Veljesseura.org

Vanhemmat usein 'ylpeilevät' lapsillaan, mikäli on vähänkin mahdollista. Äitien ja isien on mukava kertoa siitä, kuinka jälkikasvulla menee 'hyvin': Opiskelutilanteet ja niitä seuraavat ammatit komeine titteleineen ja tietenkin perhe & lapset kuuluu jokapäiväiseen kuulumisten vaihtoon.

Jehovan todistajavanhemmille taitaa olla osoitus henkilökohtaisesta epäonnistumisesta vieläpä kaksin verroin ns. tavallisiin vanhempiin verrattuna, jos he eivät kykene kertomaan lapsistaan näissä suhteissa erinomaisia kuulumisia tai edes hyviä.

Todistajavanhempien ei tietenkään tarvitse toisille todistajille kerskua lastensa korkeakoulututkinnoista yms. Pikemminkin sellaisista saatetaan mieluummin taitavasti vaieta ja kertoillaan vain ja ainoastaan erikseen kysyttäessä.

Kyse on varmaankin perinteisestä ulkokultaisuudesta, eli kiilteen täytyy näkyä ulospäin, sisällä saa sitten olla mitä vaan. Nyt kun avoliitto on vaihdettu avioliitoksi, "siveetön" muuttui siveelliseksi ainakin Jehovan todistajien silmissä.

tätä logiikkaa ei järjellä voi perustella, avoliitto on aivan yhtä siveellinen kuin avioliittokin.

On ne vanhempani nyt pitäny yhteyttä entistä tiiviimmin, kun en ole edelleen avoliitossa, vaan menin jopa naimisiin. luulin että se on ihan vilpitöntä, kunnes luin kaksi kertaa mutsini tekstarin, kun oli saanut käteensä meidän vihkimisilmoituksen lehdestä, " tosi kiva! nyt ei kellään ulkopuolisella pitäis olla mitään sanomista"

kertokaapa hävettikö niitä se meidän avoliitto niin paljon, vai mitä tuo lausahdus tarkotti? tuli jotenki hassu olo. kai ne luulee et käännyn takasin jeppuloihin nyt kun olen naimisissa. turha luulo.

niin ja vastasin heti takasin ettei kellään ole tarvinnu olla mitään sanomista tähänkään asti...