Kuka auttaa lasta tai nuorta?

[Jaakko Ahvenainen]

Olisin odottanut jonkun kirjoittavista ottavan esille Hyvinkään valitettavan ampumatapauksen viime viikonloppuna, mutta nähtävästi tällainen asia ei erityisemmin hetkauta. Kiinnostaisikohan tämä?
http://www.iltalehti.fi/perhe/2012052515577986_pr.shtml

Kysessä on hyvin nuoren koulukiusatun ihmisen epätöivoinen ratkaisu. Artikkelista ei käy suoraan ilmi, onko henkilö Jehovan Todistaja vai ei. Kuitenkin, saamani informaation mukaan, ovat Jehovan Todistaja kuuluneet kokeneet koulusa lapsina tai nuorina hyvinkin vakavaa koulukiusaamista sen välttämättä tulleen mitenkään ilmi kotona, seurakunnassa tai koulussa.

Seuralla on lakiosasto haaratoimistotasolla, käsittääkseni, mutta se ei ilmeisesti ole luotu tällaisia tapauksia silmällä pitäen. Niin ikään näihin kiusaamisiin tuskin on millään tavalla muutoinkaan puututtu miltään taholta.

Kysymys kuuluu: Miten me aikuiset voisimme päästä perille näistä kiusaamistapauksista ja miten voisimme niihin puuttua. Mielestäni kynnys puuttua koulukiusaamisiin tulee olla hyvin matala, mutta kestääkö kantti, riittääkö rohkeus.

[Vieras]

Jehova-lällätys on saanut jatkua vapaasti vuosikaudet kouluissa: Je, jee Jehova, Jeesus ajaa mopolla!

Moniko tästä on kuullut?

[Jaakko Ahvenainen]

Liian moni. Pelkkä toteaminen ei auta. Olette siitä selvinneet, koska kirjoittelette. Edellytän tekoja, en toteamisia.

[Vieras]

Kaikki ei välttämättä uskalla kertoa... Siitä voisi aloittaa.

[sinner74]

Erittäin hyvä ja aiheellinen avaus.

Kiusaaminen ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää. Vanhempien jehovantodistajuus ei kuitenkaan mitenkään paranna lapsen tilannetta koulussa. Kokemukseni mukaan myöskään eväät, jotka kiusaamisen uhri saa valtakunnansalilta, eivät ole parhaat mahdolliset. Päinvastoin, "vaino" toteuttaa raamatun "ennustuksen" ja on siis jollain sairaalla tavalla jopa ymmärrettävää. En kuitenkaan väitä, että jehovantodistajavanhemmat suhtautuisivat välinpitämättömästi lapsensa kiusaamiseen, jos ovat siitä tietoisia.

Minäkin jouduin kiusaamisen kohteeksi ala-asteella. Jonkinlaiset suojamekanismit lähtivät silloin kehittymään, ja ylä-asteella en juurikaan enää erottunut joukosta. Selviydyin mielestäni kohtalaisesti, mutta kyllähän kiusaaminen aina jotain jälkiä jättää.

Ongelma on tietysti paljon laajempi kuin pelkästään jehovantodistajuuteen liittyvä, se koskee koko yhteiskuntaa. Mikäpä neuvoksi, se onkin tuhannen pisteen kysymys?

[Vieras]

Tällaisessa tapauksessa on kaikki tosiasiat huomioitava. Ja juttu tuntuu ratkaisemattoman vaikealta.

Lahko itsehän ei ole sen herkkätunteisempi tällaisessa kuin verensiirtokiellon kuolemantapauksessakaan. Jos tämä USA:aan asti kuuluu, niin lahkolehti kirjoittaa: Siinä näitte vieläkö väitätte ettei meitä vainota ja siten olemme oikeassa lisäksi se on maailmanlopun tunnuspiirre (Matt. XX:XX).

Koulussa taas on ratkaisemato ristiriita, meikäläisen käsityksen mukaan lapsen on näyteltävä olevansa parempi ihminen kuten hänen sanotaan olevan jehovantodistajan. Siten normaalit mekanismit eivät toimi, että antaisi takaisin taikka nauraisi. Alkujaan leikillisesti alkaneesta kiusaamisesta näyttää olevan mahdotonta päästä normaaleihin koulukaverisuhteisiin.

