Veljesseura.org

Aloin tässä miettiä, että olenko harvinaisen hullu vai onko kukaan muu täällä kokenut tai luullut kokevansa todistajuusaikana pyhän hengen vaikutuksen tai jotain muita "pyhiä/uskonnollisia" kokemuksia tai tuntemuksia?

Itse muistan, että rukoilemisen jälkeen oli monesti jostain kumman syystä todella rauhallinen ja levollinen olo. Luulen tän johtuvan siitä, että rukoillessa hengitti rauhallisesti ja oli hiljaa ja keskittyneenä yhteen asiaan. Samankaltaisen olon oon todistajuuden jälkeen saanut aikaan niinkin demonisella tavalla kuin meditoimalla. Myös raamatun lukeminen oli rauhoittavaa. Joskus kun olin vielä "hyvä todistaja" niin pidin vielä iltarukouksenkin, ja muistan, että jos rukoilin Jehovalta "rauhaa, joka ylittää kaiken tavanomaisen", niin mulle tuli yhtäkkiä ihan älyttömän levollinen ja rauhallinen olo, samoin jos rukoilin, että huolet poistuis ennen nukkumaanmenoa niin yllättäen ne poistuikin kuin taikaiskusta. Silloin, kun en uskonut, että Jehova kuuntelisi mun rukouksia kun olin olevinaan tehnyt jotain väärää niin tätä oloa ei tullut. On se mieli ihmeellinen.

Skald kirjoitti:Aloin tässä miettiä, että olenko harvinaisen hullu vai onko kukaan muu täällä kokenut tai luullut kokevansa todistajuusaikana pyhän hengen vaikutuksen tai jotain muita "pyhiä/uskonnollisia" kokemuksia tai tuntemuksia?

Jos noilla kuvailemillasi saisi jotkut mt-paperit, niin sulla olis saman alan kavereita riittämiin.

Itse muistan, että rukoilemisen jälkeen oli monesti jostain kumman syystä todella rauhallinen ja levollinen olo.

Psyykkaus onnistui, sait hoidettua maneerin pois, syyllisyys ja riittämättömyys lieveni hetkeksi sekä samalla tunsit itsesi etuoikeutetuksi.

On se mieli ihmeellinen. :think:

Niin ja tossa ei edes ollut vielä aitoa aistiharhaa, kuten mulla noin 50 vuotta sitten. Faija käveli Karvialla oven läpi putkaan kuulin äänensä ja kosketuksensa, jonka jälkeen faija käveli seinän läpi pois putkasta. Unihalvauksen piikkiin olen sen myöhemmin laittanut, en muistaakseni uskaltanut faijallekaan asiaa mainita.

Rukoilu oli mulle kenttäilyn tapaista pakkopullaa, enkä saanut niistä kummastakaan mitään tunnistettavia väreitä.

Markku Meilo kirjoitti:

Skald kirjoitti:Aloin tässä miettiä, että olenko harvinaisen hullu vai onko kukaan muu täällä kokenut tai luullut kokevansa todistajuusaikana pyhän hengen vaikutuksen tai jotain muita "pyhiä/uskonnollisia" kokemuksia tai tuntemuksia?

Itse muistan, että rukoilemisen jälkeen oli monesti jostain kumman syystä todella rauhallinen ja levollinen olo.

Psyykkaus onnistui, sait hoidettua maneerin pois, syyllisyys ja riittämättömyys lieveni hetkeksi sekä samalla tunsit itsesi etuoikeutetuksi.

Kyllä minulle on iltarukous jäänyt tavaksi, rukouksen jälkeen on rauhallinen ja jopa unettava olo, nukun hyvin yöni.
En kylläkään usko, että se olisi "pyhän hengen vaikutusta" ,
mutta niinkuin M.M. kirjoitti, ehkä se on sitä "psyykkausta".

Oli mitä oli, mutta "iltarukous" on tehnyt tehtävänsä, ja se lienee pää asia.

En yhtään tunne häpeää iltarukouksen suhteen.

Voihan tietysti olla, että on muitakin keinoja hyvän unen saamiseksi, mutta minä käytän sitä keinoa, joka on minulla toiminut jo yli 70 vuotta.

Occamin partaveitsi kirjoitti:Voihan tietysti olla, että on muitakin keinoja hyvän unen saamiseksi...

Yhden muistan nuoruudesta, ei vaan enää toimi joka ilta näillä meidän vuosilla.

...mutta minä käytän sitä keinoa, joka on minulla toiminut jo yli 70 vuotta.

