Nöyryydestä

[SonOfJesus]

Aa -kirjallisuus määrittää nöyryyden "totuudelle avoimeksi mieleksi".

Minulle tämä määritys sopii. Jehovan todistajiin sitä on vaikea sovittaa.

[Jalo Sukuinen]

Aa -kirjallisuus määrittää nöyryyden "totuudelle avoimeksi mieleksi".

Minulle tämä määritys sopii. Jehovan todistajiin sitä on vaikea sovittaa.

Toi on kyllä hyvä määritelmä. Kyllähän se nöyräksi pistää, kun joutuu myöntämään olleensa väärässä. Todistajana sitä kieltäytyi perehtymästä asioihin täysin avoimin mielin, vaan aina syytti muita siitä, ettei heidän tietonsa ole objektiivista. Esimerkiksi syytimme naturalisteja siitä, kun yrittävät selittää elämää ilman alkusyytä, ikäänkuin sen laittaminen sinne olisi kiellettyä. Toisaalta todistajana en edes hypoteettisestikään halunnut ajatella elämää, jolla ei olisi alkusyytä. Vahvistin näitä ajatuksia hokemalle itselleni: "miten tämä monimutkainen asia olisi mitenkään voinut syntyä sattumalta" tai "eihän epäjärjestyksestä voi koskaan syntyä järjestystä". Tämä vain esimerkkinä siitä, miten todistajan nöyryys ei ehkä ollutkaan niin kovin nöyrää loppupeleissä.

[Markku Meilo]

Aa -kirjallisuus määrittää nöyryyden "totuudelle avoimeksi mieleksi".

Taitaa AA-totuuden merkitys olla lähempänä arkitodellisuutta kuin salipilvilinnoja?

[pavloff]

Täällä vaan tietyt henkilöt kaappaavat kaikki kejut tuodakseen julki teorioitansa siitä, miten uskovat olevansa voideltuja ja voivat muuttaa vartiotorniseuraa.

ketkä?


ps. toi AA-kirjallisuus on kyllä hyvää näkökulmakamaa, samoin on hahmoteoria (gestalt), niiden antamien silmälasien avulla kykenee pitämään päänsä edes jollain tavalla järjissään