Rehellisin ohjehan taas olisi, että antakaa hänen olla rauhassa, hänen vanhempansa antavat mielisairaudenomaisesti hänelle käytöstavat ja hän ei saisi oikeastaan suhtautua teihin muihin kuin pyytämällä teitä mukaansa kauppaamaan vartiotorneja.

Ilmeisesti ei jääkään muuta vaihtoehtoa kuin sanoa että rauhassa on annettava olla, vaikka ette voi hänestä tykätäkään, koska hänet on määrätty hyväksymään tykkääminen vasta lahkoon liittymisen jälkeen.

[Jaakko Ahvenainen]

Ilmeisesti ei jääkään muuta vaihtoehtoa kuin sanoa että rauhassa on annettava olla, vaikka ette voi hänestä tykätäkään, koska hänet on määrätty hyväksymään tykkääminen vasta lahkoon liittymisen jälkeen.

En voi hyväksyä tätä lälläämistä. Nyt on liian myöhä, mutta ensi lukuvuotena taidan tehdä pienen koulukierroksen tällä paikkakunnalla, kunhan ensin voisin puhuttaa joitakin koulukiusattuja. Koulukiusaaminen on kuitenkin nykyään siksi yleistä, ettei edes puhuttamisia välttämättä tarvita.

[Mag Mell]

"Kuka auttaa lasta tai nuorta?"
Todistajapiireissä ei ainakaan kukaan. Siksi ei, koska hengellinen paratiisi, ja koska todistajuus on suuri etu, ja koska Jeesustakin kiusattiin uskon takia. Niin että oikeastaanhan se on, uskonnon nyrjäyttämissä aivoissa, ihan vaan tosi jees, että lapsiakin kiusataan. Osoittaa että kuulutaan Tosi Uskontoon (ja validoi näin vanhemman omat valinnat).

Missähän vaiheessa, jos missään, näiden todistajavanhempien vanhemmuusgeeni viimein iskeytyy päälle? Se, jonka turvin about jokaisen eläinlajin vanhempi suojelee lastaan kynsin ja hampain, jopa oman elämänsäkin uhalla?
Toisaalta sitten taas, kun todistajavanhemman tärkeysjärjestys kerta on ja tulee aina olemaan 1) uskonto ja sen ahnas jumala, 2) oma jälkikasvu, niin voiko ihmeitä odottaakaan siinä tapauksessa, että prioriteetiltaan vähempiarvoisen etu menee ristiin sen tärkeimmän asian (uskonto) kanssa.

[Jaakko Ahvenainen]

"Kuka auttaa lasta tai nuorta?"
Todistajapiireissä ei ainakaan kukaan.

Tästä syystä meidän muiden on otettava vastuu tästäkin, kukin voimiemme ja mahdollisuuksiemme mukan. Kohtuullinen duuni seuraavaksi lukuvuodeksi.

[Vieras]

Nuoret kysyvät:
Mitä voin tehdä kun minua kiusataan koulussa?
jo Herätkää -89 8/8 antoi aikanaan hyviä ohjeita......

"Itsevarma, ei aggressiivinen
Ensinnäkin älä anna houkutella itseäsi kostamaan kiusaajalle.
Paitsi että ’pahan maksaminen pahalla’ on väärin, se voisi saattaa sinut vaikeuksiin,
joita et ansaitse, ja näin ehkä vain pahentaa ongelmaa. (Roomalaisille 12:17)
Mutta vaikka aggressiivisuus on epäviisasta, itsevarmuudesta saattaa olla apua.
”Käskemällä yksinkertaisesti kiusaajaa lopettamaan ja selittämällä, ettei kiusanteon kohteena oleva pidä siitä, mitä kiusaaja tekee, ja sitten vain kävelemällä pois paikalta hän pienentää melkoisesti sitä mahdollisuutta, että häntä kiusattaisiin tulevaisuudessa”,
neuvoo Parents-aikakauslehti.
Tai kuten eräs psykologi esitti asian: ’Esiinny päättäväisesti ja poistu arvokkaasti.’
Toinen tapa (sopivaan aikaan sopivassa paikassa) on yrittää keskustella järkevästi ja rauhallisesti kiusaajan kanssa. ’Keskustella järkevästi – hänen kanssaan?’ saatat kysyä. On aivan mahdollista, että hänelle on sattunut jokin väärinkäsitys, että olet tahtomattasi tehnyt jotain sellaista, mikä on saanut hänet harmistumaan sinulle.
Oli miten oli, kiusaajan lähestyminen tyynesti ja rohkeasti kertoo ainakin sen,
ettet suostu olemaan avuton uhri. Tri Kenneth Dodge selittää: ”Kovanaamat etsivät passiivista alistumista, kyyneleitä. Lasta, joka ei käyttäydy odotusten mukaisesti, ei todennäköisesti enää valita maalitauluksi.” Sananlasku sanookin osuvasti: ”Ihmispelko panee paulan.” – Sananlaskut 29:25."

