Veljesseura.org

Teologi ja tietokirjailija Aila Ruoho julkaisi jo neljännen kirjan hengellisen väkivallan aihepiiristä. Uusin kirja käsittelee pelkoa ja pelon käyttämistä vallan välineenä epäterveissä hengellisissä yhteisöissä.

Pyhät, pahat ja pelokkaat kuvaa hengellisiä pelkoja ja niistä syntyneitä mielenterveysongelmia kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Tiedostavatko kontrolloivien hengellisten yhteisöjen valtaapitävät jäsentensä ahdistuksen? Miksi ihmisten tuskaan ei puututa? Eikö lauma pysy kasassa ilman pelkoa?

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s717.html

YLE:n aamussa tänään: Harmageddon ja demonit arkisia kuin maito jääkaapissa – epäterveet uskonnolliset yhteisöt hallitsevat pelolla



IS: ”Smurffilelut olivat demonien vallassa ja liikkuivat” – uutuuskirja paljastaa karun totuuden Suomen uskonnollisista yhteisöistä

Aamulehti: Uusi kirja kertoo pelottelusta uskonnollisissa yhteisöissä – Jehovissa voimakkain pelon ilmapiiri

IL: Uutuuskirja kertoo pahojen henkien pelosta uskonnollisissa yhteisöissä - "smurffilelut olivat demonien vallassa"

MTV: "Eniten pelkäsin sanaa petting" – Hengellisten yhteisöjen tiukat säännöt ahdistavat lapsia ja nuoria

Kohta taas joku pastori kirjoittaa HS:n yleisön osastolle että miksi mukavia todistajia kiusataan ja vainotaan. Eivät ole pastorille uskoaan tuputtaneet, rehellisiä tavallisia ihmisiä. Kiva on ollut kahvitella, heillä on aikaa jutella.

Hienoa Aila! Tartuit taas hyvään aiheeseen kirjassasi

Tuo pitää lukea kyllä heti kun ehtii.

Hyvä nähdä, että demoneilla pelottelusta Jehovan todistajien keskuudessa puhutaan julkisessa mediassa.
Mulla itsellä ainakin oli lapsuudessa tosi voimakkaita pelkotiloja henkimaailman suhteen.
Aina peloteltiin ja muistutettiin että Saatana ja demonit tarkkailevat ja yrittävät löytää heikkouksia miten mun uskollisuuden Jehovalle sais rikottua.
Sit aina kerrottiin kaiken maailman urbaaneja legendoja ja tarinoita, kuinka demonit oli hyökännyt jonkun kimppuun, kuulin lapsena monia tarinoita kuinka demonit oli hakannut raskaana olevan naisen ihan mustelmille ympäri kehoa ja raiskannut useita ihmisiä. Tosi tervettä keskustelua lapsen ympärillä!
Sit kun olin aivan itku kurkussa peloissaan näistä tarinoista, "lohdutettiin", että noh ne nyt vaan on tosiasioita, eikä sille voi mitään, pitää vaan turvautua entistä tiukemmin Jehovaan. Samoin sanottiin kun pelkäsin vainoja lapsena aivan kuollakseni.

Mikäli Ailan kirjaa itselleen mieluilee, Adlibris ei ole valinnoista huonoin.

Aloitukseen lisätty Maikkarin juttu.

Lisää löylyä. Veikko Leinosenkin kommentti mahtuu mukaan:

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005117644.html

Siinähän se oli ensimmäisessä lauseessa taas:

Jehovan todistajien mukaan kaikkien lasten ja vanhempien välillä on aina rajanvetoa, mutta se ei johdu yhteisöstä

. Näin näppärästi syytetään yksilöitä jälleen

Tyypillistä JW-ajatuksenjuoksua taas Leinoselta...

"Hänen mukaansa ne eivät kuitenkaan johdu yhteisöstä."
Eipä tietenkään, ei meidän rakkaassa Vartiotorni-seurassa voi olla vika!

”Ne ovat tapauskohtaisia"
Huoh, niinkuin kaikki tuhannet hyväksikäyttötapaukset joista ei järjestelmällisesti kerrottu poliisille.

" Suurin ongelma Jehovan todistajien lapsilla on olla koulukiusattu eli joutua muiden kiusaamaksi”
Eli johtopäätös on, että maailmalliset lapset on ne jotka meidän Jehovan todistaja-lapsia kiusaa!! Saatanan Maailman vika!!!