Jos vertaa nukahtamis- ja etenkin unilääkkeiden haittavaikutuksia kuvittelemiini itse rukoilutapahtuman haittavaikutuksiin, niin toistaiseksi tilanne on 100-0 rukoilutapahtuman voitoksi.

Mulla ei ole mitään vaikeuksia uinahtaa, ellen ole teellä tai kahvilla turmellut sen yön unensaantia. Entinen naisystävä ja nykyinen vaimo toisteli aiemmin, että se on viis hengenvetoa ja kuorsaus. Nyttemmin vain viis hengenvetoa kun on moottorisänky.

Markku Meilo kirjoitti:

Occamin partaveitsi kirjoitti:Voihan tietysti olla, että on muitakin keinoja hyvän unen saamiseksi...

Yhden muistan nuoruudesta, ei vaan enää toimi joka ilta näillä meidän vuosilla.

Miten niin ei toimi?

Isäni sanoi aina..."Mitä vanhempi puu, sitä kovempi oksa."

Noo...vähän voin antaa periksi. Mutta rukous sen päälle on ihan ok. .....Unilääke tuplaten.

Eheei, ei tämä ole mikään vitsi.

Occamin partaveitsi kirjoitti:Miten niin ei toimi?

Ei vaan tässä iässä enää ota eteen useampaa kertaa yössä yhden ja saman kanssa kolmen vuosikymmenen jälkeen.

Isäni sanoi aina..."Mitä vanhempi puu, sitä kovempi oksa."

Faijallas saattoi olla Levitra-resepti?

Skald kirjoitti:Aloin tässä miettiä, että olenko harvinaisen hullu vai onko kukaan muu täällä kokenut tai luullut kokevansa todistajuusaikana pyhän hengen vaikutuksen tai jotain muita "pyhiä/uskonnollisia" kokemuksia tai tuntemuksia?

Epäilen otaksumaasi hulluutta. Pikemminkin on niin, että kuvaamasi kokemukset kuuluvat varsin tavallisina ilmiöinä kenen tahansa uskovan ihmisen kokemusmaailmaan. Erityisen painokkaina tuontyyppiset kokemukset ovat olleen mm. sotarintamalla kovan henkisen paineen ja alituisen kuolemanpelon alla eläneiden ihmisten parissa, mutta myös aivan tavallisessa siviilielämässä, varsinkin silloin kun on koettu tai koetaan jotakin mieltä painavaa tai ahdistavaa. Työssä ollessani sain kuulla lukuisia vastaavia kertomuksia, jotka on koettu hengellisinä.

Itselläni tällaisia kokemuksia on ollut aikoinaan silloin tällöin. Ensimmäiset liittyivät yöllisiin ukkospelkoihin ja salaman iskuun taloon, jotka mummoni onnistui minuun tartuttamaan ollessani lapsi. Herättyämme yölliseen ukonilmaan, mummo painui komeroon piiloon ja minä rukoilin peittoon kääriytyneenä sängyssäni, kunnes rajuilma rauhoittui ja minä siinä ohessa, minkä jälkeen nukahdin levolliseen uneen. Aamulla herättyäni totesin mummonikin vuoteeseensa kömpineen (jaoin kanssaan saman huoneen). Uskovainen mummoni koki ukonilmasta selviytymisen Jumalan antamana apuna, mikä käsitys siirtyi myös minuun.

Tässä yhteydessä lienee hyvä todeta, etten ole lapsuuteni pelkoja omille lapsilleni siirtänyt.

Mulla oli jt-uskovaisena sellaisia kokemuksia että jos olin nähnyt painajaisia yöllä niin herättyäni pelkäsin niin paljon demoneja etten uskaltanut liikahtaa vuoteessani peiton alla. Tällaisesta kokemuksesta viisastuneena aloin pitämään raamattua sopivasta kohti auki yöpöydällä.

Se auttoi. Kun raamattu oli auki yöpöydällä niin en muista että painajaisia olisi ollut. Mutta jos raamattu oli unohtunut laittaa siihen auki, niin sen muistan selvästi että herättyäni painajaiseen minun oli sitten vain oltava siellä peiton alla jähmettyneenä pelosta.

Varsinkin kun jt-uskovaisena menin katsomaan telkkarista Stephen Kingin kauhu-elokuvia niin ne muistuivat yöllä mieleen demoniaiheineen. Kun pelkäsin demoneja, niin siinä sitten oli tosi kyseessä siellä peiton alla jähmettyneenä.

