Veljesseura.org

Sama vika. Jopa oma äiti ihmetteli miksi olin niin masentunut ala-asteella kuvissa ja syytti itseään että oli töissä iltaisin. Niin, alunperin ei ollut puhelinta, ei teeveetä yms. eikä niitä kavereita koulun jälkeen.

Kai vähemmästäkin masentuu koulukiusaamisen päälle uskonnon takia, ja mikä parasta: minua opetettiin kenttäpalvelukseen viemällä väkisin kädestä koulukaverin ovelle jotta "pelko häviää". Siitä eteenpäin en suostunut ovelta-ovelle.

Siinäpä se "kristillinen identiteetti" kasvoi kun hävetti kravatti kaulassa piileskellä kokouskyytiä kesäkuumalla.

Meilläkin pahimmillaan homma meni kasvatuksellisesti siten, ettei tullut ensin varoituksen sanaa tai sormen heristelyä. Avokämmenestä päähän suoraan ja välittömästi. Täydellä voimalla tietenkin.

Pidin taannoin pienet valokuvasulkeiset. Peruskoulun aikaisista luokkakuvista katsoo vakavailmeinen lapsi muiden Benetton paitaisten ilopillereiden keskeltä. 6:lla luokalla minulla oli jo hienot otsajuonteet kuin vanhalla valtiomiehellä konsanaan. Opettajat joskus kyselivät, että miksi olin niin usein aran ja huolestuneen oloinen. Tiesivät kyllä, että olin poika siitä vähän erilaisesta perheestä.

Koulupsykologejakin oli toki jo 80-luvulla. Jotain siihenkin suuntaan väläytettiin kohdallani, mutta eihän maailmallisen viisauden edustajiin tullut tarttua. Kun paha olo oli kotona oikein maksimissaan niin toimivaksi hoitomuodoksi pääsin kentälle vanhimman tai jonkun tiukkisveljen kanssa.

[quote="mymmeli"] Olin hyvin ahdistunut ja jumalaan uskominen alkoi hiipumaan, koska kotonamme oli paljon erilaista väkivaltaa ja en nähnyt jumalan vaikutusta missään. Jumalan pitäisi suojella lapsia väkivallalta. Kaikista rukoiluista huolimatta oloni ei helpottunut. Uskovaiset ovat raivostuttavan kaksinaamaista porukkaa.[/quote]

Ja sekin asia käännetään niin, että itse on lopulta syyllinen.

Omassa lähiössä mukuloita kyllä kurmotettiin vähän urakalla, joten en sitä pahemmin salillakaan ymmärtänyt hämmästellä. Sitten muistan, kun yhdessä konventissa, koska media Leinonen julistaa kuuluvasti, että Jehovan todistajat eivät kurita fyysisesti lapsiaan. Siinä on varmaan hifkin hallissa ollut hieman ristiriitaisia tunnelmia.

Tuo lottopallon ketjulle antama nimi, joka viittaa raamatunjakeeseen: "joka vitsaa säästää se vihaa lastaan" , kertoo paljon siitä, että kurittaminen liittyy jakeen mukaan rakkauteen. Lasta siis pitää kurittaa ja se on jopa toivottavaa. Muutenkin muistan, että kiltteyttä ja nöyryyttä pidettiin hyvänä asiana jt- piireissä, ainakin naisen ominaisuutena.

Itse erosin jehovantodistajista sisäisen pahan olon vuoksi. Olin hyvin ahdistunut ja jumalaan uskominen alkoi hiipumaan, koska kotonamme oli paljon erilaista väkivaltaa ja en nähnyt jumalan vaikutusta missään. Jumalan pitäisi suojella lapsia väkivallalta. Kaikista rukoiluista huolimatta oloni ei helpottunut. Uskovaiset ovat raivostuttavan kaksinaamaista porukkaa.

Mutta joo, kyllähän sitä rakkaudellista löylytystä on tullut nähtyä. En nyt näe, että se olisi pelkästään uskisongelma, mutta kyllähän sieltä vanhasta hyvästä kirjasta pari hyvää kohtaa löytyy, joilla sitä voi perustella. Punaiset perskannikat eivät valehtele.

