sairaan lahkon sairaat jäsenet

[rippeli]

Olen tässä viimeaikoina kuullut paljon juttuja siitä miten sairaita jt-lahkolaiset ovat fyysisesti. Useimmiten sairaus on kuitenkin vaikeasti havaittavaa lajia. Esimerkiksi ex-vaimon jt-siskoilla on fibromyalgia, jokaisen luulotautisen vakiosairaus. Ex-vaimolla on nykyisin hajuallergia. Lisäksi hänellä on laktoosi-intoleranssi (oma diagnoosi). Keliakin hänellä on, vaikka tähystyksessä sitä ei voitukkaan todeta. Se on piilevänä. Minunkin pitäisi kuulemma varmuuden vuoksi käydä tutkituttamassa piilevä keliakiani.

Tuli sitten mieleen, että mitenhän yleistä lienee sairastua sairaassa lahkossa kaikenlaisiin tuntemattomiin ja outoihin sairauksiin. Sähköallergia on jokaisen jt-naisen lempitauti, joka sekin lienee aika hankala tutkia. Kilpirauhaset on nykyään niin helppoa tutkia, että sen liika- tai vajaatoiminta ovat jääneet pois lahkolaisten sairauslistoilta. Niissä seurakunnissa joissa vaikutin, kuulin mitä erikoisimpia tarinoita sairauksista joita lääkäri ei löydä, vaikka oireet ovat niin voimakkaat. Eräässä seurakunnassa veli vanhimman vaimo leikattiin kiireellisesti kovien vatsakipujen vuoksi. Sitten selvisikin, että umpisuolessa ei ole mitään vikaa, mutta vanhimman aviollisessa uskollisuudessa kylläkin. Itsemurhayrityksen aiheuttama komplikaatio sitten lopulta poisti nuo vaivat kerralla.

Sanottakoon, etten halua loukata kenenkään oikeasti sairaan tunteita, mutta luulosairas kokee olevansa ihan yhtä oikeasti sairas kuin oikeasti sairas.

Paratiisia lienee palkitsevampaa odotella pikkuisen tai vähän enemmänkin sairaana.

[Johanneksen poika]

Useimmiten sairaus on kuitenkin vaikeasti havaittavaa lajia.

Paniikkihäiriö on yllättävän suosittu sairaus JT-seurakunnissa. Ehkä Vartiotorniseuran tiukka kuri laukaisee epävarmoissa veljissä ja varsinkin sisarissa paniikin. Tätäkin sairautta on suhteellisen vaikea diagnosoida.

[Vieras]

Sähköallergia on jokaisen jt-naisen lempitauti

Se johtuu siitä, että heidät on kytketty valtakunnanverkkoon. Töpseli irti vaan ja oireet poistuvat.

[sirpa-leena]

Raamatulla valmennettu omatunto ei anna perää ja sitten kroppa ei lopulta kestä. Lasten teko ja sairasteleminen ovat ainoat "kunnon syyt", että voi naisihmiset vetää vähän henkeä. Ja jos on syyllitymisautomaatti ja hermoheikko ansarinkukka, kuten minäkin olin/olen, sitä lopulta joko sairastuu pahanpäiväisesti tai sitten lähtee pois ja vaan sairastelee. Ette muuten usko mikä huojennus sekin jo on, kun on enää vaan sairastelevainen, entisen verrattuna melkeistä terve! Minä en seuraa toisaalta syytä, kaikki ne viat ja vaivat oli jo tullessa, mutta se mieletön sisäinen kuulustelu ja iänkaikkinen huono omatunto, jonka JT-elämä sai aikaan, pahensi sitä mikä jo ennestään olemassa oli! Mielestäni myös luonnollinen ja iänmukainen itsensätoteuttaminen, joka niissä piireissä oli synniksi leimattua, ilmoitteli itsestään sairauksien muodossa, kun ei muutakaan voinut.

[Vieras]

OT: minusta on hieman kyseenalaista jatkuvasti parjata ex puolisoaan julkisesti, jos on kyseisen henkilön kanssa lapsia. Se sopii hyvin jt menetelmäksi (ja on tiuhaan käytetty), mutta ei lastensa parasta ajattelevalle ihmiselle.. ja turha kuvitella, etteikö lapsi saisi jostain näitä keskusteluja korviinsa.

