Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Tämä taas tekee mielen iloiseksi, barokkimusiikkia parhaimmillaan.
Boney M – jee ne oli aikoja ne.
Tuo Jesus bleibet meine Freude on kyllä tuttu jostain kaukaa kun ittellä oli menossa barokki-vaihe.
Sitä olen ihmetellyt, että kuinka nämä urkurit soittaa kengät jalassa. Kun joskus ammoin itsellä oli jalkiolla varustettu sähköurku, niin kengät jalassa soittamisesta ei tullut sitäkään vähää mitä ilman. Nykyäänkin pianoa soitan mieluiten ilman kenkiä. On ikään kuin parempi tuntuma pedaaleihin. Tottumisasioitahan nämä tietysti myös on.
Tulihan se Boney M sieltä Tiukka veto. Bachin urutkin toimivat aina.
Tähän väliin sitten Nina Hagenin gospeltulkintaa. Loistava ääninen nainen. Tätä tykkään itsekin silloin tällöin soittaa ja laulaa toistaitoisesti yksin kotona.
"I used to be a good person. I think there's something seriously wrong with me." -Veikko Leinonen
Joskos kenttäreissulla ollessani nuori innokas veli ihmetteli autostani löytämäänsä Boney Mn kasettia, että eihän tätä saa kuunnella, joten heitin sen samantien ikkunasta pihalle, välttääkseni asiasta alkavaa vääntöä.
Muutama vuosi sen jälkeen tuo innokas ympäripäissään kaatui ja halkaisi kallonsa. En vieläkään ole löytänyt raamatustani kieltoa tuon kuuntelemiseen, ympäripäissään jatkuvasti koheltamisesta siellä on mainintoja.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Sukututkija kirjoitti:Sitä olen ihmetellyt, että kuinka nämä urkurit soittaa kengät jalassa.
Niissä on nahkapohjat. Virsien säestykseen käyvät tavallisetkin, mutta monet soittavat sukkasillaan, kuten Sinä. Minä taas soitan vain suutani ja kuuntelen toisten soitantaa.
Vielä esimerkki modernista musiikista, jonka itse nyt ainakin kategorisoin tälle puolelle. Rhiannon Giddensin laulu on herkkää ja taidokasta ja sanoitus on hieno.
And the mockingbird can sing
Like the crying of the dove
And I can’t tell my daughters
All the things that I am scared of
But I am not afraid of that bright glory up above
Dying’s just another way to lead the ones you love
EDIT: varsinkin Giddensin soolotuotannossa niin monta helmeä, että tekisi mieli tänne laittaa niitä useampi. Mainittakoon nyt Tomorrow Is My Turn, We Could Fly, Spanish Mary ja orjuudesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertova At The Purchasers Option, johon voi jollain tavalla myös tiettyjä kokemuksia läpi käyneet ex-jt:t samaistua. Ensinnä mainitussa biisin laulusuoritus on minusta helvetin hieno.
"I used to be a good person. I think there's something seriously wrong with me." -Veikko Leinonen
Teillä on aivan mahtava hengellisen musiikin maku. Kiitän monista tarjoamistanne nautinnollisista hetkistä, jotka mennen tullen pyyhkiväy Valtakunnan laulut. Jatkan hieman Donin kasakoitten kanssa. Miltäpä kuulostaa tämä, luterilaisesta virsikirjastakin melodiana tuttu?
"Oi Herra, "Oi Herra korkein valtiaamme", nyt hieman toisin sanoin. Editoidaan sen verran, että sävelmä on Dimitri Bortnjanskin, vuodelta 1882.
Viimeksi muokannut Jaakko Ahvenainen, 08.03.2018 23:37. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Siirrytään aiheessa ortodoksiselle puolen, litaniaan 1930-luvulle. Paul Mihaljuk on yksi mahtavimmista bassoista, mitä koskaan olen kuullut. Video on huono, eikä äänikään nykyajan priimaa, mutta antaa kuitenkin jotain lähes uskomatonta ihmisäänestä. Cover vuodelta 1963-65.
