Äidin valinta kahden rakkaan välillä

[tumpelo]

Sain tänään äidiltäni sähköpostia. Yhteydenpitomme on ollut tähänkin asti erittäin rajoittunutta. Viimeksi tapasin äitini yli vuosi sitten isän perunkirjoituksessa, sitä ennen näin, ja tosiaan vain näin, hänet isän hautajaisten valtakunnansali-osuudessa. Itse muistotilaisuuteen en saanut mennä, lapsiani sinne kyllä toivottiin.

Viimeisen vuoden aikana olen saanut perheenlisäystä. Äiti laittoi jossain vaiheessa viestiä, että haluaisi nähdä pitkästä aikaa. Nyt viikonloppuna sitten menimme käymään ja äiti vaikutti erittäin ilahtuneelta. Kaikki vaikutti hyvältä. Äiti on hyvin lapsirakas ihminen ja nauttii lapsenlastensa seurasta, valitettavasti äitin kannalta kaikki lapsenlapset ovat vain minulla.

Tänään sain seuraavan sähköpostin:

"Kiitos sinulle, kun tulit näyttämään pienokaistasi. Minun täytyy kertoa sinulle, mikä minua painaa. Minä haluan olla uskollinen Jehovalle, Jumalalleni. Nyt olen vaikean ratkaisun edessä. Minun täytyy valita kahden rakkaan välillä. Sinähän olet erotettu, siksi meidän tapaaminen täytyy rajoittaa välttämättömiin tilanteisiin. Haluan nähdä poikiasi, mutta kun tuot niitä katsomaan minua, niin voisit sillä välin käydä vaikka katsomassa kavereitasi. Toivon, että ymmärrät kantani, koska tässä on kysymys minun elämästäni nyt ja tulevaisuudessa. Hyvää vointia sinulle! äiti"

En hae tällä postauksella sääliä. Olen ollut sen verran pitkään erotettuna, että olen nähnyt jos jonkinmoisia käänteitä vuosien varrella.

Toisaalta ymmärrän äitini ajatusmaailman, vaikka en sitä itse hyväksy. Uskon hänen tosissaan ajattelevan, kuten kirjoittaakin. Itse olen muuttunut karttamisasiaan liittyvissä asioissa valitettavasti "kylmäksi" ja tuollainen sähköposti ei elämääni vaikuta enää millään tavalla. Jos jokin tunne asiaan liittyen on, on se sääli äitiäni kohtaan. Onko tuo nyt sitten sitä onnellista elämää, että vastoin omaa tahtoa pitää pelossa toimia vastoin kaikkia inhimmillisiä tunteita?

[Tony]

Tällaisia "lapsesi kyllä kelpaavat, sinä et" -tapaamisia yritetään aina välillä ehdotella osan Jt-vanhempien taholta. Useimmat viittaavat ehdotuksille kintaalla. Joko normaalit (tai edes sellaisia muistuttavat) välit tai ei välejä ollenkaan. Voi olla lapsillekin parempi kun ei tarvitse hämmentyä vanhemman ja isovanhemman kummallisesta suhteesta.

Joskus isovanhemmat saattavat tällaisissa tilanteissa myös alkaa iskostamaan lapsenlapsiin Jt-doktriinia, joka hämmentää lapsia entisestään (ja miksi eivät alkaisi, kun kukaan ei ole estämässä). "Isi siis kuolee kun ei ole Jehovan todistaja?"

[Veli-Hopea]

Tämä äiti tulee yhtälailla hylkäämään siis lapsenlapsetkin, jos käyvät kasteella ja päättävät myöhemmin erota ja lopettaa kannattamasta tuota uskontoa.

Tuotahan voisi oikein äitiltä kysyä, "aiotko hylätä heidätkin"?

Sattuuhan se sinuunkin, sattuu se lapsiinkin.

Aika ikävää.

[Vempula]

Surettaa ja suututtaa puolestasi.

Äitisi teksti tarjoaa kouluesimerkin uskonlahkon toimivasta mielenhallinnasta:

"Minä haluan olla uskollinen Jehovalle, Jumalalleni. Nyt olen vaikean ratkaisun edessä. Minun täytyy valita kahden rakkaan välillä. Sinähän olet erotettu, siksi meidän tapaaminen täytyy rajoittaa välttämättömiin tilanteisiin."

