Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Verilettu » 04.10.2019 09:48

Syväkurkku kirjoitti: 03.10.2019 13:55Toivon myös ettei kognitiivinen dissonanssi muodostu sinulle liian raskaaksi. Itselleni alkoi tulla jopa fyysisiä oireita aina kun kuulin valheita ladeltavan tai kun rahaa kerjättiin.
Tätä ei voi liikaa korostaa. Tuo syö sisältä niin armottomasti, että pidemmän päälle voi ajaa ihmisen epätoivoisiin tekoihin. :cry: Olisi hyvä, jos olisi joku, jolle purkaa ajatuksia.

Jos aikoo padota kaiken sisäänsä, että mennään tässä vain mukana, niin uskon, että tapahtuu mielen räjähdys tavalla tai toisella.

Hemmetti näitä äärimmäisiä uskontoja, näitä jotka ovat ainoita oikeita (vaikkapa Jehovan todistajat, islamin äärimuodot, skientologia); Jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan.Kuva

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja 3nity » 03.10.2019 18:31

Hyvää jatkoa ja jaksamista toivotan minäkin.

Itselläni irtaantuminen vei aikaa, paljonkin, silloinkin jo kun tiesin homman olevan muuta, kuin mihin olin uskonut. Viimeisen puolen vuoden aikana ajattelin myös muuttavani järjestöä sisältä päin. Mutta se oli tuhoon tuomittua. Toisinajattelu huomattiin nopeasti.

Henkinen irtautuminen vie kauan. Vuosikausia. Kannattaa tänne jäädä lueskelemaan, vaikka ei kirjoittaisi. Pidä ihmeessä toinen silmä auki :) ja voi hyvin.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Syväkurkku » 03.10.2019 13:55

Herännyt kirjoitti: 03.10.2019 06:58 Herännyt menee nyt takaisin nukkumaan, mutta tällä kertaa toinen silmä pysyy auki. Toivotankin kaikille tasapuolisesti hyvää jatkoa ja menestystä tuleville vuosille.
Toivotan myös sinulle hyvää jatkoa ja jaksamista! Ratkaisusi on ymmärrettävä. Ajatuksesi siitä, että PIMOna voisi vaikuttaa sisältäpäin uskonnon muuttumiseen, on hieno. Jotenkin en vaan jaksa siihen uskoa.

Ei lähteminenkään helppoa ole. Meillä feidaus on sinänsä onnistunut (tähän asti) hyvin. Sukulaiset eivät karta eikä muuton jälkeen vanhasta seurakunnasta juuri kukaan ole perään huudellut. Nähtävästi luokituksemme on tällä hetkellä toimeton.

Henkisesti mielenhallinnan purkaminen on edelleen kesken. Vaimon toive olisi sulkea koko luku elämässä ja siirtyä eteenpäin. Tämän johdosta olen pitänyt taukoa sekä blogin suhteen että täälläkin. Blogia pyrin jossakin vaiheessa jatkamaan.

Toivon myös ettei kognitiivinen dissonanssi muodostu sinulle liian raskaaksi. Itselleni alkoi tulla jopa fyysisiä oireita aina kun kuulin valheita ladeltavan tai kun rahaa kerjättiin.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Weathertop » 03.10.2019 12:01

Kutsut järjestöön kuuluvia ihmisiä läheisiksi ystäviksi, mutta toisaalta mainitset pelon joutua kartetuksi. Eikö tässä ole mielestäsi ristiriita? Meinaan vaan, että voiko ihminen, jonka ystävyys on vahvasti ehdollista, aidosti olla läheinen ystävä?

Saatanan maailmassa on tapana sanoa, että kaveria ei jätetä. Oikea ystävä myös toimii sen periaatteen mukaan.

