Jehovantodistajuus edistää kuolemanpelkoa

[Tony]

Mikä on paras tapa saada tehtailtua tapauskovia ja sosiaalisista syistä uskovia ihmisiä? Yksi erinomainen keino on ohjata ihmiset kehdosta saakka tiettyyn uskonnolliseen malliin, sitoutetaan heidät (kasteella) ennen kuin ehtivät kissaa sanomaan ja lätkäistään päälle uhkaus siitä, että jos jätät uskonnon, menetät läheisesi ja ystäväsi. Näin meillä on itseään ruokkiva systeemi, joka tuottaa väistämättä huomattavan määrän ihmisiä, jotka uskovat sosiaalisista syistä ja tavan vuoksi.

Mitä haittaa tapauskovaisuudesta ja sosiaalisista syistä uskomisesta sitten voi olla? Ilmiselvän ja epäinhimillisen hylkäämissäännön lisäksi se edistää uuden tutkimuksen mukaan kuolemanpelkoa.

Harras usko ja ateismi vähentävät kuolemanpelkoa – eniten pelkää epävarma välijoukko

Ei riitä, että uskoo tavan vuoksi.



Mikko Puttonen HS
Julkaistu: 28.3. 15:17

MONET uskonnot lupaavat elämälle jatkoa sen loputtuakin. Siksi uskonnon on ajateltu myös suojaavan kuolemanpelolta.

Mikä tahansa usko ei kuitenkaan pelkoa huojenna, vihjaa brittitutkijoiden yhteenveto sadasta aihetta käsittelevästä tutkimuksesta.

EI RIITÄ, että uskoo tavan vuoksi tai sosiaalisista syistä. Kuolemanpelko lievittyy vain syvästi uskonnollisilla henkilöillä.

Silloinkin kytkös on heikko. Vain joka kolmannessa tutkimuksessa oli tehty tämä havainto.

Melkein joka viidennessä tulos oli päinvastainen: uskonnolliset ihmiset olivatkin pelokkaampia kuin muut. Yli puolessa tutkimuksista ei löydetty vaikutusta suuntaan tai toiseen.

Tutkimuksista muodostuu siis osin ristiriitainen kuva. Se saattaa tutkijoiden mukaan kertoa kulttuurieroista. Suurin osa katsauksen tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa, loput lähi-idässä ja Itä-Aasiassa.

RYHMÄ löysi tutkimuksista näyttöä myös sen puolesta, että kuolemanpelko noudattaa käännetyn U:n muotoista käyrää suhteessa uskonnollisuuteen. Uskonnottomia kuolema ahdisti yhtä vähän kuin hartaimpia uskovaisia.

Eniten elämän loppua pelkää siis epävarma välijoukko.

”Voi olla, että ateismi antaa myös lohtua kuoleman edessä tai ihmiset, jotka eivät tunne kuolemanpelkoa, eivät koe tarvetta hakeutua uskonnon pariin”, sanoo katsauksen johtaja Jonathan Jong Oxfordin yliopistosta yliopiston verkkosivulla.

Tutkimuksen julkaisi Religion, Brain & Behavior.

http://www.hs.fi/tiede/art-200000514588 ... 42d33d65bf

Maailman onnellisimman kansan uskomusjärjestelmät ja sisäiset säännöt tuottavat siis väistämättä onnettomia ja pelokkaita ihmisiä. Seurakunnissa ei toki lakata ihmettelemästä, miksi osa ihmisistä kärsii masennuksesta.

[ModestMuse]

Totta on joo, kuolemanpelko on multa kadonnut kyllä todistajuuden jälkeen.
Jehovan todistajana ollessa tuntui siinä uskossa olevan valtavia tällaisia "pakkomielteitä", kuolemaa ja seksuaalisuutta kohtaan.
Joka puheessa lietsottiin jommasta kummasta, pelkoa ja syyllisyyttä.
Esim. Kukaan ei muistuta yhtä paljon seksistä kuin just nämä jotka sitä aina kielsivät. Oo siinä sitten ajattelematta jotain mistä kokoajan puhutaan

Kuolema oli aina pelottelun väline, lapsesta asti. Oli Jotenkin surullista huomata kun yks vanhin kuoli melko nuorena, mutta omaiset eivät juurikaan surreet, koska paratiisi.

