Paratiisin porteilla

[rippeli]

Päätin alkaa kirjoittaa puhtaaksi tekemiäni kärry-jt-nauhoituksiani.
Alku on aina hankalaa, mutta sain lyhyimmän ja tylsimmän kirjoitettua ylös ja blogiin.
Koitan ehtiä ja jaksaa kirjoitella niitä mielenkiintoisempia esiin ja tietenkin voin aina käydä tekemässä uusia, kunhan keksi hyvän aiheen.
Sinänsä noissa nauhoituksissa ei ole mitään muuta mielenkiintoista kuin se, että kuinka todistajat koittavat vakuuttaa mustaa valkoiseksi kun tulee vaikea kysymys.
Tässä ensimmäisessä keskustelussa ei ole oikeastaan mitään mielenkiintoista, jos ei sitten se ole mielenkiintoista, että karttaminen on poislähteneen oma valinta.

http://rippeli.123kotisivu.fi/413214120 ... 654E65C78B

[YksinäinenSusi]

... jos ei sitten se ole mielenkiintoista, että karttaminen on poislähteneen oma valinta

Tässä vieritetään syy karttamisesta erotetun/eronneen niskoille, että omapa on syysi kun kartamme,
mutta ei se todellisuudessa se eronnut/erotettu ole valinnut, että häntä pitäisi karttaa.

Mutta jokatapauksessa kaikki syy on silti erotetussa/eronneessa, vaikka olisi insestin/pedofiilin uhri, koska uhri on ... hah, hah ... harjoittanut haureutta.

[Polyester]

R: Ajattelin vain, että eikös suomalaisista suurin osa ole jo kristittyjä?
K: Joo, suurin osa on kristittyjä.
...
R: Voisitkoha sinä kertoa ihan jonkun konkreettisen esimerkin, missä te teette paremmin kuin ihantavallinen suomalainen?
K: Mä en haluaisi sanoa, että me tehtäisiin mitään paremmin. Me yritetään kovasti noudattaa
raamatun ohjeita. Mä en niin kuin nää, että me oltais millään tavalla parempia.
...
K: Ei me mitään pisteitä siitä saada. Se on vähän niin kuin, miten mä nyt sanoisin... Mä esimerkiksi
pidän tästä työstä. Tapaan tässä tosi paljon erilaisia ihmisiä.

Kyllähän tuossa vähän sanomaa pehmennetään. Jos kärrynvartija olisi täysin rehellinen ollut, hän olisi todennut, ettei suomalaisten enemmistö ainakaan tosi kristittyjä ole, JT:t pitävät itseään tietenkin muita parempina ja kenttäilyäkin useimmat taitavat salaa inhota. Minä ainakin inhosin ja kenttäpalvelus tuotti iloa lähinnä sitä kautta, että sen sai ohi. Toisaalta kärrynvartija lienee sen verran rehellinen kuin hän tuossa asemassa jw.orgin myyntitykkinä voi olla.

K: En mä mielestäni ihan niin sitä tarkoittanut, että kyllä me niin kuin... Viimeksi ainakin yritin
sanoa niin kuin, että ajatus on se, että jos joku on eronnut, taikka erotettu järjestöstä, niin kyllä me
ollaan heidän kanssaan tekemisissä joissakin tilanteissa. Mutta ei vietetä aikaa heidän kanssaan. En mäkään tässä, Apen olen tavannut muutaman kerran, mutta ei mulla ole esimerkiksi mitään halua lähteä hänen kanssaan kalaan.
...
R: No liittyykö se nyt siihen teidän sääntöihin, että...
K: Ei ei ei. Ei se liittynyt mihinkään muuhun kuin siihen, että...
R: Sinähän viimeksi luit minulle sen raamatunkohdan, missä sanottiin, että ”älkää edes syökö
sellaisten kanssa”. Niin liittyikö se siihen?
K: Noh. En minä kyllä olisi hänen kanssaan halunnut lähteä syömään.
...
K: Hän on varmaan itse lukenut raamatusta mitä siellä on ja hän on kokenut, että hän haluaa
noudattaa mitä siellä sanotaan.

Sentään sen verran tulee kärrynvartijalla myönnettyä, että aikaa ei vietetä eronneiden tai erotettujen kanssa. Jotain rehellisyyttä sekin. Kommenteissa näkyy hyvin Vartiotornin manipuloinnin hedelmä: järjestö on niin taitava hommassaan, että monet JT:t tuntuvat täysin vilpittömästi olevan sitä mieltä, että he itse ovat Raamatusta karttamissäännön oppineet. Mitenhän tosiasiassa kävisi, jos Vartiotorniseura muuttaisi tulkintaansa sellaiseksi, että "älkää edes syökö sellaisen kanssa" tarkoittaa vain ehtoollisen viettämistä, kuten jotkut suuntaukset ovat tulkinneet. Kuinkahan monen JT:n Raamatulla valmennettu omatunto asettuisi tuota tulkintaa vastustamaan?

