Veljesseura.org

PaukutLoppu kirjoitti:Välillä uskon itseeni, että tavallisen elämän eläminen hänen kanssaan ilman mitään puheita uskonnoista kantaa hedelmää mutta välillä taas tulee epätoivo että todistajat voittavat hänet puolelleen.

Kärsivällisyyttä vielä seuraavat seitsemän vuotta, uskon kaiken sitten kääntyvän parempaan. Murrosiässä lapset osaavat kyseenalaistaa vanhempiensa uskomuksia.

Asioita joita olen hänelle tähdentänyt, ovat että en hyväksy sitä ettei JT:na saa ajatella asioita yksilönä, vaan että kaikki pitää tehdä kuten yhteisö määrää. Olen yrittänyt kannustaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan asioita jotka tuntuvat omituisilta.

Tuossa iässä tiedonhalu kasvaa huimasti ja lapsille suunnatut tiedekirjat ovat hyvä apu oman ajattelun kehittämiseen.

Jaksamista!

Hei,

Yli 7 vuotta on kulunut kun aiheen aloitin.

Ai miten menee - vaihtelevasti. Erohan siinä sitten jossain vaiheessa tuli, ja äidistä tuli lähivanhempi. Lapsi on nyt ala-asteikäinen ja puheissaan hyvin kiinnostunut JT-jutuista. Aivopesu on näyttänyt onnistuneen - tosin syntymäpäiviä ja joulua hän silti odottaa kovasti.

Välillä uskon itseeni, että tavallisen elämän eläminen hänen kanssaan ilman mitään puheita uskonnoista kantaa hedelmää mutta välillä taas tulee epätoivo että todistajat voittavat hänet puolelleen. Asioita joita olen hänelle tähdentänyt, ovat että en hyväksy sitä ettei JT:na saa ajatella asioita yksilönä, vaan että kaikki pitää tehdä kuten yhteisö määrää. Olen yrittänyt kannustaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan asioita jotka tuntuvat omituisilta. Lisäksi jos puhe on kääntynyt kasteeseen, olen sanonut hyvin jyrkästi että et saa mennä kasteelle ennenkuin olet täysi-ikäinen, vedoten siihen että hänen pitää kunnioittaa molempia vanhempiaan. Myös tarinoiden mennessä avioitumiseen, asepalvelukseen ym. "Kaukaisiin asioihin" olen lopettanut haaveilun sanomalla että sinä olet lapsi, ja nyt keskitytään lapsuuteen, kouluun ja leikkimiseen eikä murehdita sellaisia asioita.

Kannustaisin tutustumaan lapsen psykologisiin kehitysvaiheisiin ja keskustelemaan niistä vaimosi kanssa. Vetoa hänen äidinvaistoihinsa, ne saattavat joskus olla voimakkaampia kuin halu totella Jumalaa.
Kirjastosta saa lainattua hyviä teoksia. Eräs kehitysvaihe taaperolla on se, että ympäristöön tutustutaan erittäin aktiivisesti. On tärkeää tuossa vaiheessa, että tähän toimintaan kannustetaan ja taapero kokee sen turvalliseksi. Onko 2 tunnin paikallaan istuminen ja hiljaisena pitäminen terveellistä tässä vaiheessa? Näistä kannattaa keskustella ja pyytää vaimoakin tutustumaan materiaaliin.

Hyvissä ajoin kannattaa tiedostaa myös se, että leikki-ikäisellä lapsella tulee ns. hengellinen kausi. Lapsi haluaa uskoa Jumalaan ja joulupukkiin. Hän on erittäin kiinnostunut kaikista myyteistä ja usein hänellä on myös mielikuvituskavereita. Tässä vaiheessa saattaa pahasti näyttää siltä, että hänestä tulee todistaja, mikäli vaimosi osaa ohjata tuon luontaisen kiinnostuksen omaan uskontoonsa. Kun tiedostat tämän, osaat olla pelkäämättä, koska tuo kehitysvaihe myös menee ohi ja sitä seuraa asioiden kriittinen kyseenalaistaminen.

