Jehovan todistajien oppi on jatkuvassa muutostilassa ja monesti opinkappale tai suhtautuminen johonkin asiaan on muuttunut vuosien mittaan jopa päinvastaiseksi - joskus tehden siksakkia useampaan otteeseen. Myös Jehovan todistajien käsitys juutalaisista on vaihdellut äärestä toiseen.
Charles Taze Russell
Charles Taze Russell oli innokas sionisti [1,2]. Sionismi on 1800-luvulla syntynyt liike, jonka tärkeimpänä tavoitteena oli luoda juutalaisille oma valtio. Russell opetti, että Jumalan suosio oli palautettu juutalaisille 1878 ja että juutalainen valtio perustettaisiin Lähi-Itään. Harmagedonin taistelun piti alkaa, kun monikansalliset joukot hyökkäisivät ennallistetun Israelin kimppuun. Vielä vuonna 1910 hän järjesti New Yorkin Hippodrome-teatterissa suuren tilaisuuden juutalaisille ja ilmoitti, ettei juutalaisten tarvitsisi kääntyä uskostaan kristillisyyteen.
Russellin aikana Vartiotorni julkaisi mainoksia, joissa kerättiin rahaa Israelin valtion perustamista varten. Miten paljon rahaa kertyi ja minne rahat lopulta päätyivät, ei ole tiedossa. Kyseessä saattoi olla vain yksi Russellin kymmenistä taloudellisista vedätyksistä.
Joseph Rutherford
Valtakautensa alussa Joseph Rutherford myötäili edeltäjänsä juutalaismyönteistä linjaa. Vähitellen tämä linja muuttui päinvastaiseksi.
Vuonna 1928 Rutherford luopui käsityksestä, jonka mukaan juutalaisten suosio Jumalan silmissä olisi ennallistettu ja että Israelin valtio perustettaisiin Palestiinaan Jumalan tahdon mukaisesti [3].
Itse asiassa Rutherford tunsi suurta antipatiaa juutalaisia kohtaan. Puhuessaan Winnipegin konventissa 1920-luvun alussa Rutherford kutsui juutalaisia "koukkunenäisiksi, huonoryhtisiksi pikkuolennoiksi, jotka kadunkulmissa yrittävät huijata jokaisen kolikon" [4].
Rutherfordin inho juutalaisuutta kohtaan ilmeni monissa asioissa. Russell oli ollut sionisti ja luonut itsestään patriarkaalisen - ja samalla tavallaan juutalaisen - kuvan kasvattamalla itselleen komean parran. Useat raamatuntutkijat jäljittelivät tässä asiassa Russellia. Vuonna 1925 Rutherford kielsi Saksan vierailunsa aikana parran käytön [5]. Vielä tänäkään päivänä Jehovan todistajilla ei juurikaan näe partaa, ainakaan puhujalavalla. Harva Jehovan todistaja kuitenkaan tietää tavan taustasta ja siitä, että se liittyy Rutherfordin antisemitismiin ja haluun erottautua Russellista.
1930-luvun antisemitistisessä ilmapiirissä Rutherford halusi tehdä mahdollisimman selkeän eron juutalaisuuteen. Juutalaiset välttävät viimeiseen asti lausumasta Jumalan nimeä, jota pitävät pyhänä. Rutherford meni tässä asiassa toiseen äärimmäisyyteen ja nimesi Raamatuntutkijat vuonna 1931 Jehovan todistajiksi. Jumalan nimestä tuli yksi liikkeen tärkeimmistä asioista. Itse en koskaan oikein ymmärtänyt, miksi Jumalan nimestä tehdään niin suuri numero Jehovan todistajien keskuudessa. Samoin kuin kielto kasvattaa partaa, Jumalan nimen korostaminen juontaa juurensa Rutherfordin antisemitismista.
Natsi-Saksa
1920-luvulla Saksa oli Raamatuntutkijoiden koelaboratorio [5]. Saksassa testattiin kaikki uudistukset, liittyivät ne sitten uusien painotekniikoiden käyttöön, julkaisujen hinnoitteluun, voitonjakoon Seuran ja julkaisujen levittäjien kesken tai seurakuntien organisointiin. Raamatuntutkijoiden kasvu Saksassa oli huimaa.
