Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Sudenkorento » 04.02.2018 17:58

:clap: Kun jäin totuudesta pois minulla hoidettiin vaikeaa masennusta 10v.Se oli hyvin traumaattista ja raskasta aikaa,Suruni on tyttäreni aktiivisesti mukana.Kun käyvät kylässä tosi ihanaa tietty.Mutta ahdistavaa....loppua odotellaan ja rauhan julistusta.Minä sanoin että uskon että Jumala kaikesta kaikista huolenpito,mistä tarvitaankin♥️huolen pitää .

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Weathertop » 02.02.2018 17:58

Polyester kirjoitti: Kiiltokuva, nukkekoti ja teatteri kuvaavat menoa hyvin. Monet kaipaavat aitoa, syvällistä sisältöä elämäänsä ja etsivät sitä tuollaisista paikoista. Harmi, ettei sitä sieltä löydä.
Uskonnoista etsitään usein mm. mystiikkaa ja hengellisyyttä. Oltiin niiden tarpeellisuudesta sitten mitä mieltä tahansa, Jehovan todistajista niitä löytyy yhtä paljon kuin esimerkiksi kommunismista. Sitä vaan saattaa päätyä indoktrinoiduksi ennen kuin tätä asiaa ehtii hoksata. Sitten eletään todellisuudessa, jossa koetaan, että jotain on pielessä, mutta syytä etsitään ennemmin omasta itsestä kuin maailmankatsomuksesta.

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Polyester » 02.02.2018 16:33

Minävaan kirjoitti:Jännä homma, on kulunut 10 vuotta kun hiivuttiin pois vaimon kanssa järjestöstä ja vieläkin mielessä että harmittaa valtavasti kun huomasi ettei järjestö ollutkaan sellainen kuin kuvittelimme, järjestön sisällä olevat ystävyyssuhteet eivät olleetkaan aitoja, kaikki ulkopuolelta katsottuna loisti silmissä kunnes kuului itse järjestöön, saimme huomata kuinka riitaisa seurakunta oli sisältäpäin katsottuna, olimme mukana vain 2 vuotta.
Kiiltokuva, nukkekoti ja teatteri kuvaavat menoa hyvin. Monet kaipaavat aitoa, syvällistä sisältöä elämäänsä ja etsivät sitä tuollaisista paikoista. Harmi, ettei sitä sieltä löydä.

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Minävaan » 01.02.2018 10:45

Jännä homma, on kulunut 10 vuotta kun hiivuttiin pois vaimon kanssa järjestöstä ja vieläkin mielessä että harmittaa valtavasti kun huomasi ettei järjestö ollutkaan sellainen kuin kuvittelimme, järjestön sisällä olevat ystävyyssuhteet eivät olleetkaan aitoja, kaikki ulkopuolelta katsottuna loisti silmissä kunnes kuului itse järjestöön, saimme huomata kuinka riitaisa seurakunta oli sisältäpäin katsottuna, olimme mukana vain 2 vuotta.

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Weathertop » 29.01.2018 14:21

Sairaalajakso vaihtuikin vapaamuotoisempaan oleskelujaksoon hoito- ja kuntoutumisyksikössä. No, katsotaan nyt sitten, olisiko tuosta jotain apua. Paikan lääkärin ainakin tiedän etukäteen asialliseksi.

Jos tuon rupeaman aikana saisi vaikka luettua vielä lukematta olevia luopioklassikoita. Pentonin Jehovah's Witnesses and the Third Reich on tällä hetkellä työn alla.

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja J Hepatiitti » 25.01.2018 23:39

Olisipa tietoa. Omalla kohdalla tosiaan aika lailla saanut opettaa näitä asioita henkilökunnalle, mutta ei sitä sivuuttettu ole. Jos lataamokeikka tulee, niin suosittelisin paikanpäällä ihan suoraan kysymään olisiko ketään, jolla asiaan kuuluvaa kokemusta tai ainakin avoin suhtautuminen. Osastolla olosta kokemusta ei ole kertynyt.

