Veljesseura.org

Kun Jehovan todistajana ollessani alon voimaan henkisesti pahoin, mietin usein, kuinka järjestön opetukset ovat vastoin ihmisen psyykeä, vastoin ihmisen perimmäistä luonnetta.

Aloin sitten pahoinvointiini apua etsien lukemaan paljon psykologista kirjallisuutta, kun seuran julkaisuista en apua saanut. Enkä saanut apua, tukea enkä ymmärrystä seurakuntalaisilta, saatikka puolisoltani, vaikka seurakunnan vanhin oli. Onneksi pääsin keskustelemaan ammatti-ihmisten kanssa (tätä mieheni vastusti).
Tällöin käsitykseni seurasta vahvistui.

Lisäksi en oikein jaksanut vakavissani uskoa, että vuoden 1914 sukupolvi ei kuole ennen Harmagedonia. Sukupolvioppihan on yksi seuran keskeisimmistä opeista.
Jopa ihmettelin, kuinka jotkut olivat asiasta niin varmoja.

Olen ollut erotettuna n. 20 vuotta (aikanaan suuri helpotus), ja näiden vuosien aikana olin aikaisemmin palannut pohtimaan, että jospa ne Jehovan todistajat SITTENKIN ovat oikeassa.
Ja mietin, että kun vuodesta 1914 on kulunut niin kauan, kuinka seura sen nyt tänä päivänä selittää selvitäkseen taas epäonnistuneesta raamatun tulkinnasta.

Kun sitten hankin tietokoneen, aloin hakemaan netistä tietoa Jehovan todistajista ja löysin nämäkin sivustot.
Sain tarkemmin selvää mm. Jehovan todistajien historiasta, lukuisista oppimuutoksista ym. ym.

Että joopa joo!
Olihan se tähän sukupolvioppiinkin tullut tietenkin muutos, kuinkas muutoin. Ja mikä se oppi sitten olikaan tällä hetkellä? Tietävätkö ja ymmärtävätkö sen kaikki julistajatkaan?
Enää en pähkäile ajatuksella Jehovan todistajien oikeassa olemisesta.

Vaarallisia nämä "luopiosivut".

En halua että sukulaiset tunnistaa minut kirjoituksistani

.

Sepäs tässä onkin. Ihminen avautuu, puhuu ahdistuksestaan, surusta ja pahasta olosta ,niin miten toimii jt sukulainen?

Viimeistään silloin avautujalle / puhujalle heitetään viimeiset hyvästit ja suljetaan pois elämästä.

Siinä sopii miettiä kuuluuko tällainen ihmisen normaaliin kanssakäymiseen ja läheisten rakkauden määritelmään?
Itse todistajan sopisi miettiä kuinka kivaa olisi jos jt itse avautuisi jostakin mikä on tuonut mielipahaa ja tuo, niin muut heittää heti helvettiin.

Normaalin ihmisen käytäntöihin kuuluu kysymykset : " mikä sulla on hätänä" ja " miten mä voisin auttaa" ( esimerkiksi pelkkä kuuntelu on hyvä lääke)
, mutta ei.. Läheistään ja sukulaista ei saa edes tervehtiä kun hallintoelin kieltää.

What would Jesus do? Siinäpä se.

En itsekään välittäisi paljastaa suvulle avautumisiani ja pahaa oloa, sen tietää että vielä huonommaksi ne välit siitä menee. Ikäänkuin puhuminen asiasta olisi pahaa...

Sitähän se ei ole

Näin me koetaan eri tavalla asioita peppergirl.

Lukkoja on täällä edelleen vaikka aktiiviajoista vuosikymmeniä. En halua että sukulaiset tunnistaa minut kirjoituksistani.

Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun aloin sivustoa lukea: mitä, onko muitakin, joita 'lähteminen' ja 'karttaminen' ahdisti... Omasta erottamisestani (olen kasvanut jt-perheessä) on jo rapea 20v, mutta vasta nyt olen avomiehelleni (samaiselle, jonka ansiosta järjestöstä aikanaan erottamiseni tuli) joitakin asioita voinut puhua. Se lukko näiden asioiden ympärillä on niin valtavan tiukassa - vuosikaudet olen vain märehtinyt asioita itsekseni, ajatellut, että vain minä joudun ahdistumaan kun sisaruksiani ajattelen. Tai omia nuoruusvuosiani. Tai vanhempiani, sukulaisiani tai nuoruuden ystäviäni. Olen tottunut elämään ilman heitä ja onneksi olen saanut elämässäni mahtavan hyvän tukiverkoston muista ihmisistä. Yksinäisyys näistä asioista puhuttaessa on kuitenkin edelleen pakahduttavaa...
Rohkeutta tämä ei multa vaatinut, tänne rekisteröityminen, päinvastoin!

Totuus vapauttaa teidät, yhtä sarkastinen sanonta kuin se arbeit macht frei Auschwithcin portissa.

Kaarmis kirjoitti:"Pikkusammakko kaivossa", loistava vertaus! Parempi ainakin kuin "herpesvirus pillussa".

Tässä vuosien varrella on tullut havaittua, mikä Kaarmiksella on hyvin usein mielessä

Putkahti tässä mieleen sellainen ajatus, että kun Jehovan todistajat painottavat usein sanoja TOTUUS VAPAUTTAA TEIDÄT, niin eiköhän asia ole, että juuri järjestön opetuksista eroon päästyään, voi kokea todella vapautuneensa!

Enää ei tarvitse kantaa kaikenlaista turhaa painolastia ja totella ihmeelisiä opetuksia, joita ei voi selittää raamattuun perustuviksi.

"Pikkusammakko kaivossa", loistava vertaus! Parempi ainakin kuin "herpesvirus pillussa".

Niin kauan kuin pikkusammakko on poissa kaivosta, hän ei ole poikani. T : Isi sammakko.

Lainaus:
Mistä paha mieli lopulta johtuu? Siitäkö, että pikkusammakko saa tietää totuuden, vai siitä että pikkusammakolle on valehdeltu?


Sekä että

Olipas fiksu vanhin.
Tulee mieleen Matrix-leffasarja. Jos ei tiedä totuutta, niin on ihan kiva elää mielikuvitusmaailmassa. Kultakalakin on varmaan onnellinen akvaariossaan sen vuoksi, ettei tiedä miltä tuntuu elää luonnollisessa ympäristössä.

Mutta tarkoittaako se sitä, että totuus pitäisi salata, koska se saattaa satuttaa? Lahkossa on varmasti paljon ihmisiä, jotka ihan vilpittömästi rakastavat sitä uskontoa ja se heille suotakoon. He ovat valinneet mielestään viisaasti ja ovat onnellisia. Toisaalta on paljon lahkoon syntyneitä, joilla ei ole mitään käsitystä ulkopuolisesta maailmasta. Vähän kuin sammakko, joka syntyy kaivoon: Vettä riittää ja sapuskaa mahdollisesti, mutta ikinä ei näe muusta maailmasta muuta kuin sinisen taivaan taikka tähtitaivaan. Sitten jos joku tulee kertomaan sille sammakolle, että kaivon ulkopuolella on ihmeellinen maailma, niin sammakon isä suuttuu. Isän mielestä kertomukset uskomattoman suuresta maailmasta aiheuttavat pikkusammakolle pahaa mieltä, koska pikkusammakolle on aina opetettu, ettei maailmassa ole mitään muuta hyvää, kuin se kaivo. Mistä paha mieli lopulta johtuu? Siitäkö, että pikkusammakko saa tietää totuuden, vai siitä että pikkusammakolle on valehdeltu?