[quote="mymmeli"]Kuten shamaani tuossa aikaisemmin kirjoittikin, niin itsekin perheväkivallan keskellä kasvaneena ja lukuisat kerrat mielivaltaisesti selkääni saaneena totean, että todellakin väkivaltainen kasvatus ajaa aikuisena terapiaan.[/quote]

Se minun pitää vielä lisätä, että muistikuvat itsellä fyysisen väkivallan suhteen ovat ns. kertaluonteisia. En esim. muista olenko saanut risusta kuin vain sen yhden kerran, mutta näitä "kertaluonteisia" muistikuvia on sitten eri muodossa useampia ja osa muistoista kohdistuu myös muihin kuin itseeni. Toisinsanoen on joutunut pelkäämään myös omien vanhempiensa puolesta.

Enemmän toistuvana teemana muistan mielivaltaiset yritykset saada minut tekemään asioita rangaistuksen pelossa (yleensä rangaistus liittyi harrastuksen kieltämiseen määräajaksi). Yleisin vastaus tekemisen tai kiellon syyksi oli "siksi kun minä sanon".

Joka tapauksessa, olen omien kokemusteni kautta vahvasti sitä mieltä että lapseen kohdistuva kertaluonteinen "lievä" väkivallanteko voi pahimmillaan jo aiheuttaa pitkään kestävää, ellei jopa pysyvää, vahinkoa niin henkisesti kuin emotionaalisesti; puhumattakaan toistuvasta ja/tai vakavammasta väkivallasta niin fyysisesti kuin henkisesti.

Usei fyysinen kuritus on oikotie tilanteen stabiloimiseen, kun aikuisilta tuntuu loppuvan keinot kesken. Ei tietenkään päde niihin jotka vain nauttivat vallankäytöstä. Omassa suvussakin sukupolvien saatossa opittu muita tapoja kasvattaa. It ain't easy.

Kuten shamaani tuossa aikaisemmin kirjoittikin, niin itsekin perheväkivallan keskellä kasvaneena ja lukuisat kerrat mielivaltaisesti selkääni saaneena totean, että todellakin väkivaltainen kasvatus ajaa aikuisena terapiaan. Siksi todellakin kyseenalaistan myös kaikki luunapit, tukistamiset ym. ns." lievän" väkivallan keinot.

En halua mitenkään loukata ja jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta ihmettelen sinun näkökulmaasi pro et contra. Vain rangastuksen pelossa voisi olla tukistamatta varsinkin, jos tekee työtä lasten parissa? Kotona muiden katseitten ulkopuolella voisi sitten tukistaakin? Sanktioiden pelon sijaan vanhemmat voisivat miettiä tarkemmin omia kasvatusmetodejaan ja sitä, että saavutetaanko satuttamalla jotain hyvää, aitoa ja pysyvää.

[quote="mymmeli"]Tukistaminen ja luunappihan ovat lievää pahoinpitelyä ja uhkaavat lapsen fyysistä koskemattomuutta.[/quote]

Lain edessä silloin kun asiasta joutuu vastaajaksi, näinollen neuvonkin kaikkia mukaanlukien lasten kanssa työskentelevät noudattamaan lakia siten kuin jo tähän viittasin jo yksin sanktion pelossa.
Henkilökohtaisen ymmärrykseni mukaan lasten pelko kuritusta kohtaan on ikäänkuin nyt siirtynyt aikuisten peloksi mahdollisia seuraamuksia kohtaan joita heidän kasvatuksellisista periaatteistaan ja niiden toteuttamisesta voi rangaistuksena seurata.

Keskustelu tästä aiheesta on osaltani käyty ja päätän keskustelun tähän.

[quote="Pro et contra"]Vaan kun ei lukuunottamatta tukistusta+luunapin napsautusta joka mielestäni kuitenkin ok. [--]
"Koivuniemen herran" mahdollinen paikalle saapuminen viimeisenä vieraana on se mitä välttääkseen kurittominkin kakara koettaa käyttäytyä ja välttää yhteentörmäyksiä yhteisön tai vanhempien kanssa ,epäilemättä tämän "herran" mahdollinen vierailu onkin vähentänyt törttöilyjä menneinä vuosituhansina.[/quote]

Joo, no tässäpä me sitten erotaan.

