miten selvisitte

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: miten selvisitte

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja harzit » 05.11.2017 02:47

Hauska huomata että muutkin ovat kiinnostuneet tieteestä lähdettyään kultista :) Jännä juttu mutta nykyään tulee luettua paljon luonnontieteistä, evoluutiosta, kosmologiasta yms. Onhan se ymmärrettävää kun ennen sai lukea vain vartsikkaa.

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja Weathertop » 04.11.2017 21:13

mymmeli kirjoitti:Hei taas Weathertop!

Tuosta Orwellin romaanista olen kuullut, mutta en ole vielä lukenut. Se on tosiaan niin, että omaa ajattelua joutuu opettelemaan ja se ei tapahdu nopeasti. Hyvin sanoit, että maailmankatsomuksen rakentaminen voi hyvin olla koko loppuelämän mittainen seikkailu. Itsekin tosiaan mietin jossain vaiheessa alkuräjähdysteoriaa, sielua ym. kunnes jossain vaiheessa tulin sellaiseen ajatukseen, että miksi ihmeessä mun pitäisi tietää mistä maailma on mahdollisesti saanut alkunsa tai onko kuoleman jälkeen elämää tms. Sitten vain ajattelin niin, että nyt en näe mitään mieltä sillä, että vaivaisin sillä päätäni sen enempää. MItä vaikutusta sillä olisi elämääni, vaikka saisin tietää totuuden maailmankaikkeiúden synnystä? Keskustelin jopa yhden kosmologian professorin kanssa asiasta. Elämäni on tässä ja nyt ja elämä on lyhyt. Haluan käyttää sen itselle todella tärkeiden ja merkityksellisten asioiden pohtimiseen ja ennen kaikkea elämän elämiseen.
Joo, me ihmiset olemme näissä asioissa erilaisia. Itselleni sen tajuaminen, että evoluutio on tieteellinen tosiasia ja universumi on tosiaan voinut syntyä tyhjästä kvanttifluktuaatioiden ja inflaation kautta, oli se juttu, joka lopullisesti murskasi uskoni Vartiotornin propagandaan. Siitä lähtien olen ollut hirveän kiinnostunut kosmologian, kvanttifysiikan ja evoluutiobiologian edistysaskelista.

Olen myös monin tavoin etsinyt syitä uskoa, että on muutakin kuin tämä aineellinen kaikkeus (millä en tarkoita mitään luojajumalaa ja pikemminkin toisia olemassaolon tasoja). Mutta sen pidän henkilökohtaisena juttunani. Enää en halua julistaa kenellekään totuutena mitään, mistä ei ole objektiivisia todisteita. Mielestäni myös yhteiskunnan ja moraalin tulee olla täysin sekulaarisia. Muille ihmisille ei tule laatia sääntöjä minkään subjektiivisen perusteella. Se on aina sortoa.

Teet oikein eläessäsi elämääsi niin kuin sinulle tuntuu sopivimmalta. Sama pätee muihinkin kulttien vallasta vapautuneisiin. Tietenkin edellyttäen, että he muistavat kunnioittaa toisten ihmisten oikeuksia.

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja mymmeli » 04.11.2017 20:15

Hei taas Weathertop!

Tuosta Orwellin romaanista olen kuullut, mutta en ole vielä lukenut. Se on tosiaan niin, että omaa ajattelua joutuu opettelemaan ja se ei tapahdu nopeasti. Hyvin sanoit, että maailmankatsomuksen rakentaminen voi hyvin olla koko loppuelämän mittainen seikkailu. Itsekin tosiaan mietin jossain vaiheessa alkuräjähdysteoriaa, sielua ym. kunnes jossain vaiheessa tulin sellaiseen ajatukseen, että miksi ihmeessä mun pitäisi tietää mistä maailma on mahdollisesti saanut alkunsa tai onko kuoleman jälkeen elämää tms. Sitten vain ajattelin niin, että nyt en näe mitään mieltä sillä, että vaivaisin sillä päätäni sen enempää. MItä vaikutusta sillä olisi elämääni, vaikka saisin tietää totuuden maailmankaikkeiúden synnystä? Keskustelin jopa yhden kosmologian professorin kanssa asiasta. Elämäni on tässä ja nyt ja elämä on lyhyt. Haluan käyttää sen itselle todella tärkeiden ja merkityksellisten asioiden pohtimiseen ja ennen kaikkea elämän elämiseen.

