Veljesseura.org

Joo, se viininpunaisena olikin aika sopimaton käyttöön, joten en kummeksu. Heh, komppaan. Mut voishan se olla vaikka "SPOKESMAN". :lol:
Sorry, Veke, "täit syö ja maailma kiusaa". :D

OIH-666 on taitanu vaihtaa omistajaa, ei oo Veikko Leinosella enää... Hei autokauppiaat, kun veke tulee ostamaan teiltä kaaraa, voin osallistua kustannuksiin jos sen rekkariksi vaihdettaisiin vaikka LUV-69...

OT:na
Niih. Ja vielä ratsastettiin "Paarma -kokemuksilla" Hämeenlinnan konventssa varmoina, ihan luotettavan varmoina todisteina Jehovalla vannoen, mutta kun se kusi ns. kintuilleen, vaiettiin. Samaan saati pahempaan kategoriaan olisin joutunut. Olisi vekkulia tietää, millä kaikella entisiä evl. seurakuntalaisiani minuun viitaten on ratsastettu.

Veli Pee, sulla ei riitä ns. "munaa" olla rehellinen, eihän. Luet tätä kuitenkin ja koko Betel kanssasi. Kerro terveisiä OIH-666:lle.

Totta tämäkin. Minua ei suoranaisesti karteta (eipä tietenkään), mutta eipä enää suoranaisesti käännytetäkään. Tämän hiffaaminen täysin turhaksi vei heiltä yli neljännesvuosisadan. Käsittämätöntä, mutta päänahkani on kallis. "Mikä hehku syntyiskään, jos konttori sais tietäää tään, että diakonikin suostui vaan". Näin vanhaa joululaulua mukaillen.

On se, kyllä se on, kimurantti kysymys miten meikäläiseen oikein tulisi suhtautua, se perkele, kun osaa sen Raamattunsakin ja Puhu Perustellen ja paljon muutakin se osaa, mitä ei sille olis missään tapauksessa pitänyt antaa tai opettaa. Me sitä ensin Johanneksen pojaksi epäiltiin, ettei vain olis vielä sitäkin pahempi. Hyi!

No mutta, hyvät veljet todistajat. Tehän nimenomaisesti kehotitte minun ottamaan tarkoin selkoa kaikesta ja minä otin. Olen teille syvästi kiitollinen.

Useimpien rakkaus kylmenee. Tämä koskeekin ennemmin Seuran jäseniä kuin muita.

[quote="jext"]Itse muistan, kun serkkuni erotettiin ja mummoni sanoi ihan suoraan, että olisi mieluummin kuollut. Ja serkkuni erotettiin tosiaan siitä syystä, että oli ns. "seonnut", kun selvisi, että hänen aviomiehensä oli häntä pettänyt.[/quote]

On se kylmää kyytiä. Ei tietoakaan inhimillisyydestä tai luonnollisesta rakkaudesta. Mutta sellaisia ne lahkot yleensä ovat. :evil:

Toki monet yksittäiset todistajat ovat aivan kykeneviä osoittamaan inhimillisyyttä ja aitoa välittämistä. Merkittävää on kuitenkin se, että usein he joutuvat rikkomaan järjestönsä sääntöjä osoittaakseen inhimillisyyttä. Kun todistaja esimerkiksi tervehtii lämpimästi järjestöstä erotettua sukulaistaan tai ystäväänsä, joutuu hän tekemään tämän salaa ja tuntemaan tästä syyllisyyttä. Mikäli Raamatusta haettaisiin esikuvaa Vt-seuran touhuille, olisivat ne lähinnä fariseukset; hehän kantoivat kohtuuttomasti huolta siitä, keiden seurassa oli sopivaa viettää aikaa ja keitä piti karttaa.

Järjestön johdossa ei paljoa ihmisten tilanteista tai tarpeista piitata. Ihmiset ovat Vt-seuralle vain pelinappuloita. Ulkopuoliset ihmiset ovat lahkolle potentiaalisia käännytettäviä, kun taas sisäpuoliset ihmiset ovat numeroita raporteissa sekä pääasiallinen rahan lähde. Ja me entiset jäsenet olemme lahkolle lähinnä saastaisia käveleviä kuolleita, joita tulee karttaa kuin hengenvaarallista tautia kantavia zombeja.