Kristinuskohan alkujaan houkutteli eristyisesti naisia, köyhiä ja sairaita, joille ei muissa uskonnoissa ollut yhtä paljon tilaa. Luulisi varsinkin mieleltään sairaiden menevän helposti uskontojen koukkuun (ja mielen horjumisesta johtuu moni epämääräinen fyysinen sairaus). "Toivon" sanoma on helpompi ottaa vastaan, jos menee huonosti.

[Vieras]

Tuleepa ihan kultainen lapsuus mieleen. Äitini on sairastellut fibromyalgiaa niin kauan kuin muistan. Taustalla on vakava masennus, joka vaati laitoshoitoa. Selvää mielisairasta käytöstä oli mm. meikkieni ja kasettieni päälle virtsaaminen, koska ne olivat "maailmallisia". Äitini piti minua epäjumalanpalvojana, koska 10-vuotiaana hevoshulluna pidin huoneen seinällä hevosjulisteita. Niitä hän sitten korjaili aina pois, kun itse olin koulussa. Lääkitystä hän kokeili, mutta kun ne alkoivat vaikuttaa, hän lopetti. Ja taas hulluus hyökkäsi.

Muistan, että meillä oli aina laaja arsenaali homeopaattisia valmisteita, A. Vogelia enimmäkseen. Hänkin oli kuulemma jt..? Itsekin sain huuhaa-troppia flunssaan ja huonomuistisuuteen - itse asiassa ei ollut vaivaa mihin Vogelin ihmetipat ja sokeripillererit eivät olisi auttaneet. Rahaa paloi tuotteisiin, vaikka halvemmalla olisi päässyt kun olisi hoitanut vaivansa asianmukaisesti lääkärillä, eikä aromaterapeuttipuoskarilla.

Kyllä sairas mieli yhdistettynä palavan fanaattiseen lahkolaisuuteen on todella vaarallinen sekoitus. Luojalle kiitos olen aikuinen, eikä minun tarvitse olla äidin kanssa missään tekemisissä - kiitos jt:ien karttamissäännön.

[Vieras]

Tuo homeopatia, se skepsis -yhdistys tarjosi tilaisuudessaan homeopaattista viinaa. Homeopaattinen valmistushan on jotain sen tapaista, että laimennetaan perusainetta 1 prosenttiseksi, tuloksesta taas uusi 1 prosenttinen laimennos jne. (lääkkeiden tehosta ei ole yhtään eikä minkäänlaista näyttöä)

Paniikkihäiriö on lääkärienkin käyttämä DG (kuten fibro..., sähköallergiasta ei ole tietoa). Paniikkihäiriön muistelen kuulleni olevan hoidettavissa. Fibrosta ei kai ole syytä eikä mekanismia tiedossa ja hoitotulos kai usein huono, mutta kivut lienevät totta ja psyykkisestä vaivasta.

Nuo vaivat sopivat lahkoon hyvin, mielipuolisia käytäntöjä ja sääntöjä ei saa valittaa, mutta lääkärillä voi käydä korvaavassa valittelemisistunnossa.

Käsittääkseni meikit ovat paitsi hyväksyttyjä myös suosittuja lahkossa ?

[minä]

Mielestäni huolestuttavan paljon JT:n keskuudessa juuri mielenterveyteen liittyviä sairauksia, vakavaa masennusta ym. Onko niin, että kun jäseniltä vaaditaan lähes tulkoon yli-inhimmillisiä tekoja ja sääntöjä on jos minkälaisia niin kaikkien psyyke ei yksinkertaisesti kestä, koska kukaanhan ei niitä normeja kykene täydellisesti pitämään, se on varma se. Ja jos ei kykene sääntöjen mukaisesti elämään, mieli sairastuu?

[sirpa-leena]

Fibromyalgian kunniaksi on sanottava, että se kyllä kuuluu reumatauteihin, suomalaiselta nimeltään pehmytkudos-reuma. Diagnoosin tekee pätevä lääkäri, jos vartalolta löytyy muistaakseni 8 tietyssä paikassa olevaa kipupistettä. Millään verikokeella se ei löydy, eikä veressä näy sitä nk. reumatekijää. Pelkän fibron takia ei yleensä pääse esim. eläkkeelle, mutta sopeutumisvalmennustoimintaa sen sijaan on ja joitain vertaistukijuttuja sekä asiantuntijalääkäriluentoja. Jotkut pitää sairautta humpuukina, mutta jos se omalle kohdalle sattuu, niin siitä on leikki kaukana.

