Röökin katkuinen juttu

[sinner74]

Yritän lopettaa tupakanpolton.

Savukkeita on tullut poltettua niin kauan, että kaiken järjen mukaan keuhkojeni virkaa toimittaa tummanpuhuva limaklöntti. Hyvin tervattu toki, pysyy vesi paremmin sisällä.

Mikään järkisyy ei puolla tupakoinnin jatkamista. Terveys menee, ennemmin tai myöhemmin. Tupakka on kallista. Näytän huonoa esimerkkiä tyttärelleni. Tupakointi haittaa kuntoiluharrastustani. Haisen pahalle.

Silti, aamukahvi ja savuke on mitä miellyttävin tapa aloittaa päivä. Kun työmaalla menee hermo, niin mikäpä rauhoittaisi tehokkaammin, kuin pikku tauko tupakoinnin merkeissä.

Minkälaisia kokemuksia arvon palstalaisilla on tuon savuisen paheen tiimoilta? Haluaisitko lopettaa, mutta et pysty? Jos olet lopettanut, mikä keino on osoittautunut toimivaksi?

Minun tulee ikävä sinua, Mr Marlboro...

[Markku Meilo]

Mä en tiedä auttaako tämä kaikille, mutta mä pääsin eroon tupakasta siten, että puolitin vuosittaisen röökimäärän. En ollut aiemmin polttanut ja kerran mua sitten riipi, olisko ollut 1972 kun mun vielä syödessä ruokiksella kaveri pani röökiksi ja kysyin, että haittaako tää mun syöminen sun röökaamista ja pyysin toiselta (joka ei polttanut ruokapöydässä) neljä röökiä, jotka sytytin ja vedin syödessä poskareita neljästä röökistä. No hieman leuto olohan siitä tuli ja se jäi siihen (paitsi se alkuperäinen röökaaja ei koskaan enää tullut ruokalaan samaan pöytään). Seuraavana vuonna sattui jotain vastaavaa soittoruokalassa ja otin ainoastaan kaksi röökiä, jotta ei tulisi niin leuto olo. Kolmantena vuonna taisin vetää yhden röökin ja sen jälkeen en ole röökiä vetänyt.

[Filippos]

Onhan tuota tullu yritettyä. 2010 lokakuussa sain lääkäriltä Champix reseptin, jonka avulla sain lopetettua. Olin 9 kuukautta polttamatta, kunnes retkahdin siihen "ensimmäiseen" ja taas poltan - ehkä jopa enemmän ku aiemmin. Eli mun neuvo on: jos saat lopetettua älä retkahda. Yksikin on liikaa vaikka kuinka yrittäis itelle sanoa, että kyllä sen yhen voi kiskasta, ku tekee mieli.

[Jaakko Ahvenainen]

Politin reilut kolme vuosikymmentä hitaasti kiihtyvällä vauhdilla välillä piippua, välillä savukkeita. Loppuaikoina niitä meni kolme asika päivässä ja kuta kuinkin ketjuun, kun ei oikein työaikana pystynyt. Yskin ja köhin, kuin vanha ferkku, mutta jotenkin pääsin työterveyslääkärille, joka totesi minun potevan keuhkoahtaumatautia ja hiukka lakoonisesti tuumaili, jottas jos jatkat tämä käppyrä menee alas kuin lehmän häntä ja laitamme sinulle muutaman kuukauden päästä happipullon ja maskin messiin. Tautia ei voida parantaa, mutta jos lopetat, se hiukka hidastuu.

Kummasti loppuivat tupakointihalut siihen paikkaan ilman mitään vieroitusoireita ja tauti on hidastunut, mutta spirometriassa sen vaikutukset on helppo havaita ja vielä helpompi pakkasella tai ylämäkeen yrittäessä.

[Tony]

E-savuketta olen lukenut kehuttavan useammassa paikassa, useampien käyttäjien toimesta. Jos ei nyt ihan terveellisin vaihtoehto sekään, niin puuttuu siitä ainakin häkä, terva ja parituhatta muuta kemikaalia perinteiseen körssiin verrattuna.

