Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 16.03.2017 23:34
Hyvä aloitus. Ajattelin juuri itse herätellä ajatuksia kirjasta "Pyhät, pahat ja pelot". Se mitä tähän mennessä olen lukenut on avannut minussa monia sellaisia tuntemuksia, mitkä olin kuvitellut unohtaneeni ja jotka eivät olleet mieleeni nousseet siitäkään huolimatta, ettei oma lapsuuskotini ollut kovin uskonnollinen.
Oman ensimmäisen pelkoni muistan, lienen ollut kolmivuotias. Se koski erästä lapsille tarkoitettua Babar-norsukirjaa, missä tämä sympaattinen Babar söi kärpässientä ja KUOLI. Tämä norsun kuolema oli minulle tuossa ikävaiheessa siksi traumaattinen kokemus, että kirja oli laitettava pois. Todella traumaattinen sen on pitänyt olla, koska edelleen, yli kuuden vuosikymmenen takaa, elävästi, sen muisto väilyy mielessäni.
Olisikin hyvä saada kuulla toisten ajatuksia ja ajatuksiin nousseita asioita tuosta mainiosta kirjasta.
Kuka sitten on luopio? Eikö se, joka luopuu jostakin! Luopuessani, siis erotessani luterilaisesta kirkosta, olen tuohon kirkkoon nähden luopio, mutta en suinkaan jehovantodistajuuteen (tai muuhunkaan uskontokuntaan) nähden, missä luopumustani suuresti arvostettiin, mutta mitä en itse kovinkaan korkealle asettanut. Tässä maassa kun virallisesti sanotaan olevan uskonnon vapaus, mitä merkinneenkään.
Ei, et Sinä luopio ole, kuten termi tavataan käsittää. Ajattelet vain omilla aivoillasi, mihin ystäväsi (jos hän nyt sitä on) ei kykene ja jos todistajuuteen palaa, menköön. Mitä se Sinua koskee! Ota oma vapautesi ja anna hänelle omansa.
Hyvä aloitus. Ajattelin juuri itse herätellä ajatuksia kirjasta "Pyhät, pahat ja pelot". Se mitä tähän mennessä olen lukenut on avannut minussa monia sellaisia tuntemuksia, mitkä olin kuvitellut unohtaneeni ja jotka eivät olleet mieleeni nousseet siitäkään huolimatta, ettei oma lapsuuskotini ollut kovin uskonnollinen.
Oman ensimmäisen pelkoni muistan, lienen ollut kolmivuotias. Se koski erästä lapsille tarkoitettua Babar-norsukirjaa, missä tämä sympaattinen Babar söi kärpässientä ja KUOLI. Tämä norsun kuolema oli minulle tuossa ikävaiheessa siksi traumaattinen kokemus, että kirja oli laitettava pois. Todella traumaattinen sen on pitänyt olla, koska edelleen, yli kuuden vuosikymmenen takaa, elävästi, sen muisto väilyy mielessäni.
Olisikin hyvä saada kuulla toisten ajatuksia ja ajatuksiin nousseita asioita tuosta mainiosta kirjasta.
Kuka sitten on luopio? Eikö se, joka luopuu jostakin! Luopuessani, siis erotessani luterilaisesta kirkosta, olen tuohon kirkkoon nähden luopio, mutta en suinkaan jehovantodistajuuteen (tai muuhunkaan uskontokuntaan) nähden, missä luopumustani suuresti arvostettiin, mutta mitä en itse kovinkaan korkealle asettanut. Tässä maassa kun virallisesti sanotaan olevan uskonnon vapaus, mitä merkinneenkään.
Ei, et Sinä luopio ole, kuten termi tavataan käsittää. Ajattelet vain omilla aivoillasi, mihin ystäväsi (jos hän nyt sitä on) ei kykene ja jos todistajuuteen palaa, menköön. Mitä se Sinua koskee! Ota oma vapautesi ja anna hänelle omansa.