Kärrynvartija selittää asioita parhain päin, mutta ei vaikuta tämän perusteella kaikkein paatuneimman tason valehtelijalta. Kenties itsekin uskoo asiaansa jollain tasolla. Mielenkiintoinen ja luontevan tuntuinen keskustelu kaiken kaikkiaan. Mukava lukea!

[Veli-Hopea]

Miksei vaan voi suoraan sanoa että ainoita kristittyjä ollaan me, muut eivät ole tosi kristittyjä, eivätkä Jeesuksen todellisia seuraajia. Jehova ei kuule täten edes muiden rukouksia.

Miksi ei voi sanoo suoraan että emme ole missään tekemisissä eronneen /erotetun kanssa, emmekä syö sellaisen kanssa?

Näinhän se on, mitä sitä turhaa saatana kiertelemään ja kaartelemaan näitä perusjuttuja miten jw.org jäseniään opettaa.

Onpa siinäkin "tosikristityt" kun ei oo munaa olla edes rehellinen vaan pitää kierrellen yrittää pehmennellä.

Jehovantodistajuuden kantilta sekin pirun noloa

[rippeli]

Niin.
Tätä ja tulevia keskusteluja voisi miettiä myös niin, että mitä jos haastattelija olisikin ihan tavallinen maailmallinen, joka ei tiedä asioista mitään. Sitten se maailmallinen kiinnostuisi asiasta ja menisi kasteelle, kun hänet on leperrelty lahkoon.
Pari päivää sitten keskustelin erään naisen kanssa, joka oli lahkossa yli 30v. Hän oli eronnut lahkosta ja käynyt juttelemassa asiasta vanhinten kanssa. Oli kertonut veljille, että jos hän tai hänen miehensä olisivat tienneet lahkon julmasta karttamissäännöstä, he eivät olisi ikinä päästäneet lahkolaisia edes sisään kotiinsa. Mutta kun kukaan ei kertonut siitä mitään, niin nyt sitten nainen saa nauttia rakkaudellisesta karttamisjärjestelystä niin, että oma poika karttaa häntä ja sisaruksiaan.
Paratiisista ja perheonnesta jaksetaan paasata aina kun mahdollista. Julmista säännöistä kierrellään ja kaarrellaan.

[Veli-Hopea]

Ulkokullatut.. Hmm.. Oon lukenut sellaisista ennenkin...

[rippeli]

Lisäsin blogiin uuden keskustelun.
Kolmas on jo puoliksi valmis.
Ihan hiton aikaa vievää touhua.

[Voimantorni]

Miksei vaan voi suoraan sanoa että ainoita kristittyjä ollaan me, muut eivät ole tosi kristittyjä, eivätkä Jeesuksen todellisia seuraajia. Jehova ei kuule täten edes muiden rukouksia.

Miksi ei voi sanoo suoraan että emme ole missään tekemisissä eronneen /erotetun kanssa, emmekä syö sellaisen kanssa?

Näinhän se on, mitä sitä turhaa saatana kiertelemään ja kaartelemaan näitä perusjuttuja miten jw.org jäseniään opettaa.

Onpa siinäkin "tosikristityt" kun ei oo munaa olla edes rehellinen vaan pitää kierrellen yrittää pehmennellä.

Hyviä ja perusteltuja kysymyksiä. Asiaa hetken pohdittuani luulen löytäneeni jonkinlaisia vastauksiakin näihin.

Ei tarvitse kuin muistella omia Jt-aikoja ja sitä, miten itse reagoi kohtaamaansa Jt-kritiikkiin, niin siitä se alkaa hiljalleen hahmottua. Vaikka sitä osittain saattoi tajuta, että esitetyssä kritiikissä oli pointtiakin, niin ei sitä silloin osannut niitä asioita samalla tavalla myöntää, eli ei vain osannut olla suora ja rehellinen. Kyseessä on mitä ilmeisimmin nimimerkki Bergeracin usein viittaama Vt-lahkon kavala työväline: kuvaannollinen aivopultti. Eli silloin kun jokin aate tai oppi hallitsee ihmisen mieltä, niin silloin ei osata ajatella loogisesti ja suoraan; silloin ollaan mielenhallinnassa.

Tästä pääsisi helposti siihen pitkään jatkuneeseen pohdintaan, että missä määrin Jehovan todistaja todella valehtelee, ja mikä osa on lahkon asentaman aivopultin vaikutusta. Kysymys on tietysti loputtoman monitahoinen, ja lopullinen vastaus varmaankin vaihtelee aivan yksittäisten tapausten mukaan. - Itse en kyllä Jehovan todistajana muista useinkaan tietoisesti valehdelleeni, esitin ainoastaan muunneltua totuutta tai jätin usein jotakin oleellista mainitsematta. Näin jälkikäteen ajatellenhan kyse oli silkasta valehtelusta uskontoni mainetta ylläpitääkseni, silloin kyse oli tietysti Jehovan julkisesta palvelemisesta teokraattisen sodankäynnin keinoin. - Niin eri tavalla sitä voi nähdä asiat "pultti" päässä ja ilman.