Mitä Raamattuun tulee, suosittelen lämpimästi teoksen taustoihin tutustumista. Arkeologisiin löytöihin perustuva Israelin uskonto ennen juutalaisuutta on yksi silmiä avaava (ja tieteellisen objektiivinen) teos.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Herännyt » 03.10.2019 06:58

Katsoin sopivaksi kirjoittaa tämän tänne, koska tilanteeni on nyt jossain määrin samanlainen kuin Syväkurkulla noin vuosi sitten. Olen tässä nyt itsekin kuukausia pohtinut asioita tarkasti joka kantilta ja miettinyt mitä pitäisi elämälläni tehdä. Uskon löytäneeni jonkinlaisen henkisen tasapainon ja tullut siihen päätökseen, että elämäni jatkukoon Jehovan todistajana, vaikkakin joudun tekemään sen osittain PIMOna. Osittain siksi, että uskon monien Jehovan todistajien opetusten olevan juuri niin kuin Raamattu opettaa, erityisesti niissä kristinuskon perusopetuksessa, joissa lähes kaikki muut kristityt opettavat mielestäni väärin. Lisäksi järjestössä on paljon hienoja asioita ja ennen kaikkea ihmisiä, joiden ystävyydestä nautin mitä suurimmassa määrin. Tuntuu mahtavalta ajatukselta, että voi matkustaa lukuisiin eri maihin ja aina löytyy ihmisiä, jotka ovat läheisiä ystäviä jo ensitapaamisesta lähtien. Myös kokoukset ovat olleet todella virkistäviä juttuja elämässä, vaikka välillä joutuukin suodattamaan joitain asioita, mitä siellä puhutaan.

Mutta kuten tiedetään, kaiken tämän taustalla on se synkkä puoli, joka tätä kaikkea varjostaa. Oikeiden oppien lisäksi on myös vääriä opetuksia, joiden kanssa sinänsä pystyisi elämään, mutta kun niiden joukossa on myös sellaisia oppeja jotka saattavat vaarantaa ihmisen mielenterveyden ja jopa elämän, niin painitaan vakavien moraalisten ristiriitojen kanssa. Voiko kuulua sellaiseen järjestöön jonka antamat toimintamallit johtavat tähän, vaikka itse ei niitä hyväksykään? Tai onko jonkinlaisessa vastuussa, vaikka itse tekee kaikkensa ettei noudata sellaisia ohjeita, jotka aiheuttavat kaiken sen pahan? Joku täällä aikaisemmin taisi mainita yksittäisen henkilön vastuusta, että kyseessä lienee jonkinlainen ikuisuuskysymys, johon ei taida löytyä oikeaa vastausta.

Jokatapauksessa oli selvää, etten voi elää näin, vaan jonkinlainen ratkaisu oli tehtävä oman henkisen terveyden kannalta. Turha sitä on kieltää, että suurin syy päätökseeni varmasti kaikkien yllätykseksi on pelko joutua kartetuksi. Lähes koko sosiaalinen elämäni on kiinni järjestöön kuuluvissa ihmisissä, joten tuo asia teki päätöksen lopulta aika helpoksi. Saattaa tosin olla että olin tämän päätöksen tehnyt jo aikaisemmin juuri ihmissuhteiden vuoksi, mutta tälle vatvomiselle piti saada loppu.

Jonkin verran taustalla oli myös se, että ehkä voin tällä tavalla omalla esimerkilläni olla vaikuttamassa niihin mahdollisiin muutoksiin, joita tämä järjestö tarvitsee. Jehovan todistajat ovat yleisesti sitä mieltä, että suhteellisen pienestä jäsenmäärästään huolimatta kyseessä on vahva ja yhtenäinen järjestö, enkä oikein osaa olla siitä eri mieltä. Olen tullut siihen tulokseen että kaikenlainen ulkoinen vastustus ja vaino ei juurikaan vaikuta siihen, vaan pikemminkin vahvistaa sitä. Muutoksen on siis tultava sisältäpäin ja se onkin paljon todennäköisempää, mitä enemmän on PIMOja järjestön sisällä.

Aika näyttää, teinkö oikean ratkaisun ja ennen kaikkea pystynkö elämään sen kanssa säilyttäen sisäisen rauhan ja tyyneyden.Ei tässä auta muuta kuin kokeilla ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jatkan siis kokouksissa käymistä ja hommaan joka kuukausi raporttiin ne muutamat tunnit kärryn luona päivystäessä. Ovityöhön en enää suostu, joten mielenkiintoista on myös nähdä miten kauan pystyn välttämään sitä, ennen kuin asiaan puututaan.

Päätin samalla että ainakin yritän lopettaa kaikille uskontoon liittyville foorumeille kirjoittamisen, joten en täälläkään siis enää kirjoita sitä vähää, mitä tähän asti olen kirjoittanut. Aktiivinen seuraaminen lukijana toki jatkuu, sillä mistä muualtakaan saa tietoa asioista, joista järjestön sisällä vaietaan. Erityiskiitos kaikille niille, jotka käyttävät aikaansa sen eteen että pysymme ajan tasalla siitä, mitä järjestössä tapahtuu.

