Weathertop kirjoitti:Mutta eihän Dawkinsin kirjoja saa lukea, Dawkinsille saa vain lähettää kirjoja.
Tuossa kiteytyy se, mistä jehovantodistajien niin sanotussa keskustelemisessa on kyse.
Jehovantodistajat sanovat haluavansa keskustella ihmisten kanssa Raamatusta. He kieltävät käännyttävänsä ihmisiä ja korostavat "keskustelevansa". Tosiasiallisesti jehovantodistaja ei keskustele yhtään mistään vaan ainoastaan toitottaa ja opettaa lahkonsa johtajien raamatunselityksiä ja muita näkemyksiä.
Jos joku "keskustelukumppani" alkaa haastaa jehovantodistajien väitteitä, niin jehovantodistaja poistuu paikalta ja aika helposti tulkitsee haastajan vastustajaksi - joskus jehovantodistaja jopa pakenee tilanteesta vedoten siihen, ettei "halua riidellä".
Aitoon keskusteluun kuuluu aina keskustelukumppanin näkemysten kuunteleminen sekä vilpitön pyrkimys ymmärtää, mitä ja miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee. Lahkon amerikkalainen johto suorastaan kieltää jehovantodistajia pyrkimästä ymmärtää mitään muuta kuin lahkon omia käsityksiä. Jehovantodistaja ei todellakaan saa lukea Dawkinsin kirjoja mutta saa kyllä Dawkinsille lähettää lahkon omia kirjoja, ja lähetetyt kirjat jehovantodistaja raportoi levitetyksi kirjallisuudeksi.
Dawkins muuten kertoo saaneensa kuusi kappaletta noita kehitysoppikirjoja (
The God Delusion. Revised and Updated 10th Anniversary Version, Black Swan, London 2016, s. 144). Muutaman esimerkin avulla Dawkins osoittaa, kuinka Vartiotorni kiinnittää huomiota erilaisten elämänmuotojen näennäiseen monimutkaisuuteen ja perustelee jumalaoletusta sillä, ettei kompleksisia olioita tai systeemeitä voisi syntyä ilman suunnittelijaa (eli jumalaa). Tämä tunnetaan yleisesti design-argumentin nimellä. Dawkins huomauttaa, että kehitysoppikirjan kirjoittajat sivuuttavat tyystin luonnonvalinnan, "koska eivät ymmärrä sitä tai eivät halua" tarkastella sitä. Näin kehitysoppikirjan kirjoittajat syyllistyvät väärän dikotomian argumentointivirheeseen: monimutkaisten olioiden selittämiseksi olisi muka vain kaksi vaihtoehtoa eli joko jumala tai sokea sattuma. Kumulatiivisen luonnonvalinnan prosessista kehitysoppikirja vaikenee tyystin, vaikka juuri se tekee elämänmuotojen monimutkaisuuden ymmärrettäväksi ja selitettäväksi.
[quote="Weathertop"]Mutta eihän Dawkinsin kirjoja saa lukea, Dawkinsille saa vain lähettää kirjoja.[/quote]
Tuossa kiteytyy se, mistä jehovantodistajien niin sanotussa keskustelemisessa on kyse.
Jehovantodistajat sanovat haluavansa keskustella ihmisten kanssa Raamatusta. He kieltävät käännyttävänsä ihmisiä ja korostavat "keskustelevansa". Tosiasiallisesti jehovantodistaja ei keskustele yhtään mistään vaan ainoastaan toitottaa ja opettaa lahkonsa johtajien raamatunselityksiä ja muita näkemyksiä.
Jos joku "keskustelukumppani" alkaa haastaa jehovantodistajien väitteitä, niin jehovantodistaja poistuu paikalta ja aika helposti tulkitsee haastajan vastustajaksi - joskus jehovantodistaja jopa pakenee tilanteesta vedoten siihen, ettei "halua riidellä".
Aitoon keskusteluun kuuluu aina keskustelukumppanin näkemysten kuunteleminen sekä vilpitön pyrkimys ymmärtää, mitä ja miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee. Lahkon amerikkalainen johto suorastaan kieltää jehovantodistajia pyrkimästä ymmärtää mitään muuta kuin lahkon omia käsityksiä. Jehovantodistaja ei todellakaan saa lukea Dawkinsin kirjoja mutta saa kyllä Dawkinsille lähettää lahkon omia kirjoja, ja lähetetyt kirjat jehovantodistaja raportoi levitetyksi kirjallisuudeksi.
Dawkins muuten kertoo saaneensa kuusi kappaletta noita kehitysoppikirjoja ([i]The God Delusion. Revised and Updated 10th Anniversary Version[/i], Black Swan, London 2016, s. 144). Muutaman esimerkin avulla Dawkins osoittaa, kuinka Vartiotorni kiinnittää huomiota erilaisten elämänmuotojen näennäiseen monimutkaisuuteen ja perustelee jumalaoletusta sillä, ettei kompleksisia olioita tai systeemeitä voisi syntyä ilman suunnittelijaa (eli jumalaa). Tämä tunnetaan yleisesti design-argumentin nimellä. Dawkins huomauttaa, että kehitysoppikirjan kirjoittajat sivuuttavat tyystin luonnonvalinnan, "koska eivät ymmärrä sitä tai eivät halua" tarkastella sitä. Näin kehitysoppikirjan kirjoittajat syyllistyvät väärän dikotomian argumentointivirheeseen: monimutkaisten olioiden selittämiseksi olisi muka vain kaksi vaihtoehtoa eli joko jumala tai sokea sattuma. Kumulatiivisen luonnonvalinnan prosessista kehitysoppikirja vaikenee tyystin, vaikka juuri se tekee elämänmuotojen monimutkaisuuden ymmärrettäväksi ja selitettäväksi.