Itselle on aivan sama näpäyttääkö lasta sormilla otsaan, repii hiuksista tai potkii siltä paskat pihalle. Tietenkin asioiden "vakavuusasteet" löytyvät näidenkin väliltä mutta kyseessä silti lapsen vahingoittaminen, vaikka tekisi niistä vain sitä "lievintä". Kaikki aiheuttavat lapsessa pelkoa, kuten itsekin asian muotoilit. Väkivallassa on se huono puoli että se ei pitkällä tähtäimellä tehoa ja sitten pitää alkaa käyttämään yhä rajumpia keinoja että lapsi saadaan alistettua taas vanhempien vallan alle. Jos lasta pitää pahoinpidellä tavalla tai toisella, niin se kertoo vain siitä että vanhemmat ovat menettäneet kykynsä pitää tilanne hallussa.

Minua vedeltiin lapsena perseelle risulla, tukistettiin ja varmaan luunappiakin annettiin jossain vaiheessa. "Parasta" oli maata lattialla lapsena omassa räässä ja syljessä samalla kun aikuinen mies on päällä vääntämässä käsiä selän taakse 'poliisiotteella', eikä lopeta vaikka lapsi huutaa että "sattuu" samalla kun äiti katsoo vierestä -- puhumattakaan heidän kännäämisestä ja teräaseiden kanssa riitelystä. Sitten myöhemmin vedetään ässä hihasta: "sinun tulee kunnioitaa isääsi ja äitiäsi". Sanomattakin selvää että väkivalta missään muodossa ei tehoa kuin hetkellisesti ja lopputulemana kunnioituksen lopullinen menettäminen, jonka seurauksena puhdas vittuilu ja piittamattomuus rangaistuksen uhallakin.

Se että minusta kasvoi "ongelmalapsi/teini" ei ollut minun syyni, se oli seuraus ja sitä aikuiset sitten yrittävät kompensoida mielivaltaa käyttämällä ja Raamatun paikoilla. Toisinsanoen lyötyä lyödään uudestaan henkisesti jotta se "ryhdistäytyy". Ongelmat, pelot, arvottomuuden tunne ja käyttäytminen eivät myöskään jääneet [i]vain[/i] lapsen tai teinin maailmaan vaan ne ovat seuranneet ihan aikuisuuteen asti ja niitä joutuu nyt terapian kautta käymään läpi. Kiitos vanhemmille ja "Koivuniemelle"! Toisin sanoen, "haistakaa vittu".

Tukistaminen ja luunappihan ovat lievää pahoinpitelyä ja uhkaavat lapsen fyysistä koskemattomuutta.

[quote] Shamaani kirj: Jonkinlainen kurin puute" meinaa sinulle sitä että lasta voi pahoinpidellä potkimalla, turpaan vetämällä, lyömällä erinäisillä esineillä _ _ [/quote]

No just, niinhän mä sanoin :wtf:

Vaan kun ei lukuunottamatta tukistusta+luunapin napsautusta joka mielestäni kuitenkin ok.
Mielestäni tulee siis olla mahdollisuus joissakin tapauksissa käyttää fyysisiä keinoja ja pitää niiden mahdollisuutta tietoisuudessa mutta eihän se missään tapauksessa tarkoita keskivertoperheessä esim. sitomista, eristämistä tai muuta johon sisältyy myös henkistä väkivaltaa eikä saakaan missään olosuhteissa sisältää näitä jotka ovat luokiteltava vakavaksi väkivallaksi.
"Koivuniemen herran" mahdollinen paikalle saapuminen viimeisenä vieraana on se mitä välttääkseen kurittominkin kakara koettaa käyttäytyä ja välttää yhteentörmäyksiä yhteisön tai vanhempien kanssa ,epäilemättä tämän "herran" mahdollinen vierailu onkin vähentänyt törttöilyjä menneinä vuosituhansina.
Tiedän monia perheitä joissa vitsankäyttö ( silloin kun se oli lain mukaan sallittu ) oli varamahdollisuutena ilman että tätä kuritusta juuri koskaan tai koskaan tarvitsi soveltaa käytäntöön ja itsellänikään vitsa* tuskin tosielämässä heiluisi mikäli lapsia olisi kasvatettavana kun näet luotan lähinnä arvovaltaani ja sen mukanaan tuomaan määräysvaltaan kasvatuksellisissa kysymyksissä .

* Lainkuuliaisena noudatan luonnollisesti suomen lastensuojelulain henkeä ja määräyksiä!

