Löysässä hirressä edelleen

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Löysässä hirressä edelleen

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja Markku Meilo » 20.01.2018 21:51

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Yksi poika minulle syntyi ja ONNEKSI hän sai äidiltään niin paljon parempia geenejä että ne peittivät minun haitalliset geenini ja hänestä kehkeytyikin hyvin pärjäävä nuori mies jolla on hyväpalkkainen työ, omistusasunto, auto, työsuhdeauto ja nykyään avovaimokin.
Jarkke, sä oot rautaa. Olet kulkenut hienosti pitkän tien siitä kun ensimmäisen kerran tapasimme.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja YksinäinenSusi » 20.01.2018 10:44

J Hepatiitti kirjoitti:


Alkuperäiseen postaukseen vielä, niin kannattaa kyllä hakea ihan kaikki apu mitä saa ja joskus sen puolestakin joutuu taistella, mikä loppuun ajetulle ihmiselle on vihonviimeistä paskaa, mutta kyllä sitä jeesiä ihan oikeasti löytyy. Jokainen vetää tyylillään, mutta itse en ainakaan ilman kallonkutistajia olisi luultavasti pärjännyt ja hölmönä ja ehkä vääähän ylpeänä hain sitä apua aivan viime tingassa.

Vaikeista asioista kannattaa puhua ja mitä enemmän niistä puhuu, sitä helpompaa siitä tulee. Tosin naista näillä jutuilla ei kyllä meinaa saada. Olen entinen pedofiilikultin aivopesun uhri. Et viitsis tarjota paukun, kun sairaseläkerahat on taas loppu?

...ei vaan millään irtoa. Ehkä vika on miehessä. :think:
Jep. Asia kerrallaan. On ensin päästävä itsensä kanssa sinuiksi ja hyväksyttävä itsensä ennenkuin voi naista ryhtyä iskemään.

Itselläni tosin add-tarkkavaisuus- ja kehityshäiriö on niin paha että naiset huomaavat sen heti, joten minun kohdallani on tilanne se että olen jo 20 vuotta sitten lopettanut edes yrittämästä naisen saamista.

Mutta niitä miehiä joilla ei ole tällaista synnynnäistä sairautta joka estää naisen saamisen, niin heitä kehottaisin hankkimaan naista naisen perään niin kauan kuin peniksessä virtaa piisaa. Ehtii sitä sitten olla yksin aivan tarpeeksi kun peniksestä virta loppuu.

Voin sanoa että elämä ilman naista ja varsinkin kun tietää ettei ole mitään mahdollisuuttakaan saada naista, niin se on hyvin rankkaa koska se kaipuu kuitenkin on ja jäytää koko ajan.

Taas toisaalta en halua levitellä sairaita geenejäni enempää. Yksi poika minulle syntyi ja ONNEKSI hän sai äidiltään niin paljon parempia geenejä että ne peittivät minun haitalliset geenini ja hänestä kehkeytyikin hyvin pärjäävä nuori mies jolla on hyväpalkkainen työ, omistusasunto, auto, työsuhdeauto ja nykyään avovaimokin.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja J Hepatiitti » 19.01.2018 05:09

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:
J Hepatiitti kirjoitti: Minulla auttaa, että olen ottanut tavaksi katsoa taaksepäin ja pohtia mitä edistystä - vaikka kuinka pientä- on tapahtunut.
Tämä onkin varmasti ihan hyvä juttu. Siinä näkee kuitenkin jotain positiivistakin. Tosin positiivista on vaikea huomata jos on uskonhaaksirikko vienyt voimat ja masennus on päällä.

Itselläni uskonhaaksirikko oli hirveän vaikea ylittää ja se kesti kauan. Minua piti elossa vain poika. En voinut muuta kuin elää. Olin elämän vanki silloin ja olen edelleen. Tosin nyt en ole enää masentunut, onneksi.
Eipä sitä kunnon masennuksessa juuri mitään positiivista ole. Oma paha olo syö kaiken energian. Sikälihän olet ollut onnekas, että sinulla on ollut omasta mielestä pakottava syy elää. Ajan on vain pakko antaa kulua ja jossain vaiheessa se elämänhalu lähtee toivottavasti ihan itsestä. Se on kato Jarkke 1 Vartsikka 0. :clap:

Alkuperäiseen postaukseen vielä, niin kannattaa kyllä hakea ihan kaikki apu mitä saa ja joskus sen puolestakin joutuu taistella, mikä loppuun ajetulle ihmiselle on vihonviimeistä paskaa, mutta kyllä sitä jeesiä ihan oikeasti löytyy. Jokainen vetää tyylillään, mutta itse en ainakaan ilman kallonkutistajia olisi luultavasti pärjännyt ja hölmönä ja ehkä vääähän ylpeänä hain sitä apua aivan viime tingassa.