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja Weathertop » 04.11.2017 17:59

Omaa ajattelua joutuu tosiaan opettelemaan (tässä voi olla hyötyä Orwellin romaanista 1984, joka auttaa tunnistamaan Jehovan todistajienkin käyttämät totalitaristisen mielenhallinnan keinot ja torjumaan ne), ja maailmankatsomuksen rakentaminen on uskon menettämisen jälkeen aloitettava alusta. Maailmankatsomuksessa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei sen tarvitsekaan olla koskaan valmis. Sen rakentaminen voi olla loppuelämän mittainen seikkailu.

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja mymmeli » 04.11.2017 17:51

Weathertop: Se on kyllä totta, että kenenkään ihmisen takia ei kannata roikkua missään järjestössä. Tiedän henkilöitä, jotka eivät ole jt- opin takana , mutta ovat järjestössä perheensä ja sukunsa takia eivätkä uskalla erota. Onhan se totta, että itsekin koin vaikeaksi järjestöstä eroamisen, koska minulla ei silloin ollut kovinkaan montaa kaveria seurakunnan ulkopuolella ja jt- uskonto on elämäntapa, joka on hallinnut hyvin monella tavalla elämää , kun kuuluin uskontoon. Se oma elämä on pitänyt tavallaan luoda ihan uudestaan ja miettiä elämäänsä ihan perinpohjaisesti. Usein törmäsin päänsisälläni kysymykseen, että mikä on elämäni tarkoitus? Jt- opin mukaanhan ihminen ei voi olla onnellinen ilman yhteyttä jehovaan. Tuon ajatuksen liitän juurikin mielenhallintaan ja se tuntuu törkeältä vallankäytöltä. Ja jos on syntynyt jehovantodistajaksi niin eron jälkeinen tie on todella pitkä ja kivulias prosessi, jossa identiteetti pitää rakentaa ihan alusta. Tällä hetkellä ajattelen, että itse luon elämäni tarkoituksen ja teen siitä omannäköiseni itse omilla valinnoillani, joihin pystyn vaikuttamaan. Jossain vaiheessa pohdin kovastikin , että mistä maailma on saanut alkunsa, onko kuoleman jälkeen elämää jne. Pitkän pohdinnan jälkeen jätin nuo ajatukset kuitenkin sivuun, koska tulin siihen ajatukseen, että minulla on nyt tämä elämä eletävänä ja maailman synnyn pohdinta ei ole keskeinen asia elämässäni. Olen näin jälkeenpäin ajatellut, että olen näillä pohdinnoilla pyrkinyt täyttämään jt- maailmankuvan jälkeensä jättämää aukkoa. Eli mitä minä ajattelen maailmasta jne. Ihanaa on kuitenkin se, että tässä elämässä voi luoda ihan omia näkemyksiä asioista eikä hae vastausta jostain kirjasta. Toisaalta tuo oma ajattelu on ollut myös opeteltava asia tiukan kontrollin jälkeen.

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja Weathertop » 04.11.2017 17:26

On hyvä muistaa, että kenenkään toisen ihmisen takia ei koskaan kannata roikkua järjestön jäsenenä. Itse tein niin monen, monen vuoden ajan (kunnes omatuntoni ei tosiaan kestänyt sitä), ja kadun sitä nyt.

Kyse on teidän elämästänne, ja jokaisella on oikeus omaan maailmankatsomukseensa. Jos joku läheisenne loukkaantuu, järkyttyy tai masentuu siitä, ettette enää jaa hänen maaimankatsomustaan, vika on vain ja ainoastaan hänen asennevammassaan, ei teissä. Ja jos välit katkeavat tähän, tuon henkilön teitä kohtaan tuntema kiintymys on aina ollut pelkästään ehdollista, eikä ehdollinen kiintymys ole aitoa.

