Konventin ruokarukoilut

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Konventin ruokarukoilut

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja SonOfJesus » 20.01.2014 22:22

Minä olin hyvin vakava uskossani ja rukoilin aina ruokarukouksen. Myös työpaikan ruokalassa. Rukoilin myös muutoin vakavasti. Nykyisin ihmettelen, mistä se apu tuli jota sain vastauksena rukouksiini.

Kiitollisuus on hyvin vahvistava tunne. Uskon, että sen voi luoda samalla tavoin kuin naurun voi luoda nauruterapiassa.

Nöyryys on ihan hyvä asia. Nöyristely ei sitä ole.

Nöyryys on totuudelle avointa mieltä. Sitä ei juuri löydy Jehovan todistajien vanhinten keskuudesta. Nöyryys helpottaa elämää, koska se ohjaa hyväksymään tosiasiat. Se mitä muut sanovat tai vaativat ei välttämättä ole tosiasia. Kun huomautin tästä yhdelle vanhimmalle, niin lensin seurakunnasta kuin leppäkeihäs. Se oli hyvin kasvattavaa. Puhumattakaan siitä ilosta, joka syntyi kun havaitsin mistä olin päässyt eroon. Kyseessä oli suorastaan vastaus rukouksiini!

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja loikkarisusi » 20.01.2014 00:32

Noin kahdeksanvuotiaasta saakka laskin ruokarukouksen sijasta hitaasti kymmeneen hartaan näköisenä.

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja Veli-Hopea » 18.01.2014 15:00

mymmeli kirjoitti:Omakohtaisesti täytyy kyllä sanoa, että itse kyllä rukoilin ihan aidosti ja teeskentely ei tosiaan kuulunut mun tapoihin. Sama koski esim. kenttäilyä eli merkkasin tosiaan kaikki tunnit aidosti , mitä olin tehnyt.

Se , että onko joka perunasta kiittäminen tervettä ja järkevää, on hyvä kysymys. itse ajattelen niin , että jehovantodistajuuteenhan liittyy myös se, että mikään ei saa olla itsestään selvää, vaan kaikkeen palvonnassa liittyy työn tekeminen. Kaikki pitää ansaita. Meidän piti olla kiitollisia kaikesta Jehovalle. Kunnia kaikesta kuului Jehovalle. Itse en näkisi jatkuvaa kiittelyä ihan terveenä. Tähän jatkuvaa kunnian osoittamiseen Jehovallehan liittyi myös tuo nöyryys, johon kuuluu mielestäni myös valtaa siinä mielessä, että tuntuu näin jälkikäteen siltä, että mistään ei itse saanut kiittää itseään vaan aina se piti ulkoistaa johonkin muuhun auktoriteettiin. Oli se sitten Jehova tai joku muu seurakunnan auktoriteetti.

->Kiitos-< :D Mymmeli hienosta vastauksesta . Siitä löytyi samankaltaisia ajatuksia kuin minullakin on. Voidaan toki miettiä tuota kiittelyä aina historiassa ensimmäiseen ihmispariin asti. Mitä luulette, Kiittelikö Adam joka rehusta ja hedelmästä?Ehkä. Entä vaimo armas kippuravarvas?
Tuskin. Perustelut ?

tässä :

Jos Eeva olisi kiittänyt joka ateriaa ennen, olisi tuskin tuota kiellettyä hedelmää koskaan tullut syötyä ja jos kuitenkin kiitti, täytyy Herra kattokassisen olla melkoinen riukuläjä, että hämyili vaan vierellä ja antoi Eevan aloittaa aterioimisen.

Että mä oonkin fiksu... :D

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja mymmeli » 18.01.2014 11:42

Omakohtaisesti täytyy kyllä sanoa, että itse kyllä rukoilin ihan aidosti ja teeskentely ei tosiaan kuulunut mun tapoihin. Sama koski esim. kenttäilyä eli merkkasin tosiaan kaikki tunnit aidosti , mitä olin tehnyt.

