Muistoja tienraivauksesta lopun lähestyessä

[Johanneksen poika]

Kirjoittanut Tuomas Yläjuurakko

Sain vuonna 1969 yhden vuoden ja kahden kuukauden pituisen vankeustuomion, koska uskonnollisen vakaumukseni vuoksi kieltäydyin asepalveluksesta. Koska kenttäpalvelus eli uskontokuntani sanoman tunnetuksi tekeminen on Jehovan todistajien velvollisuus, oli tuota velvollisuutta noudatettava myös vankeudessa ja siihen käytetty aika tuli myös raportoida. Vaikka ulkopuolisille vangeille vakaumuksestamme kertominen oli jossain määrin mahdollista, tuli kirjeiden kirjoittamisesta kuitenkin se pääasiallinen kenttäpalveluksen muoto. Pääasiassa kirjoitettiin samaa kirjettä uudelleen ja uudelleen.

- - -

Ote Tuomas Yläjuurakon kirjeestä Suomen haaratoimistoon 17.08.1993:

"Kun henkilö anoo osa-aikaiseksi tienraivaajaksi, mitä hän oikein anoo? Oikeutta mennä kentällekö? Ei, koska hän saa mennä sinne koska vain ja kuinka pitkäksi aikaa tahansa. Mitä hän sitten anoo? Anooko hän julkista kunniaa, kuuluttaako hän näin torvella hyviä tekojaan? Jos näin on, se ei ole Raamatun hengen mukaista. Joten syy täytyy olla jokin muu.

Tienraivauksesta seuraa myös joskus yllättäviä asetelmia. Koska on tuntitavoite tulee palveluksesta aikapainotteista. Eli tavoite vääristyy liiaksi ajan saamiseksi. Aloitetaan läheisestä talosta, jossa yleensä ei ole ketään päivällä tavattavissa, kun lähdetään maaseutualueelle, jotta saadaan tunnit juoksemaan. Samoin päivä päätetään ko. taloon."

Lue lisää täältä.

[SonOfJesus]

Mielenkiintoista! Vuonna 1989 Erkki Kankaanpää pyysi konventin loppupuheessa apua ymmärtääkseen miksi vähennystä tapahtui. Minä ja vaimoni vastasimme pitkällä kirjeellä. Ei reagointia.

Vuonna 1990 lähetin paljon kirjeitä Beeteliin ja Hallintoelimelle. Kirjeet olivat pituudeltaan 8 - 32 sivua konekirjoitustekstiä. Vuonna 1990 meidät erotettiin.

Seura taisi saada tuohon aikaan paljon kirjeitä, joissa käsiteltiin ongelmia seurakuntie johtamisessa.

[Polyester]

Tienraivauksesta seuraa myös joskus yllättäviä asetelmia. Koska on tuntitavoite tulee palveluksesta aikapainotteista. Eli tavoite vääristyy liiaksi ajan saamiseksi.

Tähän taitaa päteä vanha sääntö "sitä saat, mitä mittaat". Erilaiset palkitsemiseen tai rankaisemiseen perustuvat järjestelmät esim. työelämässä useinkin saavat aikaan sen, että mitattava asia kyllä kehittyy toivottuun suuntaan, mutta tämä voi tapahtua silmänlumeella tai muiden asioiden kustannuksella. Jos mitataan tunteja, saadaan tunteja. Jos mitataan kontakteja, saadaan kontakteja. Ehkä huonoja, mutta kuitenkin.

Vuonna 1968 oli ilmestynyt kirja Totuus joka johtaa ikuiseen elämään, joka valloitti maailmaa niin, että siitä tuli länsimaissa lopulta Raamatun jälkeen laajimmin levinnyt kirja. Tämän kirjan avulla ihmisille opetettiin Raamatun totuutta ja heitä autettiin liittymään järjestöön, jossa he voivat pelastua. Kaikkien mielessä oli tuolloin vuosi 1975, jolloin tulee kuluneeksi 6000 vuotta Aadamin luomisesta. Kohta sen jälkeen alkaisi 1000-vuotiskausi, jolloin maa ennallistetaan paratiisiksi. On ymmärrettävää, että mekin vankeudestamme huolimatta olimme intoa täynnä ja pyrimme täyttämään velvollisuutemme julistustyössä.

Näin jälkiviisaana voi todeta, ettei asialla olisi ollut mikään kiire.