Aitoa toisesta välittämistä saa esimerkillinen Jehovan todistaja osoittaa ainoastaan silloin, kun kyseessä on toinen Jehovan todistaja, ja kun [i]järjestön[/i] edut eivät millään tavalla vaarannu. Jeesus tosin taisi opettaa hieman toisella tavalla (Matteus 6:1-7; Luukas 6:32-35).

Itse muistan, kun serkkuni erotettiin ja mummoni sanoi ihan suoraan, että olisi mieluummin kuollut. Ja serkkuni erotettiin tosiaan siitä syystä, että oli ns. "seonnut", kun selvisi, että hänen aviomiehensä oli häntä pettänyt. Nykytilanteesta en tiedä, kun en tosiaan sukulaisten kanssa tekemisissä ole...

Eli siis jopa omien vanhempienkin rakkaus omaan lapseen on ehdollista. Todella surullista. En tiedä sellaista tilannetta, jossa hylkäisin omat lapseni.
On todella rakkaudellinen uskonto.
Kohtaan työssäni myös JT- perheitä ja tämän uutisoinnin myötä tekisi kyllä erittäin paljon mieli kysyä vauvaansa pitelevältä JT- äidiltä, että olisiko hänellä sydäntä alkaa joskus karttamaan lastaan, jos tämä ei valitsisikaan samaa tietä Jehovan todistajana? Mut eihän sitä voi sellaisia mennä kyselemään, potkut varmaan saisin...

[quote="Rilla83"]Mullekin oma äiti sanoi järjestöstä lähdettyäni, että "olis ollut suotavampaa että olisit kuollut kuin menetetty elävänä".[/quote]
Kaiken seuraamani perusteella tuo on turhan yleinen asenne tiukemman linjan edustajilla.

Mullekin oma äiti sanoi järjestöstä lähdettyäni, että "olis ollut suotavampaa että olisit kuollut kuin menetetty elävänä". Sellasen jälkeen ei edes haaveile välien palautumisesta luottavaisiksi jatkossa.

[quote="Bono"]Omat kokemukseni eivät ole mitenkään negatiivisia, yhä tänäkin päivänä saattavat seurakuntaan kuuluneet tervehtiä.[/quote]
Karttaminen on yleisimmin rikottu erotusperusteinen Vt-sääntö. Karttamissääntöä eivät noudata edes kaikki vanhimmat, joka kertoo omaa karua kieltään em. säännöstä. Sitten toisessa äärilaidassa on porukkaa, joka omien sanojensa mukaan on valmis tappamaan xjt-lapsensa jos Vt-seura näin ohjeistaa. Oireellisinta tuossa on se, että kahdessa lukemassani kertomuksessa (amerikkalainen) jt-äiti on sanonut tuon lapselleen.

[quote="Rilla83"]"Viime viikonvaihteen konvensissa painotettiin oman uskon pitämistä puhtaana välttämällä olemasta tekemisissä ei-uskovien läheisten kanssa ja minun on noudatettava järjestön kehotusta ja peruttava kyläilykutsu. Tietenkin jos päätät palata takaisin järjestöön me kaikki (seurakuntalaiset) ottaisimme sinut ja lapset oikein tervetulleina vastaan. Voit myös soittaa jos tulee jotakin todella tärkeää asiaa (ts. joku kuolee tai on kuolemaisillaan)." [/quote]

Tuo omilla aivoilla ajattelemisen puute on kyllä todella valitettavaa. Mielenhallinnassa on niin kiinni siinä valheessa ja huiputuksessa. :( Ja mitä he siitä saavat - kiduttavat itseään ja muita.

