Äiti ja viina

[YksinäinenSusi]

No, kuten aiemmin sanoin , niin kuinka ollakaan. Äiti se sieltä taas soitteli ja sanoi että nyt hän on tilannut upouuden ompelukoneen ja käsityölehden.

Eli taas tällainen konsti lievittämään huonoa omaatuntoa, joka tulee juomisesta. Hän haluaa päästä kuulemma eroon juomisesta, mutta samaan hengenvetoon sanoo nauttivansa parhaillaa muutamaa kaljaa.

Mutta uuden ompelukoneen tarkoitus on , että hän tekeekin käsitöitä, niin ei tarvi juoda kaljaa niin paljon.

No onhan hänellä vanhakin ompelukone ja saumuri, mutta ei kai hän niilläkään ole jatkuvasti ommellut, paremminkin harvakseltaan, mutta hyvä sekin jos niin on.

Mutta tiedän että hänen alkoholisminsa on sitä luokkaa, että tarvitaan aina kaljaa kaikkien hienojen ideoiden tueksi ja sitten ne ideat jäävät vain ajatuksen tasolle.

Kysyin häneltä , että no auttoikko se entinen konsti, joka oli se että lahjoittaisit kaiken ylimääräisen lahjalaatikkoon, niin ei jäisi rahaa kaljaan? Hän alkoi heti änkyttää ja kierrella ja kaarrella ja yritti selitellä.

Sanoa paukaisin että, kuten huomaat , niin se ei auttanut - konstit eivät auta, ne on tarkoitettu vain oikeuttamaan ryyppääminen ja tuomaan näennäistä helpotusta huonoon omaantuntoon.

Sanoin myös taas siitä että , et sinä äiti rukka jaksa kuin 2-3 vuotta roikkua siinä uskossa, kun sinä pidät alkoholia voimakkaampana kuninkaana kuin Jehovaa.

Siihenkin hän julkesi sanoa että eihän hän pidä alkoholia voimakkaampana kuninkaana kuin Jehovaa ja vartiotornissakin oli ja seli seli...

Aina siis puolustuskanta, mitä viinaan tulee.

Sanoin että ainoa ratkaisu päästä alkoholista on myöntää ja uskoa olevansa alkoholisti ja selitin että minähän olen elävä esimerkki että alkoholista voi päästä, jos sen uskoo - ai minkä? No sen että on alkoholisti.

Mutta ei sillä äitillä mikään mene perille, sanoi ettei hän sellaista voi myöntää omalle pojalle.
Ja kun yritin jatkaa vielä neuvomista, niin hän sanoi että "Huh, nyt tulikin jo ihan liikaa, jatketaan juttelua joskus toiste, jooko?" Sanoin "Joo." ja läppäsin puhelimen kiinni.

Ei siitä mitään toivoa ole tuosta äitistä, sillä on kyllä hyviä ajatuksia ja konsteja se yrittää aina uusia ja uusia, eikä niistä mitään tule.

Jos äitini olisi edes rehellinen ja rehellisesti ryyppäisi ja sanoisi että ryyppäystä en ikinä jätä ja nyrkki pöytään , niin hän olisi ainakin rehellinen, ja arvostaisin häntä ainakin rehellisyydestä, mutta kun ei.
Hän saattaa milloin vaan soitella minulle humalassa ja sanoa että nyt hän lopettaa juomisen sen ja sen uuden konstin avulla.
Ja tämä ei ole rehellistä ja se inhottaa minua, koska hän valehtelee minulle jatkuvasti.

Sanoin hänelle siitäkin että miksi valehtelet minulle, mutta ei hän pitänyt puheitaan valehteluna - sanoi vaan toivovansa niin, alkoholi on todella pilannut hänen persoonallisuutensa.

Äidille olen katkera siitä, että hänestä tuli joka viikko raivoava hullu, kun sai viina annoksensa, silloin kun olin lapsi.

Olen ihmetellyt jälkeenpäin sitä että ,kun sukulaiset kiusoittelivan minua, kun olin jotain 5 vuotias, että olisiko minulla jo tyttöystävää, niin vihaisena sanoin että aikuisena kuskaan kaikki naiset kottikärryillä kaatopaikalle.
Sukulaiset nauroivat että minusta siis tulisi naistenkaataja.

