Veljesseura.org

Ihan vain pieni ilmoitusluontoinen asia Maistraatin kautta eron teknistä puolta koskien josta ylempänä kyselin, mikäli asia sattuisi jotakuta myöhemmin kiinnostamaan omalla kohdallaan.

Tiedustelin Maistraatista asiaa ja kertoivat, että virallinen eropäivä on sama kuin se jolloin sen verkkopalvelussa toteuttaa.

Johanneksen poika: Tiedän lukuisia entisiä Jehovan todistajia, joita ei karteta juuri siitä syystä, että ovat eronneet vain maistraatin kautta. Sitä ei ole ilmoitettu, ja näin sukulaisetkin voivat keksiä itselleen tekosyyn olla tekemisissä lähtijän kanssa

Mahtaneeko heidän elintapansa olla olematta liiaksi ristiriidassa Vartiotorniseuran kriteerien kanssa tai sellainen vakavempi ristiriita ei ole läheisten tiedossa?

Tilanne ehkä riskeerasi muuttua jos Maistraatin kautta eronnut olisi aktiivi-luopiona tunnettu tai 'heittäytyisi' vaikkapa avoliittoon tai harrastelisi tiedetysti vapaita suhteita, ehkäpä kessuttelisi tai ryhtyisi aktiiviseksi politiikassa tai 'väärässä' uskonnossa jne.

Mutta toisaalta, eikös vanhimpien ohjekirjassa ollut maininta, että jos henkilö on jättäytynyt jo pitkäksi aikaa kokonaan pois, olematta enää yleisesti todistajana tunnettu ja on olematta seurakuntalaisten kanssa tekemisissä, niin hänen edesottamuksiinsa ei hakeuduta puuttumaan.

Metka tilanne kun lapselle maailman tärkeimpänä opetettu asia, johon pahimmillaan painostettiin, muuttuu amerikkalaisella määräyksellä mahdottomaksi puheenaiheeksi vanhemmille.

Niinpä. Tilanne jossa Vartiotorniseura pyrkii mielenhallinnallisesti etäohjaamaan jopa sitä mistä ja miten perheenjäsenet ja vapaat ihmiset saavat keskenään keskustella, eli se aiheellisesti neuvottu puolesta ja vastaan punnitseminen soveltuu tyranian ja narsistisuuden logiikalla vain kaikkiin toisiin tahoihin.

Tuo lähipiirin(-kin) 'lasiseinä' on edellistäkin laajempi ja ulottuu asenteissa koskemaan koko ex-todistajan ihmisyyttä ja ihmisarvoa, hieman kuin kylmän (ideologia-)sodan rauhaa, vaikka olisivatkin jossakin määrin tekemisissä. Sitä, tapauksesta riippuen jo ennen eroamista tai erottamista edeltää luopiohenkiseksi luokittelu kaikkine sen 'rakkaudellisine' seuraamuksineen. Näissä yhteyksissä ihan normaalilla omien aivojen käytöllä, sekä vapaalla ääneen ilmaistulla ajattelulla ja oman omantunssa käytöllä on kova hinta.

Wieras kirjoitti:Vaikka voisi edes jossakin määrin olla kanssakäymisissä rakkaiden läheistensä kanssa, niin suhde ei ole enää entisensä 'lasiseinineen'...

Toi lasiseinä onkin hyvä ilmaus. Metka tilanne kun lapselle maailman tärkeimpänä opetettu asia, johon pahimmillaan painostettiin, muuttuu amerikkalaisella määräyksellä mahdottomaksi puheenaiheeksi vanhemmille.

Kunhan mahdollista niin katson josko paperi löytyy, lähiaikoina en kuitenkaan pysty. Jos löytyy niin palaan asiaan myöhemmin.

Ok. Ehkä tuo virallinen ero-pvm näkyy jos kirjautuu vilkaisemaan Maistraatin tietojaan (?).

Mitä sukulaisiin tulee niin jossain määrin säilynyt mutta muuttuneet myös, osa totaaleja, jokainen tapauskohtaisesti. En odota että kukaan tulee tai menee normaalisti kyläilemään kuten ennen, eikä yhteydenpito ole samanlaista.