Kyllä säännöt karttamisesta ovat edelleen tiukat ja kuten HS:n artikkelissakin mainittiin, niin myös kokouksissa ja konventeissa tämän tärkeyttä korostetaan aika ajoin. Omasta elämästäni konkreettinen esimerkki lyhennettynä versiona: Erosin järjestöstä 12v sitten ja välit äitiini menivät aluksi kokonaan poikki. Sittemmin saatuani omia lapsia äitini halusi kuulua osana lapsenlastensa elämään ja olemme kyläilleet puolin ja toisin 2-3krt vuodessa. Kesällä 2012 meillä oli junaliput ostettuna, turvaistuimet vuokrattu äitini asuinpaikkakunnan lastentarvikeliikkeestä yms matkajärjestelyt mummolareissua varten tehnynä ja vajaat 2 vk ennen aiottua lähtöä sain puhelun äidiltäni: "Viime viikonvaihteen konvensissa painotettiin oman uskon pitämistä puhtaana välttämällä olemasta tekemisissä ei-uskovien läheisten kanssa ja minun on noudatettava järjestön kehotusta ja peruttava kyläilykutsu. Tietenkin jos päätät palata takaisin järjestöön me kaikki (seurakuntalaiset) ottaisimme sinut ja lapset oikein tervetulleina vastaan. Voit myös soittaa jos tulee jotakin todella tärkeää asiaa (ts. joku kuolee tai on kuolemaisillaan)."

Itse olen rakentanut elämäni uusiksi hyvälle pohjalle järjestöstä lähdettyäni, minulla on tiivis ja välittävä ystäväpiiri, hyvä koulutus ja työpaikka, enkä ole henkisesti hajalla menneisyydestäni huolimatta. Olen kuitenkin lasteni puolesta pahoillani, että heidän ainoa elossa oleva isovanhempansa on mummo, jonka rakkaus on ehdollista ja perustuu oikeiden tunteiden sijaan siihen, ovatko nimemme jollain listalla järjestön arkistoissa vai eivät.

[quote="Bono"]Oma isäni sanoi joskus, että ne säännöt eivät ole enää niin tiukat. Lehden juttu antoi aivan toisenlaisen kuvan.[/quote]
Isäsi on valitettavasti väärässä. Karttamissäännöstä ja sen tärkeydestä muistutetaan jatkuvasti kirjallisuudssa ja puheissa. Sitä pidetään Jehovan säätämänä sääntönä ja sen toteuttaminen on uskollisuuden osoitus Jehovalle.

Karttamissäännön ongelman ydin on siinä, että se on olemassa ja sitä vaaditaan toteutettavan. Se luo väkisinkin entisten ja nykyisten todistajien välille epäluonnollista jännitettä - myös silloin kun sääntöä ei noudateta ihan pilkulleen. Jt:t jotka ovat tekemisissä entisten todistajien kanssa yli sääntöjen, potevat myös todennäköisesti asiasta huonoa omatuntoa. Tällaisessa kuviossa ei ole yksinkertaisesti mitään tervettä.

Asiaa voi ajatella myös siltä kannalta, että moniko Jt karttaisi eronnutta tai erotettua läheistään, jos Vt-seura ei ylläpitäisi karttamissääntöä. Varmasti aniharva. Kanssakäymiseen ei myöskään liittyisi mitään epäluonnollisia jännitteitä, jos Jt:t saisivat vapaasti valita ovatko he entisten kanssa tekemisissä vai eivät.

[quote="Bono"]Ovatko jotkut seurakunnat selvästi vanhoillisempia? Joku otti esille myös perusmeningin eli ystäviä oli vain seurakunnan sisällä? Vaihteleekohan tämäkin? Kyllä "maailmallisia" ystäviä siunaantui, kun kulmilla ei ollut liiemmin oman ikäistä jt-seuraa. Muistaakseni siitä tuli jotain lievää sanomista, mutta eipä kiinnostanut[/quote]

Tässä vaikuttaa varmasti moni asia, kuten seurakunnan koko, sijainiti, yleinen ilmapiiri, vanhimmiston asenteet jne. Itselläni oli väkisinkin myös maailmallisia ystäviä, koska seurakunnassa ei juurikaan ollut ikäisiäni nuoria. Keski-ikä taisi seurakunnassa huidella jossain 50:n kieppeillä... Toisaalta taas pikkupaikkakunnalla baarissa käyminen tai Alkossa asiointi olivat aika nopeasti kaikkien tiedossa, koska kylä oli niin pieni. Isommassa kaupungissa tällainen pysyi varmasti helpommin salassa ja silloisten kaupunkilaistuttujen mukaan baarissa käyminen ei ollut edes yksiselitteisesti pahana pidettyä tai kiellettyä. Nämä kokemukseni ovat siis 80- ja 90-luvuilta.