Myös kaukana varsinaisista tapahtumapaikoista, vietettiin täällä pohjolassa juhlaa kera pakanallisen siansyönnin, mikä juhla hissuksiin alkaa palajata juurilleen syöminkineineen ja juominkineineen ynnä muine iloineen, joskin vakavamielisempi kirkkokansa jouluaamun kirkkoon kiirehtää vähemmän vakavamielisten viettäessä attoyön juhlaa. Tämä meille pakanoille passannee, vaikka tapana onkin perhepiirissä oleilla, mitä nyt Tapanina kylille kiirehtää ja vieraisiin ynnä muihin rientoihin, kuten rahvaan tapana on.
Niin ikään Jehovan todistajat ovat viettäneet joulujuhlaa Brooklynin Betel-perheessään aina vuoteen 1926, minkä jälkeen Rutherfordin toimesta tämä juhla "pakanallisena" lakkautettiin. Mahdollisia syitä on kaksi. Pyrittiin irti russellilaisuudesta ja tekemään pesäeroa muuhun kristikuntaan. Mahdollinen kolmas syy saattaisi liittyä siihen rahanmenoon, minkä joulujuhla sinänsä nieli.
Netistä löytyy oheinen kuva, joka on myös sisällytetty Jehovan todistajien historiikkiin ( jv-FI s. 200). Tämän mainion historiikin Jehovan todistajien näkökulmasta ovat kirjoittaneet Karl Adams ja David Iannelli, kuten tarkkanäköinen lukija Veljesseura.org:n sivuilta luettavissa olevaan Barbara Anderson'in tekstiin liittyen voi huomata.
Tässä tapauksessa ja Jehovan todistajiin liittyen valo ei suinkaan ole lisääntynyt, vaan pikemminkin vähentynyt, sillä eikö juhlan keskushahmo, tässä tapauksessa Jeesus, tee siitä varsinaisen juhlan! En malta olla ilkeilemättä pakanallisuudella ja sen filosofian enkeliopeilla, mistä myös arkkienkeli Mikael on peräisin, ellei nimenä, ideana kuitenkin. Onhan luonnollista, ettei enkeleitä palvota, mutta sopiiko heitä muistaa! Toistaiseksi (näin lienee syytä sanoa alati vaihtuvain oppein kyseessä ollen, kuten osin ylläoleva kuva myötätodistaa), niin tosiaan, toistaiseksi jehovantodistajuudessa vedotaan usein Jeeesus Mikaeliin, jota tulee jäljitellä, ei niinkään Gabrieliin, Urieliin, Rafaeliin, Salafieliin, Jehudieliin, Barakieliin tai Jeremieliin. Mistä moinen, vai onko olemassa vielä ylimmäinen ylienkeli?
Luonnollisesti Jouluun liittyy moiaita raamatullisia paikkoja ja henkilöitä, kuten Beetlehem, eläinten suoja -mikä lienee ollut kallioluola, paimenet, lampaat, itämaiset tietäjät (astrologit), ihmeellinen tähti, enkelit, lampaiden keto, kulta, mirha, suitsukkeet, Herodes Suuri, lastenmurha, Sakarias, Elisabet, serkkupoika Johannes Kastaja, enkelit, taivaallinen kuoro, Joosef (hieman sivuhenkilönä), nuori Maria, Egypti ja monta muutakin seikkaa.
Emme liioin osaa kuin arvuutella tämän joulun lapsen syntymävuotta. Historian kirjoihin ei tästä ole piirtoakaan jäänyt. Ainoa varmuus on se, ettei Jeesus syntynyt Juudean ylängön kylmimpään vuodenaikaan, jolloin ei kedoilla näkynyt sen enempää lampaita kuin paimeniakaan. Olivat lampat tuolloin ajetut karsinaan, aitaukseen, mistä evankeliumeissa Jeesus, nykyisen joulun lapsi, mainitsee. Lienee tämän joulun lapsen syntymäajankohta mieluummin maalis-huhtikuusa, jolloin keli kävi kelvollisemmaksi lampidenkin laitumella olla. En käy Raamatun tekstillä spekuloimaan, vaikka siihen liittyy niin totta kuin tarua. Ajatuksia nämä luonnollisesti herättelevät. Olkoon siihen vapaus.
Heitän "kehiin" niin tosi kristityille kuin tavallisille uskovaisille, uskonnottomia unohtamatta kysymyksen puhtaasti Luukkaan tekstin pohjalta: Jos kerran Jumalan (miten kukin hänet ymmärtäneekin) enkelit ylistivät tätä joulun ihmettä, pientä lasta, joka sai nimekseen Jeesus, kuten määrä oli, mikä estää pientä ihmistä yhtymästä tähän ylistykseen ja juhlaan, jota hänen syntymänsä muistona vietetään sen taustoista riippumatta! Ei ainakaan Jehova estettä asettanut.
Mutta: Ehkä sinusta tuntuu, että juhlapäivien alkuperällä ei juuri ole tekemistä niiden nykyisen vieton kanssa. Onko alkuperällä merkitystä? Kyllä on. Oletetaanpa esimerkiksi, että näet katuojassa makeisen. Poimisitko sen sieltä suuhusi? Et varmastikaan, sillä se on likainen. Suositut juhlatkin voivat tuon makeisen tavoin näyttää hyvältä, mutta ne ovat peräisin epäpuhtaasta ympäristöstä. Voidaksemme asennoitua tosi palvonnan puolelle meillä täytyy olla samanlainen näkökanta kuin profeetta Jesajalla, joka kehotti tosi palvojia: ”Älkää koskeko mihinkään epäpuhtaaseen.” (Jesaja 52:11.) -bh-FI "Asennoidu tosi palvonnan puolelle" s. 159-160.
Onko tämä hyvin naiivi esimerkki Jehovan todistajien kirjasta raamattuviitteineen oikeutettu? Ei ole. Olettamus on huono esimerkki, eikä Jesajalla ole asian kanssa mitään tekemistä näiltä osin. Tulee ottaa myös huomioon, että nykyään monet miljoonat ihmiset joutuvat juomaan saastunutta vettä. Onko osoittaa, mitä Jehovan todistajat järjestönä ovat tehneet tämän asian eteen ja vaikka olisivatkin, esimerkki karamellista katuojassa on typerä ottaen huomioon vuoden 1936 valokuvan taustalla seisovine pöytäpalvelijoineen ja katosta riippuvine joulukellokoristeineen kera muun joulurekvisiitan. Aurinko alkaa näiltä osin olla laskemaan päin, arvelen.
Luuk. 11:35 Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä. (KR 33/38), tai UM-käännöksen mukaan: Ole siis valpas. Ehkä sinussa oleva valo on pimeyttä. Miten lienee! UM-käännös istuu kuin nenä päähän joka tapauksessa tässä tapauksessa.
Mahtaisiko tästä, näin odotuksen (adventin) aikaan, keskustelua sukeutua opillisestikin nähtynä. Mene ja tiedä. Jäänpä katsomaan. Olen tätä tekstiä pitkin yötä hieman muokkaillut. Tämä minulle suotakoon.