Valitettavasti näin, kuten mikä tahansa extremistinen aate tyyliin me vs. kaikki muut, muuttaa ideologian piirissä olevien suhtautumisen 'rintamakarkuriin' jossa Vartiotorniseurakin on todellisuudessa ex-DDR:n tyyliin raadollisen separatistinen yhdistävyyden sijaan ja repii eliniäksi perheetkin rakkaudellisesti hajalle.

Ystäviin en ole pitänyt yhteyttä pahemmin. Lähinnä siksi että alkaa vaan harmittaa ja ahdistaa heidän puolestaan kuin myös omalta osaltani.

Yep, tuo on kaksiteräinen ja ristiriitaisiakin tunteita nostattava miekka. Vaikka voisi edes jossakin määrin olla kanssakäymisissä rakkaiden läheistensä kanssa, niin suhde ei ole enää entisensä 'lasiseinineen' ja lisäksi se saattaa kaivaa puukkoa haavassa ja nostaa pintaan ikäviä ja syviäkin flash backejä varsinkin silloin kun ja jos ei vielä ole runsaasti henkistä välimatkaa menneeseen. Tiettyä fataalisuuden filosofiaa saa harjoittaa ja opiskella ex-todistajuuden seuraamuksien kanssa saadakseen mielenrauhaa ja tyyneyttä. Tsemppiä vain sinne kuten kaikille tosillekin.

Oliko se jostain Turusta, joka oli kaivannut apua eroamisprosessiin. Sanoi että psykoterapiassa sai puhua, mutta ei uskonnosta. Ja että vertaistuki auttoi.

Niin tuo auttaminen eroon ja "eheytymään" vai mitä nimikettä niistä kielteisten asioiden poistamisesta psyykestä sitten käytetään.

liekö se vertaistuessa että niiden vartiotornien sisältöjä mielellään osoitellaan vääriksi, esim. todisteilla tai niiden omalla edes takaisin liikkuvuudella. Sen mukaan kuin halutaan ja kysytään, ja sanotaan että niissä ei saisi epäselvää jäädä. Jos vartiotorni on jossakin yhdessä asiassa oikeassa niin se asia löytyy sitten monessa ellei kaikissa muissakin usk. yhteisöissä.
Mutta lahkohan pyrkii vaikuttamaan tunteisiin, iskulausein, kuten "meillä on totuus", "rakkaua" tms, mutta myös muita yhteisöjä mustamaalaten, haukkuen, parjaten. Nämäkin kai on tuotava esiin jos itse ei osaa kysyä, ja oivaltaminen on askel eteenpäin ?

Kunhan mahdollista niin katson josko paperi löytyy, lähiaikoina en kuitenkaan pysty. Jos löytyy niin palaan asiaan myöhemmin.

Mitä sukulaisiin tulee niin jossain määrin säilynyt mutta muuttuneet myös, osa totaaleja, jokainen tapauskohtaisesti. En odota että kukaan tulee tai menee normaalisti kyläilemään kuten ennen, eikä yhteydenpito ole samanlaista.

Ystäviin en ole pitänyt yhteyttä pahemmin. Lähinnä siksi että alkaa vaan harmittaa ja ahdistaa heidän puolestaan kuin myös omalta osaltani.

"Helppoa kuin mikä! Ei tarvitse antaa/tietää mitään todistajien tietoja mistään, senkuin laittaa raksin ruutuun ja hyväksyy muutoksen. Sillä selvä! En tiedä päivittyykö järjestelmään heti vai viiveellä, mutta ero on kuitenkin virallinen siitä hetkestä kun ovat saaneet ilmoituksen (luulisi hitaimmillaan tuon tarkoittavan seuraavaa arkipäivää)."

Olettaisi nykysysteemien olevan automatisoituja ja ero-klikkausen päivittyvän jopa samalle hetkelle, ainakin silloin kun systeemin ajo ainakin arkisin on käynnissä. Silloin saisi halutessaan eron tietylle vaikka symboliselle päivämäärälle jos sellaisen omaa. Ps. Vastaanottamastasi kirjeestähän tuon voisi tarkistaa onko ero-pvm sama kun klikkauksen pvm, sillä eiköhän kirjeessä eron virallinen pvm ole mainittu.

