stigma kirjoitti:
Kertomasi perusteella sulle on lyöty aina yhtä kerrosta liian iso kakku eteen. Otko koskaan saanut ammattilaiselta tuohon neuvoja?
No, asiaa tutkitaan minunkin kohdalla vähin erin ja hitaasti. Mutta kun työkkärissäkin minut jo tietävät työtä vieroksuvaksi ja keskittymiskyvyttömaksi, niin lääkärinkin on pakko asiaan nyt tarttua, koska työvoimatoimistoon täytyy saada jotain todistuksia työkyvyttömyydestä.
Saa nähdä, aika näyttää. Voi myös olla että se kakku joka on terveelle ihmiselle helppo nakki, onkin tämmöiselle sairaalle liian iso pala.
Sulta on vaan viety matkan varrella itsetunto nolliin. Nykyisin näihin on konstinsa, mutta niitä sovelletaan lähinnä nuoriin.
Anteeksi, asia ei kuulu minulle, sattuu vain olemaan tuttua juttua ammatillisesti.
stigma kirjoitti:
Sulta on vaan viety matkan varrella itsetunto nolliin.
Näin ne lääkäritkin sen mielellään ajattelevat, ettei tarvitsisi vaivautua tutkimaan potilasta tarkemmin ja sanovat että "ryhdistäydy mies, ota itseäs niskasta kiinni".
Mutta nyt on pakko ruveta tutkimaan, koska työvoimatoimistokin alkaa jotain lappuja jo vaatimaan siksi että työnantajat sivuuttavat jatkuvasti minut kun olen vaikeasti keskittymiskyvytön.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Lääkärit. Huokaus. Sun pitää päästä ohjaajalle tai toimintaterapeutille. Neuropsykologian kartoitus ois kova juttu kanssa, lekureista ei ole mitään hyötyä ennen muita toimia. Lekuri on ainoa kun saa tehdä lopullisen diagnoosin, joko olet oikeutettu tukitoimiin. Äläkä säiky sanahirviöitä, ei kukaan tee sulle mitään muuta kun kyselee kauheasti jo lapsena tekemiäsi juttuja ja sellaista. Eli alkaa vähän ennen aata, mut siitä on hurjasti hyötyä.
muuta kun kyselee kauheasti jo lapsena tekemiäsi juttuja ja sellaista. Eli alkaa vähän ennen aata, mut siitä on hurjasti hyötyä.