Vaikeista asioista kannattaa puhua ja mitä enemmän niistä puhuu, sitä helpompaa siitä tulee. Tosin naista näillä jutuilla ei kyllä meinaa saada. Olen entinen pedofiilikultin aivopesun uhri. Et viitsis tarjota paukun, kun sairaseläkerahat on taas loppu?

...ei vaan millään irtoa. Ehkä vika on miehessä. :think:

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja YksinäinenSusi » 17.01.2018 22:06

J Hepatiitti kirjoitti: Minulla auttaa, että olen ottanut tavaksi katsoa taaksepäin ja pohtia mitä edistystä - vaikka kuinka pientä- on tapahtunut.
Tämä onkin varmasti ihan hyvä juttu. Siinä näkee kuitenkin jotain positiivistakin. Tosin positiivista on vaikea huomata jos on uskonhaaksirikko vienyt voimat ja masennus on päällä.

Itselläni uskonhaaksirikko oli hirveän vaikea ylittää ja se kesti kauan. Minua piti elossa vain poika. En voinut muuta kuin elää. Olin elämän vanki silloin ja olen edelleen. Tosin nyt en ole enää masentunut, onneksi.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja J Hepatiitti » 15.01.2018 01:00

Kun ensimmäisenä vuotena tuijottelin uudesta asunnosta, uudessa kaupungissa, ikkunasta tyhjälle kadulle ja mietin lähestyvän paniikkikohtauksen vapinoissa haenko kaupasta panttipulloilla ruokaa vai tapanko itseni, en olisi lyönyt vetoa, että olisin vielä tänään hengissä. En olisi voinut kuvitella kokevani niin musertavaa tunnetta, mutta sekin piti kokea. Täällä ollaan edelleen.

Katkeruutta, vihaa, yksinäisyyttä ja pahaa oloa riittää edelleen, mutta jokin on helpottanut. Ainakin hetkelliseti. Siitä huolimatta, että tiedän jo nyt tästä vuodesta tulevan poikkeuksellisen rankan erinäisistä syistä. Minulla auttaa, että olen ottanut tavaksi katsoa taaksepäin ja pohtia mitä edistystä - vaikka kuinka pientä- on tapahtunut.

Muutamaa ihmistä on jäänyt ikävä, mutta siihen vanhaan hulluuteen en todellakaan enää tule kaipaamaan päivääkään.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja Weathertop » 12.08.2017 19:26

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:
Weathertop kirjoitti:
Itselleni tuli mieleen tuo kirje- ja sähköpostikampanja, mielellään maailmanlaajuinen sellainen.
Ideana tuo ehkä toimisi, jos päättäjillä ei olisi avustajia jotka valkkaavat sähköpostista kaiken uskonnollisen pois roskakoriin ja vievät päättäjälle ainoastaan tärkeitä poliittisia asioita koskevat sähköpostit.

Ei päättäjät jouda itse lukemaan sähköpostejaan. Heillä on paljon menoja. Siksi he tarvitsevat useita avustajia tekemään puolestaa rutiiniluonteiset hommat.

Kokeilin kerran itse laittaa sähköpostia eräälle päättäjälle. Ei tullut mitään vastausta. Avustaja ei varmaan kokenut sähköpostiani tärkeäksi.

Eikä avustajat - oman työnsä menettämisen pelossa - edes kehtaa viedä päättäjille mitään muuta kuin ne asiat jotka koskevat päättäjän työtä.
Itselläni on sama kokemus kuin sinulla (useampikin sellainen), mutta ihmisoikeudet jos mitkä kyllä kuuluvat päättäjien työhön. Eihän mitään heidän tehtäviensä kannalta olennaisempaa olekaan. Lisäksi kampanjalla voitaisiin herätä median huomiota, mikä puolestaan loisi painetta päättäjien suuntaan. Varsinkin jos kampanjassa painotettaisiin lasten oikeuksia.

