Sen minkä nuorena oppi...

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Sen minkä nuorena oppi...

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja Natsku » 26.05.2014 17:04

Homer Simpsonin sanoin: "What if we picked the wrong religion? Every week we're just making God madder and madder." :D

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja Suurenmoinen etu » 26.05.2014 12:11

Kun Harmagedon alkaa, palauta silloin mieleesi, että koska helvettiä ei Todistajien mukaan ole, sinun ei tarvitse pelätä ikuisia kärsimyksiä.

Seuravaaksi voit ajatella, haluaisitko todella pelastautua Harmagedonista Todistajien kanssa. Olisiko Todistajien käsitys hyvästä elämästä sinun kannaltasi hyvä elämä. Haluaisitko todella jakaa heidän arvomaailmansa. Pitäisitkö heidän Jumalaansa hyvänä tyyppinä.

Harmagedonin alkaessa voi myös paljastua, ettei se olekaan Todistajien odottama Harmagedon, vaan joku toinen yhteisö oli oikeassa. Tässä tapauksessa on ehkä olemassa jonkunlainen ikuinen kidutus, koska helvettiin kovasti uskotaan uskonlahkoissa, mutta nyt Todistajat joutuvat siihen sitten ilman muuta - ainakin jos Jumala ollenkaan piittaa omista opetuksistaan. Ajattele, miten nuo poloiset ensin joutuivat elämään maanpäällisen helvetin (jota tosin kutsuttiin hengelliseksi paratiisiksi) ja sitten heidät vielä pannaan helvettiin :-D Ajattele, ajattele sitä tosiaan hyvin tarkasti...

Harmagedonin alkujyrähdys paljastuu kuitenkin todennäköisemmin joksikin aivan muuksi, missä Jumalalla ei ole sanan sijaa. Ehkä asteroidi törmää maahan tai jättiläismäinen tulivuori purkautuu. Tai viereisellä tontilla räjäytetään kalliota, kun sille nousee uusi Jehovan todistajien Valtakunnansali. Voit rentoutua ja jäädä odottamaan ovikellon soimista.

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja rippeli » 26.05.2014 11:33

Ruotsinmimmi41 kirjoitti:ei sitten millään lähe pois päästä. Onks mitään neuvoja tai kuinka te muut teitte?
Esim jos kuulen jonkun kovan oudon äänen tai ikkuna kalisee kun ulkona on myrsky...niin VÄKISIN mun aivoihin tulee ajatus,,,nyt se harmagedon sit alkaa.
Myöskin yöllä jos herään johonkin ääneen niin aattelen näin.
Mistä tämä johtuu? Tai jos uutisissa kuulee jotain kauheeta niin aattelen..noinhan se raamattukin ennusti...vai ennustiko? Pelottavaa tää elämä aina silloin tällöin.

Mä olen oppinut kääntämään asian huumoriksi. Siihen tosin auttaa, että mun avopuoliso on myös ex-jt. On kiva naureskella yhdessä hölmöille peloilleen, taikka heitellä keskustellessa vastaukseksi vartsikan lauseita, taikka raamatunpaikkoja :D

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja sorbet » 26.05.2014 07:09

Mä luulin kanssa, että normaalia tihrustaa ne koiranmakkara paketit läpi...koira olis varmaan mielellään kenttäillyt kun piti niin ihmisistä ja rapsutuksista...

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja Markku Meilo » 23.05.2014 22:14

VErna kirjoitti:
sorbet kirjoitti:...äiti oli tästä tosi tarkka, että koiranmakkarassakaan ei saanut verta olla...varmaan ainoa koira maailmassa jolla oli jt ruokavalio...
Meillä oli sama juttu :D. Itse tosin luulin silloin että se oli ihan normaalia :roll:
Kyllä se oli Vt-ohje, en nyt jaksa kaivaa sitä lukijainkyssää, mutta ulkomuistista sijoitan sen vuodelle 1954 (+/- 2 v). Eikä riitä, että lemmikeille ei syötetä verta, jos oli maanviljelijä, niin oli varmistuttava, ettei käyttämässään lannoitteessa ollut verta. Taisi olla samassa lukijain kyssässä (käytännön pakon sanelema) lupa antaa verinäyte.

Lisäys: Mokasin tossa vuosiluvussa, se olikin 1964 (w64 Feb. 15 p. 127-128):
Questions From Readers
● Would it be a violation of the Scriptures for a Christian to permit a veterinarian to give blood transfusions to a pet? And what of animal food? May it be used if there is reason to believe there is blood in it? Also, is it permissible to use fertilizer that has blood in it?