Se , että onko joka perunasta kiittäminen tervettä ja järkevää, on hyvä kysymys. itse ajattelen niin , että jehovantodistajuuteenhan liittyy myös se, että mikään ei saa olla itsestään selvää, vaan kaikkeen palvonnassa liittyy työn tekeminen. Kaikki pitää ansaita. Meidän piti olla kiitollisia kaikesta Jehovalle. Kunnia kaikesta kuului Jehovalle. Itse en näkisi jatkuvaa kiittelyä ihan terveenä. Tähän jatkuvaa kunnian osoittamiseen Jehovallehan liittyi myös tuo nöyryys, johon kuuluu mielestäni myös valtaa siinä mielessä, että tuntuu näin jälkikäteen siltä, että mistään ei itse saanut kiittää itseään vaan aina se piti ulkoistaa johonkin muuhun auktoriteettiin. Oli se sitten Jehova tai joku muu seurakunnan auktoriteetti.

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja Markku Meilo » 18.01.2014 10:31

Veli-Hopea kirjoitti:Ehkä tuo on jotenkin automatisoitu juttu taivaassa.. Tietenkin sillä systeemillä, että kaikkien vääräuskoisten kiitokset suodatetaan roskapostiin. Niitähän Jehova ei kuule
Tulee mieleen, että ruokailupaikalla on tietenkin päivystämässä pari taivaallisen suojelufirman turvaenkeliä, ettei tosi kristityllä mene ruoka väärään kurkkuun jos sattuu säpsähtämään vääräuskoisia. Turvaenkeleillähän ei tuolloin ole katukäännytyksen turvaamista (á la Vt-lehti 15. huhtikuuta 2014 sivu 11).

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja sinner74 » 18.01.2014 10:27

Veli-Hopea kirjoitti:
Mielestäni on kaunista osoittaa arvostusta ruokaa kohtaan, maittava ateria ei ole välttämättä niin itsestäänselvyys kaikille inehmoille pallollamme
.

Toki, mutta jos minä saisin sinulta 50kg perunaa , jonka jälkeen soittelisin kolmesti päivässä ja kiittelisin niistä ja vielä kerran aamuyöstä ihan hutikassa,vaikka erehdyksissäni syönkin grilliperunoita, voisin kuvitella sinulta palavan käämit.
Toki näin :) Ehkä se ruoasta "kiittäminen" voi olla pienimuotoisempaakin, vaikka muutaman sekunnin hiljainen mietintähetki ennen kuin käy ateriaan käsiksi.

En väitä, että itse malttaisin harrastaa moista, mutta periaatteessa pitäisin sellaista "kauniina" eleenä.

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja Nimrod » 18.01.2014 08:54

Ei liity suoraa aiheeseen mutta monikos muistaa kesän konventtien nakkijonot? Yks mukavista muistoista mitä nyt tulee mieleen.

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja Veli-Hopea » 18.01.2014 06:57

Mielestäni on kaunista osoittaa arvostusta ruokaa kohtaan, maittava ateria ei ole välttämättä niin itsestäänselvyys kaikille inehmoille pallollamme
.

Toki, mutta jos minä saisin sinulta 50kg perunaa , jonka jälkeen soittelisin kolmesti päivässä ja kiittelisin niistä ja vielä kerran aamuyöstä ihan hutikassa,vaikka erehdyksissäni syönkin grilliperunoita, voisin kuvitella sinulta palavan käämit.

Kiitollinen kun voi olla ja kiittää pitääkin , mutta kaikella rajansa.

Anyway onhan siinä tekemistä jos nyt konventtiväkeä on paikalla viitisen tuhatta (suomessa) ja taivaasta kohteliaasti vastataan kuten hyviin tapoihin kuuluu :

olkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyvä....

Ehkä tuo on jotenkin automatisoitu juttu taivaassa.. Tietenkin sillä systeemillä, että kaikkien vääräuskoisten kiitokset suodatetaan roskapostiin. Niitähän Jehova ei kuule

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja Mievaan » 18.01.2014 05:33

mä muistan vieläkin mun rukouksen, kiitos tästä ruuasta ja kaikesta hyvästä, jeesuksen kristuksen kautta aamen ;-) aina sama loru. Enää en rukoile, kun en usko jumalaansa.

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja sinner74 » 16.01.2014 21:00

Tony kirjoitti: Outo kuvio kyllä kun nyt miettii. Ehkä se oli tietynlaista sisäisten ristiriitojen taistelua. Liha oli heikko mutta henki vahva -tyylistä (epä)tasapainoilua.
Ainakin minulla se oli justiinsa tuota. Liha vei, henki vikisi. Ja pihisi. Ja alituiseen oli huono omatunto.

