Mutta mitä ovelta ovelle-työ sitten on, ellei käännyttämistä? Miksi on niin tärkeää antaa "me emme käännytä ketään" -mielikuva niin seurakunnan sisällä kuin sen ulkopuolellakin? Uskovatko rivitodistajat oikeasti itse tähän, vaikka kuukaudesta toiseen nimenomaan konkreettisesti pyrkivät maailman ihmisiä käännyttämään?
Yksi 'virallinen versio', jota ovenavaajalle piti sanoa (jos tämä syytti käännyttämisestä), oli että "me haluamme ainoastaan kannustaa ihmisiä lukemaan raamattua". Mutta kuinka moni todistaja oikeasti olisi tyytyväinen tähän näennäisesti haluttuun lopputulokseen? Mitä iloa todistajille on siitä, että ei-seurakuntalainen tykönään lukee omaa raamattuaan? Seuraava askel luonnollisesti olisi, että koska lukemaansa ei voi ymmärtää, auttavat todistajat mieluusti raamatun sanoman tajuamisessa. Ja kas, taas ollaan siinä "ei-käännyttämisessä".
Mikä muu todellisuudessa olisi saarnaamistyön 'ultimate goal', ellei ihmisten käännyttäminen todistajiksi? Siihenhän kaikki todistajien toimet ja kirjallisuus loppuviimeksi tähtää. Käytännön ohjeita käännyttämiseen pursuaa joka puolelta: Valtakunnan palveluksemme, lehdet, puheet ja näytteet salilla ja konventeissa, Puhu perustellen-kirja... nämä kaikki sisältävät valtavasti ohjeistusta käännytystyöhön, jota rivitodistajat eivät siltikään mielestään harjoita.
Koska tässä nyt selkeästi väitetään mustaa valkoiseksi, niin eikö luulisi olevan kaikille osapuolille helpompaa, jos vaan avoimesti nostettaisi kissa pöydälle, ja tunnustettaisi, että jees, kyllä meidän toiminnan ainoa "pyhä" tarkoitus on saada uusia jäseniä värvättyä niin paljon kuin mahdollista? Olisipahan sitten ainakin yksi tekopyhyyden rippunen vähemmän siinäkin toiminnassa.