Joskus vuosia sitten eräs JT-vanhin kysyi minulta, että onko minun oikein yrittää viedä joidenkin ihmisten usko ja onnellisuus, vaikka "se ei menisikään ihan pykälään". Tarkoitti suomeksi sanottuna sitä, että vaikka ko. uskonto ei perustuisikaan muille kuin virheargumenteille ja vääristelylle, niin onko minun oikein sitten kertoa näistä asioista henkilölle, joka on onnellinen niiden vuoksi.

Tänä päivänä voin iloiten sanoa, että kyllä. Se on oikein. Jos uskonto perustuu huonoille argumenteille ja vääristelylle, niin ei ole mitään väärää korjata näitä kieroutumia. Minun mielestäni se on jopa moraalinen velvollisuus. Minulle totuus painaa enemmän kuin onnellisuus. Ja nyt ei saa vetää johtopäätöstä, että totuus ja onnellisuus jotenkin kumoavat toisensa, sitä en tietenkään tarkoita eikä se näin olekaan. Sanon vain, että mielummin kuulen totuuden vaikka se vähän kirpaisee kuin elän autuaana valheessa.

Lainattu:
Sen lisäksi koin henkilökohtaisesti ettei seurakunnissa ollut sitä väitettyä muun maailman ylittävää veljellistä rakkautta mikä olisi ollut todiste pyhän hengen vaikutuksesta. Itse nimenomaisesti kärsin yksinjäämisestä, kutsun omia kokemuksiani jopa kiusaamiseksi, joka olisi voinut johtaa ikäviin asioihin jos en olisi koskaan oppinut että elämä on ihan mahdollista ja nautittavaa seurakuntien ulkopuolella. Ja että ihmiset eivät ole kaikki sellaisia kuin jt:t, kaikki eivät nauti toisten parjaamisesta ja hyljeksimisestä. Kiitän aidon totuuden oppimisesta ennen kaikkea kotiseurakuntaa!

Juuri näin. Tismalleen. Amen.

Itse olin mietiskellyt aikoinani asioita niin paljon että tuntui vain luontevalta eksyä sivustolle, oisko juurikin ollut h2o. Tutkein netin kautta yleensäkin mm. vedenpaisumuksen ja luomisopin todenperäisyyttä, tällaiset tieteelliset näkökannat olivat nuorena paljon mielessä. Sen lisäksi koin henkilökohtaisesti ettei seurakunnissa ollut sitä väitettyä muun maailman ylittävää veljellistä rakkautta mikä olisi ollut todiste pyhän hengen vaikutuksesta. Itse nimenomaisesti kärsein yksinjäämisestä, kutsun omia kokemuksiani jopa kiusaamiseksi, joka olisi voinut johtaa ikäviin asioihin jos en olisi koskaan oppinut että elämä on ihan mahdollista ja nautittavaa seurakuntien ulkopuolella. Ja että ihmiset eivät ole kaikki sellaisia kuin jt:t, kaikki eivät nauti toisten parjaamisesta ja hyljeksimisestä. Kiitän aidon totuuden oppimisesta ennen kaikkea kotiseurakuntaa! Se sai tutkimaan asioita ja kai se vedenpaisumuksen kertakaikkinen mahdottomuus ja evoluution loogisuus vs. ikuinen jumala joka ennen maapalloa vain steppaili tyhjyydessä, niin nämä saivat vakuuttumaan että puppuahan se on tässäkin kuten niissä tuhansissa muissakin uskonnoissa. On tietysti jokaisen oma asia mihin itse uskoo, kuten politiikankin laita, mutta sitä ehdotonta väitettä 'minun versio on ainoa totuus josta ei sovi väitellä ja jota ei saa vääräksi todistaa' niin sitä asennetta vihaan. Kuten todistajat sanovat, käytämme aivoistamme vain murto-osaa ja kapasiteetti on todiste siitä että joku haluaa meidän oppivan ikuisesti, niin toden totta, aivoja sopii ja PITÄÄ käyttää jo nyt, tässä elämässä. Mikään ei ole hienompaa kuin asioiden oivaltaminen!