Sairaasta ja vahingollisesta lahkosta eroaminen ei ole missään olosuhteissa asia, josta olisi aihetta tuntea syyllisyyttä.

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja Weathertop » 04.11.2017 14:48

Ainakin te eronneet voitte olla hyvillä mielin siitä, että teitte yksiselitteisesti oikean ratkaisun, ymmärsivät läheiset tai eivät. Oma omatuntoni ei sallinut minun kuulua edes nimellisesti sellaiseen järjestöön, joka tekee jatkuvasti niin hirveitä asioita ihmisille.

Muistakaa, että jos joku kokee kärsivänsä ratkaisustanne ja mahdollisesti harjoittamastaan karttamisesta, hän kärsii todellisuudessa Vartiotorni-seuran aivopesun ja omien valintojensa takia.

Elämä on selviämistä päivästä toiseen, ei vähiten meille uskonnolla pahoinpidellyille. Tuskin voin itsekään koskaan sanoa, että no niin, nyt olen sitten "selvinnyt". :)

Joku sanoi joskus hyvin, että jehovantodistajuudesta toipuminen on prosessi, joka kestää koko loppuiän. Mutta tukea ja apua on tarvittaessa saatavilla.

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja mymmeli » 04.11.2017 13:42

Lisäksi sosiaalisen verkoston rakentaminen on tärkeää eli hankkia ystäviä, kavereita itselleen. Se on tosi tärkeää. Harrastusporukat on hyviä samoin työkaverit.

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja mymmeli » 04.11.2017 13:06

Heissan aloittaja ja muutkin!

Mulla tuota erokirjettä edelsi muutamien vuosien asioiden pohdinta ja erilaisten psykologisten kirjojen lukeminen. Pikku hiljaa uskoni jumalaan myös alkoi horjumaan ja lopulta en uskonut koko jumalaan. Voin myös todella huonosti ja minulla oli tunne, että mulla on vaan kuoret itsestäni jäljellä ja minulla todettiinkin eroamiseni jälkeen keskivaikea masennus ja aloitin psykoterapian. Olen tehnyt paljon töitä rakentaesani itsetuntoani. Masennukseen toki oli muitakin syitä/ tekijöitä kuin pelkkä uskonto. On ollut aika hämmentävää lukea täältä, että jollain raskain vaihe eroamisen/ erottamisen jälkeen on kestänyt vain vuoden. Omalla kohdallani sanon " vain" vuoden, koska itse koen, että raskain prosessi on kestänyt omalla kohdallani kymmenisen vuotta. Sinä aikana olen tehnyt paljon psyykkistä työtä itseni kanssa, löytäen itseäni koko ajan paremmin. Olen jutellut pappien ja teologian tohtorin kanssa. Oikeastaan vakava sairastuminen avasi lopullisesti silmäni, että mitä tältä elämältä haluan, odotan, pidän tärkeänä ja mikä on oman elämäni tarkoitus. Usko unelmiin ja niitä kohti meneminen on minulle tärkeää.

Itse siis olen sitä mieltä omakohtaisen kokemukseni kautta, että matka pimeydestä valoon on ollut pitkä ja kivinen. Vuosia kestävä prosessi ja olen tarvinnut siihen myös ammattiapua. Kokemus jehovantodistajuudesta on mielestäni rikkauskin. Sitä ymmärtää paremmin kulttuurin vaikutuksen ihmisen elämään ja ymmärrän, että maahanmuuttajien elämä vieraassa kulttuurissa ei välttämättä ole helppoa. Opetella elämään vieraassa kulttuurissa. Tässä nykyisessä elämässä on pitänyt opetella esim. äänestyskäytännöt. Mua todella hävetti ekan kerran kun äänestin ja en tiennyt yhtään, miten toimia tms.

Tämänhetkinen suhtautuminen uskontoihin on sellainen, että jokainen saa uskoa kuten haluaa ja hyvä jos se tuo jollekin hyviä asioita elämään. Itse en koe tarvitsevani jumalaa tai seurakuntaa. Ongelmia kohdatessani en koe tarvetta tukeutua jumalaan tai seurakuntaan. MInulla on tämä elämä ja se olisi hyvä elää mahdollisimman hyvin ja tyydyttävästi.