Äitisi haluaa olla "uskollinen Jehovalle". Hän mainitsee jumalan ja Jehovan muttei lainkaan Vartiotorni-lahkoa. Tämä on tärkeä huomata. Tosiasiallisesti vain ja ainoastaan lahko käskee äitiäsi tekemään väärin torjumalla lapsensa, ei jumala. Äitisi ei kuitenkaan kykene näkemään tätä. Hänelle jumalan ja lahkon raja on hävinnyt: lahko on jumala, ja jumala on lahko.

Sinä olet "erotettu", ja "uskollisuus Jehovalle" vaatii sinun hylkäämistäsi, äitisi kirjoittaa. Tosiasiallisesti vain amerikkalainen lahko on erottanut sinut ja on manipuloinut äitisikin kuvittelemaan, että "uskollisuus Jehovalle" edellyttää osallistumista lahkon harjoittamaan henkiseen karttamisväkivaltaan. Äitisi on uskollinen uskonlahkolle mutta kuvittelee olevansa uskollinen jumalalle. Hän ei itse näe tätä lahkon mielenhallinnan vuoksi. Lahkon määräys on äidillesi jumalan käsky, ja lahkon määräysten totteleminen on äidillesi jumalan tottelemista.

Äitisi "täytyy" hylätä sinut, koska hän haluaa olla "uskollinen", omasta mielestään Jehovalle mutta tosiasiallisesti seitsemälle amerikkalaiselle taikauskoiselle ukolle, joiden edustama lahko vielä vuonna 1947 kirjoitti Herätkää-lehteensä, että karttaminen on kiristämistä ja vallankäyttöä eikä perustu Raamattuun.

Kesän konventti näkyy tehneen tehtävänsä. Sokeat lahkolaiset kävelevät vaikka vuorenjyrkänteeltä alas muka uskollisina jumalalleen tajuamatta ollenkaan, millaisen pirullisen aivopesun uhreja ovat.

Erittäin surullista. Olen odottanut oman äitini puolelta samanlaista viestiä. Luulen, että sellainen tulee lähiaikoina.

[Veli-Hopea]

Näissähän vedotaan sinne 1. Korinttolaiskirje 5 tietämille, joskus kirjoittelinkin siitä ehkä hieman kyselemällä miten tuo pitäisi tulkita..

Jospa luetaan ja tulkitaan tuo korinttilaisille kirjoitettu kirje ihan ilman vtseuraa ja jehovantodistajia niin sen voisi hyvinkin tulkita puolueettomasti näin:

Jae 1.
Pave on kuullut että keskuudessa on siveettömyyttä.

2.Pöyhkeillään vaikka keskuudessa on possu.

5. Possu pitäisi luovuttaa saatanalle ja tuhota, että tämä pelastuisi herran päivänä. ( pelastustahan vt-seura ei opeta vaan herran päivänä tuhoa possuille.)

9. Ei pidä olla tekemisissä keskuudessa olevien possujen kanssa.

10. Ei tarkoittanut ulkopuolella olevia possuja vaan sisäpuolella olevia possuja. (Poislähteneet eivät ole sisäpuolella, eivätkä erotetutkaan.) keskuudessa olevien possujen kanssa ei pidä olla, kun tekevät väärin.

11. Täsmennys : Jos jotain sanotaan veljeksi, mutta on possu, älkää olko sen kanssa. ( Ei puhuta mistään järjestöistä erottamisista vaan siitä ettei possun kanssa kaveerata, just kun on keskuudessa oleva veli mutta possu.)

12. Ei oo "minun" homma tuomita ulkopuolisia. Omassa piirissä olevia tuomitaan ja nimenomaan possuilun takia sisäpiirissä olevan kanssa ei kaveerata. (Mutta ei erotetakkaan mistään jäsenyydestä, vaan ei kaveerata)

13. Poistakaa keskuudestanne possut.
(Tulkinta? Vaihtoehtoinen tulkinta vtseuran näkemykselle?)
Ymmärrän ettei seurakunnan yhteisiin hetkiin haluta possua ja sehän oliskin seurakunnassa hyvä sanoa : " meeppä nyt kotiis kun oot tollane possu, ei tarvi tulla tänne jeesusteleen kun käyttäydyt kuin possu."