Tuota. Tämä on osaksi psykologiaa. Maailmallisillakin on ollut kokemuksia raamatun auttavasta voimasta painajaisten karkoittajana, vaikkeivat ole erityisemmin raamaattuun ja Jumalaan uskoneet.

Se johtuu siitä kun raamatulla on auktoriteettia siitä johtuen että se on niin vanha kirja(tai sen asiat ovat vanhoja ja muinaisuudesta peräisin).
Vaikka raamattu olisi vasta ostettu uusi painos, niin tuo auktoriteetti on silti siinä mukana. Tai ei se ole raamatussa varsinaisesti mukana, mutta ihmiset mieltävät sen siihen mukanaolevaksi ja uskovat niin.

Ja tietysti vielä sekin, että uskonnotonkin ihminen uskoo kuitenkin hitusen tuohon raamatun auktoriteettiin ainakin, koska eihän sitä uskonnotonkaan ihminen voi kieltää etteikö ne asiat siinä raamatussa olisi vuosituhansia vanhoja asioita.

Tuolta pohjalta jotenkin se apu siitä raamatusta sitten voi tulla jopa uskonnottomalle ihmisellekin.

Uskovaiselle apu tulee voimakkaasti, koska uskovaisen ihmisen psyyke on siihen voimakkaasti myös viritetty ja se on juntattu ehkäpä jo lapsuudesta päähän.

Minulla se johtui jt-uskosta - siis se raamatun auttava voima. Mutta olen kuullut erään ihmisen sanovan - joka siis ei ollut uskovainen ensinkään - että hän pitää raamattua yöpöydällä ettei näkisi painajaisia, tai jos näkeekin niin voi sitten ottaa sen raamatun käsiin ja olla ikäänkuin sen suojeluksessa ja selviytyä pelosta.

Juoppohulluuteen asti itsensä juovat ovat monasti joutuneet turvautumaan raamattuun, koska ne painajaiset ovat käsin kosketeltavia silloin ja on tavallaan hereillä ja unessa yhtaikaisesti.

Itsellä pahin kokemus alkoholistina kun joku pienen pojan näköinen kammotus on tullut puukottamaan minua ja olen nähnyt ja tuntenut puukotuksen. Sitten siitä kohtauksesta tokeneena olen huomannut että eihän kyljessäni mitään puukonhaavaa näköjään olekaan. Näin pahoihin painajaisiin ja harhoihin raamattu on oiva apu, kun sen pitää kotona aina käsillä.

Toinen paha harha oli, kun apinankaltaiset olennot riekkuivat vuoteeni peräpäässä ja heittelivät minua herätyskelloilla - sellaisilla vanhanaikaisilla vieteri herätyskelloilla, jotka ovat painavia ja käyvät kipeää kun osuvat. Mistä ne otukset ne saivat, sitä en tiedä kun minulla sellaisia herätyskelloja ei ollut ja aamulla herätessäni ei niitä myöskään näkynyt sängylläni ja lattioilla. Kai ne keräsivät ne pois ja lähtivät suosiolla pois kun huomasivat että asunnossa on raamattu.

Se on se raamatun auktoriteetti jota harhat pelkäävät ja eivät uskalla tulla häiritsemään.

No näistä kuitenkin kauheasti väsyneenä tuli sitten se lataamoreissukin tehtyä. Pari viikkoa kuuntelin toisten hullujen jorinoita ja yksi hullu siellä oli nähnyt Jumalan. Ja päätäni viriteltiin lääkkeillä uuteen uskoon. Sähköä ei annettu, että se kokemus jäi kokematta, mutta kaikkea ei voi saada.

Mulla on kait ollut tylsä jt-elämä, kun en ole mitää uskonnollisia kokemuksia kokenut. Tai sitten olin niin huonoa ainesta aina, ettei pyhä puhallus vaikuttanut minuun.
Rukoushetkistä toki tuli rauhallinen olo, mutta se johtui mielestäni enemmänkin siitä hetkeksi hiljentymisestä, eikä itse rukouksesta.
Enkä kyllä muista lähipiiristä muidenkaan niitä kokeneen. Kokemuksia toki konventeissa ja kirjallisuudessa oli aina, mutta ei niitä lähipiirissä/omassa seurakunnassa koskaan pahemmin ollut. Tai ei ainakaan mitään niin ihmeellisiä, että mieleen olisi jääny

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Mulla oli jt-uskovaisena sellaisia kokemuksia että jos olin nähnyt painajaisia yöllä niin herättyäni pelkäsin niin paljon demoneja etten uskaltanut liikahtaa vuoteessani peiton alla. Tällaisesta kokemuksesta viisastuneena aloin pitämään raamattua sopivasta kohti auki yöpöydällä.

