Kirjoittaja Herännyt » 19.06.2019 23:28
Ei se lasten elämä pelkkää kokousta ja kenttäpalvelusta ole, mutta parantamisen varaa on kuitenkin, mitä tulee lasten asemaan Jt-perheissä. Ymmärrän sen, että tiettyyn ikään asti lapsia viedään kokouksiin, mutta jossain vaiheessa tulee se raja, jolloin lapsen pitää saada itse päättää ilman minkäänlaista painostusta tai rangaistuksen pelkoa, että lähteekö kokoukseen vai ei.Ja tämä raja tulee jo kauan ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen.
Sen sijaan sitä en hyväksy, että lasten odotetaan kiertävän ovelta ovelle siinä missä aikuisetkin, vaikka nämä eivät voi millään edes ymmärtää, mitä he ovenavaajalle tarjoavat. Sitten on vielä pelko siitä, että koulukaverit näkevät ja alkavat kiusaamaan. Kyllä lapsilla pitäisi olla täysi vapautus kenttäpalveluksesta, elleivät nämä sitten itse ehdottomasti halua siihen osallistua.
Kyllä omassa lapsuudessakin oli ihan kivojakin asioita, joskaan en kovin lämmöllä muistele sitä miten kokouksissa ja kentällä oli käytävä, vaikka itse ei todellakaan olisi halunnut. Vanhempien miellyttämisestä siinä oli kyse. Ja yhä tulee mieleen niitä katkeria muistoja, kun joku kiva tekeminen piti keskeyttää tai jättää kokonaan välistä, kun piti lähteä kokoukseen. Se tuntui silloin todella epäoikeudenmukaiselta. Ja kun kokouksia oli silloin vielä kolmesti viikossa, niin lapsen maailmassa se tuntui siltä, kuin niitä olisi ollut joka päivä.
Niin vain ajattelin, etten kirjoita kun tuohon yhteen ketjuun, mutta minkäs teet kun on paljon sanottavaa.
Ei se lasten elämä pelkkää kokousta ja kenttäpalvelusta ole, mutta parantamisen varaa on kuitenkin, mitä tulee lasten asemaan Jt-perheissä. Ymmärrän sen, että tiettyyn ikään asti lapsia viedään kokouksiin, mutta jossain vaiheessa tulee se raja, jolloin lapsen pitää saada itse päättää ilman minkäänlaista painostusta tai rangaistuksen pelkoa, että lähteekö kokoukseen vai ei.Ja tämä raja tulee jo kauan ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen.
Sen sijaan sitä en hyväksy, että lasten odotetaan kiertävän ovelta ovelle siinä missä aikuisetkin, vaikka nämä eivät voi millään edes ymmärtää, mitä he ovenavaajalle tarjoavat. Sitten on vielä pelko siitä, että koulukaverit näkevät ja alkavat kiusaamaan. Kyllä lapsilla pitäisi olla täysi vapautus kenttäpalveluksesta, elleivät nämä sitten itse ehdottomasti halua siihen osallistua.
Kyllä omassa lapsuudessakin oli ihan kivojakin asioita, joskaan en kovin lämmöllä muistele sitä miten kokouksissa ja kentällä oli käytävä, vaikka itse ei todellakaan olisi halunnut. Vanhempien miellyttämisestä siinä oli kyse. Ja yhä tulee mieleen niitä katkeria muistoja, kun joku kiva tekeminen piti keskeyttää tai jättää kokonaan välistä, kun piti lähteä kokoukseen. Se tuntui silloin todella epäoikeudenmukaiselta. Ja kun kokouksia oli silloin vielä kolmesti viikossa, niin lapsen maailmassa se tuntui siltä, kuin niitä olisi ollut joka päivä.
Niin vain ajattelin, etten kirjoita kun tuohon yhteen ketjuun, mutta minkäs teet kun on paljon sanottavaa. :)