Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja Markku Meilo » 17.08.2018 21:42

Kivikko kirjoitti:Lapsesta saakka JT, mutta yksi asia oli silloin kiehtovaa...
Mä olen vastaanottanut ja tarjonnut samaa kiehtovuutta omassa harrastuksessani enemmän kuin koskaan jehovantodistajuudessa. Nyt olen passivoitunut, mutta minua ei karteta millään tavalla.

Tämä ei siis ole siis suunnattu sinulle, vaan vakuudeksi niille, jotka ajattelevat yhteisöllisyyden jotenkin rajoittuvan jehovantodistajuuteen.

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja Kaarmis » 16.08.2018 21:36

Kivikko hei, mua ärsyttää että nyt just tässä, tässä hetkessä, veljesseurassa ei edelleenkään oo tykkäysnappia.

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja Kivikko » 14.08.2018 23:18

Lapsesta saakka JT, mutta yksi asia oli silloin kiehtovaa; missä tahansa maailmankolkassa oli mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin joiden kanssa oli heti paljon yhteistä. Se että tarvittaessa olisi saanut myös majoituksen mistä ikinä tahansa, koska JT:t ovat avuliaita vieraille jt:ille (sitä en tajunnut ettei sama vieraanvaraisuus koske oman srk:n jäseniä).

Nyt olen huomannut että voin edelleen halutessani tutustua ihmisiin missä vain, ja yhteiset asiat ovat esim. harrastuksia, aitoja mielenkiinnon kohteita. Samalla jos sattuu paremminkin kaverustumaan niin se on sitten aitoa ja perustuu aitoihin henkilökemioihin eikä velvollisuuksiin. Majoituksenkin saa mistä tahansa jos haluaa järjestää (halpoja hotellejakin on aika moneen lähtöön eikä ollenkaan huono vaihtoehto).

Olen myös ollut keskikokoisissa tapahtumissa jossa voin huoletta jättää omaisuuttani johonkin pöydän alle tms. vailla mitään pelkoa varastamisesta.

Nämä asiat ovat JT-aikana olleet "todisteita ainutlaatuisesta veljesseurasta", mutt sen ulkopuolella olen huomannut että kyse on ollut ainoastaan ihmisyydestä ja siitä että suurin osa meistä ja heistä eivät ole pahoja.

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja Kaarmis » 12.08.2018 02:12

Kuusivuotiaasta sitä kuuntelin, ja oli mun mielestä teologista bullshittiä from the beginning to the last supper.

Mut kun siihen joutui kasvamaan, se oli kaikki mitä oli. Ei sitä vaan ymmärtäny että se aita ei kovin korkea olisi ollut ylitettäväksi. Niinpä olin 32v kun tuosta sonnasta vihdoin eroon pääsi, vaikkei koskaan siihen uskonut.

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja Diiva » 11.08.2018 23:37

Ei se ollut mikään muu näin jälkeenpäin ajateltuna, kun vain se, että sitä oli syntymästään asti kuunnellut. En ole löytänyt muuta selitystä, kun että ajattelin sen olevan totuus. En kai muuten olisi erottamisen jälkeen vielä takaisinkin mennyt.

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja YksinäinenSusi » 11.08.2018 08:04

Minullahan ei vanhemmat olleet jehovantodistajia. Äiti kuitenkin oli jehovantodistaja sydämmeltään jo kuulemma omien sanojensa mukaan jo nuoresta lähtien, mitä kuitenkin suuresti epäilen. Äiti valehtelee kaikessa paljon, koska on patologinen valehtelija.
Äiti poltti paljon tupakkaa, eikä siksi päässyt kasteelle. Vasta nyt vanhana onnistui pääsemaan kasteelle.

Natsi-skitso-jt-tätini oli se pelottelija joka pani ajatuksen pelottavasta kostonhimoisesta - harmagedonissa kaikki ei-jehovantodistajat tappavasta - jehovasta mieleeni muhimaan kun olin jotain 8-10 vuotias. Ajatus muhi ja pelko harmagedonista kasvoi mielessäni niin että aloin osallistumaan kotitutkisteluihin jota jehovantodistajat pitivät ikikiinnostuneelle äidilleni.

Tuo (selvästi näytelty)veljellisen rakkauden käsite vaikutti myös osaltaan kasteelle menemiseeni yhtenä asiana, mutta vain vähän. Kuolema harmagedonissa oli se ainoa suurin syy, joka vaikutti kasteelle menemiseeni.