Ei helvetti Jarkke, mä pärjäsin jatkuvien painajaisten kanssa ilman punkan vieressä olevaa avointa Raamattua. Mikähän voisi olla demonien kunnioittama etäisyys Raamattuun ja erikseen avattuun Raamattuun? Kyllä olemme olleet todella hullussa hullunmyllyssä.

Se auttoi. Kun raamattu oli auki yöpöydällä niin en muista että painajaisia olisi ollut. Mutta jos raamattu oli unohtunut laittaa siihen auki, niin sen muistan selvästi että herättyäni painajaiseen minun oli sitten vain oltava siellä peiton alla jähmettyneenä pelosta.

Psyykkasit korvienvälin avoimella Raamatulla, ei paha konsti ensiavuksi.

Tuota. Tämä on osaksi psykologiaa.

Ei kai vaan osaksi, pikemminkin pelkästään. Kuten toteat, niin uskonnoton ei ole tietämätön Raamatusta ja sen jumalista, pakokauhun omainen tilanne ajaa ihmisen toimimaan odottamattomilla tavoilla. Sama tilanne esimerkiksi parantumattoman sairauden kohdalla, ihminen saattaa turvautua puoskarointiin.

onko kukaan muu täällä kokenut tai luullut kokevansa todistajuusaikana pyhän hengen vaikutuksen tai jotain muita "pyhiä/uskonnollisia" kokemuksia tai tuntemuksia?

En oo koskaan kokenu tai tuntenu yhtään mitään.

No , uskovaisethan kokee tuon tuosta mitä lie, kuuluu mihin uskontolahkoon tahansa.

Mikähän näistä "tutuista" uskonlahkoista on pahin puhumaan näistä pyhän hengen vaikutuksista itsessänsä tai ympäristössänsä, helluntailaiset?kö?

Veli-Hopea kirjoitti:En oo koskaan kokenu tai tuntenu yhtään mitään.

Et sitten kokeillut viivailla Värtsyä innokkaammin, en kyllä minäkään. Typerää "löydä samat sanat" -leikkiä koko homma.

Mikähän näistä "tutuista" uskonlahkoista on pahin puhumaan näistä pyhän hengen vaikutuksista itsessänsä tai ympäristössänsä, helluntailaiset?kö?

Vaikea sanoa, noita hörhöjä riittää, yksi pyysi mua luokseen (noin 300 km päähän) kun hän saa jumalalta ohjeita radiostaan, mutta kun siitä ULA-radiosta ei enää kuulu YLEn ula.

Minusta on jumalan asia korjata tilanne jos profeettaleidin radio oikkuilee. Hellarihan toi tuntui olleen.

Koska ylläpito on järjestänyt mahdollisuuden poistaa kirjoituksia määräajan sisällä, niin käytän tilaisuutta hyväkseni, ja poistan minun oman "uskonnollisen kokemukseni", ei ole oikein, että siitä saa joku herneen nenäänsä.
Luulin vain, että jokaisella on oikeus "uskonnollisen kokemuksensa" esittämiseen.

Luulin ilmeisesti väärin.

Onnea hienosta siunauksesta!

On varmasti ilo ja kunnia olla noin erityisessä asemassa kaikkivaltiaan silmissä.
Kaikki eivät näitä siunauksia saa, esimerkiksi tänään on kuollut jo pelkästään nälkään ~12000 henkeä mukaanlukien pienet lapset
(Postauksen aikoihin)

People who died of hunger today
Sources and info:
Hunger Stats - United Nations World Food Programme
World Health Report - World Health Organization (WHO)
The State of the World's Children - United Nations Children's Fund (UNICEF
http://www.worldometers.info


Aliravittujakin postauksen aikoihin 744,109,650
Undernourished people in the world

Harmittaa niin tämä oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus, onneksi kuitenkin korkein on päivittänyt älypuhelimiin nykyisiltään GPSsän niin ei tarvi ottaa sumun takia rukouksia vastaan vaan voi keskittyä paremmin niihin joidenka henki pihisee viimeisiä ravinnonpuutteen takia.


Minä olen lopettanut rukoilut 20 vuotta sitten koska pidän sitä itsekkäänä. On muita jotka tarvivat apua paljon enemmän.

No, aina voi rukoilla muiden puolesta, toivotaan että muillakin on mukanaan sumua ja kossua, josko se edistää asiaa.

Poistettu kirjoittajan toimesta.