Herännyt menee nyt takaisin nukkumaan, mutta tällä kertaa toinen silmä pysyy auki. Toivotankin kaikille tasapuolisesti hyvää jatkoa ja menestystä tuleville vuosille.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Weathertop » 28.05.2019 17:44

Verilettu kirjoitti: 28.05.2019 15:55Ja samaa mieltä, että JP tekee korvaamattoman arvokasta työtä.
Ehdottomasti. JoPon sivut ovat näytelleet tärkeää roolia omassakin heräämisprosessissani.

Lloyd Evansin löysin vasta herättyäni täysin, mutta hän on ollut iso apu sen ymmärtämisessä, miten indoktrinointi ja mielenhallinta ovat minunkin kohdallani toimineet ja millaisia solmuja ne ovat mieleeni jättäneet. Kun ne solmut tunnistaa, niitä pystyy vähitellen availemaan.

Evansin videot ovat myös auttaneet minua pääsemään eroon vihasta, jota jonkin aikaa tunsin Jehovan todistajia kohtaan. Uhrejahan he ovat, kuten itsekin olin.

Evansin kirjaa The Reluctant Apostate kannattaa ehdottomasti lukea, ja sitä voi myös suositella kaikille, joita kiinnostaa tietää enemmän Jehovan todistajista ja jehovantodistajuudesta. Siitä saa hyvän kokonaiskuvan aiheesta.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Verilettu » 28.05.2019 15:55

Syväkurkku, onneksi olkoon. Ja samaa mieltä, että JP tekee korvaamattoman arvokasta työtä.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Weathertop » 28.05.2019 15:02

Hienoa kuulla, että uskalsit ottaa tuon askeleen ja asiat menivät vaimosi kanssa noin hyvin! Teitä on nyt kaksi toisianne tukemassa, ja se on erittäin arvokasta.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Syväkurkku » 28.05.2019 13:32

Vajaa vuosi sitten ajattelin voivani - tämän ketjun otsikon mukaisesti - jäädä roikkumaan PIMOna järjestöön, lähinnä vaimoni onnellisuuden ja karttamisuhan vuoksi.

Nyt on tullut täysin selväksi etten siihen pysty. En kerta kaikkiaan voi kuunnella viikosta toiseen lavalta ladeltuja valheita ja ummistaa silmiäni kaikelta siltä vääryydeltä ja suoranaiselta pahalta mitä Jehovan todistajien järjestö aiheuttaa. Kognitiivinen dissonanssi on aivan liian voimakas.

Otin härkää niskasta kiinni ja keskustelimme asiasta vaimoni kanssa. Sanoin etten voi enää käydä kokouksissa, kentästä puhumattakaan. Yllätyksekseni vaimo suhtautui asiaan rauhallisesti ja totesi ettei hänkään halua jatkaa kokouksissa käymistä. Vaimon kovan linjan sukulaisten vuoksi päätimme välttää "kovaa eroa" ja feidata itsemme ulos pikkuhiljaa. Tämä tulee olemaan helpohkoa koska olemme muuttamassa ulkomaille kesän aikana.

Siitä olen onnellinen että jokainen lapsistani on jättänyt "totuuden". En koskaan painostanut heitä. Samoin omat vanhempani painottivat aina koulutuksen merkitystä. Jos lapsellisuudessani harkitsin tienraivaajan uraa, ohje oli että ensin pitää suorittaa yliopistotutkinto ja sen jälkeen voi miettiä. Varmaan aika harvinaista Jehovan todistajien keskuudessa.

En tunne vihaa enkä katkeruutta Jehovan todistajia kohtaan yksilöinä. Me olemme kaikki kultin uhreja. Järjestöä kohtaan tunnen kaunaa siitä taakasta jota se on aiheuttanut yli sadan vuoden ajan suvulleni.

Jatkossa aion toimia aktiivisesti kertomassa kultin vaarallisuudesta. Muoto on vielä auki. Ensin ajattelin perustaa blogin tai sivuston, mutta Johanneksen Pojan sivut ovat niin kerta kaikkiaan hyvät että tarvetta ainakaan suomenkieliselle sivustolle ei ole olemassa. Huomasin että ruotsinkielisellä puolella taitaa olla vajausta informaation jakamisesta ja saatankin aloittaa siitä. Joka tapauksessa Veljesseuraa on mukava seurata ja kommentoida.