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja Gandalf » 18.08.2016 17:07

Hyvin selvisin... teKisi vaikeaa :D

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja Marjolie » 13.05.2016 10:57

Shamaani kirjoitti:En tiedä onko mitään apua mutta kerrotaan nyt omat fiilikset, voi tosin olla vähän sekaisin ja rönsyillä miten sattuu kun ei ne itselläkään ole vielä ihan täysin suorat.

Minä en ole virallisesti eronnut eikä myöskään ole erotettu, mutta en enää ole aivopesun vallassa muutenkaan ja en enää usko seuran oppeihin enkä Jumalaan tai muihinkaan henkiolentoihin yleensäkkään. Niille "maailmallisille" ketkä tietää että olen todistaja ollut olen sanonut että en enää koe itseäni todistajaksi ja sieltä säännöistä löytyy porsaanreikä nimeltä "toimettomuus", eli olen kirjoilla edelleen mutta jos vanhin tulee kysymään että "haluatko edelleen olla todistaja" niin lauon faktat pöytään samantien. Ei enää pelota vaikka koko maailma kaatus niskaan sillä tieto on valtaa ja lukeminen on itseäni auttanut ja kasvattanut paljon. Sitähän ei oikein voi tehdä sisällä ollessa muuten kuin Vartiotornin ja Herätkään muodossa...

Pitempään pohdin ääneen todistajien paskuutta ihmisinä, järjestön järjettömyyttä ja lähtemistä yleensä. Keskustelin mukana olevien tuttavien kanssa eroamisesta yms. muusta. Kumma kyllä, ne ketkä oli niistä vanhimpia (ei seurakunnan vanhimpia, vaan iällisesti että olisi voinut olla omat vanhemmat ja henkisesti tietyllä tasolla myös sitä) niin he eivät koskaan tuominneet vaikka sanoin puhelimessa suoraan että olen erokirjeen kirjoittanut. Olin silloin vielä niin sekaisin henkisesti ja tunneperäisesti että tulin sitten peloissani repineeksi sen kirjeen. Vuosia myöhemmin tosin kirjoitin uudestaan ja on edelleen jossain laatikon pohjalla. Pelkkä kirjoittaminen helpotti omaa oloa. Jostain kumman syystä vanhimmat eivät ole erottaneet vaikka olen ääneen puhunut. Liekkö ei ole vanhimpien korviin levinnyt tai minusta on yleisellä tasolla hullun maine kun oma perhe on sen verta HC-kamaa käynyt läpi että niistä ei voi ääneen puhua salilla...
Jostain syystä olen aina hyvä ollut selittämään tunteita jos joku viitsii kuunnella ja silloin sain ne ymmärtämään että se sisällä oleminen on minulle yhtä helvettiä joten mieluummin olen ulkona. Kerran yritin takaisin mennä ja suostuin vanhimman kanssa tutkimaan mutta jo ekan kerran jälkeen sain hermoromahduksen ja rupesin itkemään saman tien kun älysin että tässä lafkassa ei saa uskoa mitään itse päättelemällä vaan pitää uskoa mitä järjestö sanoo. Myöhemmin laitin viestin vanhimmalle että en halua enää tutkia ja se loppui siihen, jostain kumman syystä edelleen mukana vaikka jotenkin kuvittelisin että kaikki tietää että en enää usko tähän.