"Tieto erosta menee myös haaratoimistoon automaattisesti. Sen lisäksi maistraatti laittaa sitten vielä kirjeenä vahvistuksen erosta sinulle kotiin, mutta siinä vaiheessa olet jo eronneena ollut muutaman päivän."

Yes, se että vaikka Maistraatin kirjaus / status ja todistajuuden jäsenyys ovat kaksi eri asiaa, niin siltikin Maistraatin kautta tehty ero ja siitä viranomaisilmoitus haaratoimistoon tekee siitä juridisesti validin ja joka haaratoimistonkin tulisi ottaa huomioon, mutta tuon organisaation sisäiset lait ovatkin sitten oma lukunsa.

Ps. Vartiotorniseuran tyyliin lakihenkisenä lisämausteena todettakoon, että ennen vuotta 1985 voimassa olleiden kastekysymyksienkään mukaan ei liitytty Jehovan 'organisaation' jäseniksi, eli niidenkin suhteen on (ainakin) kaksi todistajakategoriaa.

Sitten tilanne on toinen niiden tulevien ex-todistajien kohdalla, jotka eivät ole todistajia Maistraatin kirjoissa, eli ero edellyttää lyhyttä vanhinten tapaamista vaikka puhelimitsekin (kaksi vanhinta & puhelimensa kaiutin auki) tai erokirjettä joko srk:n tai haaratoimistoon.

"Pari viikkoa kesti vanhimmilla reagoida eroon, ja voi myös olla että eivät reagoi mitenkään jos et ole ollut missään tekemisissä kenenkään kanssa vuosikymmeniin."

Erikoinen metodiikka tuo mainitsemasi ja tuntemani vanhimpien tarvitsema ja siksi protokollan vuoksi pyytämä eron allekirjoitus (vaikka kyllähän kahden vanhimman kuullen verbaalinenkin eronsa lausuminen riittää). Kasteelle mennessä ja todistajien uususkonnon jäseneksi liittyessä ei allekirjoiteta liittymistä, eikä oikeuskomiteoiden käsittelyistäkään asianosainen saa pöytäkirjan kopiota itselleen ja puhumattakaan allekirjoitettuna, eli kovin ovat tunnetun yksisuuntaisia nuo järjestön tuplapunnuksien metodit.

Tokihan jo moraalisesti ja älyllisesti ajatellen voisi vapaaehtoisena haasteena asettua palaveriin vanhimpien kanssa debaatti ja informaation anto mielessään, mutta ongelma on se kun jo edeltä tietää ett'ei tasapuolista ja objektiivistä, sekä aidon kaksisuuntaista keskustelua ole mahdollista saada edes aikaan ja esille mustaa valkoisella nostamansa faktat systemaattisesti sivuutettaisiin, keskittyen hallintoelimelle ja sen kulloisellekin 'totuudelle' alistuneisuuteen vs. ei. Siksi tilanne muodostuisi keskiajan kirkonvallan suljettujen ovien takaiseksi yksisuuntaiseksi 'pyöveli-istunnoksi' jollaiseen ei ole halua osallistua antaakseen sille edes epäsuoraa tukea ja statusta.

"En tiedä tehtiinkö erosta salilla ilmoitus vai ei, mutta ilmoitin itse perheelle ja lähemmille tutuille että asia on varmasti selvä kaikille."

Millainen kohdallasi on nyttemmin lähipiirin tämän hetken reaktiomalli, totaalibanni vai jotakin muuta?

Shamaani kirjoitti:Helppoa kuin mikä! Ei tarvitse antaa/tietää mitään todistajien tietoja mistään, senkuin laittaa raksin ruutuun ja hyväksyy muutoksen. Sillä selvä!

En tiedä päivittyykö järjestelmään heti vai viiveellä, mutta ero on kuitenkin virallinen siitä hetkestä kun ovat saaneet ilmoituksen (luulisi hitaimmillaan tuon tarkoittavan seuraavaa arkipäivää). Tieto erosta menee myös haaratoimistoon automaattisesti. Sen lisäksi maistraatti laittaa sitten vielä kirjeenä vahvistuksen erosta sinulle kotiin, mutta siinä vaiheessa olet jo eronneena ollut muutaman päivän.