[rippeli]

Miksei vaan voi suoraan sanoa että ainoita kristittyjä ollaan me, muut eivät ole tosi kristittyjä, eivätkä Jeesuksen todellisia seuraajia. Jehova ei kuule täten edes muiden rukouksia.

Miksi ei voi sanoo suoraan että emme ole missään tekemisissä eronneen /erotetun kanssa, emmekä syö sellaisen kanssa?

Näinhän se on, mitä sitä turhaa saatana kiertelemään ja kaartelemaan näitä perusjuttuja miten jw.org jäseniään opettaa.

Onpa siinäkin "tosikristityt" kun ei oo munaa olla edes rehellinen vaan pitää kierrellen yrittää pehmennellä.

Hyviä ja perusteltuja kysymyksiä. Asiaa hetken pohdittuani luulen löytäneeni jonkinlaisia vastauksiakin näihin.

Ei tarvitse kuin muistella omia Jt-aikoja ja sitä, miten itse reagoi kohtaamaansa Jt-kritiikkiin, niin siitä se alkaa hiljalleen hahmottua. Vaikka sitä osittain saattoi tajuta, että esitetyssä kritiikissä oli pointtiakin, niin ei sitä silloin osannut niitä asioita samalla tavalla myöntää, eli ei vain osannut olla suora ja rehellinen. Kyseessä on mitä ilmeisimmin nimimerkki Bergeracin usein viittaama Vt-lahkon kavala työväline: kuvaannollinen aivopultti. Eli silloin kun jokin aate tai oppi hallitsee ihmisen mieltä, niin silloin ei osata ajatella loogisesti ja suoraan; silloin ollaan mielenhallinnassa.

Tästä pääsisi helposti siihen pitkään jatkuneeseen pohdintaan, että missä määrin Jehovan todistaja todella valehtelee, ja mikä osa on lahkon asentaman aivopultin vaikutusta. Kysymys on tietysti loputtoman monitahoinen, ja lopullinen vastaus varmaankin vaihtelee aivan yksittäisten tapausten mukaan. - Itse en kyllä Jehovan todistajana muista useinkaan tietoisesti valehdelleeni, esitin ainoastaan muunneltua totuutta tai jätin usein jotakin oleellista mainitsematta. Näin jälkikäteen ajatellenhan kyse oli silkasta valehtelusta uskontoni mainetta ylläpitääkseni, silloin kyse oli tietysti Jehovan julkisesta palvelemisesta teokraattisen sodankäynnin keinoin. - Niin eri tavalla sitä voi nähdä asiat "pultti" päässä ja ilman.

Tämä on tosiaankin totta.

Olen käynyt aika monen kärrynvartijan juttusilla ja useimmiten keskustelu menee jonkinlaiseksi kiertelyksi.
Suoraa vastausta esimerkiksi karttamiseen ei saa, vaikka kysyisi monta kertaa peräkkäin ja vieläpä jobdattelisi keskustelua kohti karttamiskysymystä.

Yhden kerran olen tainnut saada ihan suoran ja rehellisen vastauksen karttamiskysymykseen. Se kuulosti jopa minun korvissani niin julmalta, että ymmärrän hyvin, miksi aihetta vältellään ja vastauksissa kierrellään.
En muista, olenko nauhoittanut ko. keskustelun. Toivottavasti, sillä siitä saisi hyvää materiaalia blogiin.

[rippeli]

http://rippeli.123kotisivu.fi/413214120 ... 654E65C78B

Kirjoittelin pienen pätkän lisää.

[Voimantorni]

Olen käynyt aika monen kärrynvartijan juttusilla ja useimmiten keskustelu menee jonkinlaiseksi kiertelyksi. Suoraa vastausta esimerkiksi karttamiseen ei saa, vaikka kysyisi monta kertaa peräkkäin ja vieläpä jobdattelisi keskustelua kohti karttamiskysymystä.

