Kirjoittaja sirpa-leena » 24.08.2008 22:33
Kun olin vielä mukana, eräässä sunnutaikokoukessa puhuja lainasi jotain maailmallista tutkimusta, jonka mukaan ajattelu muodostaa päässämme ikän kuin polkuja ja mitä useammin me ajattelemme samalla lailla, sitä syvemmäksi polku muodostuu ja seuraukset ovat sitten polkujen mukaisia. Tästä tuli tietty hyvä aasinsilta JT-uskonnon mukaisten hengellisten polkujen rakentamiseen.
Minua tämä asia alkoi kiinnostaa ja aloin tutkia sitä kirjaston avulla. Kiinnekohtana oli nk. positiivinen ajattelu. Olisiko kyse pelkästä jenkki-ja nami-nami hömpästä, vai voisiko hommassa olla joku juju? Tutkimukset etenivät yrityksen ja erehdyksen kautta. Tilasin mm. positiivisen ajattelun kirjekurssin, joka oli mielestäni ihan huijausta ja parasykologiaa täynnä. Kirjoitin asiasta kiukkisen palautteen ja sain paluupostissa pahoittelut sekä mielenkiintoisen listan suomalaisista positiivisen ajattelun edistäjistä.
Kahlasin läpi mm. seuraavien suomalaisten ja muidenkin positiivisesti ajattelevien kirjoittamat kirjat, (jotka eivät olleet mielestäni ristiriidassa edes silloisten JT-käsitysteni kanssa, jos joku oli, lopetin lukemisen siihen paikkaan)
Keijo Tahkokallio
Pekka Hämäläinen
Pekka Sauri
Ritva Enäkoski
Viktor Frankl
Elisabet Lucas
Ben Furman
Norman Vincent Peale
Wayne W. Dyer
Dale Carnagie
Ostin samaan aikaan myös sinisen ruutuvihon, jonka otsikoin "Ilon aiheita" ja annoin itselleni luvan kirjata sinne ihan typeriä juttuja kuten kaunis ilma tänään, kauppamatkalla törmäsin tosi ihanaan ruuupuskaan, linnunlaulu on rautaa jne. Kirjoitin ihan pikkuriikkisetkin myönteiset asiat ylös, vaikka samalla nauroin itselleni. Koska halusin muuttaa niitä ajatteluni polkuja, sallin omantuntoni noudattaa eräässä (en muista missä) kirjassa ollutta neuvoa, jossa kehoitettiin toistamaan itselle monta kertaa päivässä:
"Luovun kaikesta menneisyyden tuskasta ja toivotan tervetulleksi terveyden ilon ja onnistumisen". Liitin ajatteluuni täydellisen ruoka-ja liikuntatapojen muutoksen.
Ja sitten ALKOI tapahtua. Ihan kaikki meni uusiksi. Tahti oli yhtä aikaa hidas ja nopea. Erosin silloisesta parisuhteestani, erosin seurakunnasta, tutustuin itseeni, omin rajoihini ja vihdoin aloin tietää kuka minä olen ja mitä minä haluan. Nyt 10 vuotta tuon prosessin alkamisesta (se kai jatkuu koko elämän?) minulla on upea työ, josta mielenkiintoinen sivujuoni jatko-opintoihin. Paljon tekemista ja rakkauttakin kotitarpeksi. Tietysti on huonoja jaksoja ja päiviä. Mutta kunhan edes joskus voi ruusuilla tanssia niin se on jo jotain!
Mene toki hakemaan ammattiapua, mutta koita myös itseapua. Oletko varma, ettei iso osa olosuhteistasi johdu siitä, että et ole antanut itsellesi LUPAA edes ajatuksissasi, että Sinulle voisi ja ennen kaikkea saisi tapahtua jotain muuta kuin mitä JT-seura sinulle eronneena odottaa (toivoo ) tapahtuvan? Ja ajatustesi polut sitten vievät Sinua kuin pässisä narussa? Mitäs jos löytyisi se puoliso ja perhe ja tulisi enemmän mielekästä tekemistä, osaisitko nauttia siitä : "Jos kestät sä onnen aikasi uuden kuin kestit sä tuskan ja onnettomuuden" kirjoittaa Eino Leino.
Käy HETI ajatuspolkujesi kimppuun! Yksi kirjojen neuvo oli, että ajattele päivittäin tasan puoli tuntia täsmälleen samaan aikaan kaikki Sinua huolestuttavat asiat. Työnnä ne sitten päättäväisesti syrjään ja jos niitä tulee, sano itsellesi, että siirrän tämän seutaavan päivän puolituntiseen. Kovin kauaa et jaksa keskittyä ja sitoutua joka päivä samaan aikaan huolien miettimiseen ja päästäksesi vähemmällä alat "lintsata", eikä elämä enää ole niin huolikeskeistä.