Jos on kuorossa mahtavia bassoja, on mahtavia tenoreitakin, kuten Sergei Jaroff. Aivan käsittämättömän upeaa minusta. Alkaa Jussi Björling löytää vertaisensa. Olen tenori, mutta tuohon äänenkorkeuteen en edes falsetissa pääse. Ei minusta muutoinkaan laulajaksi ole. Koulussa opettaja lupasi antaa kutosen, jos olen hiljaa laulutunnilla,
Tunnetaan suomeksi mm. etenkin vapaiden suuntien hengellisenä lauluna "Olen kuullut on kaupunki tuolla", tässä saksalaisittain "Eintonig Klingt Hell Das Glocklein", monoäänityksenä vapaasti suomennettuna "Soikaa heleät kellot". Minua tosin miellyttä Volga-laulu, mutta sitä tuskin hengelliseksi saattaa sanoa, ellei vastanaidun vaimon surmaa siksi katsota.
Olipa tosiaan upeaa tenorointia. Erilaisten murhalaulujen perinne onkin sitten oma lukunsa, joka minua on aina kiehtonut. Hienoa, että molemmissa ketjuissa on tullut vastaan uusia tuttavuuksia. Tässä ketjussa erityisesti paljon sellaista, mihin en ole aikaisemmin tutustunut.
Pitäisiköhän avata vielä ketju musiikista, jonka kuunteleminen on Jehovasta omantunnonkysymys, niin pysyy tuo Jehovan vihaama musiikki pyhitettynä kunnon tuuletukselle.
"I used to be a good person. I think there's something seriously wrong with me." -Veikko Leinonen
J Hepatiitti kirjoitti:Pitäisiköhän avata vielä ketju musiikista, jonka kuunteleminen on Jehovasta omantunnonkysymys...
Jos siltä tuntuu, mutta tämä vitja on saanut mielestäni aivan yllättävän menestyksen ja miten hienoin esityksin ja kappalein. Tässä vielä eräs Dietrich Bonhoeffer'in, papin, joka rohkeni vastustaa Hitleriä, ja jonka tämä teloitti, sanoitus muutamaa päivää ennen kuolemaansa, edesmenneen ystäväni, (TT hc) Anna-Maija Raittilan suomennoksena. Erkki Melartinin sävellys vuodelta 1923. Anteeksi, tätä en voi kuunnella kyynelten nousematta silmiini.
Lohdullista: Ei aamusta iltaan, vaan illasta aamuun. Luterilaisen virsikirjan virsi 600.
Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Jos on kuorossa mahtavia bassoja, on mahtavia tenoreitakin, kuten Sergei Jaroff. Aivan käsittämättömän upeaa minusta.
Oho, joo… komiasti vetää. Tenori ja altto menevät kai luonnostaan aika paljon päällekkäin, mutta tavallisempaa taitaa olla, että altto laulaa tenorin ylä-ääniä. Tämä menee kyllä kevyesti naapurin tontille. Hieno kappale ja sopii hyvin tällaiseen lauluun.
Myös tuo Paul Mihaljukin ääni on mahtava, eikä laulukaan mikään hullumpi. Ortodoksinen musiikki on mielenkiintoista ja varmasti historiastaankin johtuen valinnan varaa on.
Minusta semmosen omantunnon musiikkiketjun voisi kyllä avata.
Minusta Iannis Xenakisin elektronisessa musiikissa on jotain syvästi spirituaalista. Meditatiivista settiä, vaikka kartteleekin perinteisessä mielessä kauniita äänimaisemia.
Nimensä mukaisesti tämä kosmisiin väreilyihin huipentuva äänitaideteos on saanut osan inspiraatiostaan Platonin Valtion lopussa esiintyvästä kuolemamyytistä.
Toimii parhaiten pimeässä ja nupit kaakossa. Naapurit tosin eivät ehkä tykkää (mutta seinän hakkaaminen, jota täällä parhaillaankin kuuluu, muuttuu helposti osaksi musiikkia).
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger
Xenakis onkin aivan vieras nimi. Kuuntelin alusta maistiaiset. Erittäin kiehtova äänimaisema. Täällä tulee nyt viljeltyä ylisanoja enemmän, kuin laki sallii, muutta on ollut niin helkkarin hienoa musiikkia, ettei mahda itselleen mitään.
Tämä kappale on minun sieluni kassit saaneet heilumaan herkkyyttään. Mika Rättö on loistava sanoittaja aivan omalla tavallaan ja jos ottaa Rätön laulun sydämeensä, niin tuskin pettyy, vaikka aluksi saattaa tyyli kuulostaa yliampuvalta. Tässä kuitenkin ollaan asioiden ytimessä.
Aamen.
EDIT: ottakaa Rättö sydämeenne
"I used to be a good person. I think there's something seriously wrong with me." -Veikko Leinonen
Tiukka veto. Bachin urutkin toimivat aina.