Noin muutoin tuntuu siltä että lopettamisen onnistuminen ja tavat lopettaa ovat varsin yksilöllisiä. Jollekin toimii parhaiten kun lopettaa kuin seinään, toiselle ko. malli ei tulisi mieleenkään ja kolmas vannoo korvaustuotteiden nimeen.

Nimimerkillä ei omaa kokemusta asiasta.

[nina2011]

Tsemppiä lopetukseen! Olen lopettanut useampaan kertaan ja ratkennut sitten uudestaan. Ensimmäisen kerran lopetin rukouksen voimalla. Okei se toimii. Sitten meni usko ja olin taas lopettamassa. Olen käyttänyt Nicorettea 2mg ja 4mg. Olen yrittänyt lopettaa ilmankin. Kehittänyt vihaa tupakkateollisuutta kohtaan. Kehittänyt itselleni keuhkosyövän pelkoa. Eniten motivoi kun kerran olin lapseni kanssa kaupassa, ja hän kirjaimmellisesti veti hihasta ja yritti estää minua ostamasta. Silloin tuli päätös että vielä lopetan. Lapsen kun ei pitäisi joutua tuollaiseen tilanteeseen. Takapakkeja tulee mutta mielestäni tärkeää on se ettei luovuta. Jokainen vetämättä jäänyt rööki on voitto.
Viimeksi lopetin juuri ennen raskautta. Miehille vaan vähän vaikeampi motivoija tuo raskaus
En mene vannomaan etten koskaan enää polta mutta aina kannattaa yrittää. Luovuttaa ei pidä koskaan.
Niin ja vielä se että kerran annoin itselleni luvan syödä Nicorettea vaikka loppu elämän, se auttoi kanssa. Tässä muutama ajatus. Tsemppiä!

[Bergerac]

Yritän lopettaa tupakanpolton.
...
Minkälaisia kokemuksia arvon palstalaisilla on tuon savuisen paheen tiimoilta? Haluaisitko lopettaa, mutta et pysty? Jos olet lopettanut, mikä keino on osoittautunut toimivaksi?

Itselläni ei ole halua, ikävä kyllä tai miten sen sanoisi, lopettaa tupakanpolttoa. Ehkä sitten joskus.

Mutta toisten kokemuksista voin kertoa jotain. Hyvä ystäväni päätti lopettaa kerrasta tupakinpolton.
Hivenen huonolla menestyksellä, sortui melkoisen nopeasti uudestaan.
Myöhemmin hän päätti koittaa uudestaan, ns siedättämisellä. Eli hän asetti itselleen noin suurinpiirtein tavoitteen: n. x kuukausien aikana hissun kissun polttelee päivässä vähemmän ja aina vähemmän. Samoin pikkuhiljaa siirtyi siihen, että aamun ensimmäinen tupakki ei ollutkaan kotona vaan vasta työmaalla...ja ensimmäistä siirsi aina hiljakseen eteenpäin. Ja samalla vähensi määrää määrätietoisesti.
Ja on tänä päivänä savuton mies.

Tämä "siedättäminen" voi olla joillekin hyvä vaihtoehto. Ja jos helkkarin pitkään polttanut niin tuskin terveys dramaattisesti kärsii mikäli siedättämällä menee muutaman kuukauden eteenpäin ja sitten stop.

[rippeli]

Itse opettelin tupakoinnin taidon kolmekymppisenä, koska halusin yhtä monta taukoa töissä, kuin muutkin. Tupakkimiehet pääsivät tunnin välein tauolle, mutta itse pääsin vain parin tunnin välein. Työpaikka vaihtui ja nyt kun en tarvitse taukoja samalla tavalla, niin myös tupakka on jäänyt. En viitsi polttaa edes kotona, vaikka avokki polttaakin. Ei huvita kun tulee vain väsynyt olo. Eli kyllä ainakin siitä riippuvuudesta saattaa päästä hyvinkin helposti irti. Varmaan tuo myöhäinen aloittamisikä vaikuttaa.

