Jeesiskö joku epätietoista..?

[Vieras]

Niin jos käy kokouksissa lapsen kanssa ja toteaa jälkeenpäin että siellä ei saa ajatella, kysymyksiin jotka esitetään on annettu valmis vastaus vartiotornissa, se ja se oppi sisältää sen virheen jne, niin tajuaahan lapsi sen. Kysymykseen että miksi et puhunut kokouksessa, niin voisihan siellä kai puhua kunnes keskeytetään.... Tästä päästään aivopesukäsitteeseen ja että itse asiassa jehovantodistajia pidetään omituisina jotka ovat heistä perillä, ulkoinen pukeutuminen ja käytös on tosiaan vain ulkoista, ajattelu on kielletty, toistetaan ulkoa vartiotornia (ja vaikka jt:t yrittävät kehua kysymys - vastaus -systeemiä vaikkapa sillä että se pysyttää asiassa, niin ajattelu on kuitenkin pois ja niin opit muuttuvatkin jäsenten enempiä asiasta kysymättä)

[Massetar]

Kannustaisin tutustumaan lapsen psykologisiin kehitysvaiheisiin ja keskustelemaan niistä vaimosi kanssa. Vetoa hänen äidinvaistoihinsa, ne saattavat joskus olla voimakkaampia kuin halu totella Jumalaa.
Kirjastosta saa lainattua hyviä teoksia. Eräs kehitysvaihe taaperolla on se, että ympäristöön tutustutaan erittäin aktiivisesti. On tärkeää tuossa vaiheessa, että tähän toimintaan kannustetaan ja taapero kokee sen turvalliseksi. Onko 2 tunnin paikallaan istuminen ja hiljaisena pitäminen terveellistä tässä vaiheessa? Näistä kannattaa keskustella ja pyytää vaimoakin tutustumaan materiaaliin.

Hyvissä ajoin kannattaa tiedostaa myös se, että leikki-ikäisellä lapsella tulee ns. hengellinen kausi. Lapsi haluaa uskoa Jumalaan ja joulupukkiin. Hän on erittäin kiinnostunut kaikista myyteistä ja usein hänellä on myös mielikuvituskavereita. Tässä vaiheessa saattaa pahasti näyttää siltä, että hänestä tulee todistaja, mikäli vaimosi osaa ohjata tuon luontaisen kiinnostuksen omaan uskontoonsa. Kun tiedostat tämän, osaat olla pelkäämättä, koska tuo kehitysvaihe myös menee ohi ja sitä seuraa asioiden kriittinen kyseenalaistaminen.

Tärkeää tässä kaikessa on se, että lapsi ei koe joutuvansa kiistakapulaksi teidän välisissänne ristiriidoissa. Ethän koskaan laita lasta itse valitsemaan, että kumpaa teistä haluaa miellyttää? Onko hän isän vai äidin puolella, meneekö kokoukseen vai jääkö kotiin? Aikuisten täytyy päättää nämä asiat keskenään. 12-vuoden ikäraja oman mielipiteen kuuntelemiseen on tässäkin hyvä ohjenuora. Toki, jos lapsi ottaa hyvin voimakkaasti kantaa jo aikaisemmin, häntä tulee kuunnella, mutta aikuisten taholta näitä kysymyksiä ei tulisi lapselle esittää.

[PaukutLoppu]

Hei,

Yli 7 vuotta on kulunut kun aiheen aloitin.

Ai miten menee - vaihtelevasti. Erohan siinä sitten jossain vaiheessa tuli, ja äidistä tuli lähivanhempi. Lapsi on nyt ala-asteikäinen ja puheissaan hyvin kiinnostunut JT-jutuista. Aivopesu on näyttänyt onnistuneen - tosin syntymäpäiviä ja joulua hän silti odottaa kovasti.

Välillä uskon itseeni, että tavallisen elämän eläminen hänen kanssaan ilman mitään puheita uskonnoista kantaa hedelmää mutta välillä taas tulee epätoivo että todistajat voittavat hänet puolelleen. Asioita joita olen hänelle tähdentänyt, ovat että en hyväksy sitä ettei JT:na saa ajatella asioita yksilönä, vaan että kaikki pitää tehdä kuten yhteisö määrää. Olen yrittänyt kannustaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan asioita jotka tuntuvat omituisilta. Lisäksi jos puhe on kääntynyt kasteeseen, olen sanonut hyvin jyrkästi että et saa mennä kasteelle ennenkuin olet täysi-ikäinen, vedoten siihen että hänen pitää kunnioittaa molempia vanhempiaan. Myös tarinoiden mennessä avioitumiseen, asepalvelukseen ym. "Kaukaisiin asioihin" olen lopettanut haaveilun sanomalla että sinä olet lapsi, ja nyt keskitytään lapsuuteen, kouluun ja leikkimiseen eikä murehdita sellaisia asioita.

[Ariadna]

Välillä uskon itseeni, että tavallisen elämän eläminen hänen kanssaan ilman mitään puheita uskonnoista kantaa hedelmää mutta välillä taas tulee epätoivo että todistajat voittavat hänet puolelleen.

Kärsivällisyyttä vielä seuraavat seitsemän vuotta, uskon kaiken sitten kääntyvän parempaan. Murrosiässä lapset osaavat kyseenalaistaa vanhempiensa uskomuksia.

Asioita joita olen hänelle tähdentänyt, ovat että en hyväksy sitä ettei JT:na saa ajatella asioita yksilönä, vaan että kaikki pitää tehdä kuten yhteisö määrää. Olen yrittänyt kannustaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan asioita jotka tuntuvat omituisilta.

Tuossa iässä tiedonhalu kasvaa huimasti ja lapsille suunnatut tiedekirjat ovat hyvä apu oman ajattelun kehittämiseen.

Jaksamista!