[quote="Pro et contra"]Jonkinlainen kurinpuute = vanhempien välinpitämättömyys näyttää johtavan myös muiden seurausten lisäksi hedonismiin ja jopa kyvyttömyyteen kasvattaa ja tuottaa uusia sukupolvia josta vast'ikään jopa hallitustasolla on huolestuttu.[/quote]

Missä kuplassa sinä oikein elät? :eh:

"Jonkinlainen kurin puute" meinaa sinulle sitä että lasta voi pahoinpidellä potkimalla, turpaan vetämällä, lyömällä erinäisillä esineillä, tukistamalla tai luunapeilla?

Sen lisäksi hedonismi on sinun mielestäsi sama asia kuin kyynisten teinien oireileva käytös ja sen hetkinen totaalinen piittamattomuus johtuen vanhempien kyvyttömyydestä laittaa järkevät rajat ja noudattaa omia sääntöjään?

Se millaisen lapsuuden ihminen on viettänyt yleensä korreloi lähes suoraan sen kanssa miten tyytyväinen ja (perhe-)elämässä menestyvä aikuinen henkilöstä tulee.
Esimerkiksi jos vanhempi on hoitanut ongelmat väkivaltaan turvautuen niin sitä suurempi todennäköisyys perheen lapsella on turvautua samoihin tuttuihin ja hänelle "normaaleihin", joskin haitallisiin, kaavoihin itse ollessaan vanhempi.
Samalla tavoin (joskin eri asia, mutta pakko sanoa) alkoholistivanhemman tai muuten huonon lapsuuden viettäneen perheenjäsen luontaisesti kiinnostuu ongelmissa itseään marinoivista "pahoista pojista/tytöistä", vaikka aikanaan uhosi että hän tekee elämässään kaiken aivan toisin kuin omat vanhempansa. Väittäisin että nämä kyseiset henkilöt myös ovat niitä samoja jotka kysyvät "miksi [i]kaikki[/i] minun parisuhteeni epäonnistuvat/ovat huonoja?" Näin historia toistaa itseään niin pitkään, kunnes henkilö itse älyää hakeutua oikeanlaisen tuen piiriin ja katkaista kierteen lopullisesti.

Tuo ehdottomuus vanhempien kunnioittamisessa on mielestäni myös vaarallista siinä mielessä, että pitääkö väkivaltaista ja alkoholisoitunutta vanhempaa kunnioittaa? Mielestäni kunnioitus ansaitaan ja jos vanhemmasta välittyy aito rakkaus ja välittäminen niin silloin kunnioitus ei olekaan mikään ongelma. Itselläni on jehovan todistaja- ajoilta sellainen muistikuva, että vanhempia pitää aina totella ja jumala rankaisee niitä, jotka eivät vanhempiaan tottele. Hirveä ajatus!

[quote="harzit"][quote="Pro et contra"]"Vitsankäyttöä" fyysisessä mielessä ei nosteta juuri puheissa tai muutenkaan esiin, ehkä tästä syystä lapsia ei toisinaan tahdo saada rauhoittumaan samalla tavalla mitä vielä 80-luvulla jolloin kokouksessakin saattoi olla mahdollista saada pieni näpäytys ymv.[/quote]

Ja tämä on sinusta ongelma? Aikuinen ihminen joka on lapselle auktoriteetti opettaa että jos et minua tottele niin loukkaan fyysistä koskemattomuuttasi ja sinua sattuu. Tämä on ok? Kaikenlainen lapsen (ja myös aikuisen) fyysinen "kurittaminen" on vain yksiselitteisesti väärin. En voisi kuvitellakkaan tekeväni omalle lapselleni niin väärin että "kurittaisin" häntä. Se sattuu kun kaikkein rakkain ja tärkein ihminen johon luotat tekee niin väärin. Maailma muuttuu mutta parempaan suuntaan kuin todistajat väittävät.

edit: typo[/quote]

Ei mikään iso ongelma, eikä näytä olevan muillekkaan ja tavallisesti ei haittaa juurikaan mitä lapset tekevät uskonnollisissa tilaisuuksissa jos eivät käytä äänivarantojaan ylettömästi.
Fyysinen kuri on ehkä kuitenkin joissakin tapauksissa mielestäni ok, niin on kasvatettu seuraavaa sukupolvea laskutavasta riippuen reilut 6000 - enemmän kuin 100000 vuotta.
Jonkinlainen kurinpuute = vanhempien välinpitämättömyys näyttää johtavan myös muiden seurausten lisäksi hedonismiin ja jopa kyvyttömyyteen kasvattaa ja tuottaa uusia sukupolvia josta vast'ikään jopa hallitustasolla on huolestuttu.
Tätäkö kysyit?