Add(adhd:n toinen muoto eli tarkkaavaisuus ja kehityshäiriö) teki minusta kyvyttömän kritiikkiin, koska en pystynyt tuolloin keskittymään juurikaan lukemiseen. Ainoa lukeminen nuorena aikuisena johon pystyin keskittymään olivat scifi ja fantasia-kirjat, joihin pakenin harmagedonin pelon aiheuttamaa ahdistusta.
Luin niitä 10-vuotta putkeen ja elin muissa maailmoissa.
Eli olin luonteeltani taivaanrannan maalari ja jalat pilvissä liihotellen liihottelin mielikuvitus asioissa muutenkin ja ihmettelin niitä joilla oli jalat tukevasti maan kamaralla.


Tuo veljellisen rakkauden käsite osoittautui minulle valheeksi. Ei jehovantodistajuudessa mitään oikeata veljellistä rakkautta ole. Se mitä jehovantodistajien keskuudessa on siitä, niin se on pinnallista ja näyteltyä.

Petyin kaikkeen siihen valheeseen, kun todistin omin silmin että jehovantodistajat ovatkin oikeasti epäsopuista, juoruilevaa ja selkäänpuukottavaa sakkia.

Hankkiuduin erotetuksi lopulta 30 vuotiaana tuosta tyhmästä jt-lahkosta, kun en jaksanut enää välittää siitä että kuolisin harmagedonissa. Se on ollut paras päätökseni ikinä, eikä ole tarvinnut katua päivääkään että niin tein.

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja Vieraas » 11.08.2018 06:35

uskollinenidiootti kirjoitti:Kysyisin teiltä kokeneemmilta ajatuksia sekä mielipidettä siitä että, mikä oli se "vetoava ja uskoa vahvistava" side tähän veljelliseen rakkauden sanaan joka loi uskottavan ja ainoan sekä oikean tavan ajatella?
Aikuisena lahkoon liittyneille näillä lienee merkitystä. Lapsesta asti mukana olleelle ihan pelkkä indoktrinaatio riitti pitämään ruodussa.

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja Kaarmis » 11.08.2018 00:02

Ei puhuttu ei, mutta kun minäkin aistin sen, päätin mennä kasteelle. Toki halusin päästä kastautumaan myös kihlattuni kanssa, hän meni kasteelle samassa konvassa.

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja Lothar II » 10.08.2018 19:59

pavlovin koira kirjoitti:Se että menetät perhe- ja kaverisuhteet jos eroat.
Tosin siitähän ei puhuttu paljoakaan ennen kasteelle menoa, jos ollenkaan, itse en ainakaan muista.

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja pavlovin koira » 10.08.2018 01:01

Se että menetät perhe- ja kaverisuhteet jos eroat.

Re: Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja Tony » 09.08.2018 22:04

Järjestöön syntyneelle se oli ainakin omassa tapauksessani se, kun sanottiin, että tämä on Totuus™. Muuta ei oikeastaan tarvittu. Sen jälkeen kaikki tapahtumat vain tukivat ilmiselvää ja Ainoaa Oikeaa Päätelmää. Kokouksessa tai konventissa esitetty rohkaiseva™ kokemus, kirje haaratoimistolta seurakunnille, WC:n siisteys salilla tai konventissa, kyytijärjestelyt kokouksiin, linjassaan pysyvä ruokailujono konventissa - ihan kaikesta pystyi ammentamaan itselleen perusteluita jostain ainutlaatuisesta. Ainutlaatuista taisi olla vain perustelujen köykäisyys.

Veljellinen rakkaus joka vetosi?

Kirjoittaja uskollinenidiootti » 09.08.2018 19:30

Kysyisin teiltä kokeneemmilta ajatuksia sekä mielipidettä siitä että, mikä oli se "vetoava ja uskoa vahvistava" side tähän veljelliseen rakkauden sanaan joka loi uskottavan ja ainoan sekä oikean tavan ajatella?

- Ruoka eli siunaus kun olit tehtävässä?
- Nimitetty?
- ahdingossa? (ruoka tuli "taivaasta")
- Sait seuraa mitä et muuten saisi?
- Sait kehuja?
- Konventti vahvisti niin että ulkopuolinen maailma oli Saatanasta kun näit maailmallisen.
- Kokemukset eri puolilta maailmaa?
- Jne?

Itsellä oli se että oli huono itsetunto ja siihen sai pökättyä SRK:n "tuen" eli minua morjestettiin.

Ylös