Rankalle kuulostaa. Voimia Weathertopille.

EDIT:lisäys

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja SonOfJesus » 25.01.2018 23:14

Weathertop kirjoitti:Ensi kuussa pukkaa todennäköisesti elämäni ensimmäistä sairaalajaksoa mielenterveyssyistä. Diagnooseina erittäin vaikea masennus ja erittäin vaikea ahdistus, jotka tällä hetkellä vain pahenevat hoidosta huolimatta. Koen olevani psykofyysisesti lopussa, ja ajattelen kuolemaa koko hereilläoloajan.

Koska minulla ei ole asiasta kokemusta, kysyn niiltä, joilla mahdollisesti on sitä viime vuosilta: pääseekö sairaalassa puhumaan ongelmien alkusyystä eli uskonnollisista traumoista kenenkään kanssa? Vai onko homma pelkkää lääkityksen testaamista ja ylityöllistettyä henkilökuntaa, joka ei muutenkaan halua kommentoida mitään uskontoihin liittyvää?
Minä olin vuonna 2011 tammikuusta hoidossa noin kuukauden. Minä silloin hoin itselleni "tapa ittes, tapa ittes" noin neljä kertaa minuutissa. Se oli syy hoitoon hakeutumiseeni.

Siellä on mahdollisuus puhua psykiatrin kanssa sekä omahoitajan kanssa, koka on mielenterveyden erikoissairaanhoitaja. Monet heistä ovat miehiä. Heidän kyvykkyytensä on tietysti vaihteleva. Itse olen tyytyväinen hoitojaksoon, joka jatkui avohoitona useamman vuoden. Suosittelen. Aikaa heillä oli.

Heillä on oma käsityksensä siitä, mikä sinua vaivaa. Se voi ottaa päähän, mutta kannattaa mukautua.

Avohoidossa opin hallitsemaan ajatteluani. Se on helpottanut. Sairaala on kait aina melko lääkekeskeinen. Minulla lääkkeet toimi, vaikken olisi uskonut. Nykyisin en enää käytä lääkkeitä ja viimeinen lääkärin tapaaminen on kohta.

Edit: Aika korjattu ei kuusi vuotta sitten.

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Weathertop » 25.01.2018 22:40

Ensi kuussa pukkaa todennäköisesti elämäni ensimmäistä sairaalajaksoa mielenterveyssyistä. Diagnooseina erittäin vaikea masennus ja erittäin vaikea ahdistus, jotka tällä hetkellä vain pahenevat hoidosta huolimatta. Koen olevani psykofyysisesti lopussa, ja ajattelen kuolemaa koko hereilläoloajan.

Koska minulla ei ole asiasta kokemusta, kysyn niiltä, joilla mahdollisesti on sitä viime vuosilta: pääseekö sairaalassa puhumaan ongelmien alkusyystä eli uskonnollisista traumoista kenenkään kanssa? Vai onko homma pelkkää lääkityksen testaamista ja ylityöllistettyä henkilökuntaa, joka ei muutenkaan halua kommentoida mitään uskontoihin liittyvää?

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Eteisvahti » 24.01.2018 15:21

Kun olisi edes voinut sanoa päättäneensä mennä siviilipalvelukseen asepalveluksen sijasta. Minusta kieltäytymistä siviilipalveluksesta oli/on mahdotonta perustella Raamatulla (samoin kuin syntymäpäivien viettokieltoa). Siksipä valehtelinkin koulukavereille saaneeni vapautuksen terveyden perusteella.

Pahoittelut jos tämä menee jo pahasti ohi ketjun aiheesta (moderaattorit voinevat poistaa tarvittaessa) mutta milloinkohan Leinonen kommentoi tätä videota, jossa hehkutetaan Taiwanin päätöstä sallia siviilipalvelus asepalveluksen vaihtoehtona todistajille:

https://www.jw.org/fi/julkaisut/videot/ ... 83_1_VIDEO

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Weathertop » 24.01.2018 14:19

Ei minuakaan haittaa yhtään se, etten ole käynyt armeijaa. Pikemminkin olen joskus tykännyt hieroa asiaa kunnon Isäm Maan Puallustajien naamaan ihan härnäämistarkoituksessa.