Jos haluat jatkaa tätä keskustelua, laita vaikka privaviestiä, niin luon ketjun toiselle alueelle. Ellet sitten itse halua tehdä niin.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja YksinäinenSusi » 12.08.2017 17:55

Weathertop kirjoitti:
Itselleni tuli mieleen tuo kirje- ja sähköpostikampanja, mielellään maailmanlaajuinen sellainen.
Ideana tuo ehkä toimisi, jos päättäjillä ei olisi avustajia jotka valkkaavat sähköpostista kaiken uskonnollisen pois roskakoriin ja vievät päättäjälle ainoastaan tärkeitä poliittisia asioita koskevat sähköpostit.

Ei päättäjät jouda itse lukemaan sähköpostejaan. Heillä on paljon menoja. Siksi he tarvitsevat useita avustajia tekemään puolestaa rutiiniluonteiset hommat.

Kokeilin kerran itse laittaa sähköpostia eräälle päättäjälle. Ei tullut mitään vastausta. Avustaja ei varmaan kokenut sähköpostiani tärkeäksi.

Eikä avustajat - oman työnsä menettämisen pelossa - edes kehtaa viedä päättäjille mitään muuta kuin ne asiat jotka koskevat päättäjän työtä.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja Weathertop » 12.08.2017 15:31

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:
Weathertop kirjoitti:Niin monta kertaa kuin tämä onkin sanottu, on taas pakko: on loputtoman turhauttavaa, että päättäjät ja jopa ihmisoikeustuomioistuimet vain uskovat järjestön mukavia juttelevia tiedottajia karttamisasiasiassa lahkon omasta kirjallisuudesta huolimatta. Jonkinlaisen luopioiden oman kirje- ja sähköpostikampanjan masinoinnissa voisi olla ideaa.
Tän ongelman ydin onkin siinä, että päättäjät eivät koe jehovantodistajien uskontoa kiinnostavaksi asiaksi. Heitähän kiinnostaa vain politiikka ja yhteisten asioitten hoito.

Eihän minuakaan kiinnosta esim lestadiolaisuus. Ja jehovantodistajuus alkoi lapsena kiinnostamaan vain siksi, että en halunnut kuolla harmagedonissa. Eli lapsena minut tavallaan peloteltiin kiinnostumaan jehovantodistajuudesta sillä syyllä, että saisin elää pian koittavan tuhon yli joka kaiken lisäksi oli parin kolmen vuoden päässä. Siihen lapsena sitten hurahdin pelosta.

Ja mikään muukaan uskonto ei minua kiinnosta nyt kun olen vapautunut jehovantodistajuudesta.

Eli se on siinä. Päättäjät eivät jaksa innostua tutkimaan jt-asiaa syvemmältä, koska heitä ei vois vähempää kiinnostaa.
Ja jos joku päättäjä kiinnostuisikin niin mitä hän voisi jt-asialle tehdä. Ei yksi päättäjä voi asioille mitään tehdä ja kaikki päättäjät eivät yhdessä taikaiskusta kiinnostu.

Vaikka tietoa on saatavilla siihen millainen järjestö todella on, niin kiinnostuksen puute estää päättäjiä pureutumasta asiaan.
Tiedottajaa taas on helpoin uskoa ja todeta, että "No eihän tuossa jt-touhussa mitään ongelmallista ole. Miksi siihen pitäisi puuttua. Heidän pääedustajahan Suomessa sanoo, ettei siinä ole mitään ongelmia".

Mikä on kivan helppoa uskoa, niin sille ei tarvitse vaivautua tekemään mitään.

Eikä uskonnoille oikeastaan edes voisi tehdä mitään, koska ne ovat niin hyvin suojeltuja Suomenkin laissa.
Ei voi muuta kuin sanoa näsäviisaasti että "Miksi sitten pitää liittyä tuollaisiin uskontoihin? Pysyy poissa niistä, niin ei tule ensimmäistäkään niihin liittyvää ongelmaa".
Totta molemmat näkökohdat, kyse on pienen ryhmän asioista ja uskonnot on hyvin suojeltu. Toisaalta lainvalmistelussa on esimerkiksi erikseen huomioitu uskonnollinen motiivi laittoman vihapuheen vaikuttimena. Eikä mikään oikeasti estä punnitsemasta muita ihmisoikeuksia tapauskohtaisesti uskonnonvapautta painavammiksi tai katsomasta totuudenmukaisesti, että uskonnonvapauskin on ensisijaisesti yksilönvapaus.