1930-luvun alussa natsit nousivat valtaan. Raamatuntutkijat joutuivat natsihallinnon silmätikuksi, koska eivät suostuneet esittämään natsitervehdystä, laulaneet kansallislaulua tai suorittaneet asepalvelusta. 1933 Saksan viranomaiset takavarikoivat Seuran omaisuuden. Omaisuuteen kajoaminen sai Rutherfordin liikkeelle. Kesäkuussa 1933 järjestettiin Saksassa suuri konventti. Konventin tarkoitus oli osoittaa saksalaisille viranomaisille Jehovan todistajien kansalaiskelpoisuus. Konventtipaikan ulkopuolella liehuivat Saksan hakaristiliput ja konventtiyleisö lauloi Saksan kansallislaulun - tosin omilla sanoillaan. Kaiken kukkaraksi julkaistiin jaettavaksi lehtinen
Tosiasioiden julistus. Lehtisessä todettiin, että Jehovan todistajat jakavat natsipuolueen eettiset periaatteet ja että Jehovan todistajilla ja natseilla on samat viholliset: juutalaiset, katoliset, USA, Britannia ja Ranska [6].
Rutherfordin liehittely natsihallinnon kanssa ei kuitenkaan auttanut. Vuonna 1933 Saksassa oli noin 30 000 Jehovan todistajaa. Noin 3 000 todistajaa lähetettiin keskitysleireille ja näistä noin tuhat sai surmansa. [7] Seuran virallisessa historiassa korostetaan, miten keskitysleireille joutuneet eivät sovitelleet uskoaan. Vaikka asiasta ei taida olla tarkkoja tilastoja, tämä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Seura jättää kuitenkin kertomatta, että varsin monet eivät joutuneet lainkaan keskitysleirille, koska allekirjoittivat sitoumuksen, jossa sanoutuivat irti uskostaan. Erityisesti Seuran johdossa olleet henkilöt selvisivät usein ilman rangaistuksia allekirjoitettuaan sitoumuksen. Jotkut näistä palasivat Seuran toimintaan sodan jälkeen.
Keskitysleireillä Jehovan todistajat pääsivät usein luottovankien asemaan tottelevaisuutensa ja passiivisuutensa johdosta.
Himmlerin unelma
Heinrich Himmler johti SS-joukkoja ja Gestapoa sekä vastasi myös keskitysleirien toiminnasta [8]. Heinäkuussa 1944 Himmler antoi määräyksen Ernst Kaltenbrunnerille, jonka mukaan leireillä olevat Jehovan todistajat tulisi luetteloida. Heidät oli määrä vapauttaa ja lähettää Itä-Eurooppaan saarnaamaan uskoaan. Tätä työtä olisi ollut jopa määrä tukea. Himmlerin mielestä Itä-Eurooppaan tulisi saada aikaiseksi jokin yleinen arvojärjestelmä. Himmler ei uskonut, että natsismia voitaisiin levittää itäeurooppalaisille ja piti toisaalta ortodoksisuuden tai katolilaisuuden levittämistä vaarallisena. Hän uskoi, että Jehovan todistajien väkivallaton usko passivoisi alistetut kansat. Lisäksi nämä olisivat hyviä työntekijöitä koska eivät polttaneet eivätkä juoneet. [9]
Himmlerillä saattoi olla myös mielessä Rutherfordin vakuutukset yhteisistä arvoista ja yhteisistä vihollisista, kuten juutalaisista. Molemmat myös uskoivat vakaasti tuhatvuotiseen valtakuntaan. Eikä SS-miehilläkään saanut olla partaa.
Vuonna 1944 itärintama alkoi kuitenkin pettää, eikä Himmlerin unelma teokraattisesta Itä-Euroopasta koskaan toteutunut. Mutta sinänsä veikeätä ajatella, että jos natsit olisivat voittaneet sodan, Jehovan todistajat voisivat olla Venäjän nykyinen valtionuskonto.
Lähteet
1. JWFacts:
Zionism
2. Wikipedia:
Charles Taze Russell
3. Wikipedia:
Joseph Rutherford
4. M. James Penton: Jehovah's Witnesses and the Third Reich - Secretarian Politics under Persecution
5. William Schnell: Thirty Years a Watch Tower Slave
6. Wikipedia:
Declaration of Facts
7. Holocaust Encyclopedia:
Nazi Persecution of Jehovah's Witnesses
8. Wikipedia:
Heinrich Himmler
9. Alexander Dallin: GERMAN RULE IN RUSSIA 1941-1945—A Study of Occupation Policies
Jehovan todistajien oppi on jatkuvassa muutostilassa ja monesti opinkappale tai suhtautuminen johonkin asiaan on muuttunut vuosien mittaan jopa päinvastaiseksi - joskus tehden siksakkia useampaan otteeseen. Myös Jehovan todistajien käsitys juutalaisista on vaihdellut äärestä toiseen.