Joka tapauksessa 2010 jättäydyin ensimmäisen kerran pois kokouksista omasta tahdosta, ihan vaan testatakseni että mitä tapahtuu sisällä olevalle äänelle joka sanoo että haluan kuolla tai mitä tahansa että saan tämän kivun pois. 2013 kävin vikan kerran kesän konventissa ja 2013 lopussa suostuin tutkimaan vielä (oikeuskomitean jälkeen, joka ei tosin liittynyt luopio juttuihin), mutta sitten tein sen päätöksen että "ei, nyt riittää tämä paska". Siitä 3 vuotta eteen päin niin ollaan nyky hetkessä ja usein tulee vieläkin mietittyä näitä juttuja mutta kuten sanoin, tieto on valtaa ja lukeminen ja asioiden ymmärtäminen on auttanut. Sen ymmärtäminen että Vartiotorniseura on kultti ja vuosien aivopesu tekee ihmisestä idiootin ja sisälle on kylvetty pelkoja jotka häiritsevät normaalia elämää auttoi itseä. Myöskin seuran historian selvittäminen ja Russellin liitokset Vapaamuurareihin (vanha kruunu-risti logo, hautakivi niiden tontilla yms. muut pyramidi ennustelut), vanhoissa kirjoissa (The New Creation) olevat Egyptiläiset symbolit sekä nyt uusin Rolex-fiasko broadcastissä yms. paljot muut antoi ymmärrystä että mimmoinen "Jumalalta" tuleva järjestö on kyseessä. Tiedän että se on hankalaa, mutta me ollaan vain ihmisiä ja ihmisillä on tunteet. Sen tietää myös järjestö ja tunnekiristys on se millä pakotetaan järjestöön takaisin. Jotkut antaa periksi ja toiset ei, koska he tietävät "totuuden" siitä mitä se järjestö ajaa takaa ja mikä heidän tarkoitusperänsä ovat: verovapaat lahjoitukset ja ilmainen (orja)työvoima. Miljardibisnes kyseessä.

Ahdistusta, itsetuhoa, pelkoa, masennusta ja raivoa. Kaikkea on käyty läpi mutta täällä ollaan edelleen ja olen alkanut kasvaa vihdoin omaksi itsekseni. Se että tästä selviää hengissä vaatii sinnikkyyttä ja rohkeutta. Ole ylpeä itsestäsi että olet voinut tehdä sen mitä monet sisällä olevista haluavat - vapautta! Siksi he todistavat itselleen että "Jehovan järjestö on paras paikka" ja "loppu tulee ihan justiinsa", heillä oikeasti leviää pää ja ainut emotionaalinen pakotie on ajatus vapaudesta ja että "kohta rysähtää ja minut palkitaan - vai palkitaanko sittenkään? PAKKO TEHDÄ lisää että Jehova päästää paratiisiin ja saan sitten olla vapaa!!" Tunne tasolla jokainen tuntee että jokin on pielessä mutta aivopesun takia ei tiedä oikein mikä. Nyt olet kuitenkin vapaa ja voit tehdä sen mitä itse koet oikeaksi. Olla oma itsesi. Kuten jo pari kertaa totesin niin lukeminen on hyvä ja minua on auttanut lukea todistajille kielletyistä/oman tunnon mukaan olevista aiheista. Se on auttanut sillä se on pistänyt ymmärtämään miten paljon seura pimittää tietoa ja antaa ymmärtää että ihminen on "hengellisesti ja emotionaalisesti" sairas jos se tuntee joitain tunteita (viha yms.) tai toimii tietyllä tavalla (kiinnostus urheiluun/harrastuksiin, masturbointi, yms.) ja että ainut tapa pelastua näiltä tunteilta on tulla kokouksiin ja rukoilla anteeksi antoa. Nuo tavat tuntea tietty negatiivinen emotio jostain asiasta ei ole normaali ja luonnollinen vaan sinuun on istutettu tietty toimintamalli ja kaikki uskonnot tekevät tätä. Se että aivopestään vaatii aikaa ja sen pois peseminen vaatii oman aikansa ja todella paljon energiaa. Terapia voi myös olla erittäin hyvä vaihtoehto! Älä luovuta, helppoa se ei ole ollut kellään meistä ja vuodet ollaan oltu surun murtamia mutta kun pahimmasta pääsee yli niin sen jälkeen se alkaa helpottua ja nopeasti!
Aamen

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja Nukahtanut » 01.04.2016 22:31

Huh huh... Siinä oli shamaanilla asiaa isolla A:lla! Tuollainen avautuminen vahvisti myös itseäni, kun tietää että touhu on todellakin naurettavaa.
Kiitos sanoistasi ja toivotaan, että pääset parempaa kohti koko ajan :)

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja Veli-Hopea » 01.04.2016 22:15

Ahdistusta, itsetuhoa, pelkoa, masennusta ja raivoa. Kaikkea on käyty läpi mutta täällä ollaan edelleen ja olen alkanut kasvaa vihdoin omaksi itsekseni.
Voittajafiilis! Hyvä!

