet tulevat korvaamaan nämä maailmanlaajuisesti sitä mukaa kuin näitä vempaimia saadaa köyhimpienkin käyttöön. Verkkoyhteyksien peittoalueen kasvaessa jw.org tulee yhä käytännöllisemmäksi ja edullisemmaksi myös julistustyössä kodista-kotiin. Mutta rahaa, sitä tarvitaan aina. Tämä tarve ei tule katoamaan.[/quote]
Paino-organisaatio on erittäin kustannustehokas, tästä tehokkuudesta tunnettuna lahjoitukset ovat saattaneet jäädä toisinaan tasolle jossa ne eivät kata todellisia painokustannuksia maailmanlaajuisesti koska on ajateltu että "nämähän nyt on niin edullisia kuitenkin", en tiedä onko näin kuitenkaan laajemmin käynyt sillä järjestö on ollut hyvä ennakoimaan ja tehostamaan toimintaa kuten nyt vasta tapahtui haaratoimistojen painotoiminnan keskittämisen yhteydessä.
Kokemusta kustantamisesta, painamisesta ja kirjallisuuden jakamisesta on karttunut melkoinen määrä vuosia:
[quote]Alussa traktaatit ja Siionin Vartiotorni painettiin melkein yksinomaan kaupallisissa kirjapainoissa. Mutta jos kirjallisuuden levittämisen piti laajeta ja jos raamatuntutkijat (joina Jehovan todistajat siihen aikaan tunnettiin) aikoivat ottaa vastaan lahjoituksia työn suorittamista varten, tarvittiin jonkinlainen järjestö.
Niinpä Siionin Vartiotornin Traktaattiseura perustettiin alkuvuodesta 1881 rekisteröimättömänä yhdistyksenä, jonka toimitusjohtajana oli C. T. Russell. Hän ja eräät muut lahjoittivat avokätisesti noin 35 000 dollaria (140 000 mk) saadakseen tämän kirjapainojärjestelyn toimintaan. Vuonna 1884 tämä aikaisemmin rekisteröimätön Seura rekisteröitiin nimellä Siionin Vartiotornin Traktaatiseura, jonka presidenttinä Russell palveli. Nykyään tämä uskonnollinen järjestö tunnetaan Pennsylvanian Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseurana.
Tämä nelikerroksinen tiilirakennus, joka valmistui vuonna 1889 ja tuli maksamaan 34 000 dollaria (n. 136 000 mk), sijaitsi Alleghenyssä Arch Street 56–60:ssä (uudelleennumeroinnin jälkeen 610–614), ja se tunnettiin "Raamattutalona". Alkujaan sen laillinen omistaja oli Tower Publishing Company (Kustannusyhtiö Tower), yksityinen C. T. Russellin johtama liikeyritys, joka julkaisi useita vuosia kirjoja Vartiotorni-seuralle sopimushinnasta. Huhtikuussa 1898 tämän kirjapainon ja kiinteistön omistus siirtyi lahjoituksena Vartiotorni-seuralle, jonka johtokunta arvioi rakennuksen ja siinä olleen kaluston arvoksi 164 033 dollaria 65 senttiä (n. 656 000 markkaa)
Noin kolmen korttelin päässä Beetelistä sijaitsi Brooklynin tabernaakkeli, omalaatuinen vanha punatiilinen rakennus, jossa oli kaksi kerrosta ja pohjakerros. Siinä sijaitsivat Seuran tavalliset toimistot, latomo, missä Vartiotorni ladottiin, varastohuone sekä myös lähettämö. Toisessa kerroksessa oli 800 hengen kokoussali. Siellä veli Russell puhui säännöllisesti.
Jonkin aikaa Seuran päätoimiston henkilökunta asui suurimmaksi osaksi Columbia Heights 124:ssä. Myöhemmin ostettiin viereinen rakennus Columbia Heights 122:sta, mikä laajensi Beetel-kotia. Vuonna 1911 valmistui talon takaosaan lisärakennus, joka 9-kerroksisena laskeutui jyrkännettä Furman Streetille. Se varasi paljon lisätilaa asuntoihin ja muihin tarpeisiin, mm. uuteen ruokasaliin. Säilyttääkseen omistusoikeuden näihin kiinteistöihin Jehovan palvelijat muodostivat vuonna 1909 yhdistyksen nimeltä People’s Pulpit Association (Kansan saarnastuoliseura), joka nyt tunnetaan New Yorkissa rekisteröitynä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseurana (Watchtower Bible and Tract Society of New York). Se ja muut Jumalan kansan muodostamat yhdistykset eri maissa ovat kaikki yhteistoiminnassa keskenään ja Jehovan todistajien hallitsevan elimen kanssa. Lähd. Vt-kirj. [/quote]
Sähköisen tiedonsiirron ja mobiililaitteiden painoarvo kasvaa koko ajan, näistä ei mikään muu laillinen taho, oikeuden omistajaa lukuunottamatta voi esittää vaatimuksia saadakseen vaikkapa käyttöön perustuvaa korvausta. Sähköinen tiedonsiirto ja verkon käyttö ei silti ole ilmaista, rahaa siis tarvitaan edelleen.