Lisäksi tämä ohje oli korinttilaisille, eikä tietääkseni olla korinttilaisia. Toiseksi sanojana toimi 1 ihminen mielipiteillänsä, toistan 1 ihan normaali kaduntallaaja ihminen, jolla nyt aikuisten oikeasti ei ollut välttämättä mitään "henkeä" ohjaamassa sanomisiaan.


Jokatapauksessa ohje on ihan normikäytäntöä, en minäkään ole tekemisissä ihmisten kanssa jotka tekevät haittaa,hallaa tai pahaa minulle tai läheisilleni, sehän on ihan luonnostaan tulevaa käytöstä.

Se millä tavalla amerikkalaisesta uskonnosta pois lähtenyt on possu kun on huomannut tuon lahkon olevan huuhaata, on minulle arvoitus.

Minä en ainakaan ole missään seurakunnassa sikaileva possu, miksei mun kans voi olla?

http://veljesseura.org/foorumi/viewtopi ... ain+yksi+1

Enpä tiedä onko tuossa mitään järkeä..

[Pulu]

tumpelo, olipahan poikkeuksellisen paksua ja törkeää tekstiä kirjeessä. Joo, aivan "ohjesäännön mukaista", loistoesimerkki amerikkalaislahkon mielenhallinnasta.

Ohjeeni on: haistakoon pitkät! Näin toimisin itse. Ylpeät muka-oikeassa-olevat Vartiotorniseuran orjat pitävät itseään parempina ihmisinä. Pitäkööt. He karttavat erotettuja, jotta he tajuaisivat tekevänsä väärin (näin heille opetetaan). Sama laki: älkää pitäkö yhteyttä, älkää vielä lapsenlapsia. Josko tajuaisivat tekevänsä väärin. Sitäpaitsi on aivan sataprosenttisen varmaa, että näille lapsille kerrotaan kyllä Vartiotornin valheita - ja hyvässä lykyssä huijataan mukaan. Suosittelen siis omaa lääkettä heille sinnepäin.

Ai niin. Muista, että et ole jehovantodistajia. Niinpä jehovantodistajien säännöt ja lait eivät koske sinua eikä niihin ole mikään pakko alistua.

[YksinäinenSusi]

Ai niin. Muista, että et ole jehovantodistajia. Niinpä jehovantodistajien säännöt ja lait eivät koske sinua eikä niihin ole mikään pakko alistua.

Elikkä äidille voisi vastata:

"Parahin äitini! Tiedän että olet uskollinen uskonnollesi. Ja ymmärrän myös tämän ja siihen liityvät uskonnolliset säännöt. Mutta nämä uskonnolliset säännöt koskevat vain sinua ja muita jehovantodistajia. Ne eivät koske minua, sillä en kuulu uskontoosi.

Sääli että uskontosi erottaa sinut lapsenlapsistasi. En haluaisi näin olevan.

Haluaisin kyllä tuoda lapseni luoksesi ja tuonkin jos sovimme että tapaaminen on mahdollisimman luonnollinen lasten ja isovanhemman välillä.

Lapsi ei voi ymmärtää miksi isä ei saa olla äitinsä luona, mutta lapsi saa. Tällainen ei ole luonnollinen tilanne. Ja se vahingoittaa lapsen luonnollista kehittymistä.

Eli jos tuon lapseni luoksesi niin luonnollinen kiintymys edellyttää sitä että isä saa olla läsnä tapaamisessa ja normaalisti keskustella ja puhua äitinsä kanssa, jotta lapsen kehitys ei häiriintyisi uskonnollisten sääntöjen takia.

Kiellän myös lapseni vanhempana EHDOTTOMASTI puhumasta lapselleni uskonnollisista asioista. Kaikkea luonnollista muuta asiaa voi rupatella ja puhua. Tai tapaaminen on keskeytettävä lapsen henkisen turvallisuuden vuoksi.

