Tony kirjoitti:Onhan tämä kyllä huikeaa läppää.
On joo. Tuli ihan "Ilmestyksen pasuunat" mieleen.
Hetken mietin, että mitenhän näiden luukasojen elämä jatkui, mutta kysehän onkin näystä.
Opas kirjakin selittelee asiaa:
Hesekielin 37:1–10:ssä esitetään vertauskuvallinen näky kuivien luiden laaksosta, jossa luut liittyivät yhteen ja niiden päälle tuli jänteet, liha ja nahka, mutta ”henkeä [weruʹaḥ] niissä ei ollut”. Hesekieliä käskettiin profetoimaan ”tuulenhengelle [ha·ruʹaḥ]” ja sanomaan: ”Tule, oi tuulenhenki, neljältä tuulelta [eräs muoto sanasta ruʹaḥ] ja puhalla näihin tapettuihin, jotta ne heräisivät eloon.” Viittaus neljään tuuleen osoittaa, että tuuli (tuulenhenki) on tässä tapauksessa sopiva käännösvastine sanalle ruʹaḥ. Mutta kun tällainen ”tuulenhenki”, joka on vain liikkeessä olevaa ilmaa, meni kuolleiden sieraimiin, siitä tuli ”henki”, joka edelleenkin oli liikkeessä olevaa ilmaa, ts. hengitysilmaa. Hesekiel saattoi myös nähdä näyssä, miten ruumiit alkoivat hengittää, vaikka hän ei voinutkaan nähdä niitä elvyttävää elämänvoimaa, tätä henkeä. Kuten jakeissa 11–14 osoitetaan, näky kuvasi Israelin kansan hengellistä (ei ruumiillista) elpymistä sen oltua jonkin aikaa hengellisesti kuolleessa tilassa Babylonin pakkosiirtolaisuutensa takia. Koska tähän kansaan kuuluvat olivat jo fyysisesti elossa ja siis hengittivät, on johdonmukaista ymmärtää ruʹaḥ elämänvoimaksi jakeessa 14, jossa Jumala sanoo, että hän panee ’henkensä’ omaan kansaansa, jotta siihen kuuluvat tulisivat hengellisesti puhuen eläviksi.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200004211#h=2
Viittaus neljään tuuleen osoittaa, että tuuli (tuulenhenki) on tässä tapauksessa sopiva käännösvastine sanalle ruʹaḥ.
Vai niin.
Mutta kun tällainen ”tuulenhenki”, joka on vain liikkeessä olevaa ilmaa, meni kuolleiden sieraimiin, siitä tuli ”henki”, joka edelleenkin oli liikkeessä olevaa ilmaa, ts. hengitysilmaa.
Tässä lauseessa on mielestäni jotain absurdia.
Ei mulla muuta.