Ihmisoikeuksien tulisi aina kiinnostaa vallanpitäjiä, koski niihin liittyvä ongelma käytännössä kuinka pientää kansanosaa tahansa. Asiaa pitäisi ehkä lähestyä positiivisen kaitta ja miettiä, miten poliitikot saataisiin kiinnostumaan. Itselleni tuli mieleen tuo kirje- ja sähköpostikampanja, mielellään maailmanlaajuinen sellainen.

Tämä lienee kuitenkin väärä alue pidemmälle poliittishenkiselle keskustelulle.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja YksinäinenSusi » 12.08.2017 12:11

Weathertop kirjoitti:Niin monta kertaa kuin tämä onkin sanottu, on taas pakko: on loputtoman turhauttavaa, että päättäjät ja jopa ihmisoikeustuomioistuimet vain uskovat järjestön mukavia juttelevia tiedottajia karttamisasiasiassa lahkon omasta kirjallisuudesta huolimatta. Jonkinlaisen luopioiden oman kirje- ja sähköpostikampanjan masinoinnissa voisi olla ideaa.
Tän ongelman ydin onkin siinä, että päättäjät eivät koe jehovantodistajien uskontoa kiinnostavaksi asiaksi. Heitähän kiinnostaa vain politiikka ja yhteisten asioitten hoito.

Eihän minuakaan kiinnosta esim lestadiolaisuus. Ja jehovantodistajuus alkoi lapsena kiinnostamaan vain siksi, että en halunnut kuolla harmagedonissa. Eli lapsena minut tavallaan peloteltiin kiinnostumaan jehovantodistajuudesta sillä syyllä, että saisin elää pian koittavan tuhon yli joka kaiken lisäksi oli parin kolmen vuoden päässä. Siihen lapsena sitten hurahdin pelosta.

Ja mikään muukaan uskonto ei minua kiinnosta nyt kun olen vapautunut jehovantodistajuudesta.

Eli se on siinä. Päättäjät eivät jaksa innostua tutkimaan jt-asiaa syvemmältä, koska heitä ei vois vähempää kiinnostaa.
Ja jos joku päättäjä kiinnostuisikin niin mitä hän voisi jt-asialle tehdä. Ei yksi päättäjä voi asioille mitään tehdä ja kaikki päättäjät eivät yhdessä taikaiskusta kiinnostu.

Vaikka tietoa on saatavilla siihen millainen järjestö todella on, niin kiinnostuksen puute estää päättäjiä pureutumasta asiaan.
Tiedottajaa taas on helpoin uskoa ja todeta, että "No eihän tuossa jt-touhussa mitään ongelmallista ole. Miksi siihen pitäisi puuttua. Heidän pääedustajahan Suomessa sanoo, ettei siinä ole mitään ongelmia".

Mikä on kivan helppoa uskoa, niin sille ei tarvitse vaivautua tekemään mitään.

Eikä uskonnoille oikeastaan edes voisi tehdä mitään, koska ne ovat niin hyvin suojeltuja Suomenkin laissa.
Ei voi muuta kuin sanoa näsäviisaasti että "Miksi sitten pitää liittyä tuollaisiin uskontoihin? Pysyy poissa niistä, niin ei tule ensimmäistäkään niihin liittyvää ongelmaa".

