Veljesseura.org

Minä olen yleensä natsien keskitysleirillä tai kidutettavana. Kaikkein pahimmat painajaiset on kidutuspainajaisia, joskus "hengellisiä" ja joskus ei. Yhdistän ei-hengelliset kidutusunetkin tuohon ylettömään keskitysleirikokemuksilla mässäilyyn.

loikkarisusi kirjoitti:

J Hepatiitti kirjoitti:- - Sama meno jatkui kirjiksessä ja siellä tajusi, että eihän minun edes kuulu olla täällä. Painelin ulos parkkipaikalle, pistin tupakaksi ja korkkasin oluen. Laitoin moottorin lämpiämään ja kun pääsin rattiin, niin muu porukka oli juuri valumassa pihalle. Pistin sterkoista rokin soimaan aivan vitun lujaa ja kaasutin vihaisena matkoihini.

Tuollaiset käänteet joissakin unissa ovat aivan mahtavia!! Muistan myös vastaavia, yleensä tilanne kulminoituukin juuri siihen että vain häipyy paikalta kun tajuaa ettei enää tarvitse.

Tuntuu olevan hyvin yleistä. Omalla kohdalla tunne tulee lähes poikkeuksetta, jos jehovakinkereille eksyn.

Weathertop kirjoitti:Aina välillä kuitenkin hoksaan, että jos tämä on minun untani, minähän hallitsen kaikkea ja voin tehdä mitä huvittaa. Se johtaa täyteen selkouneen, joka on parasta mahdollista viihdettä.

Selkounet ovat kyllä loistavaa viihdettä. Minulla niitä on esiintynyt muutaman kerran erittäin ravisuttavien painajaisten jälkeen. Jos siihen tilaan pääsee, suosittelen leikkimään jumalaa.

Weathertop kirjoitti:

Unihalvauksissa oli tietenkin vittumaista (kaiken muun lisäksi) se, ettei pystynyt edes huutamaan, vaikka kuinka yritti.

Unihalvaukset, kyllä rankkaa settiä. Itse olen kerran kokenut unihalvausmaisen tilan. Havahdun hukkumisunesta ja tunnen olevani kyvytön hengittämään tai liikkumaan. Tuijotan vain kauhuissani kattoa, kunnes kontrolli taas palaa ja ryntään keittiöön tekemään näkkileipää.

Oma viesti poistettu

loikkarisusi kirjoitti:Monesti ainoa, joka (unessa) auttoi oli ironisesti se päähäni taottu Jehovan huutaminen apuun :'D

Joo, sama kokemus. Kun asia on tosiaan kunnolla päähän taottu, usko siihen, että demonit kavahtaa sitä nimeä, pysyy usein unessakin mukana.

Unihalvauksissa oli tietenkin vittumaista (kaiken muun lisäksi) se, ettei pystynyt edes huutamaan, vaikka kuinka yritti.

J Hepatiitti kirjoitti:- - Sama meno jatkui kirjiksessä ja siellä tajusi, että eihän minun edes kuulu olla täällä. Painelin ulos parkkipaikalle, pistin tupakaksi ja korkkasin oluen. Laitoin moottorin lämpiämään ja kun pääsin rattiin, niin muu porukka oli juuri valumassa pihalle. Pistin sterkoista rokin soimaan aivan vitun lujaa ja kaasutin vihaisena matkoihini.

Tuollaiset käänteet joissakin unissa ovat aivan mahtavia!! Muistan myös vastaavia, yleensä tilanne kulminoituukin juuri siihen että vain häipyy paikalta kun tajuaa ettei enää tarvitse.

Kiitos vastauksista! Vaikuttaa tosiaan siltä että uskonnollinen ahdistus aiheuttaa erityisen paljon painajaisia. Kiitos myös kirjavinkistä, Kletos! Laitankin varaukseen, vaikuttaa kiinnostavalta.

Noita demoniunia en muistanutkaan, lapsena näin niitä järkyttävän paljon, joskus lähestulkoon joka yö. Demonit tulivat aina jostain vainoamaan ja muistan vieläkin elävästi sen pelon tunteen, kun yritin päästä tilanteesta pois. Monesti ainoa, joka (unessa) auttoi oli ironisesti se päähäni taottu Jehovan huutaminen apuun :'D

Onneksi unet ovat vähentyneet todella paljon eron jälkeen, eniten niitä oli nimenomaan lapsena kun koko uskonto oli niin iso osa elämää ja pelkäsin etten ikinä pääse siitä eroon.

Minulla oli todella harvoin painajaisia mihinkään liittyen, kunnes sitten kolmenkympin jälkeen koin aika totaalisen hermoromahduksen ja jäin jättäydyin järjestön toiminnasta pois. Sen jälkeen laukesi paniikkihäirö ja painajaiset ovat tulleet tutuiksi.