[b]Charles Taze Russell[/b]
Charles Taze Russell oli innokas sionisti [1,2]. Sionismi on 1800-luvulla syntynyt liike, jonka tärkeimpänä tavoitteena oli luoda juutalaisille oma valtio. Russell opetti, että Jumalan suosio oli palautettu juutalaisille 1878 ja että juutalainen valtio perustettaisiin Lähi-Itään. Harmagedonin taistelun piti alkaa, kun monikansalliset joukot hyökkäisivät ennallistetun Israelin kimppuun. Vielä vuonna 1910 hän järjesti New Yorkin Hippodrome-teatterissa suuren tilaisuuden juutalaisille ja ilmoitti, ettei juutalaisten tarvitsisi kääntyä uskostaan kristillisyyteen.
Russellin aikana Vartiotorni julkaisi mainoksia, joissa kerättiin rahaa Israelin valtion perustamista varten. Miten paljon rahaa kertyi ja minne rahat lopulta päätyivät, ei ole tiedossa. Kyseessä saattoi olla vain yksi Russellin kymmenistä taloudellisista vedätyksistä.
[b]Joseph Rutherford[/b]
Valtakautensa alussa Joseph Rutherford myötäili edeltäjänsä juutalaismyönteistä linjaa. Vähitellen tämä linja muuttui päinvastaiseksi.
Vuonna 1928 Rutherford luopui käsityksestä, jonka mukaan juutalaisten suosio Jumalan silmissä olisi ennallistettu ja että Israelin valtio perustettaisiin Palestiinaan Jumalan tahdon mukaisesti [3].
Itse asiassa Rutherford tunsi suurta antipatiaa juutalaisia kohtaan. Puhuessaan Winnipegin konventissa 1920-luvun alussa Rutherford kutsui juutalaisia "koukkunenäisiksi, huonoryhtisiksi pikkuolennoiksi, jotka kadunkulmissa yrittävät huijata jokaisen kolikon" [4].
Rutherfordin inho juutalaisuutta kohtaan ilmeni monissa asioissa. Russell oli ollut sionisti ja luonut itsestään patriarkaalisen - ja samalla tavallaan juutalaisen - kuvan kasvattamalla itselleen komean parran. Useat raamatuntutkijat jäljittelivät tässä asiassa Russellia. Vuonna 1925 Rutherford kielsi Saksan vierailunsa aikana parran käytön [5]. Vielä tänäkään päivänä Jehovan todistajilla ei juurikaan näe partaa, ainakaan puhujalavalla. Harva Jehovan todistaja kuitenkaan tietää tavan taustasta ja siitä, että se liittyy Rutherfordin antisemitismiin ja haluun erottautua Russellista.
1930-luvun antisemitistisessä ilmapiirissä Rutherford halusi tehdä mahdollisimman selkeän eron juutalaisuuteen. Juutalaiset välttävät viimeiseen asti lausumasta Jumalan nimeä, jota pitävät pyhänä. Rutherford meni tässä asiassa toiseen äärimmäisyyteen ja nimesi Raamatuntutkijat vuonna 1931 Jehovan todistajiksi. Jumalan nimestä tuli yksi liikkeen tärkeimmistä asioista. Itse en koskaan oikein ymmärtänyt, miksi Jumalan nimestä tehdään niin suuri numero Jehovan todistajien keskuudessa. Samoin kuin kielto kasvattaa partaa, Jumalan nimen korostaminen juontaa juurensa Rutherfordin antisemitismista.
[b]Natsi-Saksa[/b]
1920-luvulla Saksa oli Raamatuntutkijoiden koelaboratorio [5]. Saksassa testattiin kaikki uudistukset, liittyivät ne sitten uusien painotekniikoiden käyttöön, julkaisujen hinnoitteluun, voitonjakoon Seuran ja julkaisujen levittäjien kesken tai seurakuntien organisointiin. Raamatuntutkijoiden kasvu Saksassa oli huimaa.