Yhteiskunnan kannalta ja virallisesti asia on juuri näin. Mutta Jehovan todistajien järjestö ei välttämättä tunnusta tällaista järjestelyä. Vartiotorniseura haluaa vielä erokirjeen allekirjoitettuna. Mutta se on vastoin uskonnollisten yhteisöjen eettisten periaatteiden pykälää 7. Veikko Leinonenkin oli mukana laatimassa tätä:

http://johanneksenpoika.fi/dokumentit/eepe.htm

Jehovan todistajat haluavat eroamisen jälkeen vielä "kuulla" lähtijää, vaikka tuo on kielletty eettisissä periaatteissa. Ei pitänyt joutua kenenkään "puhuteltavaksi".

Kenenkään ei tarvitse mitään erokirjeitä kirjoitella eikä allekirjoittaa. Erokirjeen kirjoittaminen ja allekirjoittanut aiheuttaa 100% varmuudella sen, että seurakunnan kokouksessa ilmoitetaan: "Se ja se ei ole enää Jehovan todistaja". Sen jälkeen seurakunnan jäsenet tietävät karttaa kyseistä lähtijää.

Sen sijaan pelkästään maistraatin kautta eronnutta ei välttämättä karteta lainkaan. Sitä ei yleensä edes ilmoiteta seurakunnan kokouksessa, kun lähtijä ei ole allekirjoittanut mitään erokirjettä. Tiedän lukuisia entisiä Jehovan todistajia, joita ei karteta juuri siitä syystä, että ovat eronneet vain maistraatin kautta. Sitä ei ole ilmoitettu, ja näin sukulaisetkin voivat keksiä itselleen tekosyyn olla tekemisissä lähtijän kanssa. Kätevää, eikö totta?

Shamaani kirjoitti:Se taasen notkunko numerona jossain tilastossa on minulle yhden tekevää, en ole enää Jehovan todistaja eikä valtiokaan enää näe minua sellaisena. Jos, ja siis jos, vanhimmat edelleen näkevät sääntöjensä takia minut yhtenä niin se on yksinomaan heidän ongelmansa, ei minun. En ole velvollinen heille mistään eikä minun tarvitse noudattaa heidän sääntöjään, joilla ei ole mitään laillista pohjaa.

Sinulla ei todellakaan ole mitään velvollisuuksia JT-seurakunnan suhteen. Sinun ei tarvitse erottuasi alistua enää heidän vallankäyttönsä alle.

Teknisesti ottaen eroaminen maistraatin kautta ei ole ihan mustavalkoinen juttu. Eroaminen sitä kautta merkitsee vain eroamista Jehovan todistajien rekisteristä, ei seurakunnasta. Läheskään kaikki Jehovan todistajat eivät edes kuulu maistraatin JT-rekisteriin, joten ei ole sama asia kuulua Jehovan todistajien seurakuntaan (ulkojäsenenä) kuin kuulua maistraatin rekisteriin.

Jehovan todistajien Suomen haaratoimisto rikkoo koko ajan maistraatin sääntöjä. Kun joku eroaa erokirjeellä tai kun joku erotetaan seurakunnasta, siitä ei läheskään aina haaratoimisto ilmoita maistraattiin. Minäkin kuuluin maistraatin JT-rekisteriin vielä vuosi erottamiseni jälkeen. Merkintä poistettiin vasta, kun otin yhteyttä tietosuojavaltuutettuun, joka käski haaratoimiston poistaa minut maistraatin rekisteristä.

Wieras kirjoitti:Kirjautuuko Maistraatin kautta netissä tehty ero virallisesti samalle päivälle kuin ero-klikkauksen toteuttaa, mikäli se tapahtuu ennen klo 24:00? Ilmeisesti pelkkä 'klikkaus' riittää tarvitsematta antaa muita tietoja tyyliin viimeinen srk jossa vaikuttanut ymv.

Helppoa kuin mikä! Ei tarvitse antaa/tietää mitään todistajien tietoja mistään, senkuin laittaa raksin ruutuun ja hyväksyy muutoksen. Sillä selvä!
En tiedä päivittyykö järjestelmään heti vai viiveellä, mutta ero on kuitenkin virallinen siitä hetkestä kun ovat saaneet ilmoituksen (luulisi hitaimmillaan tuon tarkoittavan seuraavaa arkipäivää). Tieto erosta menee myös haaratoimistoon automaattisesti. Sen lisäksi maistraatti laittaa sitten vielä kirjeenä vahvistuksen erosta sinulle kotiin, mutta siinä vaiheessa olet jo eronneena ollut muutaman päivän.