Monissa unissa huomaan yrittäväni täydellisen epätoivon vallassa vakuuttaa järjestössä mukans oleville läheisilleni, että heitä huijataan. Välillä taas raivoan samasta asiasta. Maailmanloppu-unia näen silloin tällöin, mutta hassua kyllä, ne eivät koskaan tunnu liittyvän jehovantodistajuuteen. Edellisessä koko maailmankaikkeus hajosi liitoksistaan ja yritin pitää itseäni kasassa kosmisen rojun keskellä. Mitään jumalan- tai demonienpelkoa uneen ei liittynyt. Oli kyllä intensiivinen ja vaikuttava kokemus.

Sitten on tietysti ne kokousunet. Joku aika sitten näin unta, että olin vanhalla autonrotiskolla talvipakkasessa hakemassa Venäjällä aikoinaa palvellutta vanhinta kirjantutkisteluun. Hänellä oli mukanaan kaksi ystäväperheen tyttöä, joita en ollut ennen tavannut. Tytöt olivat venäläisiä, alle kymmenenvuotiaita ja osasivat ulkoa suunnilleen jokaisen laulukirjan laulun. Jos joku tunnistaa sen jt-piireissä mummojen palvoman ihmelapsityypin, joka osaa nätisti esittää hengellisiä lauluja soittimella tai ilman, niin nämä unen kaksi vaalea pikkutyttöä olivat sen tyypin ruummillistumia. Itsellä vitutuskäyrä kasvoi kasvamistaan, kun tytöt hoilottivat heleästi univenäjällä laulukirjan lauluja taukoamatta auton takapenkillä. Sama meno jatkui kirjiksessä ja siellä tajusi, että eihän minun edes kuulu olla täällä. Painelin ulos parkkipaikalle, pistin tupakaksi ja korkkasin oluen. Laitoin moottorin lämpiämään ja kun pääsin rattiin, niin muu porukka oli juuri valumassa pihalle. Pistin sterkoista rokin soimaan aivan vitun lujaa ja kaasutin vihaisena matkoihini.

Itse olen altistunut asialle 12v iästä lähtien mutta ratkaisun kasteesta tein täysi ikäisenä.. Ikäviä kokemuksia jotka aiheuttivat tunnonvaivoja jt syöttöön nojaten (koin olleeni vastuussa muiden väärästä käytöksestä minua kohtaan)
Tämä sai minut tutkimaan ahkerammin(vain vt materiaalia) ja vakuuttumaan kaste askeleesta. - elämäni huonoin päätös.
Mutta nämä kaikki kokemukset ovat varmasti vaikuttaneet ja tehneet tehtävänsä - yhäkin näen näitä painajaisia mutta osaan jo suhtautua niihin erilailla ja pystyn ymmärtämään ne osana toipumistani.

Kiinnostunut 2 kirjoitti:Jos olen ymmärtänyt oikein näitä Painajaisia näkee Lapsena JT eessä olleet,
Ei Aikuisena Liikkeeseen Kastetut?

Näin näyttäisi ainakin pääsääntöisesti olevan.

EDIT: Tässä tosin puhutaan niin pienestä otannasta, että yleistämistä lienee syytä välttää.

Mä oon jostain syystä välttynyt noilta jt- painajaisilta. Lapsena jehovan todistajana ollessa näin kyllä aina välillä painajaisia, mutta aiheita en muista. Hämärästi muistan eroni alkuaikoina, että jossain asiayhteydessä mieleeni nousivat muistikuvat demoneista.

Tony kirjoitti:Kokouksissa ja konventeissa tulee välillä käytyä. Yleensä ei mene kauaa kun ymmärrän alkaa ihmettelemään, että mitähän minä täällä teen. Tässä vaiheessa unesta tulee puoliksi tiedostettua ja se muuttaa luonnettaan. Alan tarkkailemaan paikallaolijoiden reaktioita ja tekemään huomioita tilaisuudesta ylipäätään. Viihdyttäviä pätkiä nämä.

Kun itse alan unessa tajuta, että tämä ei voi olla totta (jos siinä esiintyy esimerkiksi jotain tuollaista JT-paskaa tai vaikka aikoja sitten kuolleita ihmisiä), ensimmäinen reaktioni on usein jostain syystä se, että tämä on unta ja on päästävä hereille (voi johtua siitä, että sattuneista syistä huomattava osa unistani oli pitkään painajaisia). Aina välillä kuitenkin hoksaan, että jos tämä on minun untani, minähän hallitsen kaikkea ja voin tehdä mitä huvittaa. Se johtaa täyteen selkouneen, joka on parasta mahdollista viihdettä.

Jos olen ymmärtänyt oikein näitä Painajaisia näkee Lapsena JT eessä olleet,
Ei Aikuisena Liikkeeseen Kastetut?

Kokouksissa ja konventeissa tulee välillä käytyä. Yleensä ei mene kauaa kun ymmärrän alkaa ihmettelemään, että mitähän minä täällä teen. Tässä vaiheessa unesta tulee puoliksi tiedostettua ja se muuttaa luonnettaan. Alan tarkkailemaan paikallaolijoiden reaktioita ja tekemään huomioita tilaisuudesta ylipäätään. Viihdyttäviä pätkiä nämä.

Harmagedoniin liittyvät unet loppuivat heti kun hahmotin millaiseen hölynpölyyn järjestön - erityisesti vuoteen 1914 liittyvät - doktriinit perustuvat.