Tärkeää tässä kaikessa on se, että lapsi ei koe joutuvansa kiistakapulaksi teidän välisissänne ristiriidoissa. Ethän koskaan laita lasta itse valitsemaan, että kumpaa teistä haluaa miellyttää? Onko hän isän vai äidin puolella, meneekö kokoukseen vai jääkö kotiin? Aikuisten täytyy päättää nämä asiat keskenään. 12-vuoden ikäraja oman mielipiteen kuuntelemiseen on tässäkin hyvä ohjenuora. Toki, jos lapsi ottaa hyvin voimakkaasti kantaa jo aikaisemmin, häntä tulee kuunnella, mutta aikuisten taholta näitä kysymyksiä ei tulisi lapselle esittää.

Niin jos käy kokouksissa lapsen kanssa ja toteaa jälkeenpäin että siellä ei saa ajatella, kysymyksiin jotka esitetään on annettu valmis vastaus vartiotornissa, se ja se oppi sisältää sen virheen jne, niin tajuaahan lapsi sen. Kysymykseen että miksi et puhunut kokouksessa, niin voisihan siellä kai puhua kunnes keskeytetään.... Tästä päästään aivopesukäsitteeseen ja että itse asiassa jehovantodistajia pidetään omituisina jotka ovat heistä perillä, ulkoinen pukeutuminen ja käytös on tosiaan vain ulkoista, ajattelu on kielletty, toistetaan ulkoa vartiotornia (ja vaikka jt:t yrittävät kehua kysymys - vastaus -systeemiä vaikkapa sillä että se pysyttää asiassa, niin ajattelu on kuitenkin pois ja niin opit muuttuvatkin jäsenten enempiä asiasta kysymättä)

Aluksi olisi varmaan parasta keskustella vaimosi kanssa asiasta. Vaimosi varmasti haluaa lapsen mukaansa kokouksiin ja muuhun suorittamiseen, mutta sinä et haluaisi lapsen joutuvan mukaan tähän kierteeseen. Kompromissin löytäminen ei varmastikkaan ole helppoa, mutta kokouksissa käymisen kieltäminenkään ei todennäköisesti ole hyväksi, sillä se jos mikä on erottavana tekijänä perheessä, eikä ole hyväksi lapsellekkaan. Kontrastina jehovantodistajille lienee hyväksi tutustuttaa lapsi muihinkin ihmisiin ja elämäntapoihin. Vie lapsi vaikka sunnuntaina kirkoon ja kerro miten ihmiset uskovat niin monenlaisiin asioihin. Kirkossa käymisen ei tarvitse olla mikään uskonnollinen kokemus, vaan lapsen kanssa yhdessäoloa vaikkapa arkkitehtuurikierroksen muodossa. Vietä lapsesi kanssa aikaa, niin ainoa yhdessäolonsa ei jää äidin kanssa vietetyksi ajaksi kokouksissa. Pyydä äiti myös mukaan, niin perhe pysyy yhdessä. Käy tutustumassa miltä jehovantodistajien kokouksissa puuhataan. Jos pyydetään uudestaan, niin kerro että oli sen verran tylsää että ei kiitos. Näin lapsikin oppii, että ei ole pakko aina mennä.

Kouluiässä lapselle olisi ehdottomaksi hyväksi osallistua joko uskonnontunneille tai elämänkatsomustunneille, sillä jehovantodistajilla on tapana estää lapsen osallistuminen noille tunneille.

Erilaisten oppien / elämänkatsomusten "opettamisesta" tulee helposti painostavia hetkiä, joten niitä välttäisin. Tärkeintä lapselle on yhdessä mukavasti vietetty aika olipa maailmankatsomus sitten mikä tahansa.