Tämä voi johtua ainoastaan siitä, että todistaja tiedostaa karttamismenettelyn näyttäytyvän ulkopuolisten silmissä epäinhimillisenä ja perusteettomana. Siksi asiaa halutaan vääristellä kauniimmaksi kuin mitä se todella on. Ettei vain kenellekään tulisi mieleen Jt-järjestön olevan lahko:

”Tosi uskonto ei harjoita minkäänlaista salailua. - - Jos mielessäsi on joskus käväissyt sellainen ajatus, että Jehovan todistajat saattaisivat olla salainen kultti tai lahko, se on johtunut todennäköisesti siitä, että sinä et ole tiennyt heistä tarpeeksi.” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 1997, s. 5, 6)

Muistelen joskus konventin lavalta esitetyn ajankohtaisia uutisia siitä, miten joidenkin maiden medioissa Jehovan todistajien uskontoa oli nimitetty "itsemurhalahkoksi" ja "perheiden hajottaja-uskonnoksi". Tällaiset uutiset leimattiin lavalta tietysti heti "perättömiksi valheiksi", joita Saatanan maailmalta sopii odottaakin. On käsittämätöntä, miten en tuolloin tajunnut tällaisessa arvostelussa olevan perää, vaikka olin täysin tietoinen lompakossani olevasta "verikortista" sekä karttamissäännöstä.

Yhden kerran olen tainnut saada ihan suoran ja rehellisen vastauksen karttamiskysymykseen. Se kuulosti jopa minun korvissani niin julmalta, että ymmärrän hyvin, miksi aihetta vältellään ja vastauksissa kierrellään.

Nämä ovat niitä hetkiä, jotka saattavat avata kyseisten todistajien omatkin silmät uskontonsa oppien hulluudelle. Tai saattavat ainakin kylvää ajatuksen siemenen itämään. Kun todistaja joutuu itse myöntämään oppinsa julmuuden tai ristiriidan, se pakottaa hänet tietoiseksi asiasta.

Toki muistelen erästäkin keskustelua Helsingin asematunnelissa iäkkäämmän puoleisen vanhimman kanssa, jonka toveri Meilo ja minä puhuimme pussiin. Vartiotorni-seuran ongelmallista oppihistoriaa läpikäytyämme hän sanoutui lopulta irti järjestön opeista kokonaan. Hän totesi, ettei hänen uskonsa riipu Vartiotornin virheellisistä tai valheellisista opetuksista, vaan aivan pelkästään Raamatun avulla hän näkee lopunaikojen olevan käsillä. Siitä huolimatta hän jäi lähdettyämme paikalleen seisomaan Vartiotornit ja Herätkäät käsissään.

Uskoisin, että toiset todistajat vääristelevät todellisuutta tietoisemmin kuin toiset. Ja usein tämä näyttää korreloivan suoraan sen kanssa, miten suuria vastuita henkilöllä järjestössä on. Vuosikausia vanhimpana ollut on tietoinen useammista järjestön kupruista kuin vastakastettu, ja hallintoelimessä ollaan tietoisia useammista kupruista kuin Vantaan konttorissa.

[Polyester]

Näistä haastatteluista alkaa hahmottua jo tiettyjä vakiokuvioita, jotka usein toistuvat hieman eri muodoissaan mutta pohjimmiltaan hyvin samanlaisina. Vedotaan Raamatun normeihin ja henkilökohtaiseen haluun noudattaa niitä, mutta jätetään järjestön ohjeet sujuvasti taka-alalle. Mustamaalataan entisiä jäseniä mm. sukupuolisesti moraalittomiksi ja uskoa horjuttaviksi, jotta kuulostaisi luonnolliselta ottaa heihin etäisyyttä. Lisäksi sujuvasti käytetään yksittäistapauksia, esim. kypsiin alaikäisiin vedotaan kasteiästä kysyttäessä, tai puhutaan perhesiteistä tarkoittaen alaikäisiä lapsia. Hämäretään hengellisen yhteyden ja muun yhteydenpidon käsitettä. Ja niin edelleen, Leinosen ja kumppaneiden viitoittamaa tietä.

Ihmettelen, jos tätä ei jollain tapaa ole seurakunnissa ohjeistettu, sillä niin samankaltaisia vastaukset ovat. Jos pokerinaama pitää, asiansa osaava JT-kärrynvartija voi noilla korteilla (esim. "henkilökohtainen" ratkaisu, erotettujen mustamaalaaninen, yksittäistapaukset) pelaamalla melko pitkälle väistellä sitä tosiasiaa, että järjestö on karttamisesta täysin selkeät ohjeet antanut ja myös valvoo niiden noudattamista sanktioita käyttäen. Varmasti on työlästä näitä haastatteluja koostaa, mutta hyvin mielelläni näitä luen, jos niitä tulee.

Viihdytin itseäni kirjoittamalla fiktiivisen keskustelun jw.orggilaisten kanssa. En itse ole kärryillä käynyt, vaan tämä perustuu lähinnä Leinosen ja kumppaneiden mediassa esiintymiseen, tällä palstalla kuultuun keskusteluun sekä rippelin koostamiin haastatteluihin. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole ärsyttää tai loukata ketään, vaan pyöritellä tutuksi tulleita kiertelyrakenteita ihmettely- ja tunnistamistarkoituksessa.