Vempula kirjoitti:Lisää löylyä. Veikko Leinosenkin kommentti mahtuu mukaan:

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005117644.html

Tuota smurffijuttua en kuullut koskaan ollessani mukana. Voisin väittää sitä höpöhöpöksi, elleivät tuntemani lähteneet olisi myöhemmin tuosta kertoneet. Uskomatonta, rehellisesti sanottuna. Mistä lie moinen juttu lähtenyt liikkeelle.

Pulu kirjoitti:Tuota smurffijuttua en kuullut koskaan ollessani mukana. Voisin väittää sitä höpöhöpöksi, elleivät tuntemani lähteneet olisi myöhemmin tuosta kertoneet. Uskomatonta, rehellisesti sanottuna. Mistä lie moinen juttu lähtenyt liikkeelle.

En minäkään smurffijuttua kuullut aikoinaan, kun olin mukana. Saattaa olla että se on 1990-luvun loppupuolen juttu tuo, kun olin jo liuennut pois järjestön piiristä.

Mut sitten 1980- luvun lopussa oli muita kummallisia juttuja: esim Kuunuu-nimisestä demonista josta ihan Herätkää-lehdestä luin pidemmän artikkelin.

Hyväuskoisena hölmönä kun sen luin, niin se vahvisti uskoani ja kentällä sitten -hätääntynyt ilme naamallani- yritin todistella ihmisille ovilla, että "lukekaa vaikka itse tästä ja ottakaa tämä Herätkää-lehti, että tietäisitte että se on totta - että se Kuunuu-demoni pahoinpiteli yhtä naista pitkän aikaa, kunnes siitä tuli jehovantodistaja jne..."
No, eräskin ovenavaaja(mies) sanoi vaan että "No se nyt kyllä on IHAN höpöä" ja pisti oven kiinni vaivautunut ja hämmästynyt ilme naamallaan.

Että on nuita juttuja ollut kaikenlaisia ja tuo smurffi-juttu voi olla tullut uudempien sukupolvien myötä.
Mutta voihan se toisaalta olla luulokin. En voi kieltää etteikö olisi, koska en ole smurffi-juttuihin perehtynyt.

Mutta tuo Kuunuu-demonin riivaus jutun luin aikoinaan Herätkää lehdestä ja se on jäänyt mieleen ihan oikeana järjestön keksimänä kauhutarinana, jolla kait saatiin uskonkiimaa valettua jäsenistöön että innokkaammin tekisivät kenttätyötä. Ja minuunkin se tosiaan vaikutti.

Syntymä-jehovantodistajiin se Kuunuu ei niin näyttänyt tepsivän, eivät ainakaan puhuneet siitä mitään. Eikä kukaan siitä Kuunuusta oikeastaan puhunut mitään seurakunnassa. Taisin olla seurakunnan ainoa tosi herkkäuskoinen ihminen.

Mut elämä opettaa, ollaansiitä iloisia eikä uskota enää satuihin.

Pulu kirjoitti:Tuota smurffijuttua en kuullut koskaan ollessani mukana. Voisin väittää sitä höpöhöpöksi, elleivät tuntemani lähteneet olisi myöhemmin tuosta kertoneet. Uskomatonta, rehellisesti sanottuna. Mistä lie moinen juttu lähtenyt liikkeelle.

Smurffilegenda lähti (ymmärtääkseni 80-luvulla) jostain jenkkiläisestä seurakunnasta ja on levinnyt melko laajalti. Varmaan aika tuurissaan missä sitä sitten on kuullut, sen verran korkealentoinen tarina jopa Jt-legendaksi. Tarina meni niin, että jollain muksulla oli ollut kokouksessa Smurffi-lelu mukana, joka oli puraissut lasta sormeen ja juossut nauraen salista ulos.

Tapauksesta on myös harvinaista videomateriaalia. Ajasta 4.50 ->

Nyt on pakko kysyä, kuka tommosta parodiaa tekee En oo nauranu aikoihin näin pahasti, kun tuota videota katoin. Yhdessä videossa kaikki ne stereotypiat ja kummallisuudet mitä omanakin aktiiviaikana koki monesti.

Joku entinen Jt tietenkin. Sen tarkempaa tietoa ei ole. Samaa sarjaa löytyy tuubista pari muutakin videota.

Tuo video tuntuu olevan tosiaan parodiaa. Nuo ihmisten äänet esimerkiksi. Niissä on jotain samaa monotonisuutta ja eloisuuden puutetta kuin oikealla salillakin aikoinaan näin. Tietysti hieman väännetysti korostetun liioiteltuja, mutta jotain samaa niissä on. Jotain vaikertavaa mongerrusta.

Ja nuo pikkunaperot on kuvattu huvittavasti.

Hyvä video.