1930-luvun alussa natsit nousivat valtaan. Raamatuntutkijat joutuivat natsihallinnon silmätikuksi, koska eivät suostuneet esittämään natsitervehdystä, laulaneet kansallislaulua tai suorittaneet asepalvelusta. 1933 Saksan viranomaiset takavarikoivat Seuran omaisuuden. Omaisuuteen kajoaminen sai Rutherfordin liikkeelle. Kesäkuussa 1933 järjestettiin Saksassa suuri konventti. Konventin tarkoitus oli osoittaa saksalaisille viranomaisille Jehovan todistajien kansalaiskelpoisuus. Konventtipaikan ulkopuolella liehuivat Saksan hakaristiliput ja konventtiyleisö lauloi Saksan kansallislaulun - tosin omilla sanoillaan. Kaiken kukkaraksi julkaistiin jaettavaksi lehtinen [i]Tosiasioiden julistus[/i]. Lehtisessä todettiin, että Jehovan todistajat jakavat natsipuolueen eettiset periaatteet ja että Jehovan todistajilla ja natseilla on samat viholliset: juutalaiset, katoliset, USA, Britannia ja Ranska [6].
Rutherfordin liehittely natsihallinnon kanssa ei kuitenkaan auttanut. Vuonna 1933 Saksassa oli noin 30 000 Jehovan todistajaa. Noin 3 000 todistajaa lähetettiin keskitysleireille ja näistä noin tuhat sai surmansa. [7] Seuran virallisessa historiassa korostetaan, miten keskitysleireille joutuneet eivät sovitelleet uskoaan. Vaikka asiasta ei taida olla tarkkoja tilastoja, tämä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Seura jättää kuitenkin kertomatta, että varsin monet eivät joutuneet lainkaan keskitysleirille, koska allekirjoittivat sitoumuksen, jossa sanoutuivat irti uskostaan. Erityisesti Seuran johdossa olleet henkilöt selvisivät usein ilman rangaistuksia allekirjoitettuaan sitoumuksen. Jotkut näistä palasivat Seuran toimintaan sodan jälkeen.
Keskitysleireillä Jehovan todistajat pääsivät usein luottovankien asemaan tottelevaisuutensa ja passiivisuutensa johdosta.
[b]Himmlerin unelma[/b]
Heinrich Himmler johti SS-joukkoja ja Gestapoa sekä vastasi myös keskitysleirien toiminnasta [8]. Heinäkuussa 1944 Himmler antoi määräyksen Ernst Kaltenbrunnerille, jonka mukaan leireillä olevat Jehovan todistajat tulisi luetteloida. Heidät oli määrä vapauttaa ja lähettää Itä-Eurooppaan saarnaamaan uskoaan. Tätä työtä olisi ollut jopa määrä tukea. Himmlerin mielestä Itä-Eurooppaan tulisi saada aikaiseksi jokin yleinen arvojärjestelmä. Himmler ei uskonut, että natsismia voitaisiin levittää itäeurooppalaisille ja piti toisaalta ortodoksisuuden tai katolilaisuuden levittämistä vaarallisena. Hän uskoi, että Jehovan todistajien väkivallaton usko passivoisi alistetut kansat. Lisäksi nämä olisivat hyviä työntekijöitä koska eivät polttaneet eivätkä juoneet. [9]
Himmlerillä saattoi olla myös mielessä Rutherfordin vakuutukset yhteisistä arvoista ja yhteisistä vihollisista, kuten juutalaisista. Molemmat myös uskoivat vakaasti tuhatvuotiseen valtakuntaan. Eikä SS-miehilläkään saanut olla partaa.
Vuonna 1944 itärintama alkoi kuitenkin pettää, eikä Himmlerin unelma teokraattisesta Itä-Euroopasta koskaan toteutunut. Mutta sinänsä veikeätä ajatella, että jos natsit olisivat voittaneet sodan, Jehovan todistajat voisivat olla Venäjän nykyinen valtionuskonto.
[b]Lähteet[/b]
1. JWFacts: [url=https://www.jwfacts.com/watchtower/zionism.php]Zionism[/url]
2. Wikipedia: [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Taze_Russell]Charles Taze Russell[/url]
3. Wikipedia: [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_Franklin_Rutherford]Joseph Rutherford[/url]
4. M. James Penton: Jehovah's Witnesses and the Third Reich - Secretarian Politics under Persecution
5. William Schnell: Thirty Years a Watch Tower Slave
6. Wikipedia: [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Declaration_of_Facts]Declaration of Facts[/url]
7. Holocaust Encyclopedia: [url=https://encyclopedia.ushmm.org/content/en/article/nazi-persecution-of-jehovahs-witnesses]Nazi Persecution of Jehovah's Witnesses[/url]
8. Wikipedia: [url=https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinrich_Himmler]Heinrich Himmler[/url]
9. Alexander Dallin: GERMAN RULE IN RUSSIA 1941-1945—A Study of Occupation Policies