RehellinenReino kirjoitti:Nyt on soiteltu ja kerrottu kuinka kallista hintaa maksan siitä kun en ole kokouksissa.
Tuollainen puhe on lähinnä osoitus mielenhallinnasta ja siis siitä, että henkilö on todella tuota mieltä. Tässä aiheessa kalleimman hinnan ovat maksaneet 1800-luvulta lähtien ne, joiden elämämankaari on päättynyt raamatuntutkijuudessa/jehovantodistajuudessa, otan yhden esimerkin:
"Membership's belief in this date was so total that many farmers did not plant crops in the spring of 1925! The authors were personally told of two examples of this in western Canada. In one case witness told us that his grandfather went ahead and planted his crops in the spring, though other members of his congregation did not. The congregation elders chastised this man for his lack of faith. That winter the grandfather was looked to for assistance by those who had not planted their crops." (Leonard & Marjorie Chretien: Witnesses of Jehovah, p. 43, ISBN 0-89081-587-9)
Nykyiset entiset useamman polven amerikkalaiset jehovantodistajat ovat kertoneet sukulaistensa vuoden 1914-jälkeisistä itsemurhista, melkoinen hinta Vt-alttarille. Jotenkin harvinaisempaa, että maanviljelijä jättää keväällä kylvämättä ja maksaa siitä hinnan syksyllä, mutta näin se joillakin kanadalaisilla raamatuntutkijoilla meni. Kun minua alettiin raahata kokouksiin 1950-luvun alussa, niin tuo 1925-maailmanloppu oli jo vaiettu kuoliaaksi.
No sitten tuli 1975-maailmanloppu ja sen mukanaan tuoma hehkutus omaisuuden myynnistä ja muuttamisesta tarvealueelle. Melkoisen hinnan nuokin jehovantodistajat maksoivat niiden ohella, jotka eivät kouluttautuneet. Tämä antaa yhden näkökannan siitä millaista hintaa Vt-seuran jäsenyydestä maksetaan.
Jos olisin 1970-luvun lopulla ollut vielä jehovantodistaja ja siis kieltänyt verensiirrosta, niin erittäin todennäköisesti en kirjoittelisi tätä, sairaalan hoitomaksua en osaa edes verrata koko asiaan.
Tässä muutama näkemykseni siitä mitä "laskuja" kannattaa harkita maksavansa.