Pari viikkoa kesti vanhimmilla reagoida eroon, ja voi myös olla että eivät reagoi mitenkään jos et ole ollut missään tekemisissä kenenkään kanssa vuosikymmeniin.
Vanhimman ajatus puhelimessa oli se, että he olisivat tulleet visiitille ja/tai minä allekirjoittanut eropaperin. Sanoin suoraan että ei tule kuuloonkaan, heillä ei ole mitään valtuuksia minuun ja maistraattiero on ihan yhtälailla virallinen ero hyväksyivät he sen tai eivät. Lopulta vanhin luovutti kun en taipunut. En tiedä tehtiinkö erosta salilla ilmoitus vai ei, mutta ilmoitin itse perheelle ja lähemmille tutuille että asia on varmasti selvä kaikille.

Se taasen notkunko numerona jossain tilastossa on minulle yhden tekevää, en ole enää Jehovan todistaja eikä valtiokaan enää näe minua sellaisena. Jos, ja siis jos, vanhimmat edelleen näkevät sääntöjensä takia minut yhtenä niin se on yksinomaan heidän ongelmansa, ei minun. En ole velvollinen heille mistään eikä minun tarvitse noudattaa heidän sääntöjään, joilla ei ole mitään laillista pohjaa.

Muutama havainto ja kyssäri avauksen vaihtoehtoon liittyen.

Tekniikasta. Kirjautuuko Maistraatin kautta netissä tehty ero virallisesti samalle päivälle kuin ero-klikkauksen toteuttaa, mikäli se tapahtuu ennen klo 24:00? Ilmeisesti pelkkä 'klikkaus' riittää tarvitsematta antaa muita tietoja tyyliin viimeinen srk jossa vaikuttanut ymv.

Seuraava etappi lienee se, että Maistraatti lähettää erosta tiedon Tikkurilan haaratoimistoon, joka puolestaan ottaa yhteyttä siihen viimeiseen tiedossa olevaan srk:n jossa eronnut on vaikuttanut.

Sitten tuo Vartiotorniseuran valtio valtiossa toimintamalli, jossa se ei Maistraatin kautta tehtyä eroa noteeraa, vaan haluaa lähettää vanhimmat oman lakinsa edustajina tiedustelumatkalle eronneen luokse vahvistusta hakemaan, muistuttaa islamilaista toimintamallia avioeroissa. Kuulemani mukaan, mikäli muslimin vaimo (länsimaissa) eroaa laillisesti kansallisten viranomaisten hyväksymällä kaavalla, niin ero ei kuitenkaan astu voimaan uskonliikkeen / -yhteisön silmissä ellei mies ole eroa julkisesti lausunut ja tunnustanut, eikä nainen uskonliikkeen kriteerein ole vapaa uudestaan avioitumaan. En tiedä tuleeko muslimimiehen tehdä lausumansa todistajien ja / tai imamin edessä.

Sitten tuo Maistraatin kautta eroaminen voi olla eroavalle itselleen se konkreettinen ja riittävä ero / virstanpylväs, jo tapahtuneen älyllisen, tiedollisen ja henkisen eron vahvistumana.

Yksilöstä ja olosuhteistaan riippunen, henkistäkin ristiriitaa voi kuitenkin syntyä siitä kun tietää ettei Vartiorniseuran kriteerein kuitenkaan ole eronnut ilman vanhinten suorittamaa asian vahvistusta tai joko haaratoimistoon tai srk:n lähettämäänsä erokirjettä. Tämän vuoksi tilanne voi aiheuttaa kuisallisiakin tilanteita mm. lähipiirin ja todistajatuttavien puitteissa, jossa etuna se että ainakaan totaalikarttaminen ei ehkä virallistu sekään. Osalle tuo tilanne saattaa synnyttää tunteen puolitiessä olemisesta, toisille taasen ei. Samaan aikaan osa ei kuitenkaan haluaisi ns. pelata tuon ihmisvetoisen organisaation sisäisten sääntöjen asettamien vaatimuksien mukaan.

