Kun Aila Ruohon uusi kirja oli tullut ulos, julkaisin hänen erään haastattelunsa omalla facebook sivullani. Tämän jälkeen kaverini, joka on ollut jo kauan erotettuna, lähetti minulle viestin. Hän kyseli,että onko minusta tullut vastustaja ja luopio. Olin ihan tuolilta pudota, en tiennyt että hän on niin syvästi jt ohjelmoitu vielä.
Itse erosin noin vuosi sitten jt:sta. Ja täytyy sanoa, että elämä maistuu taas hyvältä ja olen onnellinen. Jt:a oleminen ja toimettomana roikkuminenkin estivät paljon hyviä asioita tapahtumasta. Tämä kaverini on aiemminkin sanonut että haluaa palata järjestöön. Ja olen sanonut itse, että itse en palaa ikinä takaisin. Vaikka heidän totuutensa olisikin oikeasti totuus, en siltikään.Ei se ole! On siellä jotenkin niin oksettavaa ulkokultaisuutta ja puhdasta toisten ihmisten halveksuntaa(ei-jt:n).
Jokaisella on oma elämänsä jota elää. En vain haluaisi että kukaan haaveilee onnettomana palaamisesta ja tuntee masennusta huonommuudestaan, kun on erotettu.
Minä kirjoitti:Hän kyseli,että onko minusta tullut vastustaja ja luopio. Olin ihan tuolilta pudota, en tiennyt että hän on niin syvästi jt ohjelmoitu vielä. :wtf:
Jehovantodistajuudessa opitaan sanoille uusia merkityksiä, onhan karttaminenkin Jehovan rakkaudellinen järjestely. Poliittisen tai uskonnollisen systeemin taakseen jättänyt on aina luopio, sanan suomenkielinen merkitys ei riipu lainkaan siitä miten henkilö suhtautuu aiempaan yhteyteensä.
Hyvä aloitus. Ajattelin juuri itse herätellä ajatuksia kirjasta "Pyhät, pahat ja pelot". Se mitä tähän mennessä olen lukenut on avannut minussa monia sellaisia tuntemuksia, mitkä olin kuvitellut unohtaneeni ja jotka eivät olleet mieleeni nousseet siitäkään huolimatta, ettei oma lapsuuskotini ollut kovin uskonnollinen.
Oman ensimmäisen pelkoni muistan, lienen ollut kolmivuotias. Se koski erästä lapsille tarkoitettua Babar-norsukirjaa, missä tämä sympaattinen Babar söi kärpässientä ja KUOLI. Tämä norsun kuolema oli minulle tuossa ikävaiheessa siksi traumaattinen kokemus, että kirja oli laitettava pois. Todella traumaattinen sen on pitänyt olla, koska edelleen, yli kuuden vuosikymmenen takaa, elävästi, sen muisto väilyy mielessäni.
Olisikin hyvä saada kuulla toisten ajatuksia ja ajatuksiin nousseita asioita tuosta mainiosta kirjasta.
Kuka sitten on luopio? Eikö se, joka luopuu jostakin! Luopuessani, siis erotessani luterilaisesta kirkosta, olen tuohon kirkkoon nähden luopio, mutta en suinkaan jehovantodistajuuteen (tai muuhunkaan uskontokuntaan) nähden, missä luopumustani suuresti arvostettiin, mutta mitä en itse kovinkaan korkealle asettanut. Tässä maassa kun virallisesti sanotaan olevan uskonnon vapaus, mitä merkinneenkään.
Ei, et Sinä luopio ole, kuten termi tavataan käsittää. Ajattelet vain omilla aivoillasi, mihin ystäväsi (jos hän nyt sitä on) ei kykene ja jos todistajuuteen palaa, menköön. Mitä se Sinua koskee! Ota oma vapautesi ja anna hänelle omansa.
Jos sanoilla haluaa leikkiä nin eikö aloittajan kaverikin ole luopio. Hän on lähtenyt järjestöstä. Ja toisaalta hänestä tulee esim. veljesseuran suhteen luopio jos hän palaa järjestöön. Eli kaksinkertainen luopio
kotijehova kirjoitti:Jos sanoilla haluaa leikkiä nin eikö aloittajan kaverikin ole luopio. Hän on lähtenyt järjestöstä. Ja toisaalta hänestä tulee esim. veljesseuran suhteen luopio jos hän palaa järjestöön. Eli kaksinkertainen luopio
Niin ja jos on syntyjään helluntalainen ja siinä senkin välissä ortodoksi niin on niin moninkertainen luopio että kyllä helvetissä kiehutetaan Kajsan Grillin valkosipulipaistorasvassa yötäpäivää 25/8
No eikun tietty sitähän on raamatun luopio vain silloin kun häipyy 100 v vanhasta jenkkiläisestä rahabisneksestä.
Tuossa on vielä vaihtoehtoja mihin voi liittyä ja en jälkeen luopua ja luopioitua lisää
kotijehova kirjoitti:Ja toisaalta hänestä tulee esim. veljesseuran suhteen luopio jos hän palaa järjestöön.
Kieliopilliselta pohjalta on kyseessä lähinnä jehovantodistajamainen sanaleikki:
"LUOPIO aatteestaan, puolueestaan tms. (eettisesti tuomittavalla tavalla) luopunut ihminen. Uskonl. Poliittinen l." (Suomen kielen perussanakirja, Osa L-R, s 109; Helsinki 1992; ISBN 951-861-433-4)
Luopio = luopio Henkilö joka jättää veljeskunnan uskollisuudenvalan jälkeen. Yleisesti valastaan tai puolueestaan? luopunut, petturi, esim. uskonluopio. (Suomen kielen perussanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1990. ISBN 951-861-433-4)
luopio
s. henkilö, joka eetillisesti tuomittavalla tavalla, petolliseti, katalasti on luopunut jksta t. jstak poliittisesta, uskonnollisesta tms. yhteisöstä t. joka on hylännyt entiset aatteensa, petturi; renegaatti. | Puolueen, kirkon l:t. Kurja l. Oman kansallisuutensa häpäisijät, l:t, jotka nyt tekeytyvät ruotsalaisiksi. – Yhd. uskonl.
