Oma kokemukseni.

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
2403
Viestit: 5
Liittynyt: 11.05.2014 13:24

Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja 2403 »

Hei vaan kaikille.Minä voisin kertoa myös vähän itsestäni.en ole lapsuudesta asti ollut jehovan todistaja, vaan nuoruusiässä tutustuin erääseen pariskuntaan ja heidän kauttaan aika nopeasti ryhdyin tutkimaan ja edistyin niin että kastepäiväkin koitti, ja siitä alkoi todistaminen ovilla ja seurakunnassa toimiminen.No edistyin myös seurakunnassa ja alkoin saada vastuulllisia tehtäviä, ja avustavaksi palvelijaksi, ja sitä myöten myöhemmin vanhimmaksi.Eli minmulle myös tuttuja erottamiset ja eroamiset, ja oikeuskomiteat.Olin mukana yli kymmenen vuotta ja sitten huomasin että minusta tuntui oudolta opitäessäni pyheita että enhän minä usko tähän mitä puhun.Ja minun olisi pitänyt opettaa muita..totesin että en halua sellaista joten erosin itse.Varmasti tuttu tarina monille, eli monilla samoja kokemuksia ja tarinoita. Mutta osallistun jatkossa myös keskusteluihin.
T.pussikarhu
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

2403 kirjoitti:...huomasin että minusta tuntui oudolta opitäessäni pyheita että enhän minä usko tähän mitä puhun.
Riippumaton ajattelu, kriittisyys ja rehellisyys ei sovi jehovantodistajuuteen, eikä toki kilpaileviinkaan liikkeisiin, joissa edellytetään sokeaa seuraamista.

Jos ei muuta, niin olet ainakin kokemusta rikkaampi.
Veli-Hopea
Viestit: 5324
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea »

Mutta osallistun jatkossa myös keskusteluihin.
Tämä on hieno juttu! Uskon että historiasi vanhimpana tuo meille paljon mielenkiintoisia lukuhetkiä.

Mitkä olivat ensimmäisiä opetuksia jotka alkoivat häiritsemään ja mietityttämään ja miksi?
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
2403
Viestit: 5
Liittynyt: 11.05.2014 13:24

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja 2403 »

Joo se onkin tarkoitukseni että kerron omia kokemuksiani,täällä paljon mielenkiintoisia keskusteluja käynnissä.Tuon niihin omia kokemuksiani ja ajatuksiani.Mutta kysyit mitkä olivat ensimäisiä asioita jotka saivat minut pikkuhiljaa epäileen.no muistan kerran kunpidin torstain kokouksessa ja palveluskokouksessa nimenomaan ojennuspuhetta eräälle seurakuntamme nuorelle naiselle.olin yhtenä oikeuskomiteassa käsittelemässä hänenkin tapaustaan ja päädyimme sitten kahden muun vanhimman kanssa että ojennuspuhe ja vastaamiskielto kokouksissa olivat tarpeeksi hänelle.Kaikki jotka täällä toiminenn vanhimpina tietävät mistäpuhun, ja se ojennuspuhe oli minun tehtäväni ja piti tietysti olla ns, rakkaudellinen häntä kohtaan.Muistan miten hän istui penkissä hiljaa pääalaspäin katsottuna, ja nyt heti ettei kukaan luule väärin niin ojennuspuheessa ei mainittu tietenkääbn henkilöä nimeltä eikä suoraan hänen rikettä, mutta ppuhe piti käsitellä juuri sitä aihetta mistä häntä ojennettiin.kyllä ne oli aivan perusasioita joita aloin lopulta miettimään, mm, että voiko minulla muka olla näin paljon valtaa että tuomitsen muita, vaikka omassakin elämässsä olisi ollut varmasti tuomittavaa.Join välillä persekännit joittenkin veljien kanssa mutta eihän se mitää haitannut.Mutta tämä onneton seurakunnan nuorinainen oli erehtynyt menemään mukaan bileisiin joissa oli käytetty kaikkia aineita, ja hän oli itsekin maistanut ja juonut.ja sehän oli tietysti hyi, hyi ei noin saa tehdä..ja ei muuta kuin oikeuskomiteaan asti.tämä nuori nainen paransi tapansa ja hänestä tulimyöhemmin tienraivaaja.Lisäksi mitä aloin epäilemään oli se ihan perusasia että miksi kaikki on jotenkin pakonomaista.Omaa aikaa ei ollut emnää yhtään, jos ei muuta niin aina oli joku puhe tai ohjelma työnalla.ja tietysti piti itse palvelusvalvojana osoittaa hyvää esimerkkiä seurakunnalle ja tehdä mahdollisimman paljon kenttää.Eikä olisi aina jaksanut.
Joku esitelmän aihe jonka pidin oli kolminaisuusopista, sitäkin kun aloin mielessäni ajattelemaan niin epäilyksiähän siitä alkoi suyntymään pieneen mieleeni.Ja lopulta myös tuntui absurdilta opettaa harmagedonista jota on odotettu iät ajat , loppu lähenee, ja silti kokoajan tuli uutta tietoa päätoimiston kautta.Mutta tämmösiä ajatuksia.
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Tervetuloa kirjoittelemaan!