Vieraas kirjoitti:Sovelsin samaa “suoraan syvään päähän” -metodia. Kirpaisi muutaman vuoden verran todella kovasti ja elämä meni monella tavalla ihan nurin, mutta päivääkään tuo laastarin kerralla repäiseminen ei ole kaduttanut. JT-äitini päätti heti jatkaa sääntöjen vastaisesti yhteydenpitoa ja kaksi vanhoista lapsuudenkavereistani erosi muutamaa vuotta myöhemmin, toinen näistä vanhin.

Mukava kuulla!

Lisätäkseni eiliseen viestiin, kerroin tänään perheelle myös että olen "luopio". Se viesti tosin oli hieman tulinen, mutta minkäs minä tunteilleni voin. Halusin vain tehdä täysin selväksi missä seison ja tavallaan purkaa kaiken lopullisesti (jos nyt niin voi edes yhdessä viestissä tehdä, onhan pääkopan sisällä vuosien sekamelska). Sanoisin että itsellä nyt kaikista pahin takana, olen kuitenkin jo ollut toimettomana 2010-2013 (riippuen miten asiaa katsoo) asti ja nyt 2017 sitten erosin, että pitkään kerennyt asiaa miettiä ja valmistautua henkisesti.

On tämä silti ihan uusi tilanne. Hieman on semmoinen morkkisfiilis kun olisi kuitenkin kiva olla "normaalisti" kuten vaikka nyt kuukausi sitten, mutta uskon että pitemmässä juoksussa tuo tämänhetkinen morkkis katoaa ja tilalle tulee jotain muuta. Toisaalta koen että mieluummin näin päin, kuin se outo ja jatkuva ainainen turhautuminen siitä että kukaan ei tiedä asioiden todellista laitaa. Jotenkin koin ettei se ole reilua niin heitä kuin itseänikään kohtaan.

Liekkö pahin fiilis tulee olemaan että ei voi normaalisti olla yhteyksissä tuttuihin vai se kun näkee aina sattumalta jossain niitä kenen kanssa ennen tullut hyvin toimeen? Tällainen kohtaaminen tapahtui tänään todella läheisen tuttavan kanssa ja olihan se hyvin erilainen tilanne vaikka muutama sana todella nopeasti vaihdettiinkin. Ihan kuin olisi täysin toinen versio ihmisestä. Versio mitä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt, jolla kuitenkin on samat tutut piirteet mutta silti niin paljon eroa että se tuntuu oudolta...
Paras ystäväni ei taasen vastannut viestiini ollenkaan, kun laitoin hänelle ilmoituksen että olen eronnut. Hän kyllä näki sen. Sanoin viestissä myös että jos haluaa jutella niin voi soittaa tai laittaa viestiä. Vähän tosin fiilis että se oli sitten siinä. Jotenkin olin siinä uskossa että hän jotain vastaisi - tuli hyvinkin yllätyksenä!
Tosin omille "vanhoille" ystäville ja sukulaisille en itse voi tai oikeastaan edes halua olla vihainen (ainakaan tällä hetkellä, saa nähdä muuttuuko tunteet tulevaisuudessa), mutta ehkä haluaisin silti kääntää vivusta kohtaan "apatia". En kuitenkaan aio jäädä näitä murehtimaan. Viimeiset 5 vuotta tietyllä tasolla elämä junnannut paikallaan kun on "ollut kaapissa" niin sanotusti, mutta nyt se elämä alkaa oikeasti kunnolla!

Ei nyt ihan suoranaisesti tähän liittyvä mutta tuli mieleen niin samapa tuo kirjoittaa kun asiaa sivuaa kuitenkin. Toinen minkä olen itsestä vuosien varrella huomannut, on se että kun todistajia näkee säännöllisin väliajoin kaupungilla niin se iskee aina jonkinsortin närkästyksen ja vihan tunteen pintaan. Ehkä koen todistajavuosien aikana minua kohtaan tehdyt vääryydet ja haluan niihin oikaisua? Ehkä se että minut on enemmänkin ajettu tähän tilanteeseen kuin olisin oikeasti itse asiat näin järkännyt? Mistä lie kysymys... Varmaan joku päivä tiedän sitten vastauksen siihenkin.