The psalmist declared at Psalm 119:97: “How I do love your law! All day long it is my concern.” Such a love of God’s law and a concern for it would surely cause a dedicated servant of God to avoid any violation of God’s law whatsoever. God’s law on blood is very clear. Blood is not to be used as food and, when withdrawn from a body, it is to be poured out on the ground. (Gen. 9:3, 4; Lev. 3:17; Deut. 12:16, 23, 24; Acts 15:20, 28, 29) Christians certainly would not wish to do anything in violation of Jehovah’s law on blood. Love for God and for the righteous laws and principles of his Word calls forth that response from them in matters pertaining to blood.

Since God’s law on blood has not been altered over the centuries, Christians today realize that they are bound by it. Please note, however, that it is not fear of some reprisal that moves them to comply with Jehovah’s law on blood. They do not obey God’s law simply because violation of it might result in the imposing of sanctions by the Christian congregation of which they are a part. They love what is right. Furthermore, because of their love of God’s law they will not rationalize or seek ways in which it appears possible to circumscribe it with seeming impunity.

How, then, must we answer the question, Would it be a violation of the Scriptures for a Christian to permit a veterinarian to give blood transfusions to a pet? By all means, to do so would be a violation of the Scriptures. To use blood for transfusion purposes, even in the case of an animal, would be improper. The Bible is very clear in showing that blood should not be eaten. It should not be infused, therefore, to build up the body’s vital forces, either in the case of a human or in the case of a pet or any other animal under the jurisdiction of a Christian.

In harmony with this, surely a Christian parent could not rationalize to the effect that a pet belongs to a minor child and thus this unbaptized child might, on its own, authorize a veterinarian to administer the blood. No. The baptized parent bears the responsibility, for that parent has authority over the child and over the pet and should control the entire matter. That is the parent’s obligation before God.—Eccl. 12:13, 14; Jas. 4:17.

What, then, of animal food? May it be used if there is reason to believe there is blood in it? As far as a Christian is concerned, the answer is No, on the basis of principles already mentioned. Therefore, if a Christian discovers that blood components are listed on the label of a container of dog food or some other animal food, he could not conscientiously feed that product to any animal over which he has jurisdiction. He could not conclude that doing so would be excusable, for this would not be a case of an animal killing another animal and helping itself to the blood of that creature. No, this would be a direct act on the part of the Christian, making him responsible for feeding blood to a pet or other animal belonging to him.

Of course, if there is no indication on the label of a package of animal food that the product contains blood, a Christian might conclude that it could be used. Still, his conscience might trouble him. In that case he should put his conscience to rest by making reasonable inquiry and acting in accord with the information he receives, for a Christian surely desires to have a good conscience before God.—1 Pet. 3:21.

But now, what about fertilizer that has blood in it? One who is going to show respect for God’s law on blood would not use it. True, according to the Mosaic law, blood when taken from a body was to be poured out upon the ground and covered over with dust. (Lev. 17:13, 14) The objective was, however, that the blood should serve no useful purpose when thus disposed of. It was not placed on the ground with the thought in mind that it would serve as fertilizer. Hence, no Christian farmer today could properly spread blood on his fields to fertilize the soil, nor would he use commercial fertilizer containing blood. Such blood use would be a commercializing on something that God has reserved for himself. It would be a violation of God’s Word.

Servants of God have been told in the Scriptures what is to be done with blood. So they know that they would be held responsible by Jehovah for any misuse of blood over which they might have control. What is more, because they love God they are prompted to observe the laws and principles of his Word. Thus they are moved to keep Jehovah’s law on blood even in ways that might appear to some to be insignificant. They do not view compliance with it as an encumbrance, for they hold in remembrance the words of 1 John 5:3, which states: “For this is what the love of God means, that we observe his commandments; and yet his commandments are not burdensome.”

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja VErna » 23.05.2014 22:02

sorbet kirjoitti:...äiti oli tästä tosi tarkka, että koiranmakkarassakaan ei saanut verta olla...varmaan ainoa koira maailmassa jolla oli jt ruokavalio...
Meillä oli sama juttu :D. Itse tosin luulin silloin että se oli ihan normaalia :roll:

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja kukkamaaria » 23.05.2014 19:48

Luulen, että en pysty viettämään joulua ikinä, kuusta ei ainakaan pysty kattomaan. Tai synttäreitä, lapsille haluan kyllä tehdä synttärikakun. Onhan tämä uusi elämä ilman todistajuutta lapsillekkin outoa kun ovat kasvaneet minun kanssa jt hullutuksissa.
Peloista... nuorena pelkäsin demoneja ja harmagedonia... nyt en enää. Todistajuusaika oli sellasta yksinäisyyshelvettiä, että nyt tuntuu etten pelkää mitään ja selviän mistä vaan. Ja jotenkin minulla on sellanen lapsenusko jäljellä että Jehova suojelee, Jehova näkee sydämet ja siihen ei mitkään ihmisten löpinät ja sössötykset voi tulla väliin.

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja January » 21.05.2014 21:02

sorbet kirjoitti:varmaan ainoa koira maailmassa jolla oli jt ruokavalio...

:lol: Voi koira parka! Toivottavasti ei joutunut ravamaan pitkin kylää kenttälläkin.

