Lapsuuden painajainen

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Isosisko
Viestit: 3
Liittynyt: 28.01.2013 00:04

Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja Isosisko » 28.01.2013 01:55

Jouduin tekemisiin jehovan todistajien kanssa jo lapsena. Muutimme perheeni kanssa etelään toiselta paikkakunnalta. Äitini kiinnostui Jehovan todistajien opeista ja myöhemmin hänet myös kastettiin. Oli luonnollista, että hän otti meidät lapsetkin mukaansa valtakunnansalille. Muistan, miten aivan pienenä salireissut tuntuivat pelkästään mukavalta ajankululta. Näin salilla ystäviäni, meillä oli jopa kivaa ja hauskaa kun piirtelimme ja alleviivailimme laulukirjoja, lehtiä jne. Muistan,kun lähetimme kokouksissa aina toisillemme hassuja viestejä pienillä paperilappusilla. Iän ja ymmärryksen lisääntyessä alkoi myös tuska ja tietoisuus lisääntymään. Opin lukemaan ja äitini antoi luettavakseni monenlaisia Jehovan todistajien julkaisuja. Aloin myös ymmärtämään salilla puhuttuja asioita. Pikkuhiljaa lapsenmielessäni aloin ymmärtämään, että maailma tulee tuhoutumaan. Mielessäni pyöri vaikka mitä kysymyksiä: MITEN se tuhoutuu? Kuolenko minä itse ensin ja Jehova herättää sitten aikanaan kuolleista. Kuolevatko kaikki kaverini myös? Entä isä, joka ei kuulunut todistajiin, kuolisiko isä? Pelkäsin, että maailmanloppu tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että taivaalta sataa tulisia kivenjärkäleitä ja maanjäristykset halkaisevat maan kahtia ja tipun railoon. Luulin myös, että kaikki maailman ihmiset kääntyvät yhtäkkiä Jehovan todistajia vastaan ja alkavat vainota ja tappaa heitä. Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta sekoitin tapahtumat toisen maailmansodan aikaisiin juutalaisten vainoihin. Asiaa ei auttanut yhtään se, että lapsena luin jotain Jehovan todistajien kirjaa, jossa kerrottiin todistajien kokemuksista natsien keskitysleireillä. Illalla nukkumaan mennessäni minua pelotti, että yöllä tapahtuisi jotain. Kuulostaa hullulta, mutta vieläkin, melkein 40-vuotiaana, tapahtumat palaavat mieleeni katkerina muistoina. En anna vieläkään äidilleni anteeksi sitä, ettei hän koskaan edes yrittänyt selittää minulle, pienelle lapselle, näitä asioita paremmin. Lapsuuteni kului maailmanloppua odotellessa kun tuon ajan olisi pitänyt olla huoletonta ja kivaa. Vasta nyt, 20 vuoden jälkeen, olen alkanut työstämään tunteitani Jehovan todistajiin liittyen. Vasta nyt olen alkanut tuntemaan vihaa ja katkeruutta koko järjestelmää kohtaan. Surutyö on alkanut kaikkien näiden vuosien jälkeen.

p0ter0
Viestit: 443
Liittynyt: 16.09.2012 12:08

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja p0ter0 » 28.01.2013 08:42

Samantapaisia kokemuksia minullakin. Pelotti, että Jehova tappaisi toimettoman isäni, koulukaverit ja oikeastaan kenet tahansa, koska VT:n perusteellahan tämä oli aika äkkipikainen ja arvaamaton. Oikeastaan hyvin arvattavasti joku tapettiin.

theos
Viestit: 391
Liittynyt: 29.07.2012 16:30

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja theos » 28.01.2013 09:43

Surullistahan se on kun joutuu tuon lahkon kanssa tekemisiin. Ja mitä enemmän on ollut sen surullisemmaksi muuttuu.
Sen verran opastan kun tuo Jahven toimintamalli ei ole ihan tarkkaan ollut tiedossa. että tulikiveä sieltä taivaalta alkaa tosiaankin tippumaan ja päihin kolahtelemaan. Missä järjestyksessä ne kolahtaa ja miten isoja ne kivet ovat, niin siitä ei raamattu ole tarkemmin tehnyt selkoa. Mutta eiköhän se ole laaki ja vainaa ettei kitumaan tarvi jäädä. Lahkon mukaan kun jumala ei kuitenkaan kiduta ihmisiä. Että palovammoihin ei tarvinne kuolla. Ja kieli mädätetään sieltä suusta varmuuden vuoksi ettei ihmiset ala turhaan enää ruikuttamaan ja armoa anelemaan. Sellainen häiritsisi kovasti keskittymistä ja pommituksissa saattaisi tulla enemmän huteja. Ei kai se tulikivivarantokaan ihan loputon ole.

Itse minä mietin aina enemmänkin sitä, että mistä ihmeestä ne sellaiset palavat kivet sitten tulevat. Onko se joku jumalattoman suuri meteoriitti isku eli kaikkialta eripuolilta maapalloa alkaa iskeytymään jokin hillittömän suuri määrä meteoriitteja. Vaikka eiväthän ne todellisuudessa mitään tulikiviä ole. Ja niiden ohella pitäisi raamatun mukaan tulla vielä ihan erillistäkin tulta - no se jää nähtäväksi tuo Jahvetin keinovalikoima. Kuka siis onnistuu näkemäänkään kun itse en vuoden 1975 maailmanlopussa nähnyt niistä vilaustakaan vaikka kuinka kuikuilin kohti taivasta. Mutta minähän kuulunkin pelastettuihin.