Tällä paikkakunnalla ainakin jt-vanhemmat keskustelevat asioista lastensa kansaa, ja harjoittelevat kotona erilaisia tilanteita joita koulussa ja muualla voi lapselle/nuorelle sattua,
ja kuinka niistä voisi selviytyä.
Todistajilla on paljon asiaan liittyvää "matskua", ja nuoret keskustelevat myös keskenään ja harjoittelevat.
Myös ns Skidikantti-harjoittelu auttaa myös lapsia pulmatilanteissa, niitä ennakoiden.
http://www.skidikantti.com/

Kun sitten tulee tilanne livenä esiin, ei ole siihen valmistautumaton eikä jähmety pelosta tai rupea parkumaan,
josta kiusaajat usein kiksinsä saavat....
Toivotaan että kaikki meaikuiset pitäisimme silmät ja korvat auki ja puutumme kiusaamiseen,
olipa kohde minkä ikäinen ja -taustainen tahansa?

"Aikuisten asenne?"

[Vieras]

Edelliseen liittyen:
http://www.skidikantti.com/kirja/skidikanttikirja.pdf
Hyvää luettavaa kaikille.

[sinner74]

Tällä paikkakunnalla ainakin jt-vanhemmat keskustelevat asioista lastensa kansaa, ja harjoittelevat kotona erilaisia tilanteita joita koulussa ja muualla voi lapselle/nuorelle sattua,
ja kuinka niistä voisi selviytyä.

On hienoa, jos näin toimitaan. Kiusaamisen uhri voi myös itse vaikuttaa tilanteeseen myönteisesti. Pikkulapsi ei ilman aikuisen ohjausta tuollaisia asioita ymmärrä. Häpeä saattaa jopa estää kiusaamisesta aikuisille kertomisen, ellei sen mahdollisuuteen ole etukäteen mitenkään valmennettu.

Kun JT-lapset vielä saisivat oikeuden
-osallistua vapaasti kaikkiin oppiaineisiin
-osallistua vapaasti koulun (uskonnollisvivahteisiinkin) juhlallisuuksiin
-olla vapaasti tekemisissä ei-JT lasten kanssa ilman "huono seura" -argumenttia
...niin kyllähän Tornin varjosta kelpaisi koulutielle astella kaikin puolin.

[Vieras]

"Herätkää -89 8/8 antoi "
-Ei tullut aikaisemmin ajatelleeksikaan että roomalaiskirje olikin koulukiusatuille lapsille.
Mutta nuo saakutin lainaamiset eivät ole uutta

[Mievaan]

Puolustin itseeni nyrkein yhden kerran ja kiusaaminen päätty seinään. Jälkeenpäin en tiedä oliko teko oikein. Kiusaajat vaan valitsivat toisen kohteen. Itsellä ei vaan ollu kanttia enää puuttua tilanteeseen. Annoin asian olla, vaikka pieni pistos mielessä vainos vuosien ajan. Onneks fb tuli ja sain etsittyä koulukiusatun ja pyysin anteeks, etten mennyt tilanteisiin väliin. Uskon että nykysin ei oo koulua, missä kiusaamista ei esiintyis. Komppaan Tri Kenneth Dodge selittää: ”Kovanaamat etsivät passiivista alistumista, kyyneleitä. Lasta, joka ei käyttäydy odotusten mukaisesti, ei todennäköisesti enää valita maalitauluksi.” Miten lapsille ja nuorille sais opetettua itsetuntoa se onkin jo toinen kysymys...

[Vieras]

Eräs Vieraista kirjoitti:

"-Ei tullut aikaisemmin ajatelleeksikaan että roomalaiskirje olikin koulukiusatuille lapsille."

Roomalaisille 12:
17 Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään.

Minusta toi on ihan pätevä ohje muillekin kuin koulukiusatuille... :=)
Raamatussa on paljonkin hyviä elämänohjeita...