Mistahän tällainen naisviha johtui?

Olen ymmärtänyt vanhempana, että naisviha johtui äidin käytöksestä, siitä että hän oli väkivaltainen ja hirviö - humalassa , kaikki miehet jotka hänen kanssaan yhteiselämää viettivät saivat tuta hänen hirveän hulluutensa humalassa.

Selvinpäin hän oli kuin ei mitään olisi tapahtunut , aivan kuin enkeli.
Ja tämäkin on merkki sairaasta ihmisestä, ei mitään anteeksipyyntöjä ei mitää merkkiäkään pahoillaan olosta. Joskus musta silmä kun isä oli lopulta lyönyt takaisin, kun kyllästyi olemaan nyrkkeilysäkkinä.

Olen monasti mittinyt , että muistikohan hän selvinpäin , mitä oli tehnyt ja jos muisti niin ei ainakaan siitä milläänlailla välittänyt.

Olkaa te kiitollisia joilla on ollut suht selväpäinen hyvä äiti, vaikkei hän olisi ollutkaan kaikessa aivan hyvä, mutta jos hän on ollut edes alkoholia kohtuulliseti nauttiva ja rauhallinen, niin teillä ei pitäisi olla mitään henkistä häiriötä kehittynyt, kutes esmes se naisviha ja kyvyttömyys tuntea rakkautta , hellyyttä ja kyvyttömyys ymmärtää huumoria.

Minulla on elämä mennyt pilalle ja on pakko syyttää äitiä, kaikki vika ei ole itsessäni, ja lapsi joka kasvaa jatkuvan sodan keskellä viikosta toiseen - oikeasti kasvaa pahasti vinoon ja ei voi luottaa kehenkään eikä mihinkään.

Tällainen lapsi kavaa syrjään vetäytyväksi ja erakkomaiseksi, kyvyttömäksi muodostamaan ihmissuhteita, kunnes tulee vanhemmaksi ja ottaa 1. ryypyn ja hulluus pääsee valloilleen , kuten minulle on käynyt ja veljelleni ja sisarelleni, kaikista meistä lapsista tuli hulluja.

Veljeni kuoli maanisdepressiiviseen hulluuteen myrkyttämällä itsensä lääkkeillä ja siskostani tuli skitsofreenikko ja minusta tuli tunnekyvytön suhteessa naisiin, enkä voi oikein saada tyttöystävää tämän takia, kun naiset sen huomaavat ja lähtevät pois luotani, eikä suhdetta synny.

Mutta siitä olen kiitollinen että selkäranka on alkanut minulla kehittyä ja voin vielä loppuelämäni ajan saada jotain aikaan ja jos en saa mitään aikaan niin ei sekään ole paha asia - tarviiko sitä nyt kaikkien saadakaan mitään aikaan.

[Jaakko Ahvenainen]

Jos täällä kirjoittaminen Autta Sinua, Jarkke, niin hyvä. Vielä enemmän saattaisi auttaa tuo Al-Anon.

[VanhaVintiö]

-

[YksinäinenSusi]

Ok. Olenkin jo ottanut yhteyttä noihin ja kirjoitellut sinnekin,että kiitos tiedotuksesta JA:lle ja VV:lle.
Aa:ssa olen käynyt itse 4 vuoden ajan, joten nämä ovat minulle tuttuja juttuja. Toisinaan tuntuu vain mukavalta kirjoitella tässä ketjussa, kun muutenkin roikun täällä Veljesseurassa enempi. Ja onhan tämä vähän niinkuin käänteinen ylistys äidille.

Ja mikä ettei, sillä oma ryyppäämiseni alkoi, kun olin tullut jehovan todistajaksi ja katson että ryyppäämiseni silloin kytkeytyi osittain ainakin siihen että jehovan todistajana olo toi paljon sellaista pelkoa ja ahdistusta, joka oli helppo hukuttaa välillä tarttumalla pulloon.

[Jaakko Ahvenainen]

Ja mikä ettei, sillä oma ryyppäämiseni alkoi, kun olin tullut jehovan todistajaksi ja katson että ryyppäämiseni silloin kytkeytyi osittain ainakin siihen että jehovan todistajana olo toi paljon sellaista pelkoa ja ahdistusta, joka oli helppo hukuttaa välillä tarttumalla pulloon.