Toisaalta sain vapautuksen terveyssyistä, en sellaisen ideologian takia, johon en enää usko. Saattaahan siinä olla tietty psykologinen ero. Niin tai näin, en itse näe mitään todellista syytä harmitella sellaisen "velvollisuuden" välttämistä, joka törkeästi syrjii ihmisiä sukupuolen perusteella.

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja J Hepatiitti » 24.01.2018 10:42

Omalla kohdalla ei armeijan käymättömyys hetkauta ja sanon kyllä suoraan jos asiasta puhetta. Edelleenkään tappamisen opettelua en koe tarpeelliseksi, vaikka aseeseen voisinkin tarttua jos pakottava tarve tulee. Pyssyistä kyllä diggaan. Onhan ne saakelin hauskoja leluja.

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Weathertop » 23.01.2018 21:38

Tony kirjoitti:Tuore blogaus aiheen ympäriltä.

Jehova lupasi Matille ikuisen elämän. Hän kuoli kuitenkin nuorena.
Yksi monista hallintoelimen, Vartiotorni-seuran ja seurakuntien vanhinten murhaamista ihmisistä. Toivotaan, että joku saa postuumisti oikeuttakin vielä joskus. Ja että elossa olevat kulttien uhrit saisivat jatkossa ajoissa apua.

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja YksinäinenSusi » 23.01.2018 20:00

Minulla armeijan käymättömyys aiheuttaa ahdistusta. Jos esim minun pitäisi tehdä töitä toisten miesten kanssa, niin koen etten ole samanarvoinen kuin he kun en ole käynyt armeijaa.

Samoin jos tulee jutustelua armeijasta niin minun on lähdettävä pois heidän seurastaan, koska minun on vaikea tunnustaa etten ole käynyt armeijaa.

Valehdellakaan en osaa armeijasta koska toiset miehet jotenkin huomaavat sen jos valehtelee siitä.

Nykyään olen siirtymässä siksi naisvaltaiselle työalueelle, ettei tarvi kohdata miesryhmiä. Ehkä se tulee olemaan helpompaa. Hoitoalalla on myös paljon työpaikkoja.

Eli jotenkin tästä rysästä on päästävä, vaikka sitten siten että teen töitä naisten kanssa. Eipähän tartte armeijasta jutella, eikä häveten tunnustaa ettei ole käynyt.

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Tony » 23.01.2018 19:08

Re: Uskonnollinen traumaoireyhtymä?

Kirjoittaja Weathertop » 14.01.2018 16:09

Kaarmis kirjoitti: Musta tuntuu että saavat. Eli opettajina ja viisaampina käskevät pysyä kaukana asioista jotka tällaiseen liittyvät, "koska uskonnonvapauslaki".
Enpä tätäkään ihmettelisi. Sen verran kummallisilla tavoilla uskonnonvapaus on Suomessa aina ymmärretty.

Jos terapeutti tai lääkäri alkaa suoraan kyseenalaistaa potilaan uskonnollista vakaumusta, silloin toki liikutaan ohuilla jäillä, mutta jos joku itse haluaa apua uskonnon aiheuttamiin vaurioihin ja sitä apua annetaan, uskonnonvapautta ei loukata vaan kunnioitetaan. Jos apua kieltäydytään antamasta, uskonnonvapaus ei hyödy lainkaan, mutta potilas kärsii sitäkin enemmän. Itsemurha on täysin mahdollinen lopputulos.

Jos tuollainen ohjeistus on tosiaan olemassa, olen syvästi kiitollinen niille itseäni hoitaneille ihmisille, jotka ovat päättäneet haistattaa sille paskat.

Ylös