Haastattelija: Hei. Mitäpä teille jw.orggilaisille kuuluu?
Jehovan todistaja: Hei! Olemme Jehovan todistajia ja haluamme keskustella ihmisten kanssa Jumalasta ja Raamatusta. JW.org on meidän nettisivumme, josta voi ladata ilmaiseksi raamatullista opetusmateriaalia. Onko sivusto ennestään tuttu?
H: Onhan se jonkin verran, mutta enpä oikein tiedä, olenko tiedän asiastanne kiinnostunut. Olen kuullut esimerkiksi, että kartatte entisiä jäseniänne.
JT: Meistä liikkuu paljon väärää tietoa ja siksi onkin tärkeää, että kuulet suoraan meiltä itseltämme, miten asia on. Kyllä entisten jäsenten kanssa saa tarvittaessa olla tekemisissä.
H: Millaisissa tilanteissa?
JT: Esimerkiksi sukulaisten kanssa voi hoitaa perheasioita ihan normaalisti. Jos työkaverina on erotettu, hänen kanssaan ollaan ihan normaalisti työpaikalla. Me Jehovan todistajat emme halua eristäytyä maailmasta, niin kuin jotkut uskonnot, vaan olemme osa yhteiskuntaa kuten muutkin.
H: Eikö järjestöstänne erottaminen sitten vaikuta millään tavalla väleihin?
JT: Kyllähän se tietysti jollain tapaa voi vaikuttaa, siten ettei enää olla hengellisessä mielessä sillä tavalla tekemisissä. Kun joku erotetaan esimerkiksi sukupuolisen moraalittomuuden takia, hän tavallaan itse on osoittanut, ettei halua enää kuulua Jehovan todistajiin. Monet erotetut eivät halua olla Jehovan todistajien kanssa tekemisissä lainkaan.
H: Mutta entä jos haluavat? Joku voi esimerkiksi haluta olla Jehovan todistajiin kuuluvan sukulaisensa kanssa tekemisissä.
JT: Sukulaisten kanssa voi tietysti olla tekemisissä esimerkiksi perheasioissa. Jos ei olla sukua, monet Jehovan todistajat haluavat välttää tarpeetonta yhteydenpitoa, mutta tämä on viime kädessä jokaisen henkilökohtainen päätös. He haluavat noudattaa Raamatun ohjeita ja kokevat, että erotetut voivat olla uhka heidän uskolleen. Monilla erotetuilla on moraalittomia tapoja ja he ovat valinneet, että luopuvat Jumalasta. Erotettu on kuitenkin aina tervetullut takaisin seurakuntaan. Siinä mielessä ei tule mitään muureja. Takaisin voi milloin vain tulla jokainen, joka haluaa.
H: Entä jos joku Jehovan todistaja haluaa pitää yhteyttä erotettuihin kavereihinsa?
JT: Useinhan erotetut eivät halua olla missään tekemisissä Jehovan todistajien kanssa, vaan ovat valinneet erilaisen elämäntavan, jolloin myös kaveripiiri usein vaihtuu. Jehovan todistajat kokevat usein myös samoin, että kun hengellistä yhteyttä ei enää ole, niin sitten ollaan vähemmän tekemisissä. Viime kädessä jokainen tekee kuitenkin omat ratkaisunsa. Me emme ole tuomareita.
H: Jehovan todistaja saa siis pitää yhteyttä erotettuihin, jos niin haluaa?
JT: Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa. Kuten sanoin, emme ole tuomareita. Itse en kyllä usko, että Jehovan todistajat tai erotetut haluaisivat useinkaan pitää yhteyttä puolin tai toisin.
H: Mutta eikö järjestönne kiellä yhteydenpidon entisiin jäseniin?
JT: Ei sitä mielestäni mitenkään ehdottomasti ole kielletty... Ja me muutenkin enemmän ajattelemme, että Raamatussa on lähinnä periaatteita, joiden noudattaminen on ihmisen parhaaksi. Vanhan testamentin aikaan oli Mooseksen laki, joka osoitti Jumalan tahdon tuohon aikaan, mutta Jeesuksen opetuksessa korostuvat periaatteet. Täytyy rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään.
H: Surffailin itse asiassa jokin aika sitten teidän jw.org sivustollanne, minulla onkin linkki tallessa tässä puhelimellani... Tuossa on teidän järjestönne julkaisemaa materiaalia, jossa sanotaan esimerkiksi näin: "Onko todella tarpeen välttää kaikkea yhteydenpitoa? Kyllä on, monestakin syystä" sekä "Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona."
JT: Niin, no, oikeastaan yhteydenpito tarkoittaa meille ennen kaikkea hengellistä yhteyttä, ei olla sillä tavalla enää hengellisessä mielessä veljiä ja sisaria kuin aikaisemmin. Ja kyllähän yhteydenpito sukulaisiin on sallittua monessa tilanteessa. Ja aviopuolisoiden suhde jatkuu täysin normaalina, samoin suhde lapsiin. Vanhempien ja lasten keskinäinen rakkaus ei mihinkään häviä erottamisen myötä, tietenkään.
H: Kuuntelitko lainkaan, mitä sanoin? "Eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä". Kyllähän tämä tarkoittaa, että yhteydenpitoa vältetään, jos mahdollista, kokonaan.