En voi muuta kuin onnitella Sinua eroamisesi / erottamisesi johdosta. Alkoihan silloin tie parempaan.

[YksinäinenSusi]

Jt:t ajattelevat usein että he ovat erityisen tärkeitä henkilöitä Jehovan silmissä, vaikka todisteet osoittavat toista.

Kuten äitini esimerkiksi sanoo, että hän on ollut Saatanan hyökkäyksen kohteena jo lapsesta asti.
Miksi?
No, siksi että hän kerran polvistui tiellä koulumatkalla ja rukoili jumalaa, jonka hän ei edes tiennyt olevan Jehova vielä silloin.
Ja Saatana kuulemma huomasi tämän ja on vainonnut häntä koko hänen elämänsä ajan sen takia ja siksi hänen koko elämä on mennyt päin mäntyä.

Eikä äiti huomaa ollenkaan sitä että hän on aina itse valinnut miehikseen vain "säälittäviä" miehiä, koska äidillä on ollut aina poikkeuksellisen voimakas säälintunto.

On hänelle tarjoutunut elämän varrella kunnollisia "miehekkäitä" ja kunnollisiakin miehiä, mutta niitä äiti ei ole huolinut, koska miehen on pitänyt olla aina säälittävä.

Ja millaiset miehet sitten tarjoavat itseään alkoholisti-naiselle?
No, tietysti alkoholisoituneet säälittävät miehet.

Eihän tässä mitään Saatanaa tarvita jos elämä on mennyt päin honkia, ongelmasoppa on valmis muutenkin.

Kaksi ongelmapesää kun yhdistyvät, niin ei voi olla tuloksena hyvää jälkeä muutakuin verisiä riitoja ja jatkuvaa sotaa.

Kaikkein paskinta koko touhussa on se , että äiti sanoo minulle että minä en kunnioita häntä koska olen hylännyt typerän vouhotus uskonnon.

Äitin täytyy aina saada syyttää muita, nyt minua tai Saatanaa tai entisiä miehiään. Ja raskaaksi hän ei ole halunnut, frigidi kun on, hänet on kuulemma aina raiskattu ja lapsetkin on sen mukaisia.

No, äidillä on nyt syöpä, todettu vasta. Menee verettömään leikkaukseen parin kuukauden päästä ja vouhottaa siitä kuinka hän voi todistaa Jehovasta kun ei ota verta. Typerä akka.

Pöljä akka.

JA kaikkein ärsyttävintä on se , että vaikka mitä järkeä yrittää puhuä, niin ei mene läpi. On kyllä niin tyhmän uskonnon kyllästämät aivot äidillä, että huokaan vain helpotuksesta sitten kun se kuolee.

Sitä mieltähän tuo oli isänikin kerran kun juttelimme nuotiolla ja kippailimme kaljaa, että "olis perkele juonu ittensä hautaan jo nuorempana, niin olis vähemmän vahinkoa saanut aikaan" ja aika pitkälti oon kyllä samaa mieltä isäni kanssa.

[Bunica]

Äitisuhde on ihmisen elämän alun tärkein suhde ja kun se lähtee noinkin pahasti menemään kuralle, niin tuleehan siitä väkisinkin elinikäisiä ongelmia. Ei synny perusturvallisuutta, tulee selittämättömiä häpeä- ja syyllisyysongelmia, ei kehity tervettä itsetuntoa eikä omanarvon tunnetta jne. Nämä puolestaan johtavat siihen, ettei ei kykene luottamuksellisiin ja kestäviin parisuhteisiin, tulee kaikenlaisia riippuvuuksia, käyttäytyy välillä lapsellisesti eikä itsekään ymmärrä miksi (varhaiset defenssit), tulee masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä...

En tiedä rohkaiseeko, mutta tunnut kaikesta huolimatta olevan jo nyt voiton puolella. Olet uskaltautunut katsomaan silmiin raakaa todellisuutta ja pystyt analysoimaan syitä ja seurauksia. Sinun ei enää ole pakko sumentaa tietoisuuttasi viinalla, vaan kestät elämääsi selvinkin päin, vaikka joskus se tuntuukin sietämättömältä. Mitään roimia harppauksia onnelliseen elämään ei kukaan tuossa tilanteessa voi ottaa - sellaista ihmemiestä ei ole olemassakaan - vaan kestäviä muutoksia parempaan voi saada vain tipuaskelin. Joskus kaksi tipuaskelta eteen ja yksi taakse, mutta tulos on kuitenkin ainakin yksi eteenpäin.

