Kirjoittaja uskollinenidiootti » 13.03.2018 18:57
Lottopallo kirjoitti:Olin vielä täysi-ikäistyessä jt-aikana todella arka ja ujo, joten vaimon saaminen tuntui täydeltä mahdottomuudelta. Muutamia huliviliveljiä kadehdin, jotka pitivät melkoista teerenpeliä monen siskon kanssa. Näin jälkeenpäin ajateltuna kulissien takana saattoi tapahtua vähän muutakin kuin kädestä pitämistä. Tulihan sitä toki jäähallin käytävillä pitkiäkin katseita vaihdettua tyttöjen kanssa, mutta noissa tilanteissa tuntui puhekyky katoavan kokonaan.
Toisaalta on hyvä, ettei paria löytynyt kerhosta, koska asiat voisivat olla tälläkin hetkellä toisin.
Löysin tuohon vaivaan nimeltä arkuus ja ujous täsmälääkkeen, jonka nimi oli kaksoiselämä joka tosin vaihtui sittemmin elämäksi.
Löytyy surullisia esimerkkejä avioliitoista, jotka on solmittu kypsässä 18-vuoden iässä.
Totta. Erityisesti muistan 90 luvun alussa ennen lamaa kun business kukoisti ja nuorissa 17 vuotiaissa "nimekkäissä" JT sukunimissä alkoi kasvamaan poikia oli vienti taattua. Yhteismajoituksissa "leikittiin" ja sisaret kuiski korviin mitä mitäkin. "Muistiinpanoa tehtiin" ja leikittiin jo paratiisia mahdollisen puolison kanssa. Tuli 2000 luku ja lapset tehtiin jo 90 luvulla, ja arki jatkui sekä puheet ja näytteet ja yms. Se kalvaa monia, ei tietysti kaikkia. Konventit, valmistautumiset, pakolliset uudet puvut ja verkkopaita yli 30v. veljelle puvunpaidan alle..Kätevää..Kaikista sai syyn mennä ostoksille.
Tuli mentyä unelman takia naimisiin, katkeraa arkea, pakko - opettamista isiltä joka ei välttämättä ääneen uskalla sanoa että ei usko vaan opettaa perhettä sukulaisten ja seurakunnan uhalla. Kuin Saksanpaimenkoira joka haluaisi karkuun mutta miellyttää kaikkia. Läähätys kuuluu kaukaa.
Siksi Oli hyvin sanottu ja vapauttavaa kuunnella että joku järkevä ei mennyt kypsänä 18v ikäisenä "sisaren" kanssa naimisiin. Elämä alkaa kun avaa silmät, en tiedä miten se vauvoilla menee..
[quote="Lottopallo"]Olin vielä täysi-ikäistyessä jt-aikana todella arka ja ujo, joten vaimon saaminen tuntui täydeltä mahdottomuudelta. Muutamia huliviliveljiä kadehdin, jotka pitivät melkoista teerenpeliä monen siskon kanssa. Näin jälkeenpäin ajateltuna kulissien takana saattoi tapahtua vähän muutakin kuin kädestä pitämistä. Tulihan sitä toki jäähallin käytävillä pitkiäkin katseita vaihdettua tyttöjen kanssa, mutta noissa tilanteissa tuntui puhekyky katoavan kokonaan.
Toisaalta on hyvä, ettei paria löytynyt kerhosta, koska asiat voisivat olla tälläkin hetkellä toisin.
Löysin tuohon vaivaan nimeltä arkuus ja ujous täsmälääkkeen, jonka nimi oli kaksoiselämä joka tosin vaihtui sittemmin elämäksi.
Löytyy surullisia esimerkkejä avioliitoista, jotka on solmittu kypsässä 18-vuoden iässä.[/quote]
Totta. Erityisesti muistan 90 luvun alussa ennen lamaa kun business kukoisti ja nuorissa 17 vuotiaissa "nimekkäissä" JT sukunimissä alkoi kasvamaan poikia oli vienti taattua. Yhteismajoituksissa "leikittiin" ja sisaret kuiski korviin mitä mitäkin. "Muistiinpanoa tehtiin" ja leikittiin jo paratiisia mahdollisen puolison kanssa. Tuli 2000 luku ja lapset tehtiin jo 90 luvulla, ja arki jatkui sekä puheet ja näytteet ja yms. Se kalvaa monia, ei tietysti kaikkia. Konventit, valmistautumiset, pakolliset uudet puvut ja verkkopaita yli 30v. veljelle puvunpaidan alle..Kätevää..Kaikista sai syyn mennä ostoksille.
Tuli mentyä unelman takia naimisiin, katkeraa arkea, pakko - opettamista isiltä joka ei välttämättä ääneen uskalla sanoa että ei usko vaan opettaa perhettä sukulaisten ja seurakunnan uhalla. Kuin Saksanpaimenkoira joka haluaisi karkuun mutta miellyttää kaikkia. Läähätys kuuluu kaukaa.
Siksi Oli hyvin sanottu ja vapauttavaa kuunnella että joku järkevä ei mennyt kypsänä 18v ikäisenä "sisaren" kanssa naimisiin. Elämä alkaa kun avaa silmät, en tiedä miten se vauvoilla menee..