valtakunnan laulut

[sorbet]

mikä mahtoi olla suosikki valtakunnan laulusi jt-aikana? Oliko sellaista? Mitä laulua et voinut sietää? Osallistuitko lauluun? tuliko musiikki nauhalta vai säestikö joku esim.pianolla?

Oma lempprini oli muistaakseni laulu nro 15 "rauhassa maailmassa" siinä tais olla 4 säkeistöä. Kun mummoni kuoli niin hän oli kirjoittanut toiveeksi että kyseinen laulu soitetaan hänen muistotilaisuudessaan. Sen jälkeen en pystynyt sitä laulua itkemättä laulamaan. Katosin aina vessaan itkemään sen ajaksi.

Itse inhosin sitä "synkkä on yö" ja siinä sitä tekopirteää osuutta "mutta toivon raamattu...". Voiko kamalampaa kipaletta olla...

[hijt]

Minä tykkäsin siitä laulusta joka alkaa "Kuin sade taivaan lankeaa maahan..", numeroa en kyllä enää muista. Siinä oli kaunis melodia. Lapsena inhosin just sitä lapsista kertovaa viisua jossa laulettiin vitsan käyttämisestä, sitä kun tuli kotona saatua.

[Aamu]

Minun lempilauluni oli laulu 171 "Voittolaulu", varsinkin jos se laulettiin isossa konvassa ja sinfoniaorkka-säestyksellä (siis ei piano). Siinä oli sellaista paatosta, että kylmät väreet kulki pitkin selkäpiitä kun laulettiin jumalan mahdista ja voimasta ja kuvailtiin miten hän on murskannut vastustajat. Asiaa!

Vaunut faraon myös sotavoimineen on syössyt mereen Jumala. On oikeassa kädessäsi tuo voimasi, oi Jehova. --Riemuitkaamme! Vapaus lähenee! On jo Kristus syössyt suuren lohikäärmeen demoneineen päälle maan. Maan pitkä synkkyys vihdoin on poissa, ratsastaa hän voittamaan.--Palvonnan Jah saa, ja kunnia on Jumalan yksin. Jo Kristus on valmis viime iskun antamaan. Me nostamme äänemme ja kiitämme Jumalaamme. Onnellinen, joka nyt elää saa!

Myös laulu 87 "Herran illallinen" joka aina laulettiin muistonvietossa oli minusta tosi tunnelmallinen. Minä olen niitä ihmisiä, joihin musiikki vaikuttaa vahvasti, ja tuollaiset helmet on jääneet mieleen positiivisina muistoina. Suurin osa laulukirjasta on kuitenkin juurikin sellaista teennäistä paskaa. Voivatko laulut nimeltä "Millaisia meidän pitäisi olla?", Jumalan on mahdotonta valehdella", "Valtakunnan siemenen kylväminen", "Tee enemmän -nasiirien tavoin" tai "Jumalan paljastuva 'ikuinen tarkoitus'" olla ihan selvinpäin sävellettyjä...?

[hijt]

Minun lempilauluni oli laulu 171 "Voittolaulu", varsinkin jos se laulettiin isossa konvassa ja sinfoniaorkka-säestyksellä (siis ei piano). Siinä oli sellaista paatosta, että kylmät väreet kulki pitkin selkäpiitä kun laulettiin jumalan mahdista ja voimasta ja kuvailtiin miten hän on murskannut vastustajat. Asiaa!

Haa, olin ihan unohtanut toisen suosikkini Voittolaulun. Siinä oli tosiaan asennetta ja isosti piti aina laulaa mukana.

[Lehtiveli]

Itselleni iski aina älytön myötähäpeä voittolaulun aikaan, jotenkin se epävireinen jollotus voitosta oli niin naurettavaa, varsinkin kun näki miten väki vanheni...

Ehkäpä mielentilani ei ollut oikea?

[mana]

Voittolaulu on munkin suosikki, se oli oikeestaan koko mun lapsuuden srkn lempilaulu Oli nimittäin aika hurmoksellista kun se laulettiin, kaikki veti ihan täysillä

Suurinta osaa lauluista ei jaksa laulaa alusta loppuun asti, etenkin se "oi kelle kuulutkaaaan nyt ketä totteleeeet..." on aivan järkyttävä biisi.

[Yleisönpalvoja]

Nättejä kappaleita tosiaan löytyy jos aivan kamaliakin. Tuo 15 on tosiaan kyllä kaunis samaten usein konventin päätösbiisinä vedetty 212 on juhlava. Voittolaulu vaatii jämerän sovituksen jotta toimisi kunnolla eikä missään nimessä mitään epävireistä laulantaa, ja viimeinen sointu pitäisi vaihtaa duurista molliin. Synkkää nyt on -kappaleen soidessa tuntee vain myötähäpeää kappaleen säveltäjän puolesta.

[rippeli]

Suurimman osan lauluista olen onneksi jo unohtanut, mutta minusta on välillä hauska huutaa/laulaa "hevityyliin" laulua "vihdoinkin loputon elämä". Siinäpä vinkkiä soittotaitoisille hevareille. Säkeistöjen väliin saatanan hieno kitarasoolo ja hitti on valmis.

[mana]

Eikä mäkin harrastan tätä

mutta minusta on välillä hauska huutaa/laulaa "hevityyliin" laulua "vihdoinkin loputon elämä".

Paitsi en nyt pelkästään tota biisiä, vähän kaikkia seon aika kivaa, suosittelen.

No nyt tuli taas mieleen yks kaamee biisi. Riemulaulu nimittäin ("Rummutus kuuluu. Lippumme liehuu. Julistushuuto nyt jylisee: Jehovan päivä on...") Hirveää.

[Jakke]

En koskaan laulanut kokouksessa, koska ne laulut ei olleet sellaista musiikkia jota oikeasti haluaisin laulaa. Jotkut laulut ällöttivät toki vähemmän kuin toiset ja ekassa viestissä mainittu kauhuklassikko "synkkään nyt on..." tekopirteine loppuineen on omalla tavallaan niin sekopäinen, että siitä melkein pidinkin.

[rippeli]

En koskaan laulanut kokouksessa, koska ne laulut ei olleet sellaista musiikkia jota oikeasti haluaisin laulaa. Jotkut laulut ällöttivät toki vähemmän kuin toiset ja ekassa viestissä mainittu kauhuklassikko "synkkään nyt on..." tekopirteine loppuineen on omalla tavallaan niin sekopäinen, että siitä melkein pidinkin.

Ehkä paskin biisi laulukirjassa.

Sävellyksenä hyvä, mutta kun laulutaidottomat ja rytmitajuttomat seurakuntalaiset veisasivat sitä niin se kuulosti ihan hirveältä.

Kappaleen idea on mielestäni ok, mutta pianosovitus ja paskat laulajat pilasivat koko jutun.

[Aamu]

Ehkä eniten inhosin laulua 72 "Valtakunnan palveluksen ilot ja hedelmät". Tiedättehän; se ihan liian korkealta jollotettava "Työssä Jehovan nyt ahkeroideee-ee-een, riemun aiheet vailla vertaa saa-aa-aaa. (Vielä korkeampaa kiekaisten: ) Epäitsekkäästi toisillekkiii-iii-iiin lohdutusta voimme kaiuttaa--aa-aaaa..." Pakko sitä oli yrittää itkeä ja laulaa noita järkyttäviä sanoituksia, sillä jos ei laulanut niin sitten joutui kuulemaan ja nauramaan koko muun seurakunnan ulinan. Arg.

[Aaac]

Mielestäni kaunein valtakunnan laulu on numero 79 suomeksi laulettuna, Luomakunta julistaa Jehovan kunniaa, osittain ehkä sen suomalaisperäisyyden vuoksi, osittain alkuperäisten suomenkielisten hieman vanhahtavien ja kauniiden sanojen vuoksi. Myös melankolinen sävel on kaunis.
http://www.l-and-a.com.au/comm/addons/midi/song079.mid

[sorbet]

tuolta räntäkelistä tulin juuri kotia mieli maassa, mutta kun on lueskellut tohon ketjuun tulleita kommentteja kyllä hymyilyttää tulee elävästi mieleen niitä hetkiä kun on salilla jonkun mummon vieressä istunut ja mummo on vetätänyt laulut korkeelta ja kovaa nuotin vierestä...on ollut naurussa pitelemistä

[Camus]

numero 79 suomeksi sen suomalaisperäisyyden vuoksi

Tämä on minulle uusi juttu. Niin kuin itse laulukin. Eli laulun on säveltänyt suomalainen ja se on yleisesti tiedossa?

Onko tiedossa kuka?