Että tässä sääntöni, jos tuon lapseni tapaamaan isoäitiänsä.

P.S. Kuitenkin tiedän että haluat tavata lastani vain siksi että saisit käännyttää lapseni jehovantodistajuuteen, eikö asia olekin näin? Se on se numero yksi. Eikö niin?
Jos et myönny näihin ehtoihini, niin unohda koko juttu. Ja minut ja lapseni. Äläkä enää ota yhteyttä, kiitos.

[Veli-Hopea]

Aika raju jarkke, mutta oikeastaan todella hyvä.

Siinä on ehtoja, sellaisia
-millä pidetään itsensä puolia ja tää on tärkeä asia, ettei anneta lähtemisen jälkeenkin uskonnon sanella sääntöjä.
-Siinä on asioita millä suojellaan lapsia.

Taasen äidin (jehovan todistajan) ehdoissa ei ole mitään normaalia:

("Minä en ole sinun kanssa kun et ole tämän amerikkalaisen uskonnon jäsen".)


Tuossa koko asiassahan on se pieni kiristämisen pistin jolla yritetään haavoittaa jota rakkaudelliseksi teoksi kutsutaan.

Siihen olisikin hyvä äidille (jehovantodistajalle) sanoa:

"Se että hylkäät minut, ei tuo minua takaisin, se että kartat, ei tuo minua takaisin. Teet sen turhaa, se ase ei tehoa.

Jos haluat elää elämäsi ilman lapsiasi ja lastenlapsia, se on sinun valintasi. Toivottavasti se on sen arvoista etkä ymmärrä liian myöhään mitä elämässäsi menetät."


**

Niin, mun päässä kun se jälkikasvu on kaikki mitä ihmisellä on, kaikki minkä vuoksi elää, kaikki siihen satsaisin.

Harmin että uskonto repii asioita hajalle, raamattuhan ei kehoita hylkäämään lapsia .

[IRanon]

"Nyt olen vaikean ratkaisun edessä. Minun täytyy valita kahden rakkaan välillä."

Mikäli äitini minulle noin kirjoittaisi, voisin vastata:

Rakas Äiti,
Ymmärrän, että olet vaikean ratkaisun edessä. Niin olen minäkin. Suostunko uskonlahkosi kiristykseen vai rakastanko lapsiani? Haluanko, että elämääni määrittelee uskonlahkon doktriinit vai minulle tärkeimmät ihmiset maailmassa? Ymmärrän, että sinulle valinta on sinullekin vaikea. Toivon että ymmärrät myös minun ratkaisuni, jotka kaikessa pyrin tekemään siten kuin katson asian olevan oikein.

Tiedän, että olet surullinen kuten minäkin olen. Valinnat ovat vaikeita. MInullekin oli vaikeata jättä tämä myrkyllinen omavanhurskas oppi. En halua olla itsekäs, mutta katson, että on itsekkäämpää pyytää muita toimimaan kuin itse haluaa, kuin toimia kuten itse parhaaksi näkee.

Ymmärrän, että kirjeesi kirjoittaminen tuntui sinusta raskaalta. Toivon, että mieltäsi keventää se, että jätetyeni tämän pahan lahkon, johon sinä vielä kuulut on elämäni muuttunut paljon. En enää mieti mitä tämä lahko minusta haluaa, vaan toimin nyt siten kuinka voisin olla parempi ihminen lähimmilleni ja muille ihmisille.
Lapselleni, puolisolleni, ystävilleni ja kaikille muillekin, joita kohtaan pyrin olemaan "ihmisiksi".
Mitä tulee Jumalaan; Jehovaan, kuten sitä häntä kutsut. Varaan itselleni ja muille, myös lapsilleni vapauden uskoa tai palvoa, kuten he parhaaksi näkevät. Mutta mikäli heidän uskonsa tai palvontansa estävät minua toimimasta oikein tai rakastamasta lapsiani, en halua osallistua pahuuteen. Vaikka suhteeni Jumalaan, voi sinua kauhistuttaa, ja etten usko enää sellaisiin opetuksiin, joihin sinä uskot. Olen melko varma katsoessani maailmaa, jos se tahto joita ihmiset uskonnon nimissä tekevät, käytettäisiin hyvään, voisi maailma olla huomattavasti kauniimpi paikka.
Sinun uskontosi ei edusta hyvää taikka kaunista, olenhan minä senkin saanut kokea. Ymmärrät varmasti, mikäli mietit kuinka minä tämän uskonnon koin. Sinulla on varmati siihen aikaa salin penkillä istuessasi tai kentällä käydessäsi. Siellä ei ole kiire mihinkään...