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 28.01.2013 13:36

Isosisko kirjoitti:Entä isä, joka ei kuulunut todistajiin, kuolisiko isä?
Sama huoli mulla aikoinaan, asiasta huolestuessani mutsi sitten selitteli asiaa parhain päin. Järkevät vanhemmat eivät tärvää lapsen eloa tuollaisella katteettomalla huuhaalla, jos sitten väkisin haluavat tärvätä omaa eloaan. Ongelmana on esimerkiksi se, että henkilö ei samanaikaisesti voi olla sekä tolkuissaan että rehellinen ja jehovantodistaja.
Kuulostaa hullulta, mutta vieläkin, melkein 40-vuotiaana, tapahtumat palaavat mieleeni katkerina muistoina.
Hullua tai sitten ei, niin mun elämää Vt-seuran opetukset tärväsivät enemmän ja vähemmän viisi ensimmäistä vuosikymmentä. Netti sitten antoi työkalun asian käsittelyyn ja vuosikausien uskonnolliset painajaiset loppuivat parissa viikossa.
Vasta nyt, 20 vuoden jälkeen, olen alkanut työstämään tunteitani Jehovan todistajiin liittyen. Vasta nyt olen alkanut tuntemaan vihaa ja katkeruutta koko järjestelmää kohtaan. Surutyö on alkanut kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Koskaan ei ole myöhäistä, mulla meni erottamisesta 25 vuotta, kunnes älysin tasata tilit Vt-seuran kanssa.

Vieraas
Viestit: 3192
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja Vieraas » 31.01.2013 15:36

Isosisko kirjoitti:Pikkuhiljaa lapsenmielessäni aloin ymmärtämään, että maailma tulee tuhoutumaan. Mielessäni pyöri vaikka mitä kysymyksiä: MITEN se tuhoutuu? Kuolenko minä itse ensin ja Jehova herättää sitten aikanaan kuolleista. Kuolevatko kaikki kaverini myös? Entä isä, joka ei kuulunut todistajiin, kuolisiko isä? Pelkäsin, että maailmanloppu tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että taivaalta sataa tulisia kivenjärkäleitä ja maanjäristykset halkaisevat maan kahtia ja tipun railoon.
On kiinnostavaa, että Vartiotorni-seura on vaihtanut taktiikkaa lasten suhteen. Kun aikanaan keskityttiin uhoamiseen ja pelotteluun, nyt luodaan "kivaa" materiaalia, huoli toisen ja kolmannen polven todistajien häipymisestä on suuri. Ylempi on esimerkki 70-luvulla lasten kanssa tutkimiseen käytetystä "Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin" -kirjasta.

Kuva
Video ei ollut ohjeistusvideo.

paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja paula » 09.02.2013 23:51

Näin se menee........ itse luovuin jt-uskonnosta juuri tämän opin vuoksi- näin ympärilläni aivan mukavia ihmisiä- ajattelin että jos jumala tuhoaa heidät saa tuhota myös minut...

Mievaan
Viestit: 489
Liittynyt: 14.10.2011 00:15

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja Mievaan » 11.02.2013 17:53

Kuolemanpelko loppu, ku jätin jt seuran taakse. Ja jos tämä kaikki on totta, siitä vaan, jokainen kuolee aikanaan, mikä pelote se oikeesti on?

Kaarmis
Viestit: 3888
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja Kaarmis » 11.02.2013 18:06

Mievaan kirjoitti:Kuolemanpelko loppu, ku jätin jt seuran taakse. Ja jos tämä kaikki on totta, siitä vaan, jokainen kuolee aikanaan, mikä pelote se oikeesti on?
Olisiko tarkempi määritelmä ennenaikaisen kuoleman pelko? Harmanhan piti olla tulossa ihan näillä näppäimillä, eikä kenenkään jeppulankaan pelastuminen olisi varmaa.

Tämä on vain mun tulkintaani, itellä ei ole missään vaiheessa ollut kuolemanpelkoa, kun en edes uskonut jumalaan. Siksi ilmeisesti myös harmagedonunien näkeminen mulla on ollut olematonta.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."

Mievaan
Viestit: 489
Liittynyt: 14.10.2011 00:15

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja Mievaan » 11.02.2013 19:02

Sitä yritin ajaa takaa, ettei se niin iso asia ole kuoleeko huomenna vai vasta 10, 20 vuoden päästä. Siitä vaan jos Jehovalta tuntuu niin antaa palaa ;-) Siihen asti elän täysin nauttien elämästä.

Jyrki68
Viestit: 1
Liittynyt: 30.07.2013 15:57

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja Jyrki68 » 30.07.2013 16:21

Tervetuloa samaan jengiin! Ihan kuin olisin itte kirjoittanut!

rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja rippeli » 02.08.2013 10:01

Tervetuloa.
Ollaan saman ikäisiä. Välillä JT-meininki pomppaa mieleeen, vaikka erosta on jo 9v. voi olla ihan terveellistä puida traumat pois vaikkapa täällä.
Let me go Master I hate you so

Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3259
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Lapsuuden painajainen

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika » 16.08.2013 01:36

Isosisko kirjoitti:Jouduin tekemisiin jehovan todistajien kanssa jo lapsena....
Hei! Olen lähettänyt sinulle yksityisviestin Veljesseuran kautta. Oletko huomannut?

Terv. Johanneksen poika

Vastaa Viestiin