Haluan tässä myös julkisesti kiittää JP:tä siitä pitkäjänteisestä ja tasapainoisesta työstä mitä olet tehnyt. Lloyd Evansin ohella sivustosi on ollut yksi avaintekijöistä mielenhallinnan murtamiseen.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Kletos » 02.12.2018 11:59

Vieras kirjoitti: 29.10.2018 14:50
Syväkurkku kirjoitti:jatkan elämääni Jehovan todistajana.
Tämähän se. Itse roikun mukana lähinnä siksi että vaimo+sukulaiset kaikki meikkuja. Niin kauan kun olen edes paperilla mukana, saan inhimillistä kohtelua. En käy kentällä, en lahjoita, kokouksiin menen harvakseltaan jos parempaa tekemistä ei juuri silloin satu olemaan. Pyrin olemaan tuomatta mitään "luopioajatuksia" esiin tai muutenkaan järkyttää heidän normaalia kuplassa elämistä - näyttää se heillä toimivan ihan hyvin. On kaikille parempi että mikään ei muutu. Itse tulin aikoinaan mukaan koska rakastuin JT tyttöön. Huomasin että tämä porukka on ainakin keskimäärin paremmin käyttäytyvää kuin tavalliset ihmiset, ja kun varsin konservatiivinen anti-liberaali olen, "me ollaan parempia kuin mätä maailma" ajattelu sopi minulle varsin hyvin.

Voisi sanoa että poimin vain parhaat palat tästä uskonnosta. Jos muiden hihhulointi ja aivopesuun alistuminen ei itseä häiritse, voin suositella kenelle tahansa. Bonuksena valikoima neitsyitä, jos satut tulemaan mukaan naimattomana nuorena miehenä.
Tiedän sellaisiakin tapauksia, että kumpikin puolisoista haluaa irtautua järjestöstä, mutta ei voi, koska uskoo toisen haluavan olla mukana. Kun asia viimein uskalletaan tuoda julki,koko perhe lähtee ja vapautuu teeskentelystä ja kulissien ylläpidosta.

Toisaalta tiedän yhdenkin tapauksen, jossa ahdistunut mies joutui esittämään hengellistä ja oli pohtinut itsemurhaakin asian vuoksi. En tiedä, miten hänelle on käynyt, sillä en saanut häneen enää yhteyttä myöhemmin, kun olisin kysynyt hänen kommenttiaan erääseen asiaan.

Yhteisössä, jossa irtautunutta kohdellaan niin epäinhimillisesti kuin mitä todistajat tekevät, eivät edes puolisot uskalla olla rehellisiä toisilleen ja kertoa avoimesti omista tunteistaan.

Mitä tämä kertoo todistajien opin terveydestä ja jäsenten hyvinvoinnista? :think:

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Diiva » 29.11.2018 13:34

Niin no, jos tässä olisi onnellinen ollut todistajana, niin ei kai sieltä pois olisi lähtenyt.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja YksinäinenSusi » 31.10.2018 22:06

Ei kannata haluta olla oikeassa ja onnellinen, koska silloin muodostaa omalla kohdallaan markkinarakoa huijareille jotka tarjoavat oikeassa olemista ja onnellisuutta.

Kannattaa haluta olla väärässä ja tyytyväinen. Sellaiseen ei löydy markkinarakoa ja saa olla rauhassa.

Tämä maailma myös toimii niin että ihminen on yleensä enemmän väärässä kuin oikeassa erilaisissa asioissa ja näistä johtuvissa valinnoissa täytyy monasti kokeilla valita hyvin ja järkevästi mutta jälkikäteen harmittelee vääriä valintojaan elämässä.

Erityisesti kannattaa varoa neuvomasta toisia missään asioissa, koska tie elämän helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Ei kannata siis aikoa hyvää toisille vaan antaa toisten rauhassa kantaa omat ristinsä ja itse omat kaikessa hiljaisuudessa.

Pahinta on mennä neuvomaan nuorta teiniä koulutus ja työura valinnoissaan omilla 30-50 vuoden jo vanhanaikaisilla neuvoilla. Siinä torpedoi vain nuoren elämän. Parasta jättää neuvominen niille joilla on asiantuntemus nuorten neuvomiseen, jotka tekevät sitä työkseen.