[sinner74]

Kiitos vinkeistä, kokemuksista ja kannustuksesta!

Korvaushoitoa tässä harjoitetaan. Toinen kessuton päivä menossa. Semisti hermostuttaa, mutta eiköhän tämä tästä.

[Mievaan]

Olen kait ikävä ihminen mutten jää koukkuun pystyn polttamaan 1-2 röökii ja sit olee polttamatta monta kk^^ Ehkä syy on että polta ainostaan erikoistilanteissa kuten esim. rock konsertissa. Siitä ei ole siis tullut päivittäinen tapa. Vieläkin katselen ympärilleni ettei vaan tuttuja naamuja nää, vaikka eihän sillä enää merkitystä ole mutta tavoilleen ei voi mitään En ole vielä kehenkään entiseen "ystävään" törmännyt tööki huulessa, mutta tilanne voisi olla aika hupaisaa.

[Jakke]

Poltan topan päivässä, mutta ihan samoin perustein kuin sinner74 olen myös miettinyt lopettamista. Oikeasti en kuitenkaan halua lopettaa, joten silloin on turha edes yrittää. Työterveydessä tehdyn spirometritestin perusteella keuhkojeni toiminta on 10:ssä vuodessa vain parantunut, joten sekään ei vielä puolla lopettamispäätöstä. Vähentänyt kuitenkin olen, koska välillä meni iso toppa päivässä, nykyisin vain se normaalikokoinen. Kymmenvuotissuunnitelmassa on kuitenkin vähentäminen. Ajattelin sillä tavalla, että jätän edes jonkun röökin päivässä polttamatta ja pikkuhiljaa vähennän/lopetan niin, että poltan pelkästään alkoholia nauttiessani. Saa nähdä, lisääkö se ajan myötä juomista sitten

[Markku Meilo]

...pikkuhiljaa vähennän/lopetan niin, että poltan pelkästään alkoholia nauttiessani. Saa nähdä, lisääkö se ajan myötä juomista sitten :D

Mitä olen kavereitani seuraillut, niin nimenomaan brenkun kanssa läträtessä ovat retkahtaneet uudelleen röökaamaan, 70-luvulla kämppäkaverikin 6 kk röökittömän kauden jälkeen. Tosin on sittemmin lopettanut, vaikka vaimonsa jatkaa edelleen.

Toisaalta se on yhtä hyvä koe kuin juopolle se, et ottaa pari snadii kossupaukkuu, duunaa korki kiinni ja flinda skopee. Jos siihen kykenee, niin ilmeisesti on jotain toivoa vielä.

[YksinäinenSusi]

Mulla ei ole ollut tupakan polttoa tapana. Yritin kokeilla sitä, mutta aiheutti epämiellyttävää oloa ja ei maistunut.
Niinpä en ruvennut polttaan, olis kyllä kannattanut jo nuorena, niin olisin säästynyt jehovantodistajuudelta.

Niin, että ne jotka aloittivat jo nuorena, olkaa onnellisia, olette ilmeisesti säästyneet vieläkin vaarallisemmalta jehovantodistajuudelta.
Parempi polttaa tupakkaa kuin olla jt, ja onhan sitä nykyään kuulemma sähkötupakkia, jossa on vain se nikotiini, eikä mitään muuta, poltelkaa sitä, kenties terveellisempää.

Jos ei kerran tupakista pääse eroon, niin ei se ainakaan auta että itseänsä mollaa ja vihaa sen takia.

Voisko tupakinpoltosta löytää jotain positiivista?
Miksi aloitin aikoinaan polttamaan?
Kai siihen oli hyvä syy?
Sai olla toisten tupakoivien seurassa ja oppia sosiaalisuutta ja puheliaisuutta esimerkiksi, kun vedettiin röökiä yhdessä ja rupateltiin niitä näitä ja oli mukavaa.