Lapsen eristämistä ei saa sallia. On sanottava tietysti sinun on mentävä luokkatoveriesi kanssa synttäreille, yhteisiin menoihin ja palloiluihin. Kuten itsekin pidettävä hyvä suhde lapsiin muutoinkin kuin puhumalla lahkosta, saatikka että vain paasaisi

Mielenkiintoinen ja jännittävä tilanne! Iso vaara on mielestäni että teille ajan kanssa tulisi ero ja äiti "veisi" lapset mukanaan. Suomessahan lähes kaikki ovat sen takana että lapset kuuluvat erossa äidille, usein vastoin lapsen etuakin. Ja kun moinen järjestö on häsläämässä taustalla niin sinuna olisin tarkkana ja varmistaisin selustan!

Todella hankala tilanne..

Todennäköisesti perhe-elämä menee hankalaksi jos lähtisit kielto-linjalle tai taistelemaan kokouksissa käymistä vastaan.Tutustu hulluihin jt-oppeihin huolellisesti ja säilytä niistä kertovat lehdet ja kirjat.Printtaa netistä vanhat materiaalit todistukseksi siitä mitä ennen on opetettu.Anna ne lapsellesi luettavaksi kun on sen ikäinen,että ymmärtää.

Minä ja veljeni olimme tuollaisessa asetelmassa myös -toisin lapsen asemassa.

Äitini (erosi pian jälkeeni) ja isoäitini käyttivät meitä kokouksissa ja saimme jt-kasvatuksen. Mutta toisaalta faija osti aina joululahjat ja onnitteli synttäreiden aikaan ja joulua vietimme hänen sukulaistensa luona. Tuostahan jt-isoäitini jaksoi naljailla, että meillä onkin kätevästi myös kaikki maailmallisten "jouluilot"... Ja isä piti kiinni omista näkemyksistään ja kertoi kyllä avoimesti niistä. Ehkä se auttoi minuakin näkemään koko jehovantodistajien touhun uudessa valossa, kun ajattelutoimintakin kehittyi jollekin tasolle. Isän kanssa sain keskustella politiikasta, historiasta ja eettisistä ja humanistisista arvoista aivan erilaisella tasolla. Kun n. 13-14-vuotiaana tunsin, ettei jt-touhut ovat huuhaata eivätkä minua varten, sain isäni täyden tuen.

Mutta minä sain tosiaan kuulla seurakunnan jäseniltä, että isäni ei pääse paratiisiin ja on niin paatunut maailmallinen, että on jopa immuuni demoneille. Kuitenkin minulla on ihana isä, eikä tuollaisella aivosaasteella kukaan mielipidettäni muuttanut. Ehkä minun seurakuntani suhtautuminen oli poikkeus, vaikka samanlaista olen kuullut muiltakin "jakautuneen huonekunnan" lapsilta.
Kaikki jehovantodistajat varmasti näyttävät sinulle ulospäin ystävällistä virkahymyä, mutta älä anna sen hämätä. Pysy napakkana äläkä anna vaimollesi periksi. Säästä lapsesi monilta vaikeuksilta, aiheettomilta peloilta ja suunnattomalta murheelta siitä, että Jumala tappaa hänen isänsä.

Toisin sanoen mutsi ei voi liittää seurakuntaan enää 1 vuoden täyttänyttä lasta, jos tuolloin mies vastustaa.

Tavallaan kummallinen parakraahvi, sitten mutsin liitettyä alle 1 vuotiaan, tämä jäsenyys jatkuisi edelleen. Toisaalta fatsillakin olisi uskonnollinen opetusoikeus. Mutta tilanne onkin yllättävä, lapsen syntymän jälkeinen uskonnollinen erimielisyys

Huonoista vaihtoehdoista on lainsäätäjä valinnut yhden kun on ottanut 1-vuoden ikärajan käyttöön.

Tässä tapauksessa äidillä on hieman vahvempi asema ainakin Suomen lain pohjalta, oli näkemys perheen pään asemasta JT näköinen tahi ei. Lainaus maistraatin sivuilta.