Fibromyalgian kanssa on vähän niin kuin muidenkin kipuoireiden, että sitä vähätellään, sillä kipuhoitoja täällä Suomessa muutenkin on miten ja missä sattuu. Kivulias ihminen on helppo määritellä "korvienväli vikaiseksi". Mutta voi myös kysyä, että kumpi ensin muna vai kana. Jatkuva kipu kun käy psyyken päälle ja varsinkin kun/jos kipua aliarvioidaan ja vähätellään. Kipu on myös siitä kelju kumppani, että ajan oloon ihan kaikki tunteet on helpompi työstää ja muuttaa kivuksi kuin tunnistaa omia tunteitansa.

[Vieras]

Niin on, että kipupisteitä etsitään, mutta on lääkäreitä, jotka eivät hyväksy dg:sta muuta kuin että kipua sanoo olevan. Kipupisteet eivät lisäksi jää 8:aan, ja kun kipuja on "joka paikassa" on niitä myös 8:ssa pisteessä.

Ruotsissa tunnutaan tämä "kipu sinänsä" otettavan sikäli vakavammin, että heidän lehdissään saattaa esittäytyä alan eläkeläinen, joka kertoo mikä hoito & elämäntapa on kuitenkin puolittanut kivut.

(tuon fibromyalgian osannee suomentaa: fiber = (kuitu), kudos; myalgia = kipu)

(Onko kukaan kuullut onnistuneesta psykiatrisesta fibromyalgian hoidosta muuten ?)

[Pehmoluopio]

Onko niin, että kun jäseniltä vaaditaan lähes tulkoon yli-inhimmillisiä tekoja ja sääntöjä on jos minkälaisia niin kaikkien psyyke ei yksinkertaisesti kestä, koska kukaanhan ei niitä normeja kykene täydellisesti pitämään, se on varma se. Ja jos ei kykene sääntöjen mukaisesti elämään, mieli sairastuu?

Ei niissä teoissa mitään ihmeellistä ole, vaan niissä ajatuksissa, ainaisessa "Jehovan odottamisessa" ja demonikammossa, ristiriita sen näkemisessä miten asiat ovat ja sen miten Seura ne selittää.

Tämä jälkimmäisin teki myös sen, että jos maailmallisen kohtasi ovella Aidosti, oma usko mureni. Maailmallisilla meni hyvin, maailmalliset elivät hyvin, jos maailmallisilla oli ongelmia niin Jehovan todistajien ratkaisut kuulostivat typeriltä ja lapsellisilta. Bonuksena kenttäily oli mielenkiintoista ja opettavaista.
Toinen vaihtoehto on se, ettet kohtaa maailmallisia lainkaan vaan olet pelkkä kävelevä lehtiteline. Kivetät tunteesi ihmisten tunteilta ja kärsimykseltä. Kentällä käyminen muodostuu tylsäksi velvoitteeksi.

[Jaakko Ahvenainen]

Mielestäni huolestuttavan paljon JT:n keskuudessa juuri mielenterveyteen liittyviä sairauksia, etc...

Jehovan todistajilta todella vaaditaan paljon. Tyypillisimpiä sanoja on "täytyy", "ansaita" ja "miellyttää", minkä lisäksi usein puheisiin liittyy peitetty moite, tai kuulija sen saattaa sellaiseksi tunnistaa. Täytyy aina suoriutua ja suorittaa. Varusmiehenä ollessani kaikkein yleispätevin lääke oli asetyylisalisyylihappo (Aspiriini).

Jehovantodistajuudessa tämän voisi sanoa: "ora et labora" -rukoile ja tee työtä. Työ on tietenkin oveltaovelle julistamista. Mitä masentuneempi, väsyneempi, ahdistuneempi, etc... olet, sitä enemmän tulee tehdä julistustyötä. Näin kierre on valmis. Sopiva stressi on hyväksi, mutta ylenpalttinen stressi kuormittaa ihmisen psykofyysistä olemusta niin, että se ilmenee psykosomaattisina oireina. Terveys tekee kertakaikkiaan stopin (burn out). Lopputulos on fyysinen sairastuminen, kellä mikäkin. Heikoin lenkki terveydessä pettää.