Mene toki seurakuntaan takaisin, jos se on syvimmän sielusi palo (minä nimittäin edellen uskon, että niinkin VOI olla), mutta älä hyvä ihminen mene sinne palkinnon tai itseruoskinnan jatkumisen toivossa/pelossa!
Tosi moni, piireistä joissa nykyään liikun, on muuten löytänyt netistä ihan poikkeuksellisen hyvän kumppanin. Olen ihan hiljattain ollut häissä, joka sai alkunsa netissä. Eikä ollut eka, eikä varmaan viimeinenkään. Mutta kai (omaa kokemusta ei tästä ole) siellä on paljon kahelejakin? Voisin kuvitella, että saattaisit juuri nyt olla siinä määrin menneisyytesi vanki, että todennäköisyys kohdata joku hölmöläinen on aika iso? Saisithan näin vahvistusta tämän hetkiselle ajatustesi poluille : Minä en ole onnen arvoinen. (Tästä kaavasta minulla taas on hyvin runsaasti kokemusta). Rakkaustutkija Kaarina Määttä on sanonut, että parisuhde on elämän bonus ja onnistuu parhaiten silloin kun sille ei ole polttavaa tarvetta. Rakkaus ilmaantuu elämään silloin kun jo muutenkin on kivaa.(Tämän allekirjoitan)
Minulla ei ole painolastina JT-lapsuutta, mutta on olen lähtöisin todella hullunkurisesta perheestä ja lapsuustraumoilla mitattuna käteeni ei pitäisi jäädä muuta kuin Musta-Pekka, varsinkin, kun siihen liiittää JT-myllytystä kolmella vuosikymmenellä.
Kun olemme äärimmäisessä tilanteessa, missä mitään näennäistä vapautta ei enää ole, jää ihmiselle ainoaksi vapaudeksi valita oma asenteensa. Ääriesimerkki Viktor Franklilta: "Jotkut menivät kaasukammioon pystyssä päin ja rukous huulillaan".
Minä valitsen uskon ja toivon. Jumala auttaa niitä, jotka itse auttavat itseään!
Kun olin vielä mukana, eräässä sunnutaikokoukessa puhuja lainasi jotain maailmallista tutkimusta, jonka mukaan ajattelu muodostaa päässämme ikän kuin polkuja ja mitä useammin me ajattelemme samalla lailla, sitä syvemmäksi polku muodostuu ja seuraukset ovat sitten polkujen mukaisia. Tästä tuli tietty hyvä aasinsilta JT-uskonnon mukaisten hengellisten polkujen rakentamiseen.
Minua tämä asia alkoi kiinnostaa ja aloin tutkia sitä kirjaston avulla. Kiinnekohtana oli nk. positiivinen ajattelu. Olisiko kyse pelkästä jenkki-ja nami-nami hömpästä, vai voisiko hommassa olla joku juju? Tutkimukset etenivät yrityksen ja erehdyksen kautta. Tilasin mm. positiivisen ajattelun kirjekurssin, joka oli mielestäni ihan huijausta ja parasykologiaa täynnä. Kirjoitin asiasta kiukkisen palautteen ja sain paluupostissa pahoittelut sekä mielenkiintoisen listan suomalaisista positiivisen ajattelun edistäjistä.
Kahlasin läpi mm. seuraavien suomalaisten ja muidenkin positiivisesti ajattelevien kirjoittamat kirjat, (jotka eivät olleet mielestäni ristiriidassa edes silloisten JT-käsitysteni kanssa, jos joku oli, lopetin lukemisen siihen paikkaan)
Keijo Tahkokallio
Pekka Hämäläinen
Pekka Sauri
Ritva Enäkoski
Viktor Frankl
Elisabet Lucas
Ben Furman
Norman Vincent Peale
Wayne W. Dyer
Dale Carnagie
Ostin samaan aikaan myös sinisen ruutuvihon, jonka otsikoin "Ilon aiheita" ja annoin itselleni luvan kirjata sinne ihan typeriä juttuja kuten kaunis ilma tänään, kauppamatkalla törmäsin tosi ihanaan ruuupuskaan, linnunlaulu on rautaa jne. Kirjoitin ihan pikkuriikkisetkin myönteiset asiat ylös, vaikka samalla nauroin itselleni. Koska halusin muuttaa niitä ajatteluni polkuja, sallin omantuntoni noudattaa eräässä (en muista missä) kirjassa ollutta neuvoa, jossa kehoitettiin toistamaan itselle monta kertaa päivässä:
"Luovun kaikesta menneisyyden tuskasta ja toivotan tervetulleksi terveyden ilon ja onnistumisen". Liitin ajatteluuni täydellisen ruoka-ja liikuntatapojen muutoksen.