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja Shamaani » 01.04.2016 19:49

En tiedä onko mitään apua mutta kerrotaan nyt omat fiilikset, voi tosin olla vähän sekaisin ja rönsyillä miten sattuu kun ei ne itselläkään ole vielä ihan täysin suorat.

Minä en ole virallisesti eronnut eikä myöskään ole erotettu, mutta en enää ole aivopesun vallassa muutenkaan ja en enää usko seuran oppeihin enkä Jumalaan tai muihinkaan henkiolentoihin yleensäkkään. Niille "maailmallisille" ketkä tietää että olen todistaja ollut olen sanonut että en enää koe itseäni todistajaksi ja sieltä säännöistä löytyy porsaanreikä nimeltä "toimettomuus", eli olen kirjoilla edelleen mutta jos vanhin tulee kysymään että "haluatko edelleen olla todistaja" niin lauon faktat pöytään samantien. Ei enää pelota vaikka koko maailma kaatus niskaan sillä tieto on valtaa ja lukeminen on itseäni auttanut ja kasvattanut paljon. Sitähän ei oikein voi tehdä sisällä ollessa muuten kuin Vartiotornin ja Herätkään muodossa...

Pitempään pohdin ääneen todistajien paskuutta ihmisinä, järjestön järjettömyyttä ja lähtemistä yleensä. Keskustelin mukana olevien tuttavien kanssa eroamisesta yms. muusta. Kumma kyllä, ne ketkä oli niistä vanhimpia (ei seurakunnan vanhimpia, vaan iällisesti että olisi voinut olla omat vanhemmat ja henkisesti tietyllä tasolla myös sitä) niin he eivät koskaan tuominneet vaikka sanoin puhelimessa suoraan että olen erokirjeen kirjoittanut. Olin silloin vielä niin sekaisin henkisesti ja tunneperäisesti että tulin sitten peloissani repineeksi sen kirjeen. Vuosia myöhemmin tosin kirjoitin uudestaan ja on edelleen jossain laatikon pohjalla. Pelkkä kirjoittaminen helpotti omaa oloa. Jostain kumman syystä vanhimmat eivät ole erottaneet vaikka olen ääneen puhunut. Liekkö ei ole vanhimpien korviin levinnyt tai minusta on yleisellä tasolla hullun maine kun oma perhe on sen verta HC-kamaa käynyt läpi että niistä ei voi ääneen puhua salilla...
Jostain syystä olen aina hyvä ollut selittämään tunteita jos joku viitsii kuunnella ja silloin sain ne ymmärtämään että se sisällä oleminen on minulle yhtä helvettiä joten mieluummin olen ulkona. Kerran yritin takaisin mennä ja suostuin vanhimman kanssa tutkimaan mutta jo ekan kerran jälkeen sain hermoromahduksen ja rupesin itkemään saman tien kun älysin että tässä lafkassa ei saa uskoa mitään itse päättelemällä vaan pitää uskoa mitä järjestö sanoo. Myöhemmin laitin viestin vanhimmalle että en halua enää tutkia ja se loppui siihen, jostain kumman syystä edelleen mukana vaikka jotenkin kuvittelisin että kaikki tietää että en enää usko tähän.