Varsinkaan ei missään tapauksessa kannata neuvoa toisia siltä pohjalta että oma elämä on mennyt perseelleen aina kaikessa. Siinähän vaan neuvoo sitten toista laittamaan oman elämänsä samalla tavoin perseelleen, vaikka kuvittelee auttavansa. Jos ei osaa omaa elämäänsä järjestää niin miten sitten toisen elämää.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Harmus » 30.10.2018 21:05

Vieras kirjoitti:
Syväkurkku kirjoitti:jatkan elämääni Jehovan todistajana.
Tämähän se. Itse roikun mukana lähinnä siksi että vaimo+sukulaiset kaikki meikkuja. Niin kauan kun olen edes paperilla mukana, saan inhimillistä kohtelua. En käy kentällä, en lahjoita, kokouksiin menen harvakseltaan jos parempaa tekemistä ei juuri silloin satu olemaan. Pyrin olemaan tuomatta mitään "luopioajatuksia" esiin tai muutenkaan järkyttää heidän normaalia kuplassa elämistä - näyttää se heillä toimivan ihan hyvin. On kaikille parempi että mikään ei muutu. Itse tulin aikoinaan mukaan koska rakastuin JT tyttöön. Huomasin että tämä porukka on ainakin keskimäärin paremmin käyttäytyvää kuin tavalliset ihmiset, ja kun varsin konservatiivinen anti-liberaali olen, "me ollaan parempia kuin mätä maailma" ajattelu sopi minulle varsin hyvin.

Voisi sanoa että poimin vain parhaat palat tästä uskonnosta. Jos muiden hihhulointi ja aivopesuun alistuminen ei itseä häiritse, voin suositella kenelle tahansa. Bonuksena valikoima neitsyitä, jos satut tulemaan mukaan naimattomana nuorena miehenä.
Tuli mieleen Woody Allenin elokuvassa Annie Hall ollut vitsi miehestä, joka kertoo psykiatrille veljensä olevan hullu, koska tämä kuvittelee olevansa kana. Psykiatri ihmettelee, että miksi mies ei anna veljeään ilmi? Mies vastaa, että varmasti tekisikin niin, mutta kun mies tarvitsee munia.

Ensin sopeudumme "muiden hullutuksiin" ja yritämme olla ärsyttämättä. Hetken päästä olemmekin sitten jo riippuvaisia toisen riippuvaisuudesta. Kaiken muuttaminen tulee sitä työläämmän tuntuiseksi mitä kauemmin nykyinen status quo vallitsee.

Kukaan lapsista ei halua rikkoa sitä kuplaa, jossa mamma elää, koska mamman kupla näyttää tuottavan tälle niin paljon onnea. Aluksi kaikki on vain varomista, mutta hetken päästä varominen muuttuu toisen kuplan kannatteluksi, koska rikkominen sattuu liikaa heti ja johtaa tuntemattomaan.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Tony » 30.10.2018 18:17

Vieras kirjoitti:Ja mitä pedofilian tuottamiseen tulee, kannattaa suunnata ne resurssit ensin katoliseen kirkkoon jossa väkeä ja uhreja kuitenkin satoja kertoja enemmän. Kun siellä alkaa päitä pudota, porukka istua vankilassa ja kolehdit menemään korvausten maksamiseen, sen vaikutus valuu kyllä Warwickiin asti.
Tällä logiikalla ei tarvitse turhaan välittää mistään mitään, kun kaikkeen on olemassa esittää joku pahempi esimerkki.

Puhumattakaan tosiaan siitä, että jäsenmäärään suhteutettuna ongelma lienee vähintään samalla tasolla kuin katolisessa kirkossa.

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Kirjoittaja Weathertop » 30.10.2018 15:59

Vieras kirjoitti: Ja mitä pedofilian tuottamiseen tulee, kannattaa suunnata ne resurssit ensin katoliseen kirkkoon jossa väkeä ja uhreja kuitenkin satoja kertoja enemmän.
Jäsenmäärään suhteutettuna ongelma on kuitenkin Jehovan todistajissa paljon pahempi, jos esimerkiksi Royal Commissionin löydöksistä Australiassa voidaan jotain päätellä. Kyllä oman organisaation epäkohtien pitäisi syystäkin kiinnostaa enemmän.

Ylös