Kirjoittaja uskollinenidiootti » 13.01.2019 09:23
Viitaten tähän JP:n kirjoitukseen ja siinä esiintyvään kokemukseen:
"Nuori veli kertoi, että hän pyrki ammattikoulun ja lukion jälkeen ammattikorkeakouluun ja pääsi sinne sisään. Hän ei kuitenkaan aloittanut opintoja vaan siirsi opinnot vuoden päähän. Sen sijaan hän aloitti tienraivauspalveluksen. Kun vuosi oli kulunut, hänen oli tehtävä lopullinen päätös opiskelupaikan suhteen. Hän ei ottanut ammattikorkeakoulun opiskelupaikkaa vastaan. Hän jatkoi tienraivausta. Hän ei omien sanojensa mukaan kadu valintaansa. Hän sai valintansa perusteella ”siunauksia” ja pääsi Beteliin kuukaudeksi rakennustöihin."
Oma näkemykseni mikäli vähäänkään tunnen "veli vanhimpia jotka auttavat rakkaudellisesti":
Veli teki alunperin virheen vanhimpien silmissä kun haki AMK:hon. Se ei ole suositeltavaa.
"Veli vanhin neuvoi rakkaudellisesti, että kokeile vuosi tienraivausta,kokeile Jehovaa kuinka hyvä hän on".
Näin veli lievensi omaa omaatuntoansa kun oli hakenut korkeakouluun ja tajusi vihjeistä että se ei ole suositeltavaa.
No mitä vuoden päästä? Miltä se kuulostaisi lavalta kun nuori veli sanoisi: "kokeilin vuoden tienraivausta ja nyt päätin lopettaa sen ja keskittyä korkeakoulututkintoihin"??
Naru oli jo niin kireällä kaulassa "veli vanhimman rakkaudellisen auttamisen kautta", että ei mitään jakoa enään mennä kouluun kun ei heti tehnyt sitä päätöstä.
Sai siunauksia ja 1kk kokemusta miten ruokapalvelu toimii kun naulaat lautoja tai hiot vanhoja pintoja Jumalan huoneessa. Tämä on hieno rivi CV:ssä tulevaisuudessa.
Lopuksi vielä kysymys: kuinka yleistä perheissä on se että kuitenkin nuorta "ei estetä" korkeakouluhakuun versus että "kannustetaan"?
Edit: "Hän ei omien sanojensa mukaan kadu valintaansa"
Aivan: On monta tapaa kysyä asiaa jolla saadaan lause kuulostamaan omalta, tyypillinen muovattu konventtilause lavalta.
Viitaten tähän JP:n kirjoitukseen ja siinä esiintyvään kokemukseen:
[i]"Nuori veli kertoi, että hän pyrki ammattikoulun ja lukion jälkeen ammattikorkeakouluun ja pääsi sinne sisään. Hän ei kuitenkaan aloittanut opintoja vaan siirsi opinnot vuoden päähän. Sen sijaan hän aloitti tienraivauspalveluksen. Kun vuosi oli kulunut, hänen oli tehtävä lopullinen päätös opiskelupaikan suhteen. Hän ei ottanut ammattikorkeakoulun opiskelupaikkaa vastaan. Hän jatkoi tienraivausta. Hän ei omien sanojensa mukaan kadu valintaansa. Hän sai valintansa perusteella ”siunauksia” ja pääsi Beteliin kuukaudeksi rakennustöihin."[/i]
Oma näkemykseni mikäli vähäänkään tunnen "veli vanhimpia jotka auttavat rakkaudellisesti":
Veli teki alunperin virheen vanhimpien silmissä kun haki AMK:hon. Se ei ole suositeltavaa.
"Veli vanhin neuvoi rakkaudellisesti, että kokeile vuosi tienraivausta,kokeile Jehovaa kuinka hyvä hän on".
Näin veli lievensi omaa omaatuntoansa kun oli hakenut korkeakouluun ja tajusi vihjeistä että se ei ole suositeltavaa.
No mitä vuoden päästä? Miltä se kuulostaisi lavalta kun nuori veli sanoisi: "kokeilin vuoden tienraivausta ja nyt päätin lopettaa sen ja keskittyä korkeakoulututkintoihin"??
Naru oli jo niin kireällä kaulassa "veli vanhimman rakkaudellisen auttamisen kautta", että ei mitään jakoa enään mennä kouluun kun ei heti tehnyt sitä päätöstä.
Sai siunauksia ja 1kk kokemusta miten ruokapalvelu toimii kun naulaat lautoja tai hiot vanhoja pintoja Jumalan huoneessa. Tämä on hieno rivi CV:ssä tulevaisuudessa.
Lopuksi vielä kysymys: kuinka yleistä perheissä on se että kuitenkin nuorta "ei estetä" korkeakouluhakuun versus että "kannustetaan"?
Edit: [i]"Hän ei omien sanojensa mukaan kadu valintaansa"[/i]
Aivan: On monta tapaa kysyä asiaa jolla saadaan lause kuulostamaan omalta, tyypillinen muovattu konventtilause lavalta.