Jehovan todistajista eronnut kirjailija: Sain rokotuksen uskontoa vastaan

[Vieraas]

Itse asiassa muistan ainakin pari tapausta, kun puhuja luopiokirjallisuudesta puhuessaan mainitsi jonkin teoksen tai kirjoittajan nimeltä (toisessa tapauksessa vetääkseen kirjan nimestä sen johtopäätöksen, että kirjoittaja on mielisairas). Nämä lienevät 80- ja 90-luvuilta.

Itse en törmännyt moiseen kertaakaan noin 30 JT-vuoden aikana. Toisaalta, kokemusteni mukaan yksittäisten seurakuntien vanhimmistoista löytyy kotikutoisempaakin tiedotuslinjaa vetäviä hahmoja.

Keskushallinnon linja on selvästi ollut, että luopiot vaietaan järjestään kuoliaiksi, eiköhän tämä meno jatku. Laitan olemattomat rahani likoon sen puolesta, että tätäkään kirjaa tai sen kirjoittajaa ei tulla mainitsemaan nimeltä sen kummemmin konventtilavalla kuin vanhimmistokirjeissäkään.

Mikäli kirja saisi aikaan erityisen paljon pöhinää omissa joukoissa, Puutarhatie viittaisi lavalta (pitkällä viiveellä) erääseen veljien keskuudessa hämmennystä aiheuttaneeseen luopiokirjaan. Tämä strategia saattoi toimia ennen, nythän se saa suurimman osan uteliaista rivijäsenistä siirtymään ensimmäisen tilaisuuden tullen netin äärelle. Hyvä näin.

Yksi hyvä keino olisi myös käyttää kokouksen "Paikallisten tarpeiden mukaan" ohjelmaa asiasta varoitteluun. Haaratoimisto voisi tehdä yleisluontoisen jäsennyksen joka pitää käsitellä seuraavassa paikallisten tarpeiden mukaan -ohjelmassa.

Siinä sitten puhuttaisiin 15 minuuttia diipadaapaa vanhoista vartiotorneista ja lopuksi ajatus vedettäisiin yhteen sanomalla: "Epäilemättä haluamme pysyä erossa kaikesta luopioiden materiaalista, esitettiin sitä sitten televisiossa, internetin keskustelupalstoilla tai kaunokirjallisessa muodossa.

Tällä tasolla vihjaaminen voisi tosiaan olla sitä vanhaa kunnon VT-seuran taktiikkaa. Vähän samaan tapaan kuin että ojennetaan julkisesti virheen tehnyttä seurakunnan jäsentä ilman että sanotaan nimeä. Viimeistään vanhinten vaimojen tietotoimisto hoitaa loput.