Ei sulle muuten jääny vanhintenkirjaa itelles?
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Veli-Hopea
Viestit: 5324
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea »

Muistan miten hän istui penkissä hiljaa pääalaspäin katsottuna, ja nyt heti ettei kukaan luule väärin niin ojennuspuheessa ei mainittu tietenkääbn henkilöä nimeltä eikä suoraan hänen rikettä, mutta ppuhe piti käsitellä juuri sitä aihetta mistä häntä ojennettiin.
Ei mainittu henkilöä eikä kukaan tienny kenestä oli kyse ja miksi, koska jt seurakunnissa ei juorut kulje :D Mutta siis joo, onhan se siis just niinkuin Veikko kertoi, ei siellä rangaista. :)

Ojennuspuheessa ei ojenneta, vaan yritetään auttaa *Virn

Sitä minä vaan kun viimepäivien uutisoinneissa Veikko tosiaan taisi kieltää ,että rangaistuksia olisi.
Niinpä niin ja trallalaa.
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
2403
Viestit: 5
Liittynyt: 11.05.2014 13:24

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja 2403 »

Joo kiitti Kaarmis..joo jäihän se kirja mulle.
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Tervetuloa kirjoittelemaan!
Video ei ollut ohjeistusvideo.
January
Viestit: 61
Liittynyt: 14.05.2014 15:05

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja January »

Isäni oli vanhin (ei varmaan enää kuitenkaan kun kaksi lasta ja äiti on eronnut), ainakin koko minun lapsuuden ja teiniaikani. Puhuuko vanhimmat keskenään paljonkin muista todistajista? Pitävätkö he silmällä koko ajan muita ja miettivät yhdessä, että onkohan se nyt ollut kiltisti? Mitä kautta nuo rikkeet tulivat vanhinten tietoon? Ihan muut todistajat tulivat lavertelemaan?
Elämästä ei selviä hengissä.
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Pidä hyvää huolta siitä kirjasta, se on arvotavaraa! :)
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Marjolie
Viestit: 262
Liittynyt: 22.01.2013 14:42

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja Marjolie »

2403 kirjoitti:Joo se onkin tarkoitukseni että kerron omia kokemuksiani,täällä paljon mielenkiintoisia keskusteluja käynnissä.Tuon niihin omia kokemuksiani ja ajatuksiani.Mutta kysyit mitkä olivat ensimäisiä asioita jotka saivat minut pikkuhiljaa epäileen.no muistan kerran kunpidin torstain kokouksessa ja palveluskokouksessa nimenomaan ojennuspuhetta eräälle seurakuntamme nuorelle naiselle.olin yhtenä oikeuskomiteassa käsittelemässä hänenkin tapaustaan ja päädyimme sitten kahden muun vanhimman kanssa että ojennuspuhe ja vastaamiskielto kokouksissa olivat tarpeeksi hänelle.Kaikki jotka täällä toiminenn vanhimpina tietävät mistäpuhun, ja se ojennuspuhe oli minun tehtäväni ja piti tietysti olla ns, rakkaudellinen häntä kohtaan.Muistan miten hän istui penkissä hiljaa pääalaspäin katsottuna, ja nyt heti ettei kukaan luule väärin niin ojennuspuheessa ei mainittu tietenkääbn henkilöä nimeltä eikä suoraan hänen rikettä, mutta ppuhe piti käsitellä juuri sitä aihetta mistä häntä ojennettiin.kyllä ne oli aivan perusasioita joita aloin lopulta miettimään, mm, että voiko minulla muka olla näin paljon valtaa että tuomitsen muita, vaikka omassakin elämässsä olisi ollut varmasti tuomittavaa.Join välillä persekännit joittenkin veljien kanssa mutta eihän se mitää haitannut.Mutta tämä onneton seurakunnan nuorinainen oli erehtynyt menemään mukaan bileisiin joissa oli käytetty kaikkia aineita, ja hän oli itsekin maistanut ja juonut.ja sehän oli tietysti hyi, hyi ei noin saa tehdä..ja ei muuta kuin oikeuskomiteaan asti.tämä nuori nainen paransi tapansa ja hänestä tulimyöhemmin tienraivaaja.Lisäksi mitä aloin epäilemään oli se ihan perusasia että miksi kaikki on jotenkin pakonomaista.Omaa aikaa ei ollut emnää yhtään, jos ei muuta niin aina oli joku puhe tai ohjelma työnalla.ja tietysti piti itse palvelusvalvojana osoittaa hyvää esimerkkiä seurakunnalle ja tehdä mahdollisimman paljon kenttää.Eikä olisi aina jaksanut.
Joku esitelmän aihe jonka pidin oli kolminaisuusopista, sitäkin kun aloin mielessäni ajattelemaan niin epäilyksiähän siitä alkoi suyntymään pieneen mieleeni.Ja lopulta myös tuntui absurdilta opettaa harmagedonista jota on odotettu iät ajat , loppu lähenee, ja silti kokoajan tuli uutta tietoa päätoimiston kautta.Mutta tämmösiä ajatuksia.
Tulee mieleen se kun sanoit..."voiko minulla olla näin paljon valtaa että tuomitsen muita". Niin eikö Raamatussakin opeteta ettei ihmisen pidä tuomita toista? Mikä oikeus sitten näillä ns. vanhimmilla on tuomita toisen teot? Mikä valta näillä Betelin päättäjillä on tuomita toinen? Tällaisia kysymyksiä minulle heräsi. Jos tällaista olisi kysynyt suoraan seuran vanhimmalta olis varmaan tullut erotetuksi siitäkin :D
paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Re: Oma kokemukseni.

Viesti Kirjoittaja paula »

Tervetuloa linjalle :D
Vastaa Viestiin