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja sorbet » 21.05.2014 14:32

Veriletut ja tapola jää täälläkin kauppaan. Mutta kun muita leikkeleitä,eineksiä,makkaroita ostelen niin en lue ainesosalistaa läpi...niin kuin tein jt aikana...äiti oli tästä tosi tarkka, että koiranmakkarassakaan ei saanut verta olla...varmaan ainoa koira maailmassa jolla oli jt ruokavalio...

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja Menneisyyden vanki » 21.05.2014 10:24

Lapsena ja vielä nuorena aikuisena pelkäsin Harmagedonin tuloa aina kun ukkonen alkoi.
Pelko on pitänyt kuolettaa omien lasten vuoksi. Nyt en enää säiky säiden vaihteluista.

Edelleen tietyt Raamatun lauseet sekä lavalta puhutut asiat nousee ajatuksiin ja osa vaikuttaa myös toimintaan.

En voi enkä halua syödä verta, veriletut sekä Tapolan musta jää kauppaan.

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja sorbet » 21.05.2014 09:29

Taustalla se aina vaanii...ajatus, jos ne olikin oikeessa ja harma tulee ja samaan aikaan kun julkisuudessa asia vahvasti tapetilla tajuaa,että eihän se niin voi olla....ristiriitaisia ajatuksia vaikka lähdöstäni on jo 8 vuotta....mutta toisaalta kun kaksikymmentä vuotta asiaa taukoamatta kun on jauhettu niin saattaa tässä itsellä vielä hetki mennä kunnes ajatukset pääsee uusille urille...jotenkin yrittänyt järkeistää tuon lopun tulemisen, että mitä väliä kenen loppupamaus se on...niin hulluja tyyppejä vallankahvassa punaisen napin äärellä, että se voi tulla koska tahansa ja kenen toimesta tahansa...että nauttii näistä päivistä mahdollisuuksien mukaan...ehkä hullulta kuulostaa tuo ajatus, mutta mun harman pelkoa lievittänyt, että ihminen tän pallon jossain vaiheessa posauttaa tms, että tuho ei ole tulossa jostain avaruuden syövereistä jumala nimisen olennon toimesta...toivottavasti tästä jotain tolkkua sai....

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja Noomiqq » 21.05.2014 08:40

Aina hirvittää, kun jossain päin maailmaa on joku (laajamittainen tai muuten otsikoissa paljon ollut) sota loppunut ja sitten hehkutetaan sitä rauhaa, "Rauhanhuuto"...hui!
Itselläni ei ole ollut erityistä demonipelkoa. Tarkoitan näitä risahteluja tai paukkumisia etc. Mutta en uskaltaisi pelata aakkoslautapeliä tai mennä ennustajalle...Emo oli aina tarkka ennen, että jos vaikka kirpputoria ylläpiti helluntalaiset niin sinne ei saanut mennä saati ostaa mitään. Musta tuntuu, että nykyään se ei tarkistele kytköksiä...kai.

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja January » 21.05.2014 08:10

Kivikon tavoin myös minä olen päässyt Harmagedonin pelosta yli. Pientä demonipelkoa on vielä olemassa, mutta aika vähäisiin määriin sekin on kutistunut siihen nähden missä tilanteessa aiemmin ollaan oltu. JarkkeParkkeBabylon5 on myös oikeassa siinä, että menee vuosia erottamisen jälkeen (kun ei enää käy kokouksissa ja tutki), että alkaa päästä yli noista peloista.

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja Kivikko » 01.11.2013 14:25

On ollut muuten minulle yllätys että juurikin Jt:t haluavat lähes väkisin puhua uskonnosta eronneiden/toimettomien kanssa, vaikka itse yritän välttää aihetta heidän kanssaan silloin kun olen tekemisissä. Olen myös joutunut usein sanomaan suoraan että en keskustele aiheesta, ja saatan tarvitatessa vedota siihen että järjestö ei halua minun "eksyttävän" ketään.

Peloista... Olen itse päässyt eroon harmagedonin pelosta, mutta demonipelko saattaa vieläkin joskus pilkistää esiin. En oleta enää että joutuisin demonien valtaan, mutta ajoittain erehdyn pelkäämään että ne saattaisivat vahingoittaa minua jotenkin. Kuulostaa ja tuntuu typerältä, kun olen saanut itseni jo tietoisesti uskomaan ettei sellaista voi tapahdua, mutta joskus tunne peittää järjen äänen. Onneksi niin käy enää harvoin, ehkä pari kertaa vuodessa.

Re: Sen minkä nuorena oppi...

Kirjoittaja Veli-Hopea » 31.10.2013 19:31

Kyllä itselle vielä tulee perhosia pömppikseen, kun maailmalla jotakin hieman merkittävämpää tapahtuu.

Siellä ne pelottelut alitajunnassa vielä luurailee

Ylös