JT: Kyllähän se tavallaan sitä tarkoittaa, mutta ei se käytännön tilanteissa mitenkään ehdoton sääntö ole. Paremminkin hyvä periaate, johon tulee pyrkiä. Emme me ajattele, että erotettujen sukulaisten kanssa yhteydenpitoa voisi kokonaan välttää. Ja kuten olen sanonut, erotetut usein itse haluavat hakea uuden tuttavapiiriin järjestön ulkopuolelta. Tunnen eräänkin uskonsisaren, jonka aikuinen poika erotettiin Jehovan todistajista sen takia, että hän oli pettänyt puolisoaan ja eronnut hänestä. Poika ei ole yrittänyt lainkaan pitää yhteyttä äitiinsä esimerkiksi kyselläkseen tämän vointia, vaikka tapauksesta on jo vuosia. Sen sijaan pojan entinen puoliso ja pojan äiti ovat tukeneet toinen toisiaan vaikeassa tilanteessa.
H: Minulta alkaa rautalanka loppua... Mutta jos siis joku Jehovan todistaja haluaa pitää yhteyttä erotettuun, syystä tai toisesta, niin saako hän sen tehdä? Vai antaako järjestönne siitä jonkin rangaistuksen?
JT: Minun on vaikea kuvitella, että joku Jehovan todistaja erityisemmin sellaista haluaisi, kun Raamatun normien mukaan eläminen on meille elämämme tärkein asia. Haluamme kaikin tavoin miellyttää Jumalaa, vaikka olemme epätäydellisiä ja erehtyväisiä ihmisiä.
H: Mutta oletamme, että kuitenkin pitäisi yhteyttä ja hänellä olisi siihen omat syynsä. Kysymys kuuluu: antaisiko järjestö siitä rangaistuksen?
JT: Ei meidän järjestöllämme ole mitään rangaistusjärjestelmää, jossa tuollaisesta automaattisesti seuraisi mitään rangaistusta. Tietysti jotain voi seurata, jos Jehovan todistaja ei osoita katumusta väärinteon johdosta ja häntä on ensin yritetty auttaa keskustelemalla hänen kanssaan. Jos hän kaikesta huolimatta haluaa jatkaa Raamatun normien vastaista toimintaa, on tietysti mahdollista, että hänelle joudutaan jokin rangaistus antamaan. Mutta tämä ei ole missään nimessä automaattista, vaan aina tapauskohtaista, ja Jumalan normeja rikkonutta yritetään ensin auttaa. Ehkä hän ei itsekään ole huomannut erehdystään.
H: Entä jos hän jatkaisi yhteydenpitoa erotettuun, hänen saamistaan neuvoista huolimatta?
JT: Niin, emme me ole tuomareita, mutta Jehovan todistajana oleminen edellyttää tiettyjen periaatteiden noudattamista ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos joku ei näitä periaatteita noudata, niin silloinhan hän itse omalla toiminnallaan osoittaa, ettei oikeastaan halua olla Jehovan todistaja. Voidaan siis ajatella, että hän on tavallaan itse hylännyt uskonsa Jumalaan ja jättänyt seurakunnan.
H: Eli jos yhteydenpitoa jatkaa, tulee erotetuksi seurakunnasta?
JT: Ei, ei, ei. Tämä siis voisi tapahtua vain joissain tapauksissa, eikä missään nimessä ole automaattista. Mutta ehkä jossain äärimmäisessä tilanteessa voitaisiin katsoa, että ihminen on omalla toiminnallaan osoittanut, ettei halua olla yksi Jehovan todistajista. Silloinhan seurakunta tavallaan toteaisi virallisesti sen, minkä tuo jäsen on omalla toiminnallaan jo oikeastaan ilmoittautkin.
H: Mitä sitten seuraa, jos "todetaan" tällainen asia ja hänen eronsa Jehovan todistajista astuu voimaan?
JT: Hän tietysti on aina tervetullut takaisin seurakuntaan, jos haluaa jälleen noudattaa Jumalan normeja. Me emme ajattele erottamista mitenkään lopullisena ratkaisuna, vaan tarkoitus on auttaa hairahtunut jäsen takaisin seurakunnan yhteyteen. Tarkoitus on aina auttaa.
H: Joutuisivatko toiset Jehovan todistajat karttamaan tällaista erotettua?
JT: Jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa, mutta kyllähän se tietysti jollain tapaa väleihin useimmiten vaikuttaa, jos hengellinen veljeys tai sisaruus katkeaa.
H: Oman ratkaisun saa siis tehdä?
JT: Tietysti. Mehän nimen omaan haluamme, että jokainen Jehovan todistaja tekee omat ratkaisunsa. Jumala haluaa antaa ihmisille vapauden valita, eikä hän halua pakottaa tai pelotella ketään palvomaan itseään. Kristikunnan valtakirkot opettavat esimerkiksi, että paha ihminen joutuu helvettiin kidutettavaksi. Me taas uskomme, ettei rakkaudellinen Jumala koskaan tekisi tällaista. Raamatussa itse asiassa sanotaan Jumalaa "onnelliseksi Jumalaksi". Jumala itse on onnellinen, ja hän haluaa, että myös muut ovat onnellisia.
H: Mutta jos ei karta, sillä voi olla seurauksia?
JT: Tietenkin ihmisten teoilla voi olla seurauksia. Esimerkiksi jos ottaa velkaa, se pitää myös maksaa takaisin. Jos ajaa ylinopeutta, voi joutua onnettomuuteen. Jos käyttää huumeita tai liikaa alkoholia, voi sairastua. Me kuitenkin uskomme, että Jumala tietää, mikä ihmisille on parhaaksi ja on sanassaan Raamatussa tämän kertonut. Tätä me haluamme noudattaa, emmekä kenenkään ihmisen oppeja.
H: Eivätkö järjestönne opit ole ihmisten tekoa?
JT: Eivät ole, vaan ainoastaan yritämme ymmärtää parhaamme mukaan, mitä Jumala sanoo sanassaan Raamatussa.
H: Niinpä kai sitten. No joo. Mutta alkaa jo jalat puutua seisoskelusta, joten taidanpa tästä jatkaa matkaa.
JT: Tuosta saat uudet lehdet matkaan, jos haluat.
H: Ei kiitos tällä kertaa, pitää vähän miettiä. Moi vaan.
JT: Hyvää päivänjatkoa!