"Lapsen uskonnollinen asema
Lapsen uskonnollinen asema ei lain nojalla automaattisesti määräydy huoltajien uskonnollisen aseman mukaan, vaan lapsen liittyminen uskonnolliseen yhdyskuntaan tai siitä eroaminen perustuu aina erilliseen huoltajien tahdonilmaisuun.

Jos huoltajat eivät pääse sopimukseen, äiti voi vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksinkin päättää lapsen liittämisestä yhdyskuntaan. Kuitenkin jos tuomioistuin on päättänyt tehtävien jaosta huoltajien kesken toisin, noudatetaan tuomioistuimen päätöstä.

Suostumus

12 vuotta täyttäneen lapsen uskonnollista asemaa voidaan muuttaa vain lapsen suostumuksella. 15 vuotta täyttänyt lapsi voi huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä.

18-vuotias voi itsenäisesti päättää uskonnollisesta asemastaan."

Eli vaikka JT uskonnolliseen yhdyskuntaan liitytäänkin "kypsemmässä" iässä "aikuis"kasteen kautta, niin periaattessa vaimolla olisi varhaislapsuusvaiheessa käydä piltti rekisteröimässä kuuluvaksi JT yhdyskuntaan Maistraatissa, sieltä ei nimittäin tiedot vuoda seurakuntaan. Käytännön tasolla tästäkin säännöksestä, vaikka huoltajien yhteisistä päätöksistä puhutaankin, huokuu se että äidillä on pienen lapsen osalta päätäntävalta uskonnollisista asioista.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

Ovatko vaimosi nimikirjaimet mahdollisesti M.K ? Tyttönimen siis.

Eivät ole.

Verensiirrosta puheenollen, karta verta - kunnioita elämää. Eli älä kunnioita elämääsi, valitsemalla kuolema verensiirron sijaan. Minusta on typerää, vaikka puhutaan että Jehovalta tulee käskyt suoraan raamatusta, kukaan ei myöskään ole osoittanut mikä on se tärkeysjärjestys, ja missä se kirjassa lukee. Kunnioita ruumistasi - älä tupakoi koska se on epäterveellistä, mutta lihavat ihmiset jotka syövät ylettömästi esim. epäterveellistä voita ja suolaa, saavat olla seurakunnassa.

Taitaa olla se hallintoelin sellainen joka päättää mikä milloinkin on kivaa.

""Konventissa esiintyi nainen 5 000 todistajan edessä kertomassa Jehovan suurta voittoa nyt, kun hänen asiaa vastustava miehensä oli kuollut.""

Jassoo. Sehän ei kuitenkaan olisi estänyt häntä seuraavassa hetkessä vakuuttamasta että jehovantodistajain perhe-elämä on onnellisempaa kuin muilla.

Aikoinaan tuli aaac:n uutisiin vartiotorniseuran takaa kuva. Siinä oli jehovantodistaja ruumisarkussaan kuolleena lahkon verensiirtokiellon uhrina, arkun vieressä eloonjäänyt puoliso nauroi kuin jakoavain.

Omat hankaluuteni alkoivat siitä, kun vaimo alkoi suostumuksellani häilätä todistajien kanssa. Lopulta kävi niin, että kun halusin rajoittaa lapseni lahkotoimintaa nämä todistajat alkoivat huudella, että "ootsä mustasukkainen". Srk:n vanhin sanoi, että on "normaali tapa" viedä lasta kentälle ja että sitä ei siksi tulisi keneltäkään kysyä - lasta vain viedään (toisten lasta).

Konventissa esiintyi nainen 5 000 todistajan edessä kertomassa Jehovan suurta voittoa nyt, kun hänen asiaa vastustava miehensä oli kuollut.

Ovatko vaimosi nimikirjaimet mahdollisesti M.K ? Tyttönimen siis. Kuulostaa jotenkin tutulta tuo asetelma.