Shamaani kirjoitti:Jostain syvältä kumpusi tietynlainen halu avautua lähimmille ihmisille, että en enää ole Jehovan todistaja. Syynä se että sain eilen viestin puhelimeen tutulta, mikä oli muistonviettokutsu. Ajattelin että kerta jo sanoin suorat sanat vanhimmalle puhelimessa niin antaa nyt mennä sitten kaikki kerralla että tietävätpähän nyt. Jotenkin vain tuli se fiilis, että nyt riittää. Oli aina niin outo olo, kun olin muiden lähettyvillä kun eivät tienneet. Loput ihmisistä saavat asian hyvinkin nopeasti tietoonsa kun sana leviää.

Sovelsin samaa “suoraan syvään päähän” -metodia. Kirpaisi muutaman vuoden verran todella kovasti ja elämä meni monella tavalla ihan nurin, mutta päivääkään tuo laastarin kerralla repäiseminen ei ole kaduttanut. JT-äitini päätti heti jatkaa sääntöjen vastaisesti yhteydenpitoa ja kaksi vanhoista lapsuudenkavereistani erosi muutamaa vuotta myöhemmin, toinen näistä vanhin.

Jokaisella on tietysti omanlaisensa perhe- ja kaverisuhteet, joten en lähde viisastelemaan sen suhteen mikä on se oikea tapa lähteä. Mutta nyt uskalsit tehdä rohkean liikkeen, suunta on väistämättä uutta kohti.

Vieraas kirjoitti:Ihan ymmärrettävästi voi jäädä päälle jonkinlainen alamaisuus vanhimmistoa kohtaan, ainakin itselleni näin kävi. Oikeasti oma toimintasi ei ole lapsellista, pelkästään näiden amatööripoliisien toiminta on.

Kiitokset tuesta!

Eilisen ja tämän päivän olen tehnyt jotain jännää! Sanoin sukulaisille ja parille todistajaystävälle, että en enää ole mukana. Vastaanotto ollut suurelta osin mitä arvata saattaa, mutta on hieman lievempääkin kantaa mukana. Saa sitten nähdä kauanko nämä tämänhetkiset asemat pysyvät ja mihin suuntaan asiat ohjautuvat.

Jostain syvältä kumpusi tietynlainen halu avautua lähimmille ihmisille, että en enää ole Jehovan todistaja. Syynä se että sain eilen viestin puhelimeen tutulta, mikä oli muistonviettokutsu. Ajattelin että kerta jo sanoin suorat sanat vanhimmalle puhelimessa niin antaa nyt mennä sitten kaikki kerralla että tietävätpähän nyt. Jotenkin vain tuli se fiilis, että nyt riittää. Oli aina niin outo olo, kun olin muiden lähettyvillä kun eivät tienneet. Loput ihmisistä saavat asian hyvinkin nopeasti tietoonsa kun sana leviää.

Jostain syystä tuli vanha tuttu fiilis, josta luulin jo päässeeni eroon kauan sitten: "mitä jos?". Miksiköhän? Jos sen jättää omaan arvoonsa niin tietyllä tavalla kuitenkin huojentunut olo, mutta myös surullinen. Välillä itkukin päässyt ja varmaan menee itselläkin pari päivää sulatellessa.

Shamaani kirjoitti:Joku voi tietty ajatella että minun osalta ihan lapsellista toimintaa, mutta itse näen sen niin että en enää suostu siihen kyykytykseen. Varsinkaan kun en enää edes laillisesti ole todistaja, joten minä en vastaa elämästäni enää Vanhin-titteliä kantaville ihmisille.

Ihan ymmärrettävästi voi jäädä päälle jonkinlainen alamaisuus vanhimmistoa kohtaan, ainakin itselleni näin kävi. Oikeasti oma toimintasi ei ole lapsellista, pelkästään näiden amatööripoliisien toiminta on.

Itselläni kävi hyvä tuuri: vanhin jolle soitin, oli aika nuori ja sitä rennompaa osastoa. Kerroin eroavani ja hän totesi, että “ookoo, tuu sit äkkiä takaisin.” Jouduin ehkä laittamaan vielä paperin perään, asia on häipynyt muistista. Muutamia tuttuja vanhimpia on käynyt vahingossa ovella, mutta eipä ole vainonneet.