[rippeli]

Polyester on osannut aika hyvin kuvitella nuo keskustelut.
Jt:t vastaavat koko ajan asian vierestä ja koittavat samalla hymyillä ja antaa ymmärtää, kuinka ihania ihmisiä ovat. Sehän on toki luonnollista, että koitetaan antaa hyvä kuva itsestä ja lahkosta. Mutta aika paljon kyllä liikutaan valheissa ja puolitotuuksissa. Joskus keskusteluissa on jopa käynyt niin, että toinen kärrynvartija on päättänyt alkaa oikoa toisen selityksiä. Esimerkiksi kerran yksi jt-veli sanoi, että ei hän ainakaan näe mitään syytä, miksi pitäisi karttaa ketään pois jäänyttä. Kaverina ollut sisar sitten sanoi, että riippuu tietenkin siitä, että onko se poisjäänyt kastettu ja erotettu.
Sisar oli rehellinen, veli koitti huijata.
Näitä haastatteluja tosiaan riittää jaminulla on aika paljon materiaalia nauhalla. Koitan olla aktiivinen tässä asiassa lähipäivinä ja kirjoitella niitä blogiin. Vaikka suurin osa keskusteluita on on tylsää jankkaamista, niin niistä saa aika hyvän kuvan siitä, miten rivitodistajatkin joutuvat sovittelemaan totuuden ja omantuntonsa kanssa, koska lahkon säännöt ovat liian julmia rehellisesti kerrottaviksi.

[rippeli]

Lisäsin tekstiä ja pari kuvaa

[Polyester]

R: No mitäs sitten, jos sinä (tytär) muutatkin mielesi ja päätät, ettet halua olla enää jehovantodistaja?

Tytär: No en minä kyllä usko, että tulen muuttamaan mieltäni. Se on kuitenkin niin iso valinta.

R1: Koskaanhan ei voi tietää mitä tapahtuu...

Tytär: No sitten minä tekisin sen valinnan, ja tietäisin hyvin mitä siihen liittyy.

J1: Jokainen kasteelle menevä tietää mennessään, mitä tapahtuu. Jos ei ole varma siitä, niin ei ehkä mene.

Tytär: Jos joku ei ole varma, niin kannustetaan, että kannattaa odottaa siihen asti, että on varma.

Varmuus on lähinnä mielentila ja subjektiivinen kokemus, ei mikään tae oikeassa olemisesta tai mielipiteen pysyvyydestä. Ihminen voi olla täysin varma jostain asiasta ja silti tulla ihan eri tulokseen myöhemmin. Karttamisen oikeuttaminen sillä, että jokainen liittyessään tietää miten erotettuja kohdellaan, on hutera argumentti - ja lieneekö edes niin, että koko totuus karttamisesta paljastettaisiin tutkisteluvaiheessa ihan kaikille?