Et uskokaan kuinka moni täällä on hegessä mukana sinun taistelussasi!

[Markku Meilo]

Jos arkipäivän realismi on mikään merkki, niin sulla Jarkke on hyvä ote sairastuttavasta kultista irrottautumiseen. Mun mutsi ei dokaa, mutta uskonto on kyllästyttänyt aivot samalla tavalla. Ne mun nuoruuden maailman tärkeimmät asiat ja Ainoa Oikea Totuus ovat hänelle edelleen samaa, paitsi milloin minusta on kyse, niin ne muuttuvat mielipideasioiksi. Viina ei ole ainoa suojamuuri, mielenhallinta ja kognitiivinen dissonanssi ovat myös tärkeitä Jehovan silmissä, ainakin Vt-seuran mukaan.

[lavanpalvelija]

Mun mutsi ei dokaa, mutta uskonto on kyllästyttänyt aivot samalla tavalla. .

Eipä tähän Maken ja Bunican ajatuksiin ole minulla mitään erityistä lisättävää. Oma hengellinen kehitykseni on jatkuva prosessi vaikka mielikuvani Jehovasta ja äidin rakkaudesta ovat ajanmyötä muuttuneet.

Aivopesty uskonnollinen fanaatikko kuten oma äitini saa aikaan pahaa jälkeä.

[Markku Meilo]

Oma hengellinen kehitykseni on jatkuva prosessi...

Samaa prosessia käymme, vaikka keskustellessamme käytämmekin erilaista termistöä.

...vaikka mielikuvani Jehovasta ja äidin rakkaudesta ovat ajanmyötä muuttuneet.

Molemmat ovat mulle nykyään puhtaasti näennäisiä.

Aivopesty uskonnollinen fanaatikko kuten oma äitini saa aikaan pahaa jälkeä.

Äitejämme olemme vertailleet, eikä oleellista eroa ole toistaiseksi löytynyt. Toki kun sitten lukee vaikka Jarken kertomaa, niin vielä pahempaa jälkeä äiti kykenee saamaan jos ottaa avuksi hiilivedyn josta yksi vetyatomi on korvattu hydroksyyliryhmällä.

[YksinäinenSusi]

Kiitos myötätunnosta kaikille.

Olen ajatellut, etten vastaa enää äidin puheluihin jos hän soittaa iltaisin, ainoastaan voisin vastata silloin jos hän soittaa aamupäivällä.
Miksikö? No äiskä on aina kännissä, kun soittaa iltaisin ja minä olen kyllästynyt kuuntelemaa tekonöyrää ja hurskastelevaa paskapuhetta.

Äidin puheet ovat loukanneet minua jo pitkän aikaa ja olen kärsinyt niistä.
Eilenkin hän vaati minua pyytämään anteeksi suorapuheisuuttani, joka hänen mielestään on sitä, etten kunnoita häntä.

Pyysin anteeksi keski ja etusormi ristissä selän takana vain äidin vuoksi. Nyt olen lopultakin kyllästynyt ja hylkään hänet iltaisin, mutta aamupäivällä voin vastata hänen puheluunsa, kun silloin hän ei ole vielä kännissä.

Hän puhuu paskaa aina, sellaista että minun pitäisi käydä verikokeissa, jotta nähtäisiin onko minulla mitään sukupuolitautia, kun haluan kuulemma maailmallisena miehenä harrastaa seksiä.

Itse äiti on aina elänyt avomiesten kanssa "haureudessa" koko elämänsä ajan, ja minulle kehtaa hurskastella tuollaisia.
Aivan kuin äidillä olisi varaa sanoa ja vedota puhtaaseen esimerkkiinsä, jollaista ei hänellä ole.

Pahinta on että äidillä ei ole minkäänlaista tajua, miten paljon vahinkoa hän on aiheuttanut.