Joka tapauksessa 2010 jättäydyin ensimmäisen kerran pois kokouksista omasta tahdosta, ihan vaan testatakseni että mitä tapahtuu sisällä olevalle äänelle joka sanoo että haluan kuolla tai mitä tahansa että saan tämän kivun pois. 2013 kävin vikan kerran kesän konventissa ja 2013 lopussa suostuin tutkimaan vielä (oikeuskomitean jälkeen, joka ei tosin liittynyt luopio juttuihin), mutta sitten tein sen päätöksen että "ei, nyt riittää tämä paska". Siitä 3 vuotta eteen päin niin ollaan nyky hetkessä ja usein tulee vieläkin mietittyä näitä juttuja mutta kuten sanoin, tieto on valtaa ja lukeminen ja asioiden ymmärtäminen on auttanut. Sen ymmärtäminen että Vartiotorniseura on kultti ja vuosien aivopesu tekee ihmisestä idiootin ja sisälle on kylvetty pelkoja jotka häiritsevät normaalia elämää auttoi itseä. Myöskin seuran historian selvittäminen ja Russellin liitokset Vapaamuurareihin (vanha kruunu-risti logo, hautakivi niiden tontilla yms. muut pyramidi ennustelut), vanhoissa kirjoissa (The New Creation) olevat Egyptiläiset symbolit sekä nyt uusin Rolex-fiasko broadcastissä yms. paljot muut antoi ymmärrystä että mimmoinen "Jumalalta" tuleva järjestö on kyseessä. Tiedän että se on hankalaa, mutta me ollaan vain ihmisiä ja ihmisillä on tunteet. Sen tietää myös järjestö ja tunnekiristys on se millä pakotetaan järjestöön takaisin. Jotkut antaa periksi ja toiset ei, koska he tietävät "totuuden" siitä mitä se järjestö ajaa takaa ja mikä heidän tarkoitusperänsä ovat: verovapaat lahjoitukset ja ilmainen (orja)työvoima. Miljardibisnes kyseessä.

Ahdistusta, itsetuhoa, pelkoa, masennusta ja raivoa. Kaikkea on käyty läpi mutta täällä ollaan edelleen ja olen alkanut kasvaa vihdoin omaksi itsekseni. Se että tästä selviää hengissä vaatii sinnikkyyttä ja rohkeutta. Ole ylpeä itsestäsi että olet voinut tehdä sen mitä monet sisällä olevista haluavat - vapautta! Siksi he todistavat itselleen että "Jehovan järjestö on paras paikka" ja "loppu tulee ihan justiinsa", heillä oikeasti leviää pää ja ainut emotionaalinen pakotie on ajatus vapaudesta ja että "kohta rysähtää ja minut palkitaan - vai palkitaanko sittenkään? PAKKO TEHDÄ lisää että Jehova päästää paratiisiin ja saan sitten olla vapaa!!" Tunne tasolla jokainen tuntee että jokin on pielessä mutta aivopesun takia ei tiedä oikein mikä. Nyt olet kuitenkin vapaa ja voit tehdä sen mitä itse koet oikeaksi. Olla oma itsesi. Kuten jo pari kertaa totesin niin lukeminen on hyvä ja minua on auttanut lukea todistajille kielletyistä/oman tunnon mukaan olevista aiheista. Se on auttanut sillä se on pistänyt ymmärtämään miten paljon seura pimittää tietoa ja antaa ymmärtää että ihminen on "hengellisesti ja emotionaalisesti" sairas jos se tuntee joitain tunteita (viha yms.) tai toimii tietyllä tavalla (kiinnostus urheiluun/harrastuksiin, masturbointi, yms.) ja että ainut tapa pelastua näiltä tunteilta on tulla kokouksiin ja rukoilla anteeksi antoa. Nuo tavat tuntea tietty negatiivinen emotio jostain asiasta ei ole normaali ja luonnollinen vaan sinuun on istutettu tietty toimintamalli ja kaikki uskonnot tekevät tätä. Se että aivopestään vaatii aikaa ja sen pois peseminen vaatii oman aikansa ja todella paljon energiaa. Terapia voi myös olla erittäin hyvä vaihtoehto! Älä luovuta, helppoa se ei ole ollut kellään meistä ja vuodet ollaan oltu surun murtamia mutta kun pahimmasta pääsee yli niin sen jälkeen se alkaa helpottua ja nopeasti!

Re: miten selvisitte

Kirjoittaja Veli-Hopea » 22.03.2016 20:20

Milloin tämä helpottaa?
Silloin kun pääsee irti kuolemisen pelosta, siitä mitä on kasvatettu pelkäämään.

Ylös