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja Tony » 16.01.2014 20:19

Vieraas kirjoitti:
Suurenmoinen etu kirjoitti:Minä rukoilin. Minä esitin mielessäni ruokarukouksen. Katsokaas silloin kun ollaan sisällä jossain uskonnossa, niin silloin usein ollaan sisällä. Kaikki eivät tehneet tunteja kynän kanssa tai teeskennelleet. Jotkut raukat olivat ihan tosissaan.
Hyvin muotoiltu. Olinkohan tyhmä, kun itselleni ei tullut koskaan mieleen tehdä koko hommasta teatteria? Muutenkin uskoin aidosti vuosikymmenet Totuuteen™? Itse asiassa juuri ruokarukoukset olivat niin automaattisia, että oli vaikea muistaa jättää ne pois vapautumisen jälkeen.
Tämäkin oli tietyllä tavalla itsellä jännä kuvio, että vaikka tiettyjä asioita pystyi puljaamaan, feikkaamaan ja kulkemaan siitä missä aita on matalin, niin se ei kuitenkaan missään määrin tarkoittanut sitä etteikö Vt-seuran Totuuteen™ olisi uskonut ihan täböllä.

Outo kuvio kyllä kun nyt miettii. Ehkä se oli tietynlaista sisäisten ristiriitojen taistelua. Liha oli heikko mutta henki vahva -tyylistä (epä)tasapainoilua.

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja Jakke » 16.01.2014 19:21

Vieraas kirjoitti:
Luulisi, että jos on koko JT-uransa pelkästään teeskennellyt uskovaa, ei koko hommasta jäisi pahasti traumojakaan?
Olet oikeassa. Helpoimmalla päästään me, joilla ei ole minkäänlaista "uskonkriisiä" tms.

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja Veli-Hopea » 16.01.2014 19:16

Luulisi, että jos on koko JT-uransa pelkästään teeskennellyt uskovaa
Kyllä mina ainakin uskoin ihan aikuisten oikeasti vaikka rukouksia feikkasinkin. Myös kynätuntien kohdalla samoin. niitä nyt tosin ei ollut paljoa. Kuitenkin ja joskus näistä tuli jopa huono omatunto. Ei se kuitenkaan estänyt feikkaamasta uudestaan.

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja Vieraas » 16.01.2014 19:11

Suurenmoinen etu kirjoitti:Minä rukoilin. Minä esitin mielessäni ruokarukouksen. Katsokaas silloin kun ollaan sisällä jossain uskonnossa, niin silloin usein ollaan sisällä. Kaikki eivät tehneet tunteja kynän kanssa tai teeskennelleet. Jotkut raukat olivat ihan tosissaan.
Hyvin muotoiltu. Olinkohan tyhmä, kun itselleni ei tullut koskaan mieleen tehdä koko hommasta teatteria? Muutenkin uskoin aidosti vuosikymmenet Totuuteen™? Itse asiassa juuri ruokarukoukset olivat niin automaattisia, että oli vaikea muistaa jättää ne pois vapautumisen jälkeen.

Luulisi, että jos on koko JT-uransa pelkästään teeskennellyt uskovaa, ei koko hommasta jäisi pahasti traumojakaan?

Re: Konventin ruokarukoilut

Kirjoittaja Veli-Hopea » 16.01.2014 19:00

Kyllä se minullakin oli sellaista näytelmää. Päätä kumaraan ja jotakin loruttelua diipadaapoineen. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksanut olla jatkuvasti kiittelemässä. En nähnyt siinä mitään järkeä. Luulis että sellainen "kiitti kaikesta tälle viikolle" olis ajanu saman asian kun jatkuva päivittäinen kiittely.

No ehkä joskus aloitan kiittelyn. Aloitetaan vaikka wc-käynneistä. Kiitän aina kun tulee hyvä kakka ja jos se on huono kakka, kiitän kuitenkin.

Mikäs siinä, onhan tässä yks sun toinen kiitollisuudenvelassa elämässä asiasta tai toisesta.

Ylös