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja Weathertop » 11.08.2017 06:57

Niin monta kertaa kuin tämä onkin sanottu, on taas pakko: on loputtoman turhauttavaa, että päättäjät ja jopa ihmisoikeustuomioistuimet vain uskovat järjestön mukavia juttelevia tiedottajia karttamisasiasiassa lahkon omasta kirjallisuudesta huolimatta. Jonkinlaisen luopioiden oman kirje- ja sähköpostikampanjan masinoinnissa voisi olla ideaa.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja pikku myy » 10.08.2017 22:14

Tiedän tuon löysän hirren tunteen liiankin hyvin..
Toisaalta tähän on tottunut,koko elämä työtä myöten on sidottu asiaan.
Toiset ottaa irtautumisen kerta rysäyksellä (mikä tietty nopein tapa) mutta ei useinkaan se helpoin.
Itse en käy enää kentällä,kokouksissa,konventeissa mutta pihalle ei oo potkittu joten roikutaan mukana nimellisesi.
Huonoa seuraa toki.ollut jo pidempään :!: . Mutta siinäpä tämä "kristillinen rakkaus" korostuu eli näkee miten "todellisia" ystäväsi ovat olleet!
Lopullista irrottautumista jarruttaa vain lähisuku-nykyiset läheiset välit omasta toimettomuudesta huolimatta -ja työ.
Jokaisen on vain luovittava se oma tiensä,toki ihanaa jos vertaistukea saa tai kuulevan korvan.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja YksinäinenSusi » 08.08.2017 14:40

Jep. On parempi että itse etsii mieluisan työn itselleen. Tai sitten joutuu vaikkapa koululle astioita pesemään. Ja eihän niitä pentuja voi estää tulemasta, kun nehän haikara vain jonain päivänä tuo :)

Ja jos mielii isompaan kaupunkiin töihin niin asunnosta se lähtee. Ensin asunto hankkia ja sitten voi päästä töihinkin.

Tietty jos pääsee opiskelemaan niin että saa asuntolasta solun niin sekin voisi olla yksi mahdollisuus.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja Love_is_a_lie » 07.08.2017 23:26

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Löysässä hirressä on paha olla. Kannattaa lähteä siitä pois. Jos ei ole vielä lasta, niin suht helppoa lähteminen jonnekin isompiin ympyröihin kuitenkin on - jos vertaa siihen että on lapsi ja vielä jt-puolisokin.

Toisekseen yhteiskunta ei enää anna kauan olla työttömänä. 3 vuotta kun olet niin tulee kutsu sosiaalityöntekijälle ja työvoimatoimistön virkailijalle. Eli tulee lähtö ainakin jonkinlaiseen työhön. Kannattaa sitten valita tarjotuista vaihtoehdoista se josta tykkää eniten.

Eli joudut kyllä vielä töihin. Ja jos se on kuntouttavaa työtä niin omasta kokemuksesta voin sanoa että kannattaa. Aikanaan siitä voi päästä palkkatuettuun työhön, jos on ollut ahkera ja ei ole ollut turhia poissaoloja.

Pentuja ei ole eikä tule, olkoon piirit ihan mitkä tahansa.

Ja sehän se onkin, kun haluaisin töitä, haluaisin niitä vain lähempää niitä oikeita ystäviäni ekä täältä Jumalan selän takaa. En siis joutuisi.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja YksinäinenSusi » 07.08.2017 16:10

Löysässä hirressä on paha olla. Kannattaa lähteä siitä pois. Jos ei ole vielä lasta, niin suht helppoa lähteminen jonnekin isompiin ympyröihin kuitenkin on - jos vertaa siihen että on lapsi ja vielä jt-puolisokin.

Toisekseen yhteiskunta ei enää anna kauan olla työttömänä. 3 vuotta kun olet niin tulee kutsu sosiaalityöntekijälle ja työvoimatoimistön virkailijalle. Eli tulee lähtö ainakin jonkinlaiseen työhön. Kannattaa sitten valita tarjotuista vaihtoehdoista se josta tykkää eniten.

Eli joudut kyllä vielä töihin. Ja jos se on kuntouttavaa työtä niin omasta kokemuksesta voin sanoa että kannattaa. Aikanaan siitä voi päästä palkkatuettuun työhön, jos on ollut ahkera ja ei ole ollut turhia poissaoloja.

Re: Löysässä hirressä edelleen

Kirjoittaja Love_is_a_lie » 07.08.2017 12:22

Weathertop kirjoitti:Olen pahoillani, ikävä tilanne. Voisi olla hyvä idea soittaa UUT:n vertaistukipuhelimeen ja vähän jutella vaihtoehdoista, jos et ole sitä vielä tehnyt.
Kiitos vinkistä, pistän sen muistiin.

Ylös