Pro et contra kirjoitti:
Kiinnostaa toki mutta tarkoitin etten välitä ruotia koko "perisynti-oppia" kaikessa laajuudessaan johon mukaan on ympätty mm. predestinaatio-oppi.
Koko laajuudessaan se on kuitenkin Raamatun sanomaa ihmiskunnan tulevaisuudesta ja kuvaus VT:n ja UT:n jumalasta.
Palataanpa ihan Raamatun alkulehdille ja ihmiseksi kuvatun olion alkuun: siellä kerrotaan kuinka Paratiisissa käyskentelevä Jumala loi ihmisen Omaksi Kuvakseen.
Tarkasteltaessa millaista kuvaa sitten luotu ihminen heijasti, VT:n lukeminen auttaa siinä ja piirteet Luojajumalasta paljastuvat selkeästi:
Hän on kiivas, mustasukkainen, kostava, vihaava, hänellä on suosikkeja, joille hän on anteeksi antava eikä monissa esimerkki tapauksissa ole periaatteeltaan oikeuden mukainen, ei edes omaa Lakiansa noudattava.
Luojajumala oli myös erikoistunut karjankasvatukseen ja sotimiseen.
Ketjun aihetta koskien nuo "jumalalliset" piirteet heijastuvat ja tulevat hyvin esille tarkasteltaessa kuningas Daavidia.
Hän oli karjankasvattaja menetyksekäs sotilas, kostaja, Lakia halpana pitävä.
Hän teki julmuuksia, ei oikaissut vääryyksiä, kuten esim. tapauksessa jossa hänen poikansa toistuvasti raiskasi sisartaan, teko oli Herran Lain vastaista, tämäkin oli lakia vastaan, kun hän vannoi Saulille, ettei vahingoita hänen sukuaan, ei pitänyt valaansa.
Lukiessa tulee huomioiduksi, ettei Daavidille ollut voimassa korkeampaa Herran antamaa Lakia, millään ei ollut väliä, hän tappoi ja rikkoi sitä surutta, hänen oma etunsa oli aina ensisijalla.
Tämä menneisyyden suuri valloittaja on nyt sitten liitetty esimerkkinä Uuden testamentin päähenkilölle, Suuremmalla Davidille, jonka tulee paimentaa omaa laumaansa, käydä Suurta Sotaa vihollista vastaan.
Sotaa ei käydä mitään perisyntiä vastaan tai menetettyä paratiisia vastaan, vaan kyse on vallasta, täydellisestä ihmisten ja yksilön hallinnasta ja riitä Perinnöstä, kaupungista.
Suuren Daavidillisen kuninkaan sodan aiheena on ensisijaisesti kaupunki, Jerusalem, jonka Daavid oli aikoinaan valloittanut.
Usko tuohon Jerusalemiin ja sen johtajiin ratkaisee kuka saa elää ja kuka ei. Anteeksiantoa vihollisille ei ole, kuten ei Daavidkaan sitä suonut. Jeesus tosin rukoili anteeksi antoa vihollisillekin, mutta hänhän ei ole Jumala joka lopulta ihmisen kohtalon määrää, ja kirjoitusten mukaan se on jo ennalta määrätty: kaikki Jerusalemin viholliset tullaan tuomitsemaan.
Hämmästyttävää onkin, kun Raamatun kirjoitusten mukaan Jumala ihastui todella syvästi tuohon verentahraamaan valloitettuun Jebusiin (ent.Salemiin) pakanakaupunkiin ja VT:tti kuvaa sitä siitä lähtien Jumalan morsiammeksi Jumalan ollessa sen sulhanen.
Daavidin aikaisessa valloitussodassa, jebulilaiset olivat kaananilaisia jotka oli jo aiemmin tuhoon tuomittu, ei yksilöinä vaan kansana ja tässä tuleekin hyvin esille predestinaatio-oppi.
Saman opin/periaatteen mukaisesti tiedetään jo mm. JT:n uskonnon opettavan, kuinka heidän "vihollistensa" käy kun he Daavidin tavoin rukoilevat kostoa, jotta heidän Jumalansa tulisi Pian tuhoamamaan suurimman osan nykyistä ihmiskuntaa, joka ei palvo ja ole alamainen näkymätömässä Jerusalmissä istuvalle kuninkaalle.