Ja sitten ALKOI tapahtua. Ihan kaikki meni uusiksi. Tahti oli yhtä aikaa hidas ja nopea. Erosin silloisesta parisuhteestani, erosin seurakunnasta, tutustuin itseeni, omin rajoihini ja vihdoin aloin tietää kuka minä olen ja mitä minä haluan. Nyt 10 vuotta tuon prosessin alkamisesta (se kai jatkuu koko elämän?) minulla on upea työ, josta mielenkiintoinen sivujuoni jatko-opintoihin. Paljon tekemista ja rakkauttakin kotitarpeksi. Tietysti on huonoja jaksoja ja päiviä. Mutta kunhan edes joskus voi ruusuilla tanssia niin se on jo jotain!
Mene toki hakemaan ammattiapua, mutta koita myös itseapua. Oletko varma, ettei iso osa olosuhteistasi johdu siitä, että et ole antanut itsellesi LUPAA edes ajatuksissasi, että Sinulle voisi ja ennen kaikkea saisi tapahtua jotain muuta kuin mitä JT-seura sinulle eronneena odottaa (toivoo ) tapahtuvan? Ja ajatustesi polut sitten vievät Sinua kuin pässisä narussa? Mitäs jos löytyisi se puoliso ja perhe ja tulisi enemmän mielekästä tekemistä, osaisitko nauttia siitä : "Jos kestät sä onnen aikasi uuden kuin kestit sä tuskan ja onnettomuuden" kirjoittaa Eino Leino.
Käy HETI ajatuspolkujesi kimppuun! Yksi kirjojen neuvo oli, että ajattele päivittäin tasan puoli tuntia täsmälleen samaan aikaan kaikki Sinua huolestuttavat asiat. Työnnä ne sitten päättäväisesti syrjään ja jos niitä tulee, sano itsellesi, että siirrän tämän seutaavan päivän puolituntiseen. Kovin kauaa et jaksa keskittyä ja sitoutua joka päivä samaan aikaan huolien miettimiseen ja päästäksesi vähemmällä alat "lintsata", eikä elämä enää ole niin huolikeskeistä.
Mene toki seurakuntaan takaisin, jos se on syvimmän sielusi palo (minä nimittäin edellen uskon, että niinkin VOI olla), mutta älä hyvä ihminen mene sinne palkinnon tai itseruoskinnan jatkumisen toivossa/pelossa!
Tosi moni, piireistä joissa nykyään liikun, on muuten löytänyt netistä ihan poikkeuksellisen hyvän kumppanin. Olen ihan hiljattain ollut häissä, joka sai alkunsa netissä. Eikä ollut eka, eikä varmaan viimeinenkään. Mutta kai (omaa kokemusta ei tästä ole) siellä on paljon kahelejakin? Voisin kuvitella, että saattaisit juuri nyt olla siinä määrin menneisyytesi vanki, että todennäköisyys kohdata joku hölmöläinen on aika iso? Saisithan näin vahvistusta tämän hetkiselle ajatustesi poluille : Minä en ole onnen arvoinen. (Tästä kaavasta minulla taas on hyvin runsaasti kokemusta). Rakkaustutkija Kaarina Määttä on sanonut, että parisuhde on elämän bonus ja onnistuu parhaiten silloin kun sille ei ole polttavaa tarvetta. Rakkaus ilmaantuu elämään silloin kun jo muutenkin on kivaa.(Tämän allekirjoitan)
Minulla ei ole painolastina JT-lapsuutta, mutta on olen lähtöisin todella hullunkurisesta perheestä ja lapsuustraumoilla mitattuna käteeni ei pitäisi jäädä muuta kuin Musta-Pekka, varsinkin, kun siihen liiittää JT-myllytystä kolmella vuosikymmenellä.
Kun olemme äärimmäisessä tilanteessa, missä mitään näennäistä vapautta ei enää ole, jää ihmiselle ainoaksi vapaudeksi valita oma asenteensa. Ääriesimerkki Viktor Franklilta: "Jotkut menivät kaasukammioon pystyssä päin ja rukous huulillaan".
Minä valitsen uskon ja toivon. Jumala auttaa niitä, jotka itse auttavat itseään!