Mutta siitä hän jaksaa ylvästellä, että hän on meidät kivireessä vetänyt ja elättänyt.
Se on kyllä totta, näinhän se on ollut ja se onkin äidin ainoa sellainen repliikki, jolla puolustautua.

Eipä siihen voi mitään sanoa vastaankaan, eikä viitsi, kun alkoholisti-äiti ei ymmärrä kuitenkaan.
Hän on niin polleaa ollakseen , kun on Jehova kaverina hänellä.

[Jaakko Ahvenainen]

Eilenkin hän vaati minua pyytämään anteeksi suorapuheisuuttani, joka hänen mielestään on sitä, etten kunnoita häntä.

Tuo on ihan tuttua juopon jorinaa. Syyllistäminen kuuluu systeemiin, eikä siitä kannata piitata.

[Kultakala]

Äidin puheet ovat loukanneet minua jo pitkän aikaa ja olen kärsinyt niistä.
Eilenkin hän vaati minua pyytämään anteeksi suorapuheisuuttani, joka hänen mielestään on sitä, etten kunnoita häntä.

Aivan hätkähdin lukiessani, sillä äiskäni harrastaa tuota täsmälleen samaa vedoten siihen, että olen "tottelematon kakara, joka en muuta osaa, kuin räkyttää" vaikka yrittäisi puhua siis ihan vain realismia. Mutta niin on kovin alkoholin ja uskonnon sumentama mieli, että kaikki mikä kohdistuu itseen on uhkaavaa ("hyökkäävää räkyttämistä") ja edellyttää puolustautumista ja sitä alkoholistin loputonta selittelyä ja kieltämistä. Tuohon samaan tottelemattomuuteen vedoten hän yrittää saada nöyristelemään hänelle ja mielistelemään häntä itseään, mikä ei muuta tee, kuin vahvistaa hänen "valtaansa" omissa silmissään. Eikä sellainen oikeasti johda mihinkään.

Ajatuksesi olla vastaamatta äitisi puheluihin tiettyinä aikoina kuulostaa hyvältä. Olen tässä vastikään oppinut itsekin, ettei tarvitse kuunnella semmoista humalaisen joutavaa jankkausta, joka syö henkisesti todella paljon. Säästä itseäsi, miksi pitäisi antaa itseään satuttaa turhaan.

Kahmaloittain jaksamista Sinulle JarkkeParkke

[YksinäinenSusi]

Olen tässä vastikään oppinut itsekin, ettei tarvitse kuunnella semmoista humalaisen joutavaa jankkausta, joka syö henkisesti todella paljon. Säästä itseäsi, miksi pitäisi antaa itseään satuttaa turhaan.

Ok. Kiitos.
Nyt siis pistän asian toimintaan, enkä vastaa äidin puheluihin enää koskaan iltaisin.

Mun siskoni on tehnyt saman jo pari vuotta sitten , että lakkasi vastaamasta iltaisin äidin puheluihin.
Hänen mielestään se on toiminut hyvin.

Halusin vain olla se kaatopaikka, johon äiti sai kaataa kaiken paskan, kun ei millään suostu mihinkään terapioihin, joissa saisi purkaa paskaansa.

Ei - äidin pitää saada vahingoittaa lapsiaan typerällä skeidalla, mutta mun mitta on nyt täynnä, saa äiti olla Jehovansa kanssa mielinmäärin, en ole enää kiinnostunut äidistä sen enempää.
Pitäkööt se umpipöljä Jehova siitä huolen, yhtä idiootti on kuin äitinikin.

Vahingoittaminen saa luvan riittää ja se siitä, keskityn vain kokonaan omaan elämään, that's it.

[sinner74]

Minäkin olen joutunut kännisen vanhempani puhelinterrorin kohteeksi jossain määrin. Tenukepin kanssa juttelussa on sellainen ongelma, että vaikka johdattelet humalaisen miten hienojen johtopäätösten ja oivallusten äärelle tahansa, niin seuraavana iltana edellisen keskustelun hienot tulokset ovat unohtuneet, ja sama valitusvirsi alkaa alusta. Eihän sellaista karusellia kukaan jaksa.

Ei missään nimessä kannata ainakaan potea huonoa omaatuntoa, omalle äidilleen/isälleen voi reilusti sanoa että jutellaan sitten kun soittelee selvin päin.

Tsemppiä Jarkke!