Ongelma ei koske ainoastaan Jehovan todistajia. Samaa esiintyy muissakin (uskonnollisissakin) yhteisöissä.

Vertauskuvallisesti tämä on sama, jos jäänsärkijä yrittäisi puhkaista aukon suunnattomaan ahtojääröykkiöön. Ensin se ajaa päin, sitten peruuttaa ja ajaa päin uudestaan. Lopulta tätä toistaen se on kiinni ahtojäissä.

[almi]

Fibrolmyalgia ei ole luulosairaus vaan reumaa imitoiva, tulehdukseton kipujanojen toimintaan liittyvä sairaus. Taustalla ei välttämättä ole mitään psyykkistä tekijää. Masennus voi sen sijaan puhjeta, jos on vuosikausia kipeänä ja terveydenhuollon pomputeltavana ilman kuntoutusta. Itselläni ei ole fibroa, mutta sen sijaan kyllä tietoa sairaudesta.

Joka tapauksessa olen aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että Jehovan todistajien keskuudessa on yllättävän paljon sairauksia. Muistan itse havainnoineeni ympäristössäni paljon yllättävän allergioita ja erilaisia kiputiloja. Masennuksesta ei saanut puhua.

Jehovan todistajien lahko vetää jäsenensä psyykkisesti tosi kireälle. Ei ole ihme, jos erilaisia sairauksia ilmenee - keho reagoi kipujen ja yliherkkyyksien muodossa, jos asioita ei voi käsitellä sanallisesti. Olisi tärkeää, että sairastuneita ei syyllistetä tai pilkata, koska perimmäinen ongelma on heidän ulkopuolellaan eli järjestössä.

[Vieras]

"kipujanat" ?


Turusessa on kirjoitettu siitä tutkimuksesta, että lahkossa on keskimääräisväestöä enemmän mielen sairauksia, viitattiin lahkon tuottamaan stressiin.

Lahkon kannalta on yksi näkökohta, että jos ilmoitettaisiin tähän tapaan:

"sisar/veli N.N. on ikäväksemme sairastunut masennukseen eikä siten osallistu kokoukseemme eikä ole käytettävissä värvärikaksikon puolikkaanakaan, toivokaamme yhdessä hänen pikaista toipumistaan, ja joka kulkee hänen kotinsa ohitseen, niin jos vain mahdollista, pistäytyköön sanomassa myötätunnon sanasen, sen hän varmasti ansaitsee"

niin masennustapaukset rupeaisivat yllättävästi yleistymään.

[Ninth]

Nuo vaivat sopivat lahkoon hyvin, mielipuolisia käytäntöjä ja sääntöjä ei saa valittaa, mutta lääkärillä voi käydä korvaavassa valittelemisistunnossa.

Onhan se varmasti helpotus, kun voi hyvällä omallatunnolla jättää kokoukset ja ovilla ravaamisen vähemmälle. Joskus voi valitella, kuinka kurjaa on ettei saa olla täysillä mukana Herran työssä, ja saada Ystäviltä ymmärtäväistä palautetta: "Ei se ole sinun syysi, teet sen minkä voit."

JT-vanhemmallani on paniikkihäiriö, jonka vuoksi hän ei koskaan esiinny lavalla, ja fibromyalgia. Sisaruksellani taas on migreeni, joka usein äityy pahaksi kun pitäisi lähteä kokoukseen. En viitsi epäillä sairauksien todenperäisyyttä (paitsi joitakin sisarukseni strategisesti ajoitettuja migreenikohtauksia), koska mistä minä oikean laidan tietäisin. Mietin vaan, liittyykö sairastavien JT:ien tunneskaalaan myös helpotusta siitä, ettei tarvitse suorittaa yhtä paljon kuin muut. Itse ainakin - vaikka uskoinkin silloin vielä kybällä JT-totuuteen - pidin yhtenä diagnosoidun masennuksen hyvistä puolista sitä uupumusta, jonka nojalla oli hyvä jäädä pois kokouksista ja kentältä. Hyvällä omallatunnolla, tiedättehän.