Jehovan todistajat yrittävät saarnata mahdollisimman monelle ihmiselle todistusta Vartiotorniseuran hyvästä uutisesta. He tekevät kaikkensa tavoittaakseen mahdollisimman monet. Heillä on sanomaa kymmenillä ja sadoilla kielillä kaikkien kansojen ihmisille.
Mutta toisaalta.
Jehovan todistajat yrittävät rajoittaa sanomansa leviämisen kaikille ihmisille. He suoraan kieltävät jakamasta sitä kaikille. Tietoa pimitetään. Sitä jaetaan vain harvoille ja valituille.
Miksi on olemassa tällainen ristiriita?
Pieni ote jutusta:
Toukokuussa 2016 Jehovan todistajien päätoimiston edustaja vieraili Suomessa ja piti puheen Hämeenlinnan konventtisalissa. Tuo puhe välitettiin useisiin valtakunnansaleihin. Tällainen ilmoitus esitettiin ennen puhetta:
"Muistutuksena: Tämä ohjelma esitetään läsnäolijoiden henkilökohtaiseksi hyödyksi. Tämän tai muiden hengellisten ohjelmien nauhoitus ei ole sallittua. Ei myöskään ohjelman välittäminen puhelimella tai videoteitse. Vaikka voit tehdä henkilökohtaisia muistiinpanoja ja jakaa ne niiden hyödyksi, jotka eivät ole täällä tänään, tällaisia muistiinpanoja ei tulisi jaella. Kuten Valtakunnan Palveluksessamme huhtikuussa 2010 mainittiin, on olemassa hyvät syyt olla jakelematta puheiden jäljennöksiä."
Toisaalta tulee mieleen, että kritiikkiä olisi helpompi esittää, jos sen voisi tehdä nauhoituksen pohjalta. Totuus ei pala tulessakaan, mutta Seuran "Totuus" ei kestä lähempää tarkastelua. Toisaalta Seura tietä, että nauhoitus tuo valheen helposti näkyviin. He siis tietävät olevansa vääriä profeettoja.
SonOfJesus
Laki ja Seura toimivat kasvattajina: kaikki mikä ei tapa, kasvattaa.
Olen käsittänyt, että tuo kielto on voimassa siksi, että saataisiin seurakuntalaiset paikalle omiin saleihinsa seuraamaan puhetta videolta. Melko moni varmasti jättäisi homman väliin ja katsoisi puheen sitten tietokoneelta kun ei tullut kutsua Hämeenlinnaan.
Viime vuosina nuo puheet ovat olleet sisällöltään täyttä huttua ja peruskauraa. Viimeisin mielenkiintoinen oli Löschin 6 comings of Christ, josta mieleen jäi lähinnä joka välissä Löschin hokema "We don't know".
Tuohon yleisömäärään liittyen, on melko koomista miten jokaisen tällaisen puheen jälkeen omistetaan 10 minuuttia luettelemalla kuinka monta ihmistä on ollut kuuntelemassa tätä puhetta eri maissa. Sehän se tärkeintä on.