Minulla ei ollut montaakaan kaveria teini-ikäisenä, kun en polttanut tupakkaa ja tupakansavussa tuli paha olo.
Jos olisin polttanut tupakkaa, olisinko saanut paremmin kavereita?
Olisinko oppinut sosiaalisuutta?

Täytyy kai siinä siis olla jotain positiivista, kun sitä aletaan poltteleen.

[sinner74]

Nyt on viikko takana savutonta elämää. No, myönnän että eilen illalla, kun otin muutaman olusen, tuli vedettyä myös pari spaddua...minäkin jätin itselleni tuon takaportin savuiseen maailmaan

Niinpä en ruvennut polttaan, olis kyllä kannattanut jo nuorena, niin olisin säästynyt jehovantodistajuudelta.

Minä aloin harjoitella röökinpolttoa 13 -vuotiaana koulussa, mutta enpä kuitenkaan säästynyt jehovantodistajuudelta...aktiivi-jt:nä toimiessani olin toki pitkän aikaa polttamatta, mutta oli kyseinen harrastus sitten yhtenä rikoksena mun kilometrin pituisella syntilistalla, jota oikeuskomiteassa puitiin.

Jos ei kerran tupakista pääse eroon, niin ei se ainakaan auta että itseänsä mollaa ja vihaa sen takia.

Olen täysin samaa mieltä, röökinpoltto ei tee huonoksi ihmiseksi, eikä siitä siinä mielessä kannata potea syyllisyyttä. Itselläni tuo lopettamisajatus liittyy enimmäkseen siihen, että kun 40-vuoden rajapyykki lähestyy, niin olen jostain kumman syystä lakannut tuntemasta itseäni kuolemattomaksi. Jotain pikku fiilauksia elämäntapoihin lienee hyvä tehdä siinä toivossa, että näkee enemmän tyttärensä syntymäpäiviä.

Voisko tupakinpoltosta löytää jotain positiivista?
Miksi aloitin aikoinaan polttamaan?
Kai siihen oli hyvä syy?
Jos olisin polttanut tupakkaa, olisinko saanut paremmin kavereita?
Olisinko oppinut sosiaalisuutta?
Täytyy kai siinä siis olla jotain positiivista, kun sitä aletaan poltteleen.

Kyllä kai se silloin kouluaikoina oli niin, että kovat jätkät uskalsivat polttaa tupakkia. Itse asiassa minut opetti polttamaan koulussa paras jt-kaverini, joka nykyään on nuhteeton vanhin

Tupakointi voi tietysti olla sosiaalista toimintaa, ja hieno nautinto tiettyyn pisteeseen saakka. Ei kuitenkaan päivittäiseen käyttöön. Kohtuus kaikessa, tupakoinnin kohdalla se vaan on pirun vaikeaa sen voimakasta riippuvuutta aiheuttavan luonteen vuoksi.

[Tony]

Tupakointi voi tietysti olla sosiaalista toimintaa, ja hieno nautinto tiettyyn pisteeseen saakka. Ei kuitenkaan päivittäiseen käyttöön. Kohtuus kaikessa, tupakoinnin kohdalla se vaan on pirun vaikeaa sen voimakasta riippuvuutta aiheuttavan luonteen vuoksi.

Minkä näkisit tupakoinnissa olevan se eniten riippuvuutta aiheuttava tekijä? Itse olen ollut (pussi)nuuskan viihdekäyttäjä yli kymmenen vuotta, eikä siihen ole mitään riippuvuustekijää ehtinyt vielä muodostumaan. Nikotiiniahan siinä on vähintään saman verran kuin tupakassa, jos ei sitten huomattavasti enemmänkin.

Vai olisiko niin että tupakointiin liittyy useampia koukuttavia juttuja, ja siitä syystä siitä on niin vaikea päästä eroon?