[YksinäinenSusi]

Oli Jotenkin surullista huomata kun yks vanhin kuoli melko nuorena, mutta omaiset eivät juurikaan surreet, koska paratiisi.

Taisi olla joskus 80-90 luvulla sellaistakin asennetta ilmassa joidenkin tiukkiksien kohdalla, että jos suri kovasti hautajaisissa läheisensä kuolemaa niin se oli osoitus heikosta uskosta, että silloin ei tavallaan kunnolla uskoisi ylösnousemukseen.

Mutta myöhemmin tuo on tainnut pehmentyä paljon jopa tiukkiksienkin kohdalla - onneksi.

Esim. Iissä erään vanhemman tienraivaajaveljen pieni poika kuoli jouduttuaan auton alle. Tuo tienraivaajaveli piti hautajaisissa puheen poikaansa liittyen ja usko oli kova puheenkin aikana - ei pienintäkään surun merkkiä näkynyt tienraivaajaveljen kasvoilla. Ja reipas, uskon henkeä nostattava puhe.

Ja kaikki seurakuntalaiset kehuivat veljen uskoa, kun ei osoittanut mitään surua ainakaan toisten edessä seurakunnassa puheensakaan aikana.

Vaimonsa itki myöhemmin kokouksissakin ainakin pariin otteeseen pientä poikaansa.

Mut jehovantodistajat haluavat erota muista uskonnoista jopa tällaisessakin luonnollisessa asiassa, kuten suremisessa antaen uskostaan luonnottoman ja kovan kuvan maailmallisille.

[ModestMuse]

kaikki seurakuntalaiset kehuivat veljen uskoa, kun ei osoittanut mitään surua ainakaan toisten edessä seurakunnassa puheensakaan aikana.

Jep, tätä asennetta oli havaittavissa myös tässä tapauksessa mistä minä mainitsin, tapahtui siis 2010-luvulla.
Konventeissa koko perhe oli yhtä naurua, matkusteli ympäri maailmaa eikä ikinä ottanut edes itse puheeksi perheenpäätään joka kuoli niin nuorena.
Ja just tätä kommentoitiin että ovatpa he hieno esimerkki lujasta uskosta ja urheudesta!
Mä muistan et mua häiritsi että kuinka ne ei näytä surevan yhtään, tuntui jotenkin luonnottomalta.

[YksinäinenSusi]

Mä muistan et mua häiritsi että kuinka ne ei näytä surevan yhtään, tuntui jotenkin luonnottomalta.

Tässä se asian ydin taitaa olla. Ne, joita jotkut Totuuden piirteet häiritsevät, ovat sellaisia ihmisiä joille Totuus ei oikein kunnolla sovi. Siksi he alkavat huomaamaan häiritseviä asioita.

Taas toisille Totuus sopii erinomaisesti ja he eivät huomaa mitään häiritseviä seikkoja. Tai jos huomaavat, niin he kykenevät tukahduttamaan ne Saatanan panemina ajatuksina.
Nämä myöskin lukevat jokaisen uuden vartsikan ja hertsikän + muunkin kirjallisuuden jota seura suoltaa. Se osaltaan pitää heidät täysin sokeina ja lapsellisina tiukasti hömppä-uskossaan.

Jos "pullo" on kokoajan täynnä pelkkää uskonhömppää, niin eihän sinne mitään kunnollista asiaa mahdu.

Mut jos alkaa jättämään lehdet ja kirjat väliin ja kokouksiakin, niin "pullo" vajenee ja alkaa heräily todellisuuteen pienin erin ja vaivihkaa. "Pullo" tavallaan saa sisällökseen jotain muutakin ja se taas aiheuttaa ehkä ongelmia kun sitä yrittää sovittaa siihen uskonhömppään ja herää uusia kysymyksiä joihin pitää löytää vastauksia ja näin tie uskon haaksirikkoon on valmis.