Kärjistetty mutta oikeansuuntainen vertaus on rikollisjengi, joka tunnetaan siitä, että se leikkaa jengin jättävältä korvan muistoksi. Joku voi asiasta täysin tietoisena silti liittyä, kun ihailee jengiä ja haluaa jengin tuomaa statusta ja oikeudetonta taloudellista etua. Korvan leikkaamisen käytäntö ei häntä liittyessään haittaa, koska hän ajattelee, ettei taatusti ja ihan 100-varmasti koskaan halua erota. Mutta sitten mieli muuttuukin, hän eroaa ja joutuu mainitun koston kohteeksi. Huolimatta siitä, että jäseneksi liittynyt on itse myötävaikuttanut tapahtuneeseen, tämä ei millään tavalla oikeuta jengin julmaa käytäntöä.

Tytär: Niin, että kyllä se on lasten ihan oma valinta, haluavatko kasteelle. Monesti olen kuullut, että vanhemmat ovat kehottaneet todella nuoria lapsia miettimään vielä, että kannattaako mennä kasteelle.

JT-perheeseen syntyneillä on tietysti ihan eri lailla omakohtainen näkökulma asiaan, mutta arvelisin, että nuorisokasteelle menon taustalla on mm. halua olla ikätovereiden kaltainen ja tässä kaste nähdään tietynlaisena aikuistumisriittinä ja hengellisen kypsyyden merkkinä. Luonnollisesti asiaan vaikuttaa myös vanhempien, sukulaisten ja seurakuntalaisten toiveet, vaikka vain hyvin varovaisesti ilmaistuna. Ja tietenkin Vartiotorniseuran jatkuva manipulointi: hallintoelimen jäsen oli jokin aika sitten puheessaan tehnyt käytännössä täysin selväksi, että vanhemmat ovat epäonnistuneet lapsensa hengellisessä kasvattamisessa, jos lapsi ei ole vielä 13-15 -vuotiaanakaan mennyt kasteelle:
http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_u25.html
Hallintoelimen jäseniä voinee pitää Jehovan todistajien ylimpinä johtajina ja keulakuvina, vaikka heidän taidoissaan kantaa vastuuta asioiden mennessä ns. munilleen on toivomisen varaa siinä määrin, että siitä täytyy heille P-merkintä ("paranna tätä") antaa.

Tytär: Aina kannattaa muistaa, että niillä, jotka kuvaavat ohjelmaa, on oikeus leikata ja näyttää mitä itse haluaa.

J1: Voi vaikka leikata johonkin vastauksen "Ei". Teen itse työtä viestintäyksikössä. Siellä käydään paljon läpi näitä asioita. Esimerkiksi, miten kannattaa vastata media. Esimerkiksi ei kannata aloittaa sanomalla "Ei", vaan alkaa kokonaisella lauseella kertomaan.

Uskovatkohan JT:t siihen, että olisi oikeasti mahdollista, että toimittajat ilman mitään selvää motiivia säännöllisesti vääristelisivät Leinosen ja muiden sanomisia? Eikä Leinonen edes yritä näitä vinoutuneita haastatteluja oikoa? Tietysti jos maailmankuva on sellainen, että koko maailma on Saatanan kanssa yhtenä rintamana Jehovan todistajia vastaan (nekin, jotka näyttäisivät nahistelevan keskenään) niin tuolta pohjalta kaikki on tietysti mahdollista.

J1 Puhuttiin ihmisistä, jotka asuvat samassa huonekunnassa. Perhe-elämä jatkuu normaalisti, jos joku erotetaan. Jos asuu eri huonekunnassa, niin ei olla tekemisissä.

R: Nyt kun sinä selität tuon tässä, niin ymmärrän sen. Mutta kun luin sen sieltä netistä, niin sain ihan eri käsityksen.

Tuleehan se totuus sieltä, kun riittävän kauan puristelee, mutta voi että se on vaikeaa ja pitkin hampain pitää myöntää. Karttamisen ongelmallisuus on todistettu jo yksistään sillä, että sitä täytyy noin paljon viimeiseen asti peitellä.

R: Niin mutta jos hän tulisi kadulla vastaan, niin sanoisit varmaan "Moi". Mutta entä sitten jos hän olisikin erotettu?

J1: No mitenhän se nyt olisi... Voisin minä varmaan moi sanoa, mutta en rupeaisi mitään kuulumisia kyselemään.

...

R: Mitäs jos minut erotettaisiin jehovantodistajista? Sanoisitko "Moi", jos tulisin kadulla vastaan?

J1: Voi olla. Mutta en kysyisi kuulumisia.

Siinä jätetään tyylikkäästi takaportti auki sille, että ei välttämättä edes tervehditä. Eikä ainakaan kysellä kuulumisia.