Toivon sinulle Äiti kaikkea hyvää.

Murtunein sydämmin
Lapsesi ja lapsenlapsesi

[Arja Parka]

BTDT. Jos noin kirjoittaa. Kuten minä olen kirjoitellut, eri variaatioina. Jos noin kirjoittaa, viestiin ei tule koskaan vastausta ja nyrkki menee vain tiukemmin kiinni. Sitten siellä vedotaan kai siihen, että kirjoittaja herjaa uskontoa ja silläkin perusteella voidaan jo pistää totaalikarttaminen päälle. Eli ihan turhaa kirjoitella mitään sinne päin. Pahuus pitää vain tunnistaa, ja sitten siitä pitää kääntyä pois. Hiljaisuus on oikea vastaus. Väkivalta olisi myös houkutteleva ratkaisu, mutta ikävä kyllä se ei kannata kannattavuuslaskelmissa.

[YksinäinenSusi]

BTDT. Jos noin kirjoittaa. Kuten minä olen kirjoitellut, eri variaatioina. Jos noin kirjoittaa, viestiin ei tule koskaan vastausta ja nyrkki menee vain tiukemmin kiinni. Sitten siellä vedotaan kai siihen, että kirjoittaja herjaa uskontoa ja silläkin perusteella voidaan jo pistää totaalikarttaminen päälle. Eli ihan turhaa kirjoitella mitään sinne päin. Pahuus pitää vain tunnistaa, ja sitten siitä pitää kääntyä pois. Hiljaisuus on oikea vastaus. Väkivalta olisi myös houkutteleva ratkaisu, mutta ikävä kyllä se ei kannata kannattavuuslaskelmissa.

Taidat olla oikeassa. Karttamiseen ei kannata antaa enempää aihetta koska karttamiskiristykseen ei oikeastaan voi vaikuttaa mitenkään koska se on jehovantodistajille Jehovan käsky. Ei siihen ihminen voi vaikuttaa, jos Jumala Jehova on jehovantodistajien mielestä karttamismenettelyn määrännyt.

Ei voi oikeastaan muuta kuin olla hiljaa. Olen kuullut jehovantodistajien joskus sanovan hiljaisesta "luopiosta", että "ei se ainakaan pilkkaa" ja arvostava, päättäväinen katse siihen päälle.

Jehovan todistajat siis arvostavat pikkasen sellaista erotettua tai eronnutta, joka on hiljaa eikä puhu enää koko asiasta kellekään yhtään mitään. Ei negatiivista eikä positiivista jt-asiasta. Puhelee vain kaikkea muuta kevyttä smalltalkia.

Myönteinen kirje-yritelmä:

Jt-äidille voisikin siis vastata pelkästään myönteisesti, että "Tervetuloa vain luokseni katsomaan lapsenlapsiasi milloin vain haluat". Eikä mitään muuta lisää siihen kutsuun.

Jos jt-äiti sitten tulee(epätodennäköistä) ja jos hän on vähänkään fiksu, niin hän ei voi ainakaan alkaa asettaa mitään jt-sääntöjä tapaamiselle, koska on tullut erotetun kotiin itse vierailulle. Ja myöskään hän ei voi vaatia erotettua aikuista lastaan lähtemään omasta kodistaan "maanpakoon" vierailunsa ajaksi.

Sitten tuli mieleeni, että kannattaa sanoa vain kaikkea positiivista kaikkeen uhkailuunkin. Jos vanhemmat uhkailevat Harmagedonilla, niin vastaa vain että "no sehän on hyvä asia, tietäähän se Jehova kuka saa elää ja kuka kuolla". Siis ei mitään kysymysmuotoa, vaan ihan toteamus. Kysymykset on huonoja, koska ne vain lukitsevat aivopestyn mielen.

Job ei puhunut jobin kirjassa Jumalaansa vastaan koettelemuksissaankaan. Totesi vain "Jumala on antanut paljon, nyt hän ottaa paljon takaisin". Eli myönteinen toteamus, eikä mitään hankalia kysymyksiä.

Eli pysyy asiassa, vaikka ärsyttäisikin suunnattomasti. Peittää sen ja toteaa vain myönteisessä hengessä jotain myönteistä vanhempien uhkailuun, jos ei voi olla tilanteessa hiljaa tai puhua pelkästään smalltalkia. Voi myös ohittaa uhkailun kuin ei olisi kuullutkaan tahi ymmärtänyt moista ja jatkaa myönteisillä muilla arkiasioilla.

Vanhemmat uhkailevat siksi kun uskovat aikuisen lapsensa kuolevan pian koittavissa Jehovan lahtausjuhlissa. Eli tulee ymmärtää se ettei vanhemmat/vanhempi uhkaile ilkeyttään, vaan siksi että pelkää aikuisen lapsensa kuolevan väkivaltaisen hirviö-Jehovansa käsissä, joka lähettää jopa linnut nokkimaan silmät päästä, mädättää lihan luiden ympärille seisovilta jaloiltaan, niiltä jotka eivät suostu jehovantodistajiksi.

[Polyester]

Minä haluan olla uskollinen Jehovalle, Jumalalleni. Nyt olen vaikean ratkaisun edessä. Minun täytyy valita kahden rakkaan välillä.

Harmi vain, ettei New Yorkissa majaansa pitävä Jehova anna vastarakkautta kenellekään.

Sinähän olet erotettu, siksi meidän tapaaminen täytyy rajoittaa välttämättömiin tilanteisiin. Haluan nähdä poikiasi, mutta kun tuot niitä katsomaan minua, niin voisit sillä välin käydä vaikka katsomassa kavereitasi.

Hän ei kuitenkaan vihoittele sinulle, vaan lähestyy asiaa enemmän velvollisuuspohjalta? Mielenhallinnassa oleva saattaa joskus tehdä asioiden välillä rajanvetoa, jonka logiikka ei oikein avaudu ulkopuoliselle. Jokin pieni yksityiskohta saattaa keikauttaa asian sallitusta kielletyksi tai päinvastoin, kun lakihenkinen uskonto ei harjaannuta suhteellisuudentajua ja asioiden puntarointia. Auttaisiko asiaa, jos esim. tapaisitte neutraalissa ympäristössä, johon ei liity puolin tai toisin kotiin kutsumisen latausta? Kun on nämä kaikki "älä toivota tervetulleeksi" ym. säännöt. Vaatisit saada olla paikalla, vaikkapa vedoten siihen että se on luontevaa lasten vanhempana, mutta antaisit siimaa ja kyselisit muita reunaehtoja, joilla tapaaminen voitaisiin toteuttaa.

[Markku Meilo]

...mutta kun tuot niitä katsomaan minua, niin voisit sillä välin käydä vaikka katsomassa kavereitasi.

Tuttua tohinaa, USAssa xjt-porukka on joissain tapauksissa sallinut taholtaan lastensa valvomattoman vierailun, mutta samalla ilmoittaneet, ettei lapselle saa puhua uskonnosta/uskonnoista, vaan vanhemmat hoitavat asian jos sellainen on tarpeen. Kiellon tehosteena on käytetty uhkaa juridista toimista jos kieltoa havaitaan rikotun.

Onko tuo nyt sitten sitä onnellista elämää, että vastoin omaa tahtoa pitää pelossa toimia vastoin kaikkia inhimmillisiä tunteita?

Uskonnollisen kultin tunnusmerkkejä eivät ole esimerkiksi aito ilo ja tyytyväisyys, vaan niiden puute. Asiaa tuntemattomat ulkopuoliset ihmettelisivät